26.4.2014

Tuusulanjärven ½ maraton

Voi vitsi mikä juoksu! Vielä useamman tunnin jälkeen olen aivan fiiliksissä.

Juoksu ei ole tuntunut näin hyvältä moneen vuoteen ja kun vielä ottaa huomioon mitä haasteita tässä on ollut enkä ole todellakaan päässyt treenaamaan niin kuin olisin halunnut.  Jopa kevään aikana olen joutunut keskeyttämään vauhdikkaampia juoksutreenejä ja jättämään väliin osan juoksu- ja uintitreeneistä. Lihaskuntotreenejä olen tehnyt satunnaisesti. Aikaa olisi ollut, mutta kivulias vedontunne reidessä on pakottanut mut jättämään väliin treenejä. Lisäksi useampana vuonna peräkkäin en ole kyennyt juoksemaan puolikasta maratonia ilman ylimääräisiä pysähdyksiä ja kävelyitä milloin mistäkin syyn takia.



Tuusulanjärven puolikkaalle maratonille päätin lähteä pari viikkoa sitten, joten tämä tuli aivan puskista niin mulle kuin Katjallekin. Tähän ei oltu millään tavalla varauduttu tai treenattu. Hyvä niin, eipä ollut stressiä eikä paineita. Tänään siis lähes kaikki meni putkeen aamua lukuunottamatta, jolloin vatsa oli hiukan turvoksissa. Onneksi tilanne rauhoittui ennen starttia. Toinen "onneksi" tulee oman juomapullon ottamisesta mukaan. Keli oli lämmin ja puolen välin jälkeen aloin nauttimaan omaa juomaa parin kilsan välein.


Ensimmäisen kilometrit menivät hiukan liian kovaa, mutta muuten melko tasaisesti pystyin etenemään vaikka reitti ei todellakaan ollut tasainen. Mäkiä kyllä riitti kiivettäväksi ja loppua kohden mäkin pituus vaan kasvoi.

Valitettavasi GPS:stä oli päässyt virta loppumaan. Oli jäänyt päälle edellisen treenin jälkeen ;(. Reitin varrella oli kilometrikyltit jokaisen kilsan jälkeen, joten sain jonkilaisen kuvan millä vauhdilla menen. Yhdessä kohtaan olen unohtanut näköjään klikata Polaria ja loppupuolella on selkeästi hitaampi kilometri. Tuossa taisi olla pisi nousu, jonka jälkeen oli tankkauspiste. Tuo kilometri oli selkeästi hitain.


Viimeisen kilometrin ajattelin tulla kovempaa, mutta sykkeet kertovat ettei siitä tullut mitään. En ymmärrä minkä takia mun syke lähtee tekemään tuollaista järkyttävää hyppimistä. Tunne oli juuri samanlainen, joten vauhtia en uskaltanut lähteä koventamaan ennen kuin oli 100m jäljellä. Sen kyllä rehellisesti juoksin vaikka tunsin sydämen hakkaavan.



Kipuja ei siis ollut ollenkaan. Vatsa ei turvonnut ainakaan niin, että olisi häirinnyt juoksua. Sormet turposivat jossain 12 km kohdalla, mutta eivät nekään yhtä pahasti kuin esim vuosi sitten HCR:ssä. Juoksu tuntui vahvalta alusta loppuun, missään vaiheessa ei käynyt edes mielessä ottaa kävelyaskeleita. No, juomapisteillä kävelin ne muutamat hetket. Yksi vaiva tuli; nimettömän varpaan alla on valtava verirakkula. Rakkulan koko on noin puolet mun nimettömän varpaan koosta! Taisi olla n 10km kohdalla, kun tunsi rakkulan olemassaolon ja vähän ikävältähän se tuntui ;).

Juoksun jälkeen keittoa napaan ja auton kautta uimahalliin. Palauttavaa uintia 30min ja kylmäaltaassa kävin pikaisesti kastelemassa jalat. Loistava treenipäivä!

