4.6.2019

Kisakauden avaus Weertissä, 1.6.2019


YLEISTÄ

Vuoden 2019 perusmatkan eli olympiamatkan Euroopan Mestaruuskisat käytiin kesäkuun 1.-2. päivä helteisessä Weertissä Hollannissa. Lauantaina käytiin miesten eliten EM-kisa, jossa Suomea edusti Henrik Goesch, joka taisteli hienosti kuumassa kelissä sijalle 34. Euroopan mestaruus meni Isoon-Britanniaan Alister Brownleelle.

Keski-Euroopassa perusmatkan kisat ovat Age Group -urheilijoiden suuressa suosiossa ja isommissa maissa kuten Iso-Britanniassa ja Saksassa maansa edustaja urheilijat lunastavat paikkansa karsintakisojen kautta. Kisojen isoin edustus taisi jälleen tulla Isosta-Britanniasta. Suomen Age Group tiimistä oli Suomea edustamassa itseni lisäksi, Tomi Kanto  ja Mikael Mård.

ENNEN KISAA

Ilman sattumuksia ja kömmähdyksiä ei selvitty tästäkään reissusta. Torstai-iltana oli pyörää kasatessa selvinnyt että lennon jälkeen ei sähkövaihteet toimineet. Kaveri googlesta kyllä yritti antaa hyviä vinkkejä kuinka aukaista sähkövaihteiden mahdollinen save mode. Kun ei avut auttaneet, niin googlelta neuvoja mistä löytää paikallinen Shimanonin valtuuttama pyörähuolto. 

Aamulla klo 5 tajunnan herättävä fakta. Uintireittiin tutustuminen ei onnistu ennen rekisteröitymistä. Koska olimme saapuneet torstaina vasta klo 22 jälkeen, niin seuraava mahdollinen rekisteröityminen Suomen joukkueelle olisi perjantaina klo 16-17. Aamulla tilannearviointi: yksi auto, yksi ongelmallinen pyörä, yksi kisaaja Dusselforfissa. Asiat tärkeysjärjestykseen. Mun kisa on lauantaiaamuna, Tomi pystyy odottamaan kyytiä kentällä. 

Aamupalan jälkeen navigaattorin avustuksella paikalliseen huoltoliikkeeseen. Pyöräliike oli Shimanon valtuuttama, mutta siellä pyörä sai osakseen vain ihastusta. Palvelua ei kuitenkaan voi moittia. He soittivat toiseen liikkeeseen, selittävät tilanteen ja varmistivat, että ottaisivat pyöräni heti huoltoon. Pyörä autoon ja navigaattoriin uusi osoite. Pientä epäröintiä ehti tulemaan, kun käännyttiin toinen toistaan kapeammalle tielle keskelle pientä asuinaluetta. Saavuttuamme liikkeeseen tiesimme, että täältä joko saadaan apua tai sitten mun kisa oli tässä. Jäimme Arin kanssa liikkeeseen ja Mikael lähti hakemaan Tomia Dusseldorin kentältä - 110 km päästä.

Pyörän ollessa huollossa, nautimme Arin kanssa liikkeen tarjoamat cappucinot ja palat itse tehtyä kakkua takapihalla. Itse huolto ei kestänyt kauaa. Lukitus saatiin auki, jarruja vähän säädettiin ja pyörä oli valmis. Koska meillä ei ollut autoa käytettävissä, liikkeestä soittivat jollekin tutulle taksikuskille, joka vie meidän vapaapäivänään takaisin hotellille. Odottelessa Mikaelin ja Tomin saapumista, kävin tekemässä pyöräverran. Kyllä vaan on hienoa pyöräillä maassa, jossa on kunnon pyörätiet eikä tarvitse koko ajan pelätä. 

Tomin ja Mikaelin saavuttua, lähdimme hoitamaan rekisteröitymisen, seuraamaan junior naisten sprittikisaa, syömään ja kokeilemaan, josko meitä onnistuisi vielä päästä käymään uintipaikalla ja mahdollisesti jopa uimaan. Ajaessamme kisakeskukseen aloimme puhumaan kisalisensseistä. Melko nopeasti yksi meistä otti puhelimen käteen ja alkoi viestin vilkas lähettely. Suomeen EI tainnut mennä 5 min kauempaa kuin kansainvälinen lisenssi oli hommattuna. 

Vaikka olimme noin tuntia ennen meidän omaa rekisteröitymisaikaa hakemassa kisanumeroita ja chippiä, niin ei meitä ajattu pois eikä siellä ollut meidän lisäksi kuin pari muuta kisajaa. Meillä taisi olla täydellinen ajoitus.

Ennen kisaa en itse ollut ehtinyt käymään kertaakaan avovedessä, mutta yhden kerran olin hetken uinut altaassa märkkä päällä. Nyt  - vajaa vuorokausi ennen kisastarttia ensimmäinen avovesiuinti. 


