18.9.2019

ETU European Championship Long Distance 14.9.2019

Challenge organisaatio täyden matkan kisa ja ETU:n pitkän matkan EM-kisa kisattiin molempien organisaatioiden yhteistyönä Almeressa syyskuun 14. Molemmissa kisoissa samat matkat (uinti 3.8 km, pyörä 180 km ja juoksu 42.2 km), samat reitit ja samaan aikaan. Lisäksi samassa kisassa hollantilaiset kisasivat täyden matkan Hollannin mestaruudesta. 

Hollannin triathlonin koti on Almeressa, joka sijaitsee 4.5 m merenpinnan alapuolella. Suoraa rantaviivaa ja peltoja pääsemättä piiloon tuulelta. Kovasta tuulesta olin saanut paljon varoituksia ja myös kommentteja, ettei sinne kannata lähteä, koska ei siellä tule hyviä aikoja. Itse en ole loistavien aikojen perään ja samassa kisassa olosuhteet ovat yleensä samat kaikille. Pitkän päivän aikana sääolosuhteet ja tuulen suunnat vaihtuvat, mutta sekin kuuluu lajin piirteisiin. 

Edellinen täyden matkan kisa oli Kalmarissa 2014. Tuon kisan jälkeen ei jäänyt sellaista "tätä täytyy saada lisää" -fiilistä. Päinvastoin tuosta jäi sellainen fiilis, ettei täyden matkan kisat ole mua varten maratonin vuoksi. Kalmarissa loppuaikani oli jotain 14h 30 min. 

KESA
Kesällä pääsin treenaamaan melko hyvin. Aivan kaikkia treenejä en päässyt tekemään. Osittain ei vaan jaksanut, valitsin kannustamisen treenien sijaan eli vietin yhden viikonlopun Tallinnassa, välillä säästelin polviani ja viimeisten treeniviikkojen aikana olin jo palannut takaisin töihin, jolloin treenit jäivät toiseksi.

Lahden kisan jälkeen vatsaongelmat pahenivat. Pitkistä juoksutreeneistä alkoi muodostumaan painajaisia, kun juoksu aiheutti ripulointia. Lopulta tuli piste, jonka jälkeen tehtiin perusteelliset tutkimukset poissulkemaan mahdolliset taudit. Mitään tautia ei löytynyt. Onneksi. Lääkärin ohjeistuksella jätin ruokavaliosta vehnän, keinotekoiset makeutusaineet ja laktoosin. Olo alkoi helpottamaan. Elokuussa Turun Challenge -kisassa toimin valmennettavani jalkoina juosten puolimaran. Tuo oli loistava tilaisuus saada vahvistus miten vehnätön ja laktoosin -ruokavalio toimii sekä testata Clifbarin blokseja. Juoksu meni loistavasti. Ei vessassa käyntejä, ei vatsan turvotusta ja jalat toimivat loistavasti.

MITES SE KISA SITTEN MENI?

KISAPÄIVÄN AAMU
Herätys klo 4:05. Rauhallinen herääminen ennen aamupalalle. Hotellin aula oli tyhjä ja aamupalapaikka pimeä. Respasta kysyin varaamasta aikaisesta aamupalasta. Sain käteeni boksin. Just... En alkanut avautumaan tuossa kohtaan kuluttaen vaan energiaa asiaa, johon kys henkilö ei voisi tehdä muutosta, joten kävelin boksin kanssa huoneeseen. Boksissa oli leipää, makea pulla, banaani, vesipullo ja snickers suklaapatukka. Eipä tuossa mulle paljon ollut syötävää, mutta hinta 18 euroa! Kallis vesipullo ja banaani. Jos olisin tiennyt, millainen on aikainen aamupala, niin olisin jättänyt väliin. Onneksi edellisenä iltana olin ostanut melko reilusti syötävää ja mulla oli omat leivät ja kaurajuomat mukana. Niinpä sain koottua hyvän aamupalan itselleni. 

Kisapaikalle lähdettiin klo 6, jotta meille jäisi Tiinan kanssa noin tuntia aikaa vaihtopaikalla. Suunnattiin ekaksi pyörien luokse. Juomapullon täyttäminen, eväät "eväspussiin" ja renkaisiin riittävät paineet. Pakollinen vessakäynti. Koska kumpaakaan ei huvittanut jonottaa kylmässä bajamajaan, kävelimme kisakeskuksen lämpimään vessaan. Kun kisaan osallistuu kourallinen naisia, niin vessajonoa ei pääse syntymään. Ennen märkkärin päälle laittamista mun oli käytävä tekemässä edes lyhyt verra, jossa saisin sykkeet pari kertaa ylös. 

Märkkäri vyötärölle asti. Kello oli 7:03. Vaihtoalue meni kiinni klo 7:00. Ja siinä samalla tajusin, että siis vaihtoalue meni kiinni klo 7:00, ei vaan pyöräalue. Kiireesti kokeilemaan onnea, sillä mulla oli vielä käsissäni juoksussa tarvittavat Cliffit. Vaihtoalueella oli vielä liikettä, joten livahdin äkkiä sisään, vaikka kovasti ohjeistivat siirtymään uinnin starttipaikalle. Ennen vihreän pussin luovutusta vielä pikaiset avaavat liikkeet vastuskuminauhan avustukselle. Pussin luovutus ja märkkäri kokonaan päälle. Märkkärin kiinni laittamiseen tarvitsen apua, joten saman reissun aikana piti jo toistamiseen etsiä sopiva "uhri" auttamaan mua. Vieressä istui oikein sopivan näköinen kaveri, joka ystävällisesti laittoi mun märkkärin kiinni.

Teltasta ulos, ja samalla huomasin mahdollisuuden käydä kastelemassa pääni, lasit ja uimalasit järvessä. 

UINTI
Ekaksi starttasivat elite-sarjan miehet, heidän perään elite-sarjan naiset ennen EM-kisan age-group ryhmiä. EM -kisaan startattiin ikäsarjoittain, ei siis rolling-starttina. Naisia oli vain kourallinen koko kisassa, joten kaikki EM-startin naiset lähtivät yhtä aikaa matkaan. EM-kisan jälkeen matkaan starttasivat Challenge Open -sarjan pitkän matkan lähtijät rolling-startilla ja viimeisenä Challenge puolimatkan kisaajat. 

Vesi oli melko viileää ja itselleni sopi oikein hyvin vesistartti, jota ennen saatiin melko pitkää odottaa omaa starttia vedessä. Siinä ehti erinomaisesti tottumaan viileään veteen. Minuutti starttiin ja nyt se oma rannelaite käyntiin, ettei se vaan unohdu. 

Heti startin jälkeen melko iso ryhmä teki selkeän irtioton. Jäin hiukan parin uimarin väliin, mutta aika nopeasti kuitenkin pääsin heistä irti ja löysin oman uintilinjan. Oma uintini tuntui alusta alkaen sellaiselta perusuinnilta. Ekan kierroksen jälkeen jo tunsin reitin ja miten poijut olivat, joten pystyin sen puoleen uimaan rennommin. Rentoa uintia hiukan haittasi miesten ohittaminen, sillä en halunnut uida kenenkään päälle tietoisesti. Se vaan rikkoisi ja hidastaisi omaa vauhtiani. Välillä luulin saavuttavani kärkiuimareita, mutta en saanut heitä kiinni. Viimeisen poijun jälkeen olin hiukan hukassa, kun en kunnolla nähnyt missä ja miten edellä menevät uivat. Uintireittiin tutustuminen olisi ollut tarpeen, mutta se oli jo torstaina, jolloin itse vasta matkustin paikan päälle. Uinnin loppumatka meni melko hitaasti ja epävarmasti.

Rantautuminen sujui loistavasti. Suunnistin sellaista porttia kohti, johon kukaan muu ei ollut suunnistamassa. Käsi kosketus rampiin ja ylös.