Motivaatio on nyt 110, kunhan kivut vaan pysyvät poissa. Onneksi juoksu oli nyt, niin tässä on aikaa vielä saada aikaan positiivista kehitystä. Ja mun valmennettava paransi 15-20 min omaa aikaansa viime vuodesta! Onnittelut hänelle aivan loistavasta juoksusta!



21.4.2014

Pääsiäisen päätteeksi yhteistreeniä Pajulahdessa


Toisena pääsiäispäivänä Katjan treeniporukalla oli yhteistreeni Pajulahdessa. Startattiin hiukan yli 10 aamulla, koska minä olin myöhässä. Nukuin pommiin ja siitähän se sähläys sitten alkoi. 

Parkkipaikalla olin tasan kymmeneltä, mutta menihän mulla aikaa ennen kuin olin valmis starttaamaan. Lähdettiin Pajulahden parkkipaikalta kohti Seestaa. Tuolla tienpätkällä pyöriteltiin yhdellä jalalla vaihtaen jalkaa omaan tahtiin sekä tehtiin mäkivetoja.

Pyöräily päättyi mun osalta kehnosti, sillä parkkipaikalla tullessa en nähnyt tien reunalla olevaa kevyttä hiekkaa. Tilanne oli sen verrran nopea, että en ehtinyt edes reagoimaan millään tavalla. Tilanteen tajusin  vasta ollessani kyljelteni maassa. Suusta pääsi julkaisukelvotonta materiaalia, käteen ja reiteen sattui ja kirveli. Pyörässä oleva lepotanko teki pahaa jälkeä runkoon. Ärräpäitä kyllä pääsi.

Yhteistreenin päätteeksi avattiin jalkoja urheilukentällä kevyillä juoksuvedoilla. Mutta kuun mikään ei riitä, niin mä lähdin vielä tämän päätteeksi pyörän päälle huolimatta tuosta haaverista. Suuntasin Ruuhijärven suuntaan vaikka sain erittäin hyvän vinkin lähteä toiseen suuntaan, joka olisi tasaisempaa maastoa. Pidin alkuperäisen suunnitelman, sillä tällä suunnalla olen liikkunut lapsuudessani.




 Rauhallista maalaismaisemaa riitti siinä missä mäkiäkin.

Muutaman tasainen pätkä oli:




Jo toistamiseen liian vähäisillä energioilla ja nesteillä lähdin matkaan. Tämähän kostautui, mutta takaisin  Pajulahteen pääsin.

Kylmä vesi tuntui lähes taivaalliselta 4 tunnin treenin jälkeen. Muutamia kilsoja siihen tarvittiin, mutta nyt on todettava, että kropassa kyllä tuntuu neljän viimeisen päivän treenit.


Jalanjälkeni rantahiekassa ;):



Illalla on sitten kylmällä "hellitty" kipeitä kohtia. Kuvissa ei näy turvotusta, joten luonnossa niin käsi kuin jalkakin ovat melko ilkeän näköisiä:






20.4.2014

Pääsiäinen pyörän päällä

Kelit ovat kyllä olleet kohdillaan pääsiäisen aikana eikä sisällä ole juuri tullut viihdyttyä. Perjantaista sunnuntaihin pyöräily- ja juoksutunteja kerääntynyt lähes 11!  Ja mikä ihaninta, fiilis on erinomainen. Mielii vaan takaisin maantielle eikä juoksukaan tunnu takkuiselta. Ei ole kipuja, ei ole väsymystä! Elämän pieniä iloja.

Tänään olin sitten treenikaverini ja treenattavani kanssa PK-pyörälenkillä. Ajattiin Sääksistä Lepsämän kautta Klaukkalaan ja sieltä Palojoen kautta takaisin Sääksiin. Reitti oli mukavan vaihtelevaa ja matkaa kerääntyi reilu 60km. Treenattavalleni tämä oli hänen pisin pyörälenkki. Aivan mahtava veto häneltä!