Vesi tuntui lähes jäätävältä. Ei kun märkkäri päälle ja veteen. Ensimmäisten 100m aikana olin varma, että sormet jäätyvät. Lopulta kuitenkin kiersimme elitesarjan uintipoijut.



Hotelliin päästyä tarrat pyörään, tatskat käsivarsiin ja pohkeisiin. Uni tuli yllättävän hyvin. Aamulla selvisi, että Mikael ja Tomi olivat yömyöhään olleet tiriahlon.org -sivujen syövereissä analysoimalla millä ajalla saavutetaan oman ikäsarjan euroopan mestaruus ja millä ajalla ollaan podiumilla. 

LAUANTAI  - OMA KISAPÄIVÄ

Kisa-aamuun oli varattu aikaa, mutta yksi asia johti toiseen ja lopulta tuli jo vähän kiire. Ehdin kuitenkin viemään T2:lle juoksukengät ja harjoittelemaan vaihtoalueen. Vaihtoalueelle kun ei päässyt ennen kisa-aamua. Sieltä autolla uintipaikalle.

Kun ei ollut likaa aikaa, niin hyvin sai ns kierroksia koneeseen ennen starttia. Ehdin kuitenkin verraamaan ja aktivoimaan uintilihaksia sekä ihan riittävästi jännittämään ja käymään lähes koko tunneskaalan lävitse ennen kuin siirryin starttialueelle. Starttialue oli iso. Teltasta löytyi vesipulloja, penkkejä, mahdollisuus pyöritellä rullien päällä, teknillistä apua pyörän kanssa. Kiitos jälkeen avuliaalle teknikolle, joka pumppasi renkaisiin oikeat paineet, samalla teki hieno säädön etujarruihin ja samalla huomasi, että olin laittanut etukiekon väärinpäin. Itse tuskin ehdin tajuamaan mitä tapahtui kun pyörä ojennettiin mulle takaisin. 

Viimeinkin olin valmis siirtymään T1-alueelle. Ennen alueelle pääsyä oli kisapuvun tarkistus ja pyörän tsekkaus.
Ehdin harjoittelemaan sisääntulon ja ulosmenon sekä laittamaan paikkani kuntoon T1-alueella.

UINTI 1.5 km

Tässä ei ole oma startti, vaan AG-miesten, mutta sama kaava oli jokaisessa startissa. Ei tarvinnut rannalla jäädä kenenkään selän taakse piiloon tai yrittää livahtaa kenenkään kainalon alta ;). 


Omassa lähdössäni kärki lähti heti kovaa. Koetin pysyä heidän peesissä, mutta vauhti oli itselleni liian kova. Juoduin ottamaan vähän happea ja jatkamaan uintia yksinään. Tässä vaiheessa olin täysin varma, että olin hitaampia uimareita ikäsarjassani, kun en nähnyt yhtään uimaria lähietäisyydellä. Myöhemmin tuloksia analysoiden olin uinut uintireitin 20 sekkaa kovempaa kuin ikäsarjani voittaja ollen 7. nopein uintiosuudella. Tämä oli itselleni erittäin positiivinen yllätys, sillä keski-eurooppalaisilla perusmatkan kisaajilla on erittäin vahva uinti. Vuoden 2014 EM-kisoissa uintivauhtini riitti keskikastiin.


PYÖRÄ 40 km
Pyörä kulki, jalat tuntuivat erinomaisilta ja kampiakselin pyörittäminen tuntui vahvalta, mutta ei missään kohtaan vääntämiseltä. Fiilis nousi. Nautin koko 40 km matkan vauhdin hurmasta ja vahvan tuntuisista jaloista. Oli ihan mieletön fiilis päästä pyöräilemään asfaltilla, joka on ehjä, ei ole reikkiä, ei ole paikattuja kohtia. Tuosta reitistä olisi voinut nauttia pidemmäkin matkan ajan. 

Kivaa oli, oikeastaan "sika mageeta". Kuuma oli, mutta sitä ei pyörän päällä huomannut muusta kuin muutamasta valuvasta hikipisarasta, juomapulloon en vaan tarttunut tarpeeksi tiheään tahtiin. Pulloon jäi n 2 dl nestettä.

T2 + 500m run-up
Kaikki hyvin, vaihto ilman sähläystä. Sukat olivat kengissä, joten ne menivät helposti jalkaan. Juoksulasit ja lippis päähän. Ulos häkistä.
Nämä molemmat  T2 ja 500m run-up laskettiin T2:n aikaan. 

JUOKSU 10 km
Tuntui kuin vahvat jalat olisivat vaihtuneet vaihtoalueella raskaisiin. Vahvoista jaloista ei ollut tietoakaan. Koetin pitää yllä tavoitevauhtia.

Ensimmäinen vesipiste. Odotin saavani kaadettua mukillisen jos toisenkin vettä niskaani. Käteeni ojennettiin vesipussi. Sain sen kyllä auki, niin että siitä sai pienen määrän vettä suuhun, mutta ei siitä pienestä reiästä juurikaan vettä saanut viilentämään kehoa. Eka kierros oli puhdasta taistelua. Käänsi ajatuksen toiselle kierrokselle. Juoksujalat löytyvät parin kilsan jälkeen, eiks vaan. 