T1
En ollut erityisen hengästynyt, joten rennosti olin uinut. Jalat toimi loistavasti. Uimalasit otsalle, märkkäri aukia, kädet pois hihoista, uimalakki pois. Ja olin saapunut vaihtoalueen teltalle. Märkkäri pois, jalkojen pikainen kuivaus pyyhkeeseen, numerolappu, sukat, pyöräilykengät ja kypärä. Hetken aikaa yritin laittaa sukkia jalkaa, mutta muutaman yrityksen jälkeen luovuin ajatuksesta. Pyöräilyn aikana ehdin katumaan tuota päätöstä, kun keli ei ollutkaan kesäisen lämmin. 


PYÖRÄ
Pyörä alku meni kevyesti ja alun vauhti ihan syystä hiukan hirvitti. Mutta tehot olivat matalat enkä voi millään sanoa joutuneeni tekemään töitä, joten en myöskään lähtenyt himmailemaan. Ja sitten tuli se rantaviivapätkä, josta mua oli varoiteltu. Pitkä se oli, todella pitkä. Tuntui että se vain jatkui ja jatkui. Loputon rantaviiva. 

Pyöräreitti oli kyllä aika mielenkiintoinen. Suoraa rantatietä niin pitkällä kuin vain näki ja välillä kapeaa reittiä ja sitten oli vielä kapeampaa pätkää, jossa just just mahtui ohittamaan toisen pyöräilijän. Yhdessä kohtaa oli sellaista rytkytystä, että lepuuttajien välissä oleva juomapullo ei tahtonut pysyä matkassa mukana. Koetan saada sitä takaisin paikoilleen vauhdissa, mutta eihän siitä mitään tullut. Eikä myös siitä, että olisin koettanut pitää siitä kiinni. Ei kun pysähdys tien reunaan ja koettaa saada pullon ympärillä oleva ohut ja liukas lenkki takaisin paikoilleen. Aikaa tuohon nyt tuhrautui ihan kiitettävästi ensimmäisellä kierrokselle. Toisella kierroksella sama juttu, mutta nyt en yrittänyt olla nokkela, vaan pyörä suoraan tien reunaan ja pyörän päältä pois. 

Oikeastaan koko pyöräosuus meni samalla tavalla kuin uintikin. Rennosti pitäen silmässä vain tehoja, jotka pidin tietoisesti matalalla. Olin päättänyt ajaa viisaasti jalkoja säästellen ja huolehtia tasaisesta nesteytyksestä ja energiasta. Olihan tuo pyöräosuus varsinainen eväsretki, kun koko ajan sai laittaa jotain suuhunsa. Itselläni on Nosthin Energy Chewsejä, yksi 226Eers:n energiapatukka, joiden lisäksi otin järjestäjien tarjoamaa banaania. 

Yllättävän helposti tuo 180 km meni, vaikka alla ei ollut kovinkaan montaa yli 120 km lenkkiä. Toki keli oli ihanteellinen. Enkä sellainen "Once in a lifetime".


T2
Huh, miltä jalat tuntuivatkaan! Näilläkö pitäisi juosta 42,2 km!! Teltassa sukat jalkaan, Cliffin Blocksit ja särkylääkkeet taskuun. Vuosi sitten Tanskan kisassa selkä oli järkyttävän kipeä pyöräilyn jälkeen, joten nyt varauduin samaan, mutta myös mahdolliseen polvikipuun.

Lähdin teltasta ulos, mutta väärään suuntaan. Aamulla en ollut käynyt lävitse mihin suuntaan pitää suunnistaa pyörän jälkeen juoksureitille. Pientä pyörimistä, mutta pääsin kuin pääsinkin ulos teltasta.

JUOKSU
Juoksureitti kulki saman järven ympäri, jossa oli uinti. Yhdelle kierrokselle tuli matkaa 7 km eli 6:n asti piti osata itse laskea ja pitää kirjaa kierroksista. Ennakkoon mietin miten pysyy laskuissa, mutta hyvin pysyi. Lähes jokaisen kilometrin kohdalla oli auto, jonka kyljessä oli kilometrilukemat.

Juoksu lähti hyvin liikkeelle ja ekat kilsat menivätkin hiukan liian vauhdikkaasti. Ekan kierroksen alussa kuitenkin tein nopean pit stopin. Ekat 11 km meni hyvin. Aivan kuten valmentaja oli ennustanut. Loput 31 km olikin sitten vaikeita. 18 km jälkeen olin lähes varma, että päivästä tulee todella pitkä. Eiks vaan voisi olla puolimara? Kolmannen kierroksen alussa toinen pit stop. Nyt jouduin odottamaan useamman minuutin. Itse asiassa mietin jo matkan jatkamista seuraavalla huoltopisteelle. Jäin kuitenkin odottamaan omaa vuoroani. 

Kolmas kierros lähes lopussa, kuuntelin kuinka kisaajat kilisyttävät kelloa viimeisten kilometrien merkiksi. Jos ja kun olen kuudennella kierroksella, niin kilisytän tuota kelloa niin, että se varmasti kuuluu ja pitkällä.

Kilometrit tuntuivat pitkiltä, mutta onneksi juoksureitillä oli mitä odottaa. Jos pyöräosuus oli eväsretkeä, niin juoksuosuutta voisi kuvata bilejuoksuksi. Siellä oli paikallinen triathlonseura kannustamassa loistavalla energialla, loivassa nousussa oli kameramies ja yhden naisen show, jotka kannustivat ainakin mua ottamaan vaan juoksuaskelia. Toisella puolella järveä oli Red Bullin DJ ja tarjoilu sekä maalialue, jossa tunnelma tiivistyi kierros kierrokselta. Puhumattakaan huoltopisteiden vapaaehtoisista, jotka jaksoivat tarjota juotavaa, syötävää ja kannustusta.

Neljäs kierros oli ehdottomasti pahin. Sillä kierroksella saatoin tehdä eniten katumusharjoituksia miettien mitkä olivat ne ehdottoman hyvät syyt jättää juoksutreenejä väliin. Neljällä kierroksen alussa otin suolakeksin, jota söin hiirenlailla samalla kävellen reippaasti eteenpäin. En kaivannut yhtään vatsaongelmaa, en pistämistä. Varpaaseen teki ihan järjettömän kipeää joka askeleella. Ajattelin rakkulan tulleen varpaaseen, joka oli puhjennut juoksu aikana ja nyt teki kipeää. Oikeassa olin, että rakkula siellä oli. Onneksi en tiennyt millainen.

Viidennen kierroksen alussa ohitin jälleen samaisen brittinaisen, jonka kanssa olimme ohitelleet toinen toisiamme sanomatta sanaakaan. Nyt kysyin millä kierroksella hän on. Oltiin samalla kierrosluvulla ja tsempattiin toisiamme. Tieto siitä, että jäljellä oli enää vajaa 2 kierrosta jäljellä ja britti oli samalla kierroksella, antoi kai jotenkin lisäbuustia. Vaikka sattui jo vähän sinne ja tänne, niin juoksu meni paremmin kuin edellisellä kierroksella.

Viidennen kierroksen loppupuolella halusin katsoa miten paljon aikaa olin siihen mennessä oikein kuluttanut. Tuohon asti mulla oli näkynyt pyöräilyssä vain keskiteho ja keskivauhti. Juoksussa hetkellinen vauhti ja keskivauhtia. Kello näytti alta 11h. "Täh?!? Puuttuisiko ajasta mun uinti?!" Mielessäni kävin lävitse startin ja kuinka olin valinnut triathlonmoodin ja n minuuttia ennen starttia käynnistänyt uinnin käyntiin. Reilu kierros jäljellä. Menee reilusti alla 13h, lähellä 12h! Aika mieletöntä. 

Vaikka olin kuinka luvannut itselleni juosta viimeisen kierroksen, niin ei vaan kyennyt. Edelleen kaikki huoltopisteet kävellen lävitse. 38 km takana, 4 kilsaa edessä.  Pitäisi pystyä pitämään loppumatka vähintäänkin nykyinen keskivauhti. 3km maaliin. Tarkistan käytetyn ajan. Siinä on n yksi minuutti extraa. Mä voisin jopa pystyä alittamaan 12h! Kävelyaskel ja taas juoksua. Ei vaan pysty juoksemaan! Pakko, pakota! Sä et halua 12:01 aikaa ilman taistelua! Juokse nainen!