Pyöräilyn jälkeen ohjelmass oli jalkojen avaaminen kevyellä juoksulla. Treenattavani kyllä myönsi miettineensä pyörälenkin lopulla, että jos vaikka jättäisi juoksun väliin. Hyvinhän tuo juoksu meni meiltä molemmilta. 

Treenikaverini vaihtoi juoksun kameran taakse. Tässä me näytämme millä fiiliksellä meilläpäin treenataan:

kuva by Veli-Matti Järveläinen
Ja mainion treenin jälkeen kunnon tuuletukset kuuluvat asiaan:

kuva by Veli-Matti Järveläinen

Yksi asia, joka on mun mielestä ylitse muiden kesässä ja triathlonin harrastamisessa. Hyvän treenin jälkeen päästä virkistävään veteen. Tästä mä pidän:

kuva by Veli-Matti Järveläinen
Sunnuntain kunniaksi kesän ensimmäiset jäätelöt:

18.4.2014

Pitkäperjantain pitkä treeni

Tälle päivällä olin sopinut yhden valmennettavani kanssa yhteistreenin. Ohjelmassa oli Sääksin kisareitin läpikäynti  pyörällä ja juosten. Siispä kävimme pyörittämässä kampiakselia yhden kierroksen verran, jonka päälle juoksimme perusmatkan juoksureitin mukavan rennosti keskustellen valmennettavalle esille nousseista asioista.

Yhteistreenin jälkeen kävimme läpi muutamia venytysliikkeitä Sääksin parkkipaikalla, jonka jälkeen tein oman treenin hiukan mukaillen. 40km pyöräilyä, joka sisälsi vauhtia ja voimaa - myötätuulta ja suoraa vastatuulta.

Pyörälenkkini kulki Nukarin kautta. Täällä on koski, jonka olen usein ohittanut joka kerta miettien, että tästä pitäisi saada kuva. Koska tänään olin yksin ja siellä oli vielä jäätäkin, niin päätin pysähtyä ottamaan kuvan:

Suora vastatuuli hidasti vauhdin täysin etanavauhdiksi. No hyvä puoli tuossa vauhdissa oli, että ehdin näkemään tienpientareella olevat sinivuokot. Ei kun käännös ja ottamaan kuva kuinka huhtikuussa sinivuokot kukkivat:


Pyörälenkin jälkeen kävin juoksemassa jalat auki. Tai niin ohjelmassa luki: 15-20 min juoksua avaamaan jalat. Juoksin 3.2 km ka-vauhdin ollessa 5.20km/h. Ei mikään huono ka-vauhti mun juoksuksi.

Molemmat tossut tuli testattu tänään. Neonvihreä nauhaisilla 10km ja toisilla tuo 3.2km. Ei valittamista. Kevyet ovat ja noilla vaaleanpunaisilla tossuilla juoksu tuntui lähes samalta kuin paljasjalkakengillä. Ainakin mun mielestä.

Jälkeenpäin harmittaa, etten juossut 5km. Ainoa syy oli aika. Mutta eipä tuo olisi montaa minuuttia kuitenkaan vienyt ottaen huomioon koko treenin pituuden.

Treenin jälkeen palautumiseen Herbalifen suklaapirtelöä sekä Sääksin kylmää vettä. Uimassa en käynyt, mutta pohkeet saivat kunnollisen kylmähoidon.



Pitkäperjantain loppupäivään/iltaan onkin sitten mahtunut hyvää ruokaa, elokuvaa ja Italialaista punaviiniä:


Chebici ja Vesa Rauttu

Chebicini koki päivityksen tällä viikolla. Olen pari kesää kuolannut aika-ajopyörää, mutta Vesa ei ole suostunut mulle sellaista myymää viitaten sen olevan rrahan tuhlausta näillä mun vauhdeilla. Toiseksi pyöräni on tehty mittatilaustyönä mulle vuonna 2009. 