Jokaiselle kierroksella oli kaksi vesipistettä, joista molemmista koetin saada vettä niskaani. Näihin hukkasin aivan liikaa aikaa eikä juoksu oikein missään vaiheessa tuntunut siltä kuin miltä olin odottanut. Se vahva askel oli täysin kateissa, samoin vauhti. Korvien väli petti myös. Keskityin aivan vääriin asioihin.

Mutta oli juoksureitillä jotain hyvää. Jokaiselle kierroksella kasvoille nousi leveä hymy, kun katsojien joukosta kuului:  ”hyvä leijona(t)” -kannustushuuto.

Koska juoksua olin todellakin odottanut ja sen mentyä pahasti alakanttiin, niin kyllähän se veti mielen matalaksi. En edes tiennyt omaa loppuaikaani tai sijoitustani ennen kuin vasta illalla palattuamme takaisin hotellille. Miehetkään eivät kertoneet mulle aikaani tai sijoitustani, kun en sitä kysynyt.  Tuloslistalla olin sijalla 18 paria minuuttia paremmalla ajalla kuin edellinen ennätykseni. 

Lauantaipäivä huipentui elite miesten kisan seuraamiseen + 28 asteen helteessä. Kannustimme Henkkaa juoksuosuudella, samalla kun ihailimme sekä Alistair Brownleen että toiseksi tulleen Joao Pereiran juoksua. 

SUNNUNTAI

Sunnnuntain miesten AG-kisan jälkeen porukalla takaisin hotellille. Miehet kävivät suihkussa, tekivät check-outin ja sitten auton pakkaus. Kolme pyörää, matkalaukku, iso kassi ja pari reppua. Ei ihan helpoin tehtävä, mutta sopu antaa tilaa. Tomi istui pyörän ja matkalaukun kanssa takana. Ari, Mikael ja minä edessä. 



Jotta saimme vielä kisareissuun pientä jännitystä aikaan, niin Tomin pyörä vietiin Belgiaan. Aikaa meille ei ihan hirveästi ollut, mutta onnea sitäkin enemmän. Liikenne sujui hyvin, emme ajaneet kuin harhaan. 

Dusseldorfin kentällä auton palauttaminen. Mikaelin pyörän pakkaaminen pyöränkuljetuslaukkuun. Lopulta meillä jäi sen verran aikaan ennen boardingia, että minä ja Ari ehdittiin syömään pika-pikaa, Mikael ja Tomi nauttimaan hyvin ansaitut ”palautusjuomat”.


Mikael ja minä osallistuimme tammikuussa AG-tiimin leirille, jossa kasvot ja nimet tulivat tutuiksi, mutta muuten olimme toisillemme täysin ventovieraita. Kisaviikonlopun aikana meidän pieni tiimi hitsautui yhteen. Kuljimme yhdessä, söimme yhdessä, suunnittelimme yhdessä, joustimme, odotimme ja luontevasti autoimme toisiamme koko kisaviikonlopun ajan. 

Suomeen päästyä kävin kisan lävitse vielä valmentajan kanssa:
  • uinnin kisavauhdin harjoittelua avovedessä
    • Nyt kaivattaisiin treeneihin peesiapua
  • pyöräosuudella olisi pitänyt mahdollisesti juoda enemmän
  • juoksu ei vastannut tämän hetkistä kuntoa
    • lievä nestehukka?

Kiitos Suomen Triathlonliitolle AG-tiimin perustamisesta ja tästä upeasta mahdollisuudesta edustaa Suomea sini-valkoisin värein!

Kiitos Mikael ja Tomi seurasta! Koska tahansa uudestaan reissuun teidän kanssa.


29.4.2019

Talviloman treenit

Pimeät talvikuukaudet ovat takana ja kisakauden avaukseen ei ole kuin kuukausi aikaa. Joka vuosi tässä kohtaa hetken miettii mihin se pitkä talvikausi menikään. Onnekseni olen onnistunut välttämään influenssa- ja norovirustartunnat sekä rasitusvammat, niin ei ole tullut pitkiä taukoja harjoitteluun sitten lokakuun palovamman jälkeen. 

Salitreeni kuuluu jokaiseen viikkoon
Huhtikuussa kävin tekemässä testit, joiden tuloksissa näkyy melko ehjä treenikausi ja se miten talven treenit ovat purreet. Niin juoksu kuin pyöräkin oli kehittynyt, mutta juoksu oli ottanut melkoisen harppauksen eteenpäin. Kynnykset menivät uusille luvuille.






