Viimeisen kierroksen viimeiset kilometrit, mutta kelloa mä kilistän. Voi veljet, miten hyvältä tuntui kilistää sitä kelloa! Kuunnelkaa, MÄ menen nyt maaliin!! Kuulihan kaikki? Kuulihan??

Viimeisen kilsan mä juoksin ja kiristin vielä loppua kohden. Vaihtoalueen teltta ja punainen matto. Nyt mua ei pysäytä mikään ja eikä kukaan. Jalatkin tuntuivat kevyiltä. Maalialueella, käännös alas kohti maaliviivaa. 



Wohoo! Virallinen aika 11:59;13. 

LOPPUKANEETTI
En vain alittunut 12 h, mutta yllätin itseni juoksuvauhdin suhteen sillä ottaen huomioon, että kävelin jokaisen huoltopisteet lävitse ja tein kaksi pit stoppia, niin 4:42 ei ole mulle millään tavalla huono aika.

Kisaan ei todellakaan lähtenyt hakemaan mitään aikaan. Ainoa mitä itse halusin, oli saada samanlainen suoritus kuin vuosi siten Tanskassa. Tasainen suoritus, josta jää itselleen hyvä voittajafiilis. 

Tähän kisaan ainoat ohjeet olivat: 
* älä lähde tavoittelemaan uinnissa alta tunnin aikaa. Tämä oli sellainen vitsi, että meinasi aamukahvit kaatua syliin.
* pyöräosuudella oli maks watit annettu mahdollisille tuuliosuuksille
* lisäksi oli ohje pitää mielessä pyörän jälkeinen mara
* juoksu olisi hyvä aloittaa tavoitevauhtia kovempaa

Loppuun lienee sopiva: "Kun oikein kovasti joutuu tekemään töitä jonkun asian eteen ja kokemaan vastoinkäymisiä, niin onnistuminen tuntuu järjettömän hyvältä."

Kiitos huippu valmentajalle - kaikesta! 



5.8.2019

Mikä viikonloppu!

Viime viikonloppu oli aivan huikea! Kuinka huikea se oikeastaan olikaan tajusin vasta sunnuntaina ollessani omalla pitkällä juoksulenkille.

Lauantaina kaksi valmennettavaani kisasi Tallinnan Ironmanille. Molemmille heille tuo oli pitkän ajan haave, joka toteutui upeasti lauantaina. Toisella heistä oli takana jo puolimatkan kisa viime vuodelta, toisella ei ollut kuin perusmatkan kisa tältä vuodelta.

Sunnuntaina yksi valmennettavistani osallistui Kaitalammen 10:n uiden tuon 10 km. Mielettömiä suorituksia keneltä tahansa, mutta näissä viime viikonlopun suorituksissa oli vielä jotain suurempaa, jotakin mikä teki näistä vielä merkityksellisempiä ja isompia.

Pääsin osaksi Easier in Excel Support Crew:ta. Hieno kokemus!
Jo se, että on  haaveillut pitkään kuulevansa sanat:"You are an IRONMAN". Treenaa siihen työn ja muun elämän ohessa ei ole helpoin tehtävä. Se vaatii aikaa, motivaatiota ja kurinalaisuutta. Kun tuohon lisätään vakava onnettomuus vuosien takaa, joka on vaatinut pitkän sängyssä olon, järkyttävän määrän tahdonvoimaa kuntouttaa itsensä ja tehdä työtä saavuttaakseen haaveensa kuullakseen nuo neljä sanaa, niin täyden matkan suoritus saa aivan uuden merkityksen.

Easier in Excel tiimi. Väsyneet, mutta onnelliset Iromanit.
Valmennettavani, joka sunnuntaina ui 10 km, osasi vielä muutama vuosi sitten uida pelkästään sammakkoa. Hän ei koskaan haaveillut uivansa 10 km eikä tuo ollut edes alkuperäinen tavoite tälle kesällä. Oiskohan ollut toukokuuta, kun tuli selväksi, ettei tänä vuonna ole mieltä osallistua triathlonkisoihin, koska lajimaista treeniä oltu ehditty juurikaan tekemään. Hanskoja oltiin jo heittämässä tiskiin tämän kesän osalta. Ehdotin osallistumista Kaitalammen 10:n. Uintia oli kuitenkin treenattu läpi vuoden ja se kulki. Ehdotukseni otettiin vastaan positiivisesti ja lähdettiin treenaamaan kohti 10 km uintia. Treeniä tehtiin ja hän ui 10 km. Ihan mieletöntä!

Sunnuntain pitkiksellä tajusin miten paljon nämä ihmiset ovat luottaneet muhun, miten etuoikeutettu olen ollut saadessani olla osa heidän pitkäaikaisten haaveiden toteutusta. Jopa sellaisen, josta ei edes osannut haaveilla, kun syksyllä 2014 osallistui uintitekniikkakurssilleni. Olen kiitollinen siitä luottamuksesta, jota he ovat mulle osoittaneet. Ai miksi valmennan? Tai mitä saan valmentamisesta? Se onnellinen katse, jonka sain lauantaina näiden kahden ylittäessä maaliviivan riittää pitkälle. Lainaten valmennettavani sanoja:"Kaikenlaisia pikku ihmeitä saa aikaiseksi, kun tekee töitä ohjeiden mukaan."




4.7.2019

Ironman 70.3 Lahti 29.6.2019




Ironman 70.3 Lahti, the second edition

Ja samalla myös toinen kerta itselläni tässä kisassa kun ensimmäisellä kerralla ei usko, ettei järjestäjät madanna niitä mäkiä eikä Suomen kesä halua näyttää parastaan näissä karkeloissa. Onneksi ei kuitenkaan satanut vettä. Tuulta taas riitti - edestä, sivusta ja takaa.

Matkalla Lahteen viestiteltiin Minnan kanssa huomataksemme ajavan melkein peräkkäin motorilla ja varanneemme majoituksen samasta hotellista.  Kun olin yksin matkassa, niin oli kuitenkin joku tuttu samassa hotellissa ja pystyisi ainakin joitain aktiviteettejä sovittamaan samaan aikaan.

Kisainfon ja pastapartyn jälkeen oli aikaa ottaa rennosti auringonpaisteessa (aurinkolasit olisivat olleet aika näppärät)



Kisastartti oli vasta klo 15:40, joten mitään kiirettä ei ollut kisapäivän aamuna. Hyvin ehti nauttia aamupalasta, laittaa kisapussit ja pullot valmiiksi. Pyörän ja vaihtopussit halusin vaihtoalueella ajoissa, jotta pääsin vielä testaamaan pyörän toiminnallisuuden ennen pyörän katsastusta.

Vaikka startti oli vasta iltapäivällä eikä missään vaiheessa tullut hoppu, niin kyllä tuo aika ennen starttia aina vaan menee nopeasti.

Uinti 1.9 km
Ennen ryhmittäytymistä omaan lähtökarsinaan, kävin tekemässä uintiverran. Hui kamala, miten kylmältä vesi tuntuikaan. Sain kuitenkin tehtyä hyvä verran ja testattua rantautumista.

Kuvaaja: @hannutenhunenphotography
Startista ensimmäiselle kääntöpoijulle asti aallot löivät ihan kiitettävästi. Suunnistaminen tapahtui enemmän tai vähemmän luottamalla edessä menevän ryhmän suunnistustaitoon, kun omaan suunnistamiseen. Melko alussa huomasin lähteneeni liian hitaassa ryhmässä, mutta hyvin pääsi kuitenkin ohittamaan eikä ollut mitään pahoja törmäyksiä tai päälle uinteja. Pari yllättävän hidasta uimaria kyllä osui eteeni.