Jälleen tänä keväänä olen kuolannut aika-ajopyörää kuin mies uutta prätkää. Ja itseasiassa mulle oli jo tilattu Spezialised SHIV Elite 105, musta-valkoinen aika-ajopyörä. Tilauksen tein tammikuussa, maaliskuussa kävin kyselemässä pyörän perään ja yllätyksekseni sain kuulla, että tilaus on tehty huomattavasti kalliimmasta pyörästä, kun tilattua mallia ei enää löytynyt XS-koossa. Nyt ollaan huhtikuun puolessa välissä enkä ole edelleenkään kuullut mitään pyörästä saatikka, että minulla se olisi alla.

Viime viikolla kävin jälleen Chebici -liikkeessä Järvenpäässä muissa asioissa, kun jälleen kerran keskustelu siirtyi aika-ajapyöriin. Kerroin Vesalle myös lisenssinumerollani tilatun pyörän kohtalosta. 

Tämän viikon maanantaina kävin jälleen Vesan luona jarrukahvan vuoksi. Nyt Vesa teki mulle tarjouksen uudesta rungosta. Katossa oli yksi saman kokoinen runko kuin mitä mun pyörässä on. 
Tarjous oli hyvä, joten en hylännyt sitä siltä istumalta. 

Keskiviikkona kävin kertomassa, että en voi kieltäytyä tarjouksesta. Samalla reissulle pyöräni jäi Järvenpäähän, kun Vesa kertoi saavansa pyörän mulle takaisin ennen Pääsiäistä. Eli seuraavaksi päiväksi. Olen aina saanut nopeaa ja ammattimaista palvelua Chebic -liikkeestä, mutta tämä kyllä ylitti kaikki odotukseni. Olin nimittäin ehdottamassa rungon vaihtoa muutaman viikon päähän, jolloin olen Berliinissä.

Entinen pyöräni purettuna:



Päivitetty versio Chebicistäni.Pääsiäisenä lähden keräämään kilometrejä tälle rungolle.



17.4.2014

Viime viikoilla tapahtunutta

Hyvän näköinen puku,
uinti kulki hyvin.
Espoonlahden uimahallissa Endurance Sports esitteli Zone3:n ja Sailfishin märkäpukuja. Olisin halunnut kokeilla molempien valmistajien lippulaiva puvut, mutta valitettavasti ainoastaan Sailfishin G-Range oli testattavissa ja Zone3sta vastaavasti enemmän kelluttavia pukuja. Itse haen pukua, jossa kädet päääsevät pyörimään hyvin.

Sailfishin G-Range oli kyllä älyttömän helppo pukea päälle ja uidessa tuskin tunsin pukua. Miinuksena sanoisin puvun imaisevan vettä kaula-aukosta. Tosin puku olisi ilmeisesti voinut olla kokoa pienempi. Sain myös mahdollisuuden kokeilla Sailfishin Vibranttia. Liikkuminen puvun kanssa oli huomattavasti kankeampaa. Vedessä puku hörppäsi vettä oikein kunnolla 25m kohdalla. Jo muutaman vedon jälkeen totesin, että Vibrant ole mun puku. Altaasta noustessa lahkeesta valui useampi desi ellei jopa litra vettä.

G-Range olisi mun puku, mutta hinta vaan on melko suolainen. Olisin mielelläni kokeillut Sailfishin One -pukua oikeassa koossa. Katsotaan josko tuo puku tulisi testattavaksi Hyvinkäällä ensi viikon tiistaina.


Hankintalistalla on ollut myös juoksukengät. Näitähän nyt menee kenkäpari per vuosi.

HyPyn kevätleirillä esiteltiin Asicsin juoksukenkiä ja saimme miellyttävän tarjouksen. Tähän mennessä olen juossut pari vuotta Karhun M-sarjan juoksukengillä ja kaksi viimeistä On-Cloudeilla. Molemmat ovat olleet lähes täydelliset jalkaani. Asicsit ovat siis uusi tuttavuus.

Väreissä kyllä löytyy. Ehkä jopa liikaa mun makuuni.

Hankin itselleni kahdet parit. Toiset ovat kevyet ja toiset vielä kevyemmät. Koetan vaihdella juoksukenkiä treenin mukaan, mutta aika näyttää miten onnistun suunnitelmassani.