Pääsiäisen jälkeen aloitin talviloman, joka oli täysin tarkoituksella ajoitettu tuohon ajankohtaan tavoitteena saada aloitettua laadukkaat pyörätreenit maantiellä. Yhdentoista päivän aikana pyöräkilsoja tuli mittariin lähes 550 km. Yksi 60 km lenkki jäi tekemättä ja yhtä treeniä jouduin lyhentämään lähes 20 km verran. Saman ajanjakson treenitunnit olivat 36 h. 

Pääsiäisen jälkeen loma vaan alkoi hiukan hälyttävästi, kun maanantain ja tiistain välisenä yönä niska meni melkoiseen jumiin. Todennäköisesti johtui kylmästä, jota olin saanut viikonlopun aikana pyörän päällä ja salilla varmaankin onnistuin jotenkin jännittämään kyseistä lihasta.  Ehdin kyllä jo manata, että tähänkö se loma nyt sitten menee - niskakipuun. Niskajumin vuoksi tuo aikaisemmin mainitsemani 60 km pyörälenkki jäi tekemättä. En halunnut ottaa riskiä.Vuosi sitten niskarusetin jumi pakotti pakkolepoon useammaksi päiväksi. Onneksi oli loma. Onneksi on hieroja lähellä. Puoli yhdeksän aikaa viestiä hierojalle ja tuntia myöhemmin niskaa käsiteltiin. Jumia ei saatu täysin auki, mutta kivut jäivät hierontapöydälle ja pääsin keskiviikkona tekemään treenit ohjelman mukaisesti. 

Mitä tästä lomasta jäi käteen, muuta kuin raadoiksi ajetut / juostut jalat ja hurjat lukemat Training Peaksissä?

Yksin treenatessa tällainen treenimäärä kysyy itsekuria. Jos olisi ollut leirillä, niin treenit olisi aikataulutettu tarkasti. Kotona ollessa aikaa on ja ainakin itse nautin kiireettömistä aamuista. Huhtikuussa aamupäivät ovat vielä melko viileitä, jonka vuoksi aloitin pyörätreenit vasta lounaan jälkeen. Kun sitten piti olla kahden treenin päivä, niin päivän ensimmäisen treenin ollessa sen verran kova, että treenin jälkeen uni tuli silmään, niin ei sitä toista treeniä sitten tullut tehtyä. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Vaikka yleensä olenkin melko hyvä aikatauluttamaan asioita, niin nyt kyllä sitä ei ollut. Tässä kohtaan jäi toinen treeni väliin. Jälkeenpäin harmitti ja kysyinkö, josko se siirrettäisiin toiseen päivään. 


Lepoa, lepoa. Näiden 11 päivän aikana en kyllä juuri muuta tehnyt, kuin treenannut, syönyt ja levännyt. Alkuviikosta lepoaika meni Järvenpäässä triathlonpyörän kanssa. Halusin siihen harjoituskiekot ja satulan taakse kaksi juomapullotelinettä. Ajatus oli saada mm. treenihuone vihdoinkin kuntoon, mutta samassa vaiheessa se on kuin ennen lomaa. 


Mitä enemmän treeniä, sen ravintorikkaampaa ruokaa kaipaa laittaa suustaan alas - riippumatta kellon ajasta. Joinain päivinä iltapalaksi meni mifua ja wok-kasviksia. Tästä sekoituksesta on nyt -ainakin - hetkeksi muodostunut mun herkkuruokaa. Nopea ja vaivaton valmistaa.


Kun ei ollut muuta kuormitusta kuin treenit, niin kovia treenejä mahtui normaalia enemmän viikkoa. Toiset treenit vaativat enemmän henkistä valmistautumista kuin toiset.  Ja tämä myös osittain välillä pitkitti treenin aloittamista. Aika monessa treenissä kyllä sai hakea  periksiantamattomuutta ja keskustella itsensä kanssa siitä onko kyse oikeasti kunnon loppumisesta, laiskuudesta, halusta olla mukavuusalueella vai yksinkertaisesti siitä, ettei vaan ole tottunut kyseiseen vauhtiin tai tehoon. Vain kerran hyydyin, mutta muuten kyse oli tuosta tottumattomuudesta. Treeneissä hyödynnettiin viimeisempien pyörä- ja juoksutestien tuloksia. 

Itselleni se kovin juttu oli vetää lauantain ns koko setti ja sen päälle sunnuntaina pitkä juoksu. Aamupäivällä uinti - 3 km ja perään pyörä - lähes 80 km. Muutaman tunnin tauon jälkeen 10 km juoksu. Kaikissa lajeissa tehoja. Tuo meni hyvin, joskin energiavajetta oli syntynyt sen verran, että 10 km juoksussa sain kaivaa sitä kuuluisaa suomalaista sisua, kun toisella olkapäällä istui se laiskiainen:  keskeytä, lyhennä. Toiselta puolelta kuului: "tästä se treeni vasta alkaa".

Sunnuntaiaamuna ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä jaloissa ja nautin kiireettömästä aamusta käydän Khalin kanssa kävelemässä metsässä.