Toisella kääntöpoijulla suunnistaminen lähti väärällä poijulle. Tässä kohtaa olisin kaivannut yhtä - vaikka pientä - poijua ohjaamaan oikeaan suuntaan. Montaa ylimääräistä käsivetoa tuskin ehdin ottamaan ennen kuin tajusin virheeni. Loppumatka meni ottaessa kiinni edellämenijöitä ja / tai uiden jonkun rinnalla. Sen verran uimareita oli koko ajan rinnalla, ettei missään kohtaan ehtinyt jäämään omiin ajatuksiin vaan vauhti pysyi päällä loppuun asti.

Uinnin aikana ei kertaakaan tullut tunnetta, että olisi arvioinut vauhtini väärin tai tullut epätoivoista oloa matkan pituudesta. Yleensä noilla kahdella on jotain tekemistä keskenään. Alun aaallokon jälkeen uinti tuntui rennon vahvalta.

Rantautumiseen hain hyvää paikkaa siirtyen reunalle, joka oli oikein hyvä ratkaisu. Rappusilla oli vapaaehtoisia avustamassa nousemista.

Vedestä noustessa kannustus oli - voisiko jopa sanoa - pauhaava.


Pyörä 90 km

Lähdin pyöräosuudelle noudattaen saamiani ohjeita ennen kisaa. Alun mäkiosuuksissa maltoin olla vääntämättä väkisin ja alamäet tulin mahdollisimman kovaa koettaen pitää pään alhaalla.

Kärkölässä käännyttiin jyrkästi takaisinpäin ja yllätys oli melkoinen kuullessani kovaa kannustusta. Kyllä oman nimen kuuleminen on hienoa!

Messilän mäen jälkeen ennen T2:ta takarengas tyhjeni. Arvoin eri vaihtoehtojen välillä ja päädyin ottamaan riskin ja ajaa tyhjälle tuubille T2:n. Siitäkin huolimatta etten ole pro enkä tavoitellut kärkisijoja. Siinä pyöritellessä mietin riskin ottamisen järkevyyttä, kun takaanta kuului pahaenteistä kolinaa. Lähes pysähdyin, mutta pyörän hallinta ei muuttunut enkä äkkiseltään nähnyt mitään sellaista, joka aiheutti metelin.

Ennen renkaan tyhjentymistä tavoitewatit olivat asetettujen raja-arvojen sisäpuolella. Tosin siellä raja-alueen alapäässä.

T2
Odotin vain milloin T2 näkyy ja voin hypätä pyörän päältä pois. Pyörä telineeseen enkä voinut olla tekemättä pikaista katselmointia kiekkoon. Silmämääräisesti kiekossa ei näkynyt mitään silmiin osuvaa vaurioita. Koetin koota ajatukset juoksuun. Vaihtoalueella otin geelin ja vettä, jotta ensimmäisellä huoltopisteellä ei olisi tarvetta hidastella.

Juoksu 21,1 km
Juoksuun lähdin vahvoilla jaloilla eikä tavoitevauhti tuntunut ollenkaan vaikealta, mutta ensimmäisessä nousussa tunsin virtsarakon vaativan tyhjennystä. Olo ei helpottanut, joten pakkohan vaan sinne vessaan oli mentävä.

Tuohon ensimmäiseen pysähdykseen ei kauaa mennyt, mutta eipä mennyt myöskään pitkään siihen kun sormet alkoivat turvota ja vatsaa alkoi kivistää. Tämän jälkeen otin varman päälle energiat ja nesteet. . Ensimmäistä ja viimeistä huoltopistettä lukuunottamatta tuli kaikki huoltopisteet käveltyä.

Vatsa kivistämistä koetin kestää ja ajatella, että jos olen kestänyt 8 km, niin kestän kyllä loppuun asti. 9 km kohdalla annoin periksi ja tuli toinen vessapysähdys. Kun alla oli jo rengasrikko ja yksi vessakäynti, nyt otin sitten ihan ajan kanssa tämän, jotta kolmatta kertaa ei tarvitse vessaan mennä.

Toisen vessareissun jälkeen juoksuvauhti laski vaikka mitään ongelmia ei enää ollut. Sormien turvotus kyllä paheni, mutta sormilla ei juosta. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ottaa valmentajan neuvosta vaari:" Jos vauhti laskee, älä katso vauhteja." Keskivauhti oli kaukana tavoitevauhdista, jolla oli negatiivinen vaikutus omaan mieleeni ja sitä myötä vauhtiin. Juoksu muuttui itselleni perusvauhdiksi eikä missään vaiheessa tullut sellaista tunnetta, että jalkojen takia olisi pitänyt kävellä.

Juoksuosuudella kannustus ei laantunut. Ihan mahtavaa! Kyllä siinä tunsi olevansa jotain aivan muuta kuin mitä on. Harmikseni en osaa yhdistää erittäin kantavaa miehen ääntä kehenkään kaveriini. Yhtä henkilöä arvaan äänen taakse, mutta en missään nimessä ole varma asiasta.

Toisella kierroksella tuuli oli melko kovaa ja kaksi kohtaa oli sellaista, jossa päätin kävellä pahimmat vastatuulikohdat. Arvioisin kokonaiskävelymatkaksi pari kymmentä metriä. Mulla ei siis vaan enää riittänyt halua puskea tuulta vasten.

Kisan jälkeen

Ironman 70.3. Lahti, the second editionista tuli itselleni perustekemistä - kisa. Seuraavaksi on opeteltava menemään epämukavuusalueella ja luotettava sekä tähän kroppaan että omaan kuntoon, jotta pystyn ns ulosmittaamaan treenien tulokset, ne tunnit, joilla kuntoa on kehitetty.

Yksi uusi reppu, finisher-paita ja osallistumismitali hankittu.


Kisan jälkeen vein pyörän expoalueen huoltoon tarkistettavaksi. Kun sanoivat renkaan olevan ihan entinen, niin kävin pikakelauksella läpi syyt ajaa tyhjällä tuubilla. Tarkistuskysymysten jälkeen selvisi, että tuubi oli ihan entinen, ei suinkaan kiekko. Yläfemmat Jarnon kanssa, selvisin vain tuubin vaihdolla. Yllättäen 80 euroa tuntui kovin mitättömältä summalta. Pari päivää myöhemmin tajusin mistä se kova ääni johtui renkaan tyhjentymisen jälkeen. Multa oli tippunut toinen patruuna, joka oli kiinni satulatolpassa.

Koska pyörän kanssa meni oman aikansa eikä itselläni ollut kiire, niin olin kannustamassa viimeisiä kisaajia maalialueella. Oli kyllä hienoa olla kannustamassa näitä pitkän päivän tehneitä kisaajia.

Ja mikäs se oli viettää myöhäistä lauantai-iltaa näiden miesten kera:
Kuvaaja: @hannutenhunenphotography

4.6.2019

Kisakauden avaus Weertissä, 1.6.2019


YLEISTÄ

Vuoden 2019 perusmatkan eli olympiamatkan Euroopan Mestaruuskisat käytiin kesäkuun 1.-2. päivä helteisessä Weertissä Hollannissa. Lauantaina käytiin miesten eliten EM-kisa, jossa Suomea edusti Henrik Goesch, joka taisteli hienosti kuumassa kelissä sijalle 34. Euroopan mestaruus meni Isoon-Britanniaan Alister Brownleelle.

Keski-Euroopassa perusmatkan kisat ovat Age Group -urheilijoiden suuressa suosiossa ja isommissa maissa kuten Iso-Britanniassa ja Saksassa maansa edustaja urheilijat lunastavat paikkansa karsintakisojen kautta. Kisojen isoin edustus taisi jälleen tulla Isosta-Britanniasta. Suomen Age Group tiimistä oli Suomea edustamassa itseni lisäksi, Tomi Kanto  ja Mikael Mård.