Toinen pari sai uudet-vanhat nauhat. Vanhoista cloudeistani oli jäänyt nämä nauhat, jotka pesun jälkeen tulivat uusiokäyttöön.

HyPyn kevätleirin antia ovat myös triathlonnaisten omat pyörälenkit ja naistiimin nimi. Nimesimme naistriathlonistit: HyPyn typyt.  Kuvaa hyvin meidän huumoria ja tekemisen meininkiä. Kivaa pitää olla. 

Viime sunnuntain sateinen sää sai osan porukasta valitsemaan muuta liikuntaa kuin pyöräilyä. Kolmeen pekkaan pyöritimme kampiakselia n 1.5 tuntia itseasiassa oikein miellyttävässä kelissä. Toki sään mukainen pukeutuminen oli valttia. Pyörälenkin päälle kävimme kevyesti juoksemassa 10km. Hyvä treeni, mainiossa porukassa!



Tyttären nimpparipäivänä käytiin Hard Rock Cafessa syömässä. Positiivinen yllätys monen vuoden jälkeen oli, että heillä on listalla muutakin kasvisruokaa kuin perusceasarsalaattia. Nyt heillä on kasvishampurilainen bataatti-mustapapupihville. Itse pidin mausta eikä tarvinnut jälkiruokaa ottaa. Tuhti annos vaikka nälissäni astuin sisään ravintolaan.



Pari viikkoa sitten "pääsin" paikallislehteen, joka teki juttua pyöräilystä ja halusivat haastatella/kuvata pyöräilevää naista. Kuvaaja otti ison joukon kuvia. Jos multa kysytään, niin oli siellä parempiakin. 



Olen käynyt myös uimassa, mutta en ollenkaan niin paljoa kuin olisi pitänyt. Jotenkin on vaan tökkinyt. Tänään kuitenkin sain hilattua itseni Mäkelänrinteeseen ja hankalan alun jälkeen uinti sitten lähti käyntiin. Loppuverran aikana tajusin ettei koko uinnin aikana ollut oikeaan jalkaan sattunut.



8.4.2014

Viikonloppuna pyöräilyä leiritunnelmissa

Perinteinen HyPyn kevätleiri pyörähti triathleettien osanta käyntiin perjantaina triathlonjaoston kokouksella. Paikalla oli kiitettävän paljon sekä vanhoja konkareita että lajin pariin vasta tulleita. Jos sama kehitys jatkuu emme enää mahdu samaan tilaan.

Triathlonjaoston kokouksen jälkeen suuntasin uimahallille, jossa pian huomasin olevan kahdestaan yhden valmennettavani kanssa. Niinpä päätimme hyödyntää tämän mahtavan tilaisuuden ja teimme tekniikkaharjoitteita.

Lauantaiaamuna olimme sopineet osan porukan kanssa pyörälenkistä, kun taas toiset menivät tekemään vaihtoharjoitusta. Itseltäni meinasi pyörälenkki peruuntua jo ihan alkumatkasta. Nimittäin aamulla huomasin takarenkaan olevan tyhjä. Laitoin kaverilleni viestin, että nyt jää lenkki väliin. Tekstiviestiini sain vastauksen, että tule tänne ja katsotaan mitä voidaan tehdä.

Sisä- ja ulkorenkaat vaihdettiin ja lähdin tyytyväisenä kohti Märkiötä. Matkalla pyörän rengas räjähti. Päästyäni Märkiöön kodin kautta, sillä kypärä oli jäänyt kotiin :(, oli porukka lähes valmis siirtymään Rajamäen uimahallille, josta pyörälenkki oli tarkoitus alkaa. Muutaman lisämutkan kautta kaveri laittoi oman kisakiekon pyörääni. Ja porukka odotti mua vaikka olinkin muutamaan kertaan sanonut, että tulen  perässä. Kiitos porukalle!