Sunnuntai-iltana oli sitten perjantaina väliin jäänyt 20 km juoksu neg. splittinä. Tuon 20 km aikana ehdin useamman kerran antaa itselleni palautetta siitä, että siinä on syynsä miksi tämänkin juoksu oli alunperin perjantaina eikä sunnuntaina. Tavoitevauhteja en kyennyt pitämään kuin yksittäisissä kilometreissä, mutta siitäkin huolimatta olin tyytyväinen tuohon juoksuun, sillä takana oli kuormittavaa treeniä ja silti pystyin juoksemaan 20 km, kun vaan pidin rytmin yllä.  Tasan vuosi sitten akillesvaivasi niin pahasti, etten pystynyt juoksemaan 15 min kauempaa. Tämä oli myös kovin treeniviikko so far. Joten kyllä tämä 11 päivää, mutta etenkin viime viikon treenit maanantaista sunnuntaihin kasvatti luottamusta omaan kykyyn ja kuntoon. Uskon myös, että "pain threshold" kehittyi.

Loma oli hyvä päättää palauttavaan pyöräilyyn nauttien kevätauringosta.

Kiitos valmentajalle loistavista treeneistä!

TrainingPeaks

TrainingPeaks on ollut käytössä viime syksystä lähtien ja olen vienyt sinne kaikki treenit vuoden 2016 tammikuuun alusta lähtien. On ollut mielenkiintoista verrata miten rasituksen ja palautumisen arvot ovat nousseet ja laskeneet treenivuoden aikana sekä millaisella arvoilla on lähdetty viivalla.

Tämän 11 päivän jälkeen arvot ovat ilmeisen kovat, mutta itse olen hiukan skeptinen noiden lukujen kanssa. Liian monta virhe mahdollisuutta ja erilaista TSS-arvoa. Itse olen pyrkinyt muuttamaan kaikkien treenien TSS:n hrTSS:ksi, ellei sitten esim sTSS ole ollut pienempi. Luvut ovat lukuja eikä niillä yhtään kisaa kisata, mutta mielenkiinnolla odotan millaisilla arvoilla lähdetään tämän kesän kisoihin ja miten luvut korreloivat itse kisasuoritusta.


2.2.2019

Triathlonliiton AG-leiri Vierumäellä

Suomen Triathlonliiton ensimmäinen AG-leiri pidettiin tammikuun 25.-27. päivä Vierumäellä Jussin ja Panun luotsaamina. Aikaisemmat trileirikokemukseni ovat HelTrin syysleiriltä 2010, Finntriathlonin leiri keväältä 2016 ja HyPyn leiri keväältä 2018. Triathlonliiton ja Finntriahtlonin leirit ovat olleet rakenteeltaan samankaltaisia. 2010 HelTrin leiri oli vuoden triahtlonkokemuksen omaavalle melkoista shokkihoitoa ja HyPyn leiri poikkesi näistä kaikista eniten ollen itselleni enemmänkin hyvien treeniolosuhteiden hyödyntämistä kuin läsnäolevan valmentajan ohjaamaa treeniä.

Ennen leiriä treenit hiukan kevenivät, jotta leirillä pystyi tekemään täysipainoista treeniä. Joskin alku viikkoon mahtui kunnon sali, kovahko uinti ja mielenkiintoinen brick-treeni, jossa jokainen lihasryhmä sai ärsykettä. Kevennys teki hyvää ja perjantaina olin jo täysin valmis kunnon treeneihin.

AG-leirin ohjelma oli hyvin suunniteltu siten, että perjantaina heräteltiin ja valmistettiin kehoa lauantain treenisettiin. Lauantaina treenattiin ihan reippaasti ja sunnuntaina keskityttiin lihaskuntoon.

Mutta siis perjantaina hektisen työpäivän jälkeen auton nokka kohti Vierumäkeä. Ne, jotka tuntevat mut, niin tietävät että suunnittelen aikatauluni melko tiukalle. Matka-aikaan kyllä lasken lyhyen pysähdyksen, mutta en minkäänlaisia varoaikoja kuten esim mieheni, joka ottaa aina laskee vähintään sen 30 min lisäaikaa siltä varalta, että jotain sattuisi. Niinpä olin nytkin laskenut, että olen paikan päällä vähän vaille klo 17, rekisteröidyn ja siirryn siitä suoraan urheiluhalliin, jossa oli määrä aloittaa treeni klo 17:30. Töitä tein ihan viimeiseen hetkeen asti ja vielä autossa tuli otettua yksi työpuhelu. Koska lounas oli syöty lounasaikaan, niin automatkalla pysähdyin hakemaan syötävää ja kahvin.

Perjantain treeni oli juuri sitä mitä Panu ja Jussi treenistä sanoivat. Herättelevää ja valmistavaa treeniä. Itselleni tuli melko pitkä verra, kun olin ensimmäisten joukossa pyörän päällä, mutta tuo teki vaan hyvää. Muuten treeni oli lyhyitä vetoja pyörän päällä ja juoksuradalla. Valmentajat katsoivat pyöräilyasentoa ja tekniikkaa. 