ENNEN KISAA

Ilman sattumuksia ja kömmähdyksiä ei selvitty tästäkään reissusta. Torstai-iltana oli pyörää kasatessa selvinnyt että lennon jälkeen ei sähkövaihteet toimineet. Kaveri googlesta kyllä yritti antaa hyviä vinkkejä kuinka aukaista sähkövaihteiden mahdollinen save mode. Kun ei avut auttaneet, niin googlelta neuvoja mistä löytää paikallinen Shimanonin valtuuttama pyörähuolto. 

Aamulla klo 5 tajunnan herättävä fakta. Uintireittiin tutustuminen ei onnistu ennen rekisteröitymistä. Koska olimme saapuneet torstaina vasta klo 22 jälkeen, niin seuraava mahdollinen rekisteröityminen Suomen joukkueelle olisi perjantaina klo 16-17. Aamulla tilannearviointi: yksi auto, yksi ongelmallinen pyörä, yksi kisaaja Dusselforfissa. Asiat tärkeysjärjestykseen. Mun kisa on lauantaiaamuna, Tomi pystyy odottamaan kyytiä kentällä. 

Aamupalan jälkeen navigaattorin avustuksella paikalliseen huoltoliikkeeseen. Pyöräliike oli Shimanon valtuuttama, mutta siellä pyörä sai osakseen vain ihastusta. Palvelua ei kuitenkaan voi moittia. He soittivat toiseen liikkeeseen, selittävät tilanteen ja varmistivat, että ottaisivat pyöräni heti huoltoon. Pyörä autoon ja navigaattoriin uusi osoite. Pientä epäröintiä ehti tulemaan, kun käännyttiin toinen toistaan kapeammalle tielle keskelle pientä asuinaluetta. Saavuttuamme liikkeeseen tiesimme, että täältä joko saadaan apua tai sitten mun kisa oli tässä. Jäimme Arin kanssa liikkeeseen ja Mikael lähti hakemaan Tomia Dusseldorin kentältä - 110 km päästä.

Pyörän ollessa huollossa, nautimme Arin kanssa liikkeen tarjoamat cappucinot ja palat itse tehtyä kakkua takapihalla. Itse huolto ei kestänyt kauaa. Lukitus saatiin auki, jarruja vähän säädettiin ja pyörä oli valmis. Koska meillä ei ollut autoa käytettävissä, liikkeestä soittivat jollekin tutulle taksikuskille, joka vie meidän vapaapäivänään takaisin hotellille. Odottelessa Mikaelin ja Tomin saapumista, kävin tekemässä pyöräverran. Kyllä vaan on hienoa pyöräillä maassa, jossa on kunnon pyörätiet eikä tarvitse koko ajan pelätä. 

Tomin ja Mikaelin saavuttua, lähdimme hoitamaan rekisteröitymisen, seuraamaan junior naisten sprittikisaa, syömään ja kokeilemaan, josko meitä onnistuisi vielä päästä käymään uintipaikalla ja mahdollisesti jopa uimaan. Ajaessamme kisakeskukseen aloimme puhumaan kisalisensseistä. Melko nopeasti yksi meistä otti puhelimen käteen ja alkoi viestin vilkas lähettely. Suomeen EI tainnut mennä 5 min kauempaa kuin kansainvälinen lisenssi oli hommattuna. 

Vaikka olimme noin tuntia ennen meidän omaa rekisteröitymisaikaa hakemassa kisanumeroita ja chippiä, niin ei meitä ajattu pois eikä siellä ollut meidän lisäksi kuin pari muuta kisajaa. Meillä taisi olla täydellinen ajoitus.

Ennen kisaa en itse ollut ehtinyt käymään kertaakaan avovedessä, mutta yhden kerran olin hetken uinut altaassa märkkä päällä. Nyt  - vajaa vuorokausi ennen kisastarttia ensimmäinen avovesiuinti. 


Vesi tuntui lähes jäätävältä. Ei kun märkkäri päälle ja veteen. Ensimmäisten 100m aikana olin varma, että sormet jäätyvät. Lopulta kuitenkin kiersimme elitesarjan uintipoijut.



Hotelliin päästyä tarrat pyörään, tatskat käsivarsiin ja pohkeisiin. Uni tuli yllättävän hyvin. Aamulla selvisi, että Mikael ja Tomi olivat yömyöhään olleet tiriahlon.org -sivujen syövereissä analysoimalla millä ajalla saavutetaan oman ikäsarjan euroopan mestaruus ja millä ajalla ollaan podiumilla. 

LAUANTAI  - OMA KISAPÄIVÄ

Kisa-aamuun oli varattu aikaa, mutta yksi asia johti toiseen ja lopulta tuli jo vähän kiire. Ehdin kuitenkin viemään T2:lle juoksukengät ja harjoittelemaan vaihtoalueen. Vaihtoalueelle kun ei päässyt ennen kisa-aamua. Sieltä autolla uintipaikalle.

Kun ei ollut likaa aikaa, niin hyvin sai ns kierroksia koneeseen ennen starttia. Ehdin kuitenkin verraamaan ja aktivoimaan uintilihaksia sekä ihan riittävästi jännittämään ja käymään lähes koko tunneskaalan lävitse ennen kuin siirryin starttialueelle. Starttialue oli iso. Teltasta löytyi vesipulloja, penkkejä, mahdollisuus pyöritellä rullien päällä, teknillistä apua pyörän kanssa. Kiitos jälkeen avuliaalle teknikolle, joka pumppasi renkaisiin oikeat paineet, samalla teki hieno säädön etujarruihin ja samalla huomasi, että olin laittanut etukiekon väärinpäin. Itse tuskin ehdin tajuamaan mitä tapahtui kun pyörä ojennettiin mulle takaisin. 

Viimeinkin olin valmis siirtymään T1-alueelle. Ennen alueelle pääsyä oli kisapuvun tarkistus ja pyörän tsekkaus.
Ehdin harjoittelemaan sisääntulon ja ulosmenon sekä laittamaan paikkani kuntoon T1-alueella.

UINTI 1.5 km

Tässä ei ole oma startti, vaan AG-miesten, mutta sama kaava oli jokaisessa startissa. Ei tarvinnut rannalla jäädä kenenkään selän taakse piiloon tai yrittää livahtaa kenenkään kainalon alta ;). 


Omassa lähdössäni kärki lähti heti kovaa. Koetin pysyä heidän peesissä, mutta vauhti oli itselleni liian kova. Juoduin ottamaan vähän happea ja jatkamaan uintia yksinään. Tässä vaiheessa olin täysin varma, että olin hitaampia uimareita ikäsarjassani, kun en nähnyt yhtään uimaria lähietäisyydellä. Myöhemmin tuloksia analysoiden olin uinut uintireitin 20 sekkaa kovempaa kuin ikäsarjani voittaja ollen 7. nopein uintiosuudella. Tämä oli itselleni erittäin positiivinen yllätys, sillä keski-eurooppalaisilla perusmatkan kisaajilla on erittäin vahva uinti. Vuoden 2014 EM-kisoissa uintivauhtini riitti keskikastiin.


PYÖRÄ 40 km
Pyörä kulki, jalat tuntuivat erinomaisilta ja kampiakselin pyörittäminen tuntui vahvalta, mutta ei missään kohtaan vääntämiseltä. Fiilis nousi. Nautin koko 40 km matkan vauhdin hurmasta ja vahvan tuntuisista jaloista. Oli ihan mieletön fiilis päästä pyöräilemään asfaltilla, joka on ehjä, ei ole reikkiä, ei ole paikattuja kohtia. Tuosta reitistä olisi voinut nauttia pidemmäkin matkan ajan. 

Kivaa oli, oikeastaan "sika mageeta". Kuuma oli, mutta sitä ei pyörän päällä huomannut muusta kuin muutamasta valuvasta hikipisarasta, juomapulloon en vaan tarttunut tarpeeksi tiheään tahtiin. Pulloon jäi n 2 dl nestettä.