Ja pientä kisailua hymyillen:


Ja vähän vähemmällä hymyllä:

Lauantaille mahtui vielä uintia. Suurin osa halusi uintiaan kuvattavan, mä halusin vaan tehdä rauhallisen  hyvän uinnin keskittyen tekniikkaan. Ja sellaisen sitten teinkin. Voimaa ja nopeutta.

Illalla oli sitten sauna ja mahdollisuus pulahtaa veteen. Vilukissana jätin uinnin väliin tyytyen kastelemaan jalkani vedessä ja kulkemalla paljain jaloin hiekassa.

Triathlonleirillä puhalsi myös uudet tuulet. Naisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti ja joukossa on muutama oikea helmi organisoimaan asioita. Niinpä nämä tehomimmit olivat ottaneet lauantai-illan juoma- ja ruokavastaavien tehtävät.


No ehkä meillä oli muutakin pyödässä kuin näitä porkkanoita ;).

Juomana oli:

Eikä tämä porukka kovin ihmeellistä tarvitse kyetäkseen vääntämään huumoria ja nauramaan vatsa kippurassa toista tuntia. Pullarit riitti tällä kertaa lauantai-illan vitsin kohteeksi.

Puolen yön jälkeen kotiuduin autolla. Sunnuntaille oli luvattu sadetta enkä saanut itseäni oikein kammettua liikkeelle. Porukka oli lähtenyt tekemään pitkän rauhallisen lenkin ja itse suuntasin vastaavan lenkin tutuille poluille.

Paikoittain oli lunta ja jäätä:


Tutut portaatkin löytyivät talven jälkeen:


Aivan mahtava lauantai loistavassa porukassa ja sunnuntaina erinomainen pk-lenkki:


1.4.2014

Maantiepyöräilykausi polkaistu käyntiin

Viikonloppun aikana tuli kulutettu maantietä niin pyörällä kuin autolla. Nimittäin viikonloppuna oli toinen tiivis viikonloppu Vierumäellä 2-tason trivalmentajaopinnoissa.


Mielenkiintoisia keskusteluita, mutta mieleenpainuvinta taisi kuitenkin olla lauantain juoksumallennustehtävä. Analysointiin eri huippujuoksijoiden juoksutyylejä, jonka jälkeen lähdettiin itse kokeilemaan neljää eri tyyliä. Vetäjä pyöritti juoksupätkää läppäriltä ja tovin katsottuamme ilman yhtään kommenttia, lähdimme kukin omia aikojamme tunnustelemaan miltä tyylit tuntuivat ja mikä niissä on meidän mielestä hyvää ja mistä liikevoima saadaan. Koska itseltäni oli viikon juoksuvedot tekemättä, juoksin kullakin tyylillä kilsan ja välissä vähän vähemmän ;). Välillä siis pitää olla luova ja yhdistää asioita.

Lauantai-illaksi saatiin järjestettyä meille uintimahdollisuus, jonka totta kai hyödynsin. Sain myös puhuttua kurssilta uimavalmentajan katsomaan mistä ihmeestä mun hyppivä uintityyli voisi johtua. Monihan siihen on kiinnittänyt huomiota ja antanut hyviä neuvoja, joiden avulla olen saanut monia asioita korjattua, mutta edelleen hypin vedessä.

Niinhän siinä sitten kävi, että kellunnasta sitä meikäläinen lähti rakentamaan uintiin. Sain hyviä vinkkejä, joita tulen oikeasti harjoittelemaan kun taas altaaseen menen - tänään todennäköisesti :).

Sunnuntaina olikin jo sitten kiire kotiin, sillä mua odotti 2h pyörälenkki. Koko viikon treenit ovat menneet hyvin ja fiilis oli todella korkealla. Eikä hyvät fiilikset mihinkään kadonneet pyörän päälle päästyä.


Sää suosi, kiire ei ollut mihinkään. Niinpä annoin jalkojen rullata ja nautin happirikkaasta ilmasta pienen suodattimen läpi ;). Tämän näköisenä olen nyt muutamat lenkit mennä viipottanut.