Treenin jälkeen suihkun kautta päivälliselle ja tutustumaan muihin osallistujiin. Leirillä oli muutamia tuttuja kasvoja ja pientä harmitusta aiheutti se, ettemme Sadun kanssa päässeet samaan mökkiin majoittumaan. Sadun kanssa olemme FB:n kautta vaihdelleet kuulumisia, jonka vuoksi olisi ollut kiva päästä tutustumaan paremmin. Tosin leiriohjelma oli sen verran tiukka, ettei mökissä juuri ehtinyt muuta tekemään kuin käymään nukkumassa.

Lauantaipäivä alkoi salilla. Emme tehneet salitreeniä, vaan kävimme muutamien  hyvien perusliikkeiden tekniikat lävitse saaden henkilökohtaista palautetta. Itselleni palaute tule tarpeeseen ja juuri niihin liikkeisiin, joihin olen pari kertaa kaivannut ulkopuolisen tsekkausta. Vielä kun olisi ollut opastusta leuanvetoon ja rinnallevetoon, niin olisi ollut itselleni täydellinen setti.

Uintitreeneistä onnistuin aiheuttaman itselleni lievää hermostuneisuutta. Olin valmistautunut siihen, että saan palautetta mm. käsivedon tiheydestä tietäen, ettei mun uintitekniikasta saa millään konstilla kauniin liukuvaa. Tämän lisäksi myös vauhdin ja kuormittavuuden osalta onnistuin saamaan perhosia vatsaan. Olihan ohjelmaan merkattu 90 min tehotreeniä vedessä. Vedessä hyytyminen kun on melko totaalista. Kun kädet muuttuu hyytelöksi, niin eipä siitä uinnista oikein mitään tule. Perjantaina päivällisen aikaan koetin udella kavereilta, jos joku tietäisi millaista treeniä olisi tiedossa. Onnistuin istumaan samassa pöydässä kaverin kanssa, joka on TriBasen tiimissä. Tiukkaa settiä olisi tiedossa. Jotenkin aloin tuntemaan jo selässä kuinka selkälihakset väsyvät lauantain treenissä.

Lauantain uinti sisälsi pääsetin 3x(6x50m, lähtö 60 sek). Omat uintivauhdit ovat olleet surkeita, mutta   kummasti vauhti lisääntyy, kun viereisillä radoilla oli itseään kovempia menijöitä. Itsehän en missään nimessä ole nopea ja tällaiset 50m tai 25m vedot ovat itselleni ihan kamalia. Vastahan sitä alkaa pääsemään vauhtiin, kun on aika levätä. 

Vertailun vuoksi laitan tähän saman viikon tiistaiaamun uintitreenin kuormittavat setit ilman verroja ja tekniikkaosuuksia:
10x100, asetettua tavoitevauhtia / lähtö 2 min
4x300m pull+kumppari, asetettua tavoitevauhtia / pal 15"
12x50m DESC / lähtö 60 sek

Kestävyyttä siis on, mutta ei vauhtia tai tekniikkaa uida vinstoja kovaa. 



Iltapäivällä Jussi piti meillä luennon ravinnosta. Joka kerta näissä vastaavissa luennoissa jään miettimään miten helppoa on toteuttaa treeniohjelmia ja miten vaikeaa on pitää huolta riittävästi unesta ja oikean aikaisesti / riittävästä ravinnosta. Oma akilleksen kantapää on ehdottomasti riittävä uni. Tiedän nukkuvani viikolla aivan liian lyhyitä yöunia, jotka johtuvat suurimmaksi osaksi huonosta tavasta. Viikonloppuisin koetan sitten epätoivoissesti kuroa univelkaa kiinni.


Luennolla Jussi "väitti", että tuplatreenipäivinä energiatarve on jopa naisille n 3400 kcal. Hiukan epäilin. Kovin aktiivisesti en seuraa energiankulusta, vaan pitänyt oikean tarpeen olevan keskimäärin siellä 2500 kcal paikkeilla. Olen siis hiukan skeptinen rannalaitteiden laskemaan energiankulutukseen. Lauantaina Polar näytti 3500 kcal kulutusta. Pitäisi ehkä luottaa enemmän teknologiaan kuin musta-tuntuu -metodologiaan,


Lauantai-iltana oli reipas pyörä-juoksu -yhdistelmä. Kuten Jussi ja Panu ohjeistivat nauttimaan ja keskittymään itse treeniin ja jättämään kännyköiden ja mittareiden tarkkailut / säätämiset verraosuuksille, niin myös tein. Ennen treeniä säädin trainerin set-point määrätyllä tasolla ja sen jälkeen vaan nautin itse työn teosta.