T2 + 500m run-up
Kaikki hyvin, vaihto ilman sähläystä. Sukat olivat kengissä, joten ne menivät helposti jalkaan. Juoksulasit ja lippis päähän. Ulos häkistä.
Nämä molemmat  T2 ja 500m run-up laskettiin T2:n aikaan. 

JUOKSU 10 km
Tuntui kuin vahvat jalat olisivat vaihtuneet vaihtoalueella raskaisiin. Vahvoista jaloista ei ollut tietoakaan. Koetin pitää yllä tavoitevauhtia.

Ensimmäinen vesipiste. Odotin saavani kaadettua mukillisen jos toisenkin vettä niskaani. Käteeni ojennettiin vesipussi. Sain sen kyllä auki, niin että siitä sai pienen määrän vettä suuhun, mutta ei siitä pienestä reiästä juurikaan vettä saanut viilentämään kehoa. Eka kierros oli puhdasta taistelua. Käänsi ajatuksen toiselle kierrokselle. Juoksujalat löytyvät parin kilsan jälkeen, eiks vaan. 

Jokaiselle kierroksella oli kaksi vesipistettä, joista molemmista koetin saada vettä niskaani. Näihin hukkasin aivan liikaa aikaa eikä juoksu oikein missään vaiheessa tuntunut siltä kuin miltä olin odottanut. Se vahva askel oli täysin kateissa, samoin vauhti. Korvien väli petti myös. Keskityin aivan vääriin asioihin.

Mutta oli juoksureitillä jotain hyvää. Jokaiselle kierroksella kasvoille nousi leveä hymy, kun katsojien joukosta kuului:  ”hyvä leijona(t)” -kannustushuuto.

Koska juoksua olin todellakin odottanut ja sen mentyä pahasti alakanttiin, niin kyllähän se veti mielen matalaksi. En edes tiennyt omaa loppuaikaani tai sijoitustani ennen kuin vasta illalla palattuamme takaisin hotellille. Miehetkään eivät kertoneet mulle aikaani tai sijoitustani, kun en sitä kysynyt.  Tuloslistalla olin sijalla 18 paria minuuttia paremmalla ajalla kuin edellinen ennätykseni. 

Lauantaipäivä huipentui elite miesten kisan seuraamiseen + 28 asteen helteessä. Kannustimme Henkkaa juoksuosuudella, samalla kun ihailimme sekä Alistair Brownleen että toiseksi tulleen Joao Pereiran juoksua. 

SUNNUNTAI

Sunnnuntain miesten AG-kisan jälkeen porukalla takaisin hotellille. Miehet kävivät suihkussa, tekivät check-outin ja sitten auton pakkaus. Kolme pyörää, matkalaukku, iso kassi ja pari reppua. Ei ihan helpoin tehtävä, mutta sopu antaa tilaa. Tomi istui pyörän ja matkalaukun kanssa takana. Ari, Mikael ja minä edessä. 



Jotta saimme vielä kisareissuun pientä jännitystä aikaan, niin Tomin pyörä vietiin Belgiaan. Aikaa meille ei ihan hirveästi ollut, mutta onnea sitäkin enemmän. Liikenne sujui hyvin, emme ajaneet kuin harhaan. 

Dusseldorfin kentällä auton palauttaminen. Mikaelin pyörän pakkaaminen pyöränkuljetuslaukkuun. Lopulta meillä jäi sen verran aikaan ennen boardingia, että minä ja Ari ehdittiin syömään pika-pikaa, Mikael ja Tomi nauttimaan hyvin ansaitut ”palautusjuomat”.


Mikael ja minä osallistuimme tammikuussa AG-tiimin leirille, jossa kasvot ja nimet tulivat tutuiksi, mutta muuten olimme toisillemme täysin ventovieraita. Kisaviikonlopun aikana meidän pieni tiimi hitsautui yhteen. Kuljimme yhdessä, söimme yhdessä, suunnittelimme yhdessä, joustimme, odotimme ja luontevasti autoimme toisiamme koko kisaviikonlopun ajan. 

Suomeen päästyä kävin kisan lävitse vielä valmentajan kanssa:
  • uinnin kisavauhdin harjoittelua avovedessä
    • Nyt kaivattaisiin treeneihin peesiapua
  • pyöräosuudella olisi pitänyt mahdollisesti juoda enemmän
  • juoksu ei vastannut tämän hetkistä kuntoa
    • lievä nestehukka?

Kiitos Suomen Triathlonliitolle AG-tiimin perustamisesta ja tästä upeasta mahdollisuudesta edustaa Suomea sini-valkoisin värein!

Kiitos Mikael ja Tomi seurasta! Koska tahansa uudestaan reissuun teidän kanssa.


29.4.2019

Talviloman treenit

Pimeät talvikuukaudet ovat takana ja kisakauden avaukseen ei ole kuin kuukausi aikaa. Joka vuosi tässä kohtaa hetken miettii mihin se pitkä talvikausi menikään. Onnekseni olen onnistunut välttämään influenssa- ja norovirustartunnat sekä rasitusvammat, niin ei ole tullut pitkiä taukoja harjoitteluun sitten lokakuun palovamman jälkeen. 

Salitreeni kuuluu jokaiseen viikkoon
Huhtikuussa kävin tekemässä testit, joiden tuloksissa näkyy melko ehjä treenikausi ja se miten talven treenit ovat purreet. Niin juoksu kuin pyöräkin oli kehittynyt, mutta juoksu oli ottanut melkoisen harppauksen eteenpäin. Kynnykset menivät uusille luvuille.






































Pääsiäisen jälkeen aloitin talviloman, joka oli täysin tarkoituksella ajoitettu tuohon ajankohtaan tavoitteena saada aloitettua laadukkaat pyörätreenit maantiellä. Yhdentoista päivän aikana pyöräkilsoja tuli mittariin lähes 550 km. Yksi 60 km lenkki jäi tekemättä ja yhtä treeniä jouduin lyhentämään lähes 20 km verran. Saman ajanjakson treenitunnit olivat 36 h. 

Pääsiäisen jälkeen loma vaan alkoi hiukan hälyttävästi, kun maanantain ja tiistain välisenä yönä niska meni melkoiseen jumiin. Todennäköisesti johtui kylmästä, jota olin saanut viikonlopun aikana pyörän päällä ja salilla varmaankin onnistuin jotenkin jännittämään kyseistä lihasta.  Ehdin kyllä jo manata, että tähänkö se loma nyt sitten menee - niskakipuun. Niskajumin vuoksi tuo aikaisemmin mainitsemani 60 km pyörälenkki jäi tekemättä. En halunnut ottaa riskiä.Vuosi sitten niskarusetin jumi pakotti pakkolepoon useammaksi päiväksi. Onneksi oli loma. Onneksi on hieroja lähellä. Puoli yhdeksän aikaa viestiä hierojalle ja tuntia myöhemmin niskaa käsiteltiin. Jumia ei saatu täysin auki, mutta kivut jäivät hierontapöydälle ja pääsin keskiviikkona tekemään treenit ohjelman mukaisesti. 

Mitä tästä lomasta jäi käteen, muuta kuin raadoiksi ajetut / juostut jalat ja hurjat lukemat Training Peaksissä?

Yksin treenatessa tällainen treenimäärä kysyy itsekuria. Jos olisi ollut leirillä, niin treenit olisi aikataulutettu tarkasti. Kotona ollessa aikaa on ja ainakin itse nautin kiireettömistä aamuista. Huhtikuussa aamupäivät ovat vielä melko viileitä, jonka vuoksi aloitin pyörätreenit vasta lounaan jälkeen. Kun sitten piti olla kahden treenin päivä, niin päivän ensimmäisen treenin ollessa sen verran kova, että treenin jälkeen uni tuli silmään, niin ei sitä toista treeniä sitten tullut tehtyä. Vuorokaudessa on liian vähän tunteja. Vaikka yleensä olenkin melko hyvä aikatauluttamaan asioita, niin nyt kyllä sitä ei ollut. Tässä kohtaan jäi toinen treeni väliin. Jälkeenpäin harmitti ja kysyinkö, josko se siirrettäisiin toiseen päivään. 