Juoksuosuudet tehtiin tasoryhmittäin. Heikkona juoksijana otin paikan hitaimmasta juoksuryhmästä. Tavoite oli juosta rennon kovaa ja tasaisesti kaikki vedot. Ensimmäisen kierroksen setti oli 2x 600m, toisen 4x 400m ja kolmannen 6x200m. Vedettiin pienellä porukalla melko tasaisesti setit lävitse. Itselläni ei ollut mitään tarvetta mennä ryhmän vetäjäksi. Mieluummin huutelin takarivistä mennäänkö liian kovaa vai ei. No .... 200m vedoissa vauhti kasvoi aina 200m välein ;). Ehkä me sitten kuitenkin mentiin liian hiljaa kaksi ensimmäistä kierrosta. Kivaa oli, juoksu tuntui hyvältä ja jalkoihin sai hyvän tuntuman. Omissa treeneissä saa sitten vetää ihan sydämensä kyllyydestä ja korvien väliä kasvattaen.

Olen aikaisemminkin todennut, että Polarin Vantage on erittäin vaativa. Sillä ei mikään tunnu riittävän ;).  Kuten edellä kirjoitin, niin ennen leiriä otettiin hiukan kevyemmin. Lisäksi torstain vastustreeni jäi väliin. Sunnuntaiaamuna Polari näytti, että niukasti ollaan edes ylläpitävän puolella.


Sunnuntaiaamu alkoi palauttavalla uinnilla ja leiri päättyi urheiluhallissa kiertoharjoitteluun. Leirin treeneissä ei ollut itselleni mitään ns uutta treeniä, sillä omat treenit ovat pitkältä saman oloisia.

Sunnuntaina vaihdettiin valmentajan kanssa viestejä liittyen viikonlopun kuormitukseen ja seuraavan viikon treeneihin. Viikonlopun setti ei ollut normi viikonloppua kuormittavampaa, joten seuraavaan viikko voitiin aloittaa ilman ylimääräisiä lepopäiviä tai suurempia kevennyksiä.

12.1.2019

Vuoden ensimmäiset viikot


Kun muut kilistelivät laseja ihaillessa ilotulituksia, niin itse vietin vuoden vaihteen karvasen kaverin kanssa saunan pukuhuoneen lattialla. Ellei itsellä ole henkilökohtaista kokemusta koirasta, joka pelkää monia asioita mm pauketta, niin koiran pelkoa saattaa olla vaikea ymmärtää. Tämän kaverin pelkotilan aikaansaamiseksi ei paljoa tarvita, mutta myös monta pelkotilaa on saatu poistettua vuosien aikana. Esim. ylikulkusillat eivätkä miehet enää saa aikaiseksi nelitassujarrutusta. Uusi vuosi on siis aik hurjaa aikaa meidän karvakuonolle.

Tällä kertaa Khalin mielestä talon turvallisin paikka oli saunan pukuhuoneen nurkkaus. Vaikka pelkäsi, niin läähämättä kuunteli pauketta. 




Huolimatta vuoden ensimmäisen viikon vapaista, niin treeniviikko ei ollut paras mahdollinen.  Ihan heti en muista milloin viimeksi multa on jäänyt yhdeltä viikolta kolme treeniä väliin. Maanantain en päässyt juoksun jälkeen sauna houkutteli enemmän kuin traineri.  Keskiviikkona oli paluu töihin ja suoraan asiakkaan luokse koko päiväksi. Työpäivän jälkeen jokainen solu huusi päästä sohvalla pötköttelemään viltin alla. Loppuviikosta kävi sanoin kuin maanantaina. Juoksun jälkeen en vaan saanut itseäni pyörän päälle. Jos alkuviikosta saattoi olla joku vatsapöpö, niin loppuviikon treenin väliin jättäminen oli silkkaa laiskuutta. Vaikka osa treeneistä jäi tekemättä, niin onneksi sain muutaman kohtuullisen hyvän treenin tehtyä. Ehkä mun kroppa ja mieli vaan tarvitse nämä "lintsaukset".
Vuoden toinen viikko olikin sitten edellisen viikon vastakohta. Normaalisti päivätöissä, parina aamuna valmennukset ja muina aamuina treenit altaassa. Eli syksyllä aloitettu aamutreenirutiini jatkuu edelleen. Toistaiseksi aamutreenit ovat onnistuneet, mutta projektihommissa käänteet suuntaan ja toiseen saattavat olla hyvin nopeita. Vaikka en missään nimessä ole aamuihminen, niin koetan nauttia täysin sydämin tästä mahdollisuudesta, kun altaassa pystyy 100%:sti keskittymään oman treenin tekemiseen.  Etenkin silloin kun väsymys alkaa iskemään lihaksiin ja tekee kaikkensa ylläpitääkseen vauhdin, niin siihen kohtaan en välttämättä haluaisi kovin montaa kanssauimaria samalle radalle. Kuka ei mieluummin aamulla kauhoisi altaassa vaikka kovempaakin treeniä kuin istuisi 3-tien ja kehän ruuhkissa. 

Itse uinti on tökkinyt pari kuukautta. Tarkemmin siitä lähtien kun pääsin takaisin treenien pariin loka-marraskuun vaihteessa. Varmasti kaikilla on niitä päiviä, kun ei joku laji ei kulje, mutta kun viikosta toiseen sama laji ei kulje, niin jossain vaiheessa alkaa huumori loppua. Uinti ei ollut tuntunut ns. omalta aikoihin. Uintivauhteihin ei tullut muutosta treenien muuttamisesta huolimatta. En saanut normaaleja uintilihaksia väsyneiksi. Vuoden vaihteen jälkeen havahduin siihen, että olen jossain siellä marraskuun alussa koettanut omaksua kädet melko suorana uimista pyrkien saamaan mahdollisimman paljon vettä työnnettyä taaksepäin. Yllä kuva miltä tuo näytti voimantuotoltaan. Alla olevassa kuvassa saman käden voimantuotto palattuani vanhaan ja tuttuun uintityyliin. Selkälihakset ovat löytyneet, saanut paremman otteen vedestä, joka tarkoittaa myös lisää nopeusalueita. Enää ei ole vain verra ja miellyttävä matkavauhti. Toki koetan parantaa omaa uintitekniikkaa, mutta ehkä tämä oli viimeinen kerta  - toistaiseksi - kun koetan muuttaa sitä täysin toisenlaiseksi. Uintini ei näytä kauniilta, mutta eteenpäin sillä pääsee. 

Kun altaan reunalla ei ole ketään korjaamassa tekniikkaa, niin koetan älylättäreillä jollain tavalla korvata valmennusryhmät. Huono puoli on, että analyysin tekeminen jää omalle vastuulleni sekä se, että altaan reunalla pitää olla joku laite, jolla pääsee nettiin tallentamaan älylättäreiden nauhoituksen. Senpä vuoksi en ruuhka-aikoina käytä älylättäreitä. 

Valinnanvaraa kyllä olisi erilaisista treeniryhmistä ja ohjatuista tunneista. Mutta kun mä tykkään ihan mahdottomasti treeneistä, joissa on mulle juuri sopivasti haastetta ja tiedän, että pystyn ne tekemään loppuun asti.  Itselleni parhaimmat kiksit tulevat niistä treeneistä, joissa treenin aikana tuntee rasituksen lihaksissa ja treenin jälkeen jää tunne, että tää oli just se taso mihin tänään kykenin. Samalla voin luottaa siihen, että kokonaiskuormitus on paremmin hallussa, kun treenit tulevat yhdeltä valmentajalta. Miksi sekoittamaan hyvin toimivaa kokonaisuutta. Keep it simple! 

Viikon treenit eivät ole pelkästään olleet uintia, vaikka tällä viikolla olenkin jo kolmesti ehtinyt altaaseen. Hikeä on valutettu juoksumatolla, trainerin päällä ja salilla. Treenit ovat olleet vaihtelevia ja mielenkiintoisia. Edes juoksumatolla ei aika ole tullut pitkäksi, vaikka ensimmäisen 20 sekunnin jälkeen usein tuntuu kuin siinä olisi jo juossut 20 min ;).                                                                                Viikon toinen salitreeni oli kyllä melkoinen. Treenin aikana ei oikeastaan muuta pystynyt ajattelemaan kuin meneillä olevaa liikettä / sarjaa. Ihan parasta. Siinä unohtui päivän työasiat. Hiki lensi, puuskutus kävi. Koska treeni oli samalla melko pitkä, niin siinä ajassa ehti ainakin yksi joukko ihmisiä aloittamaan ja päättämään oman treeninsä. Jos nyt joku salilla kävijä oli ajatellut aloittavansa harrastamaan triathlonin, niin seuratessa mun tekemistä salilla, saattoi hän tulla toisiin aatoksiin. Lainatakseni seurakaverin kommenttia jostain aikaisemmasta treenistä: "Pitää olla joku ruuvi löysällä, että ihminen tekisi itse itselleen näitä treenejä :)" 

Tällä viikolla arkipäivät ovat alkaneet siis joko altaan reunalla ja altaassa. Uimahallista töihin. Töiden jälkeen juoksu/traineri/sali -treeni. Lisäksi viikolla mies oli parin päivän työmatkalla. Tämä tarkoitti itselleni pikaista aamulenkkiä koiran kanssa ennen aamutreeniä. Sama työpäivän jälkeen ennen iltatreeniä. Lisäksi lunta saatiin sen verran paljon, että sain hoitaa lumityöt työpäivän jälkeen. Onneksi lumenluontialue on pieni, niin koko kropoa ei saa shokkihoitoa. Nyt ainostaan hauikset kipeytyivät kantaessa raskaan puoleista lunta pois talon edestä. Poikkeuksena perjantaina, jolloin oli ainoastaan aamutreeni. Treenivapaailta oli tervetullut ja mielestäni jopa ansaittu. Niinpä otin sen 100%sti levon kannalta. Sohvalla leffaa katsoen.