Lepoa, lepoa. Näiden 11 päivän aikana en kyllä juuri muuta tehnyt, kuin treenannut, syönyt ja levännyt. Alkuviikosta lepoaika meni Järvenpäässä triathlonpyörän kanssa. Halusin siihen harjoituskiekot ja satulan taakse kaksi juomapullotelinettä. Ajatus oli saada mm. treenihuone vihdoinkin kuntoon, mutta samassa vaiheessa se on kuin ennen lomaa. 


Mitä enemmän treeniä, sen ravintorikkaampaa ruokaa kaipaa laittaa suustaan alas - riippumatta kellon ajasta. Joinain päivinä iltapalaksi meni mifua ja wok-kasviksia. Tästä sekoituksesta on nyt -ainakin - hetkeksi muodostunut mun herkkuruokaa. Nopea ja vaivaton valmistaa.


Kun ei ollut muuta kuormitusta kuin treenit, niin kovia treenejä mahtui normaalia enemmän viikkoa. Toiset treenit vaativat enemmän henkistä valmistautumista kuin toiset.  Ja tämä myös osittain välillä pitkitti treenin aloittamista. Aika monessa treenissä kyllä sai hakea  periksiantamattomuutta ja keskustella itsensä kanssa siitä onko kyse oikeasti kunnon loppumisesta, laiskuudesta, halusta olla mukavuusalueella vai yksinkertaisesti siitä, ettei vaan ole tottunut kyseiseen vauhtiin tai tehoon. Vain kerran hyydyin, mutta muuten kyse oli tuosta tottumattomuudesta. Treeneissä hyödynnettiin viimeisempien pyörä- ja juoksutestien tuloksia. 

Itselleni se kovin juttu oli vetää lauantain ns koko setti ja sen päälle sunnuntaina pitkä juoksu. Aamupäivällä uinti - 3 km ja perään pyörä - lähes 80 km. Muutaman tunnin tauon jälkeen 10 km juoksu. Kaikissa lajeissa tehoja. Tuo meni hyvin, joskin energiavajetta oli syntynyt sen verran, että 10 km juoksussa sain kaivaa sitä kuuluisaa suomalaista sisua, kun toisella olkapäällä istui se laiskiainen:  keskeytä, lyhennä. Toiselta puolelta kuului: "tästä se treeni vasta alkaa".

Sunnuntaiaamuna ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä jaloissa ja nautin kiireettömästä aamusta käydän Khalin kanssa kävelemässä metsässä.

Sunnuntai-iltana oli sitten perjantaina väliin jäänyt 20 km juoksu neg. splittinä. Tuon 20 km aikana ehdin useamman kerran antaa itselleni palautetta siitä, että siinä on syynsä miksi tämänkin juoksu oli alunperin perjantaina eikä sunnuntaina. Tavoitevauhteja en kyennyt pitämään kuin yksittäisissä kilometreissä, mutta siitäkin huolimatta olin tyytyväinen tuohon juoksuun, sillä takana oli kuormittavaa treeniä ja silti pystyin juoksemaan 20 km, kun vaan pidin rytmin yllä.  Tasan vuosi sitten akillesvaivasi niin pahasti, etten pystynyt juoksemaan 15 min kauempaa. Tämä oli myös kovin treeniviikko so far. Joten kyllä tämä 11 päivää, mutta etenkin viime viikon treenit maanantaista sunnuntaihin kasvatti luottamusta omaan kykyyn ja kuntoon. Uskon myös, että "pain threshold" kehittyi.

Loma oli hyvä päättää palauttavaan pyöräilyyn nauttien kevätauringosta.

Kiitos valmentajalle loistavista treeneistä!

TrainingPeaks

TrainingPeaks on ollut käytössä viime syksystä lähtien ja olen vienyt sinne kaikki treenit vuoden 2016 tammikuuun alusta lähtien. On ollut mielenkiintoista verrata miten rasituksen ja palautumisen arvot ovat nousseet ja laskeneet treenivuoden aikana sekä millaisella arvoilla on lähdetty viivalla.

Tämän 11 päivän jälkeen arvot ovat ilmeisen kovat, mutta itse olen hiukan skeptinen noiden lukujen kanssa. Liian monta virhe mahdollisuutta ja erilaista TSS-arvoa. Itse olen pyrkinyt muuttamaan kaikkien treenien TSS:n hrTSS:ksi, ellei sitten esim sTSS ole ollut pienempi. Luvut ovat lukuja eikä niillä yhtään kisaa kisata, mutta mielenkiinnolla odotan millaisilla arvoilla lähdetään tämän kesän kisoihin ja miten luvut korreloivat itse kisasuoritusta.


2.2.2019

Triathlonliiton AG-leiri Vierumäellä

Suomen Triathlonliiton ensimmäinen AG-leiri pidettiin tammikuun 25.-27. päivä Vierumäellä Jussin ja Panun luotsaamina. Aikaisemmat trileirikokemukseni ovat HelTrin syysleiriltä 2010, Finntriathlonin leiri keväältä 2016 ja HyPyn leiri keväältä 2018. Triathlonliiton ja Finntriahtlonin leirit ovat olleet rakenteeltaan samankaltaisia. 2010 HelTrin leiri oli vuoden triahtlonkokemuksen omaavalle melkoista shokkihoitoa ja HyPyn leiri poikkesi näistä kaikista eniten ollen itselleni enemmänkin hyvien treeniolosuhteiden hyödyntämistä kuin läsnäolevan valmentajan ohjaamaa treeniä.

Ennen leiriä treenit hiukan kevenivät, jotta leirillä pystyi tekemään täysipainoista treeniä. Joskin alku viikkoon mahtui kunnon sali, kovahko uinti ja mielenkiintoinen brick-treeni, jossa jokainen lihasryhmä sai ärsykettä. Kevennys teki hyvää ja perjantaina olin jo täysin valmis kunnon treeneihin.

AG-leirin ohjelma oli hyvin suunniteltu siten, että perjantaina heräteltiin ja valmistettiin kehoa lauantain treenisettiin. Lauantaina treenattiin ihan reippaasti ja sunnuntaina keskityttiin lihaskuntoon.

Mutta siis perjantaina hektisen työpäivän jälkeen auton nokka kohti Vierumäkeä. Ne, jotka tuntevat mut, niin tietävät että suunnittelen aikatauluni melko tiukalle. Matka-aikaan kyllä lasken lyhyen pysähdyksen, mutta en minkäänlaisia varoaikoja kuten esim mieheni, joka ottaa aina laskee vähintään sen 30 min lisäaikaa siltä varalta, että jotain sattuisi. Niinpä olin nytkin laskenut, että olen paikan päällä vähän vaille klo 17, rekisteröidyn ja siirryn siitä suoraan urheiluhalliin, jossa oli määrä aloittaa treeni klo 17:30. Töitä tein ihan viimeiseen hetkeen asti ja vielä autossa tuli otettua yksi työpuhelu. Koska lounas oli syöty lounasaikaan, niin automatkalla pysähdyin hakemaan syötävää ja kahvin.

Perjantain treeni oli juuri sitä mitä Panu ja Jussi treenistä sanoivat. Herättelevää ja valmistavaa treeniä. Itselleni tuli melko pitkä verra, kun olin ensimmäisten joukossa pyörän päällä, mutta tuo teki vaan hyvää. Muuten treeni oli lyhyitä vetoja pyörän päällä ja juoksuradalla. Valmentajat katsoivat pyöräilyasentoa ja tekniikkaa. 

Treenin jälkeen suihkun kautta päivälliselle ja tutustumaan muihin osallistujiin. Leirillä oli muutamia tuttuja kasvoja ja pientä harmitusta aiheutti se, ettemme Sadun kanssa päässeet samaan mökkiin majoittumaan. Sadun kanssa olemme FB:n kautta vaihdelleet kuulumisia, jonka vuoksi olisi ollut kiva päästä tutustumaan paremmin. Tosin leiriohjelma oli sen verran tiukka, ettei mökissä juuri ehtinyt muuta tekemään kuin käymään nukkumassa.

Lauantaipäivä alkoi salilla. Emme tehneet salitreeniä, vaan kävimme muutamien  hyvien perusliikkeiden tekniikat lävitse saaden henkilökohtaista palautetta. Itselleni palaute tule tarpeeseen ja juuri niihin liikkeisiin, joihin olen pari kertaa kaivannut ulkopuolisen tsekkausta. Vielä kun olisi ollut opastusta leuanvetoon ja rinnallevetoon, niin olisi ollut itselleni täydellinen setti.

Uintitreeneistä onnistuin aiheuttaman itselleni lievää hermostuneisuutta. Olin valmistautunut siihen, että saan palautetta mm. käsivedon tiheydestä tietäen, ettei mun uintitekniikasta saa millään konstilla kauniin liukuvaa. Tämän lisäksi myös vauhdin ja kuormittavuuden osalta onnistuin saamaan perhosia vatsaan. Olihan ohjelmaan merkattu 90 min tehotreeniä vedessä. Vedessä hyytyminen kun on melko totaalista. Kun kädet muuttuu hyytelöksi, niin eipä siitä uinnista oikein mitään tule. Perjantaina päivällisen aikaan koetin udella kavereilta, jos joku tietäisi millaista treeniä olisi tiedossa. Onnistuin istumaan samassa pöydässä kaverin kanssa, joka on TriBasen tiimissä. Tiukkaa settiä olisi tiedossa. Jotenkin aloin tuntemaan jo selässä kuinka selkälihakset väsyvät lauantain treenissä.

Lauantain uinti sisälsi pääsetin 3x(6x50m, lähtö 60 sek). Omat uintivauhdit ovat olleet surkeita, mutta   kummasti vauhti lisääntyy, kun viereisillä radoilla oli itseään kovempia menijöitä. Itsehän en missään nimessä ole nopea ja tällaiset 50m tai 25m vedot ovat itselleni ihan kamalia. Vastahan sitä alkaa pääsemään vauhtiin, kun on aika levätä. 

Vertailun vuoksi laitan tähän saman viikon tiistaiaamun uintitreenin kuormittavat setit ilman verroja ja tekniikkaosuuksia:
10x100, asetettua tavoitevauhtia / lähtö 2 min
4x300m pull+kumppari, asetettua tavoitevauhtia / pal 15"
12x50m DESC / lähtö 60 sek

Kestävyyttä siis on, mutta ei vauhtia tai tekniikkaa uida vinstoja kovaa. 



Iltapäivällä Jussi piti meillä luennon ravinnosta. Joka kerta näissä vastaavissa luennoissa jään miettimään miten helppoa on toteuttaa treeniohjelmia ja miten vaikeaa on pitää huolta riittävästi unesta ja oikean aikaisesti / riittävästä ravinnosta. Oma akilleksen kantapää on ehdottomasti riittävä uni. Tiedän nukkuvani viikolla aivan liian lyhyitä yöunia, jotka johtuvat suurimmaksi osaksi huonosta tavasta. Viikonloppuisin koetan sitten epätoivoissesti kuroa univelkaa kiinni.


Luennolla Jussi "väitti", että tuplatreenipäivinä energiatarve on jopa naisille n 3400 kcal. Hiukan epäilin. Kovin aktiivisesti en seuraa energiankulusta, vaan pitänyt oikean tarpeen olevan keskimäärin siellä 2500 kcal paikkeilla. Olen siis hiukan skeptinen rannalaitteiden laskemaan energiankulutukseen. Lauantaina Polar näytti 3500 kcal kulutusta. Pitäisi ehkä luottaa enemmän teknologiaan kuin musta-tuntuu -metodologiaan,


Lauantai-iltana oli reipas pyörä-juoksu -yhdistelmä. Kuten Jussi ja Panu ohjeistivat nauttimaan ja keskittymään itse treeniin ja jättämään kännyköiden ja mittareiden tarkkailut / säätämiset verraosuuksille, niin myös tein. Ennen treeniä säädin trainerin set-point määrätyllä tasolla ja sen jälkeen vaan nautin itse työn teosta.

Juoksuosuudet tehtiin tasoryhmittäin. Heikkona juoksijana otin paikan hitaimmasta juoksuryhmästä. Tavoite oli juosta rennon kovaa ja tasaisesti kaikki vedot. Ensimmäisen kierroksen setti oli 2x 600m, toisen 4x 400m ja kolmannen 6x200m. Vedettiin pienellä porukalla melko tasaisesti setit lävitse. Itselläni ei ollut mitään tarvetta mennä ryhmän vetäjäksi. Mieluummin huutelin takarivistä mennäänkö liian kovaa vai ei. No .... 200m vedoissa vauhti kasvoi aina 200m välein ;). Ehkä me sitten kuitenkin mentiin liian hiljaa kaksi ensimmäistä kierrosta. Kivaa oli, juoksu tuntui hyvältä ja jalkoihin sai hyvän tuntuman. Omissa treeneissä saa sitten vetää ihan sydämensä kyllyydestä ja korvien väliä kasvattaen.

Olen aikaisemminkin todennut, että Polarin Vantage on erittäin vaativa. Sillä ei mikään tunnu riittävän ;).  Kuten edellä kirjoitin, niin ennen leiriä otettiin hiukan kevyemmin. Lisäksi torstain vastustreeni jäi väliin. Sunnuntaiaamuna Polari näytti, että niukasti ollaan edes ylläpitävän puolella.


Sunnuntaiaamu alkoi palauttavalla uinnilla ja leiri päättyi urheiluhallissa kiertoharjoitteluun. Leirin treeneissä ei ollut itselleni mitään ns uutta treeniä, sillä omat treenit ovat pitkältä saman oloisia.

Sunnuntaina vaihdettiin valmentajan kanssa viestejä liittyen viikonlopun kuormitukseen ja seuraavan viikon treeneihin. Viikonlopun setti ei ollut normi viikonloppua kuormittavampaa, joten seuraavaan viikko voitiin aloittaa ilman ylimääräisiä lepopäiviä tai suurempia kevennyksiä.

12.1.2019

Vuoden ensimmäiset viikot


Kun muut kilistelivät laseja ihaillessa ilotulituksia, niin itse vietin vuoden vaihteen karvasen kaverin kanssa saunan pukuhuoneen lattialla. Ellei itsellä ole henkilökohtaista kokemusta koirasta, joka pelkää monia asioita mm pauketta, niin koiran pelkoa saattaa olla vaikea ymmärtää. Tämän kaverin pelkotilan aikaansaamiseksi ei paljoa tarvita, mutta myös monta pelkotilaa on saatu poistettua vuosien aikana. Esim. ylikulkusillat eivätkä miehet enää saa aikaiseksi nelitassujarrutusta. Uusi vuosi on siis aik hurjaa aikaa meidän karvakuonolle.

Tällä kertaa Khalin mielestä talon turvallisin paikka oli saunan pukuhuoneen nurkkaus. Vaikka pelkäsi, niin läähämättä kuunteli pauketta. 




Huolimatta vuoden ensimmäisen viikon vapaista, niin treeniviikko ei ollut paras mahdollinen.  Ihan heti en muista milloin viimeksi multa on jäänyt yhdeltä viikolta kolme treeniä väliin. Maanantain en päässyt juoksun jälkeen sauna houkutteli enemmän kuin traineri.  Keskiviikkona oli paluu töihin ja suoraan asiakkaan luokse koko päiväksi. Työpäivän jälkeen jokainen solu huusi päästä sohvalla pötköttelemään viltin alla. Loppuviikosta kävi sanoin kuin maanantaina. Juoksun jälkeen en vaan saanut itseäni pyörän päälle. Jos alkuviikosta saattoi olla joku vatsapöpö, niin loppuviikon treenin väliin jättäminen oli silkkaa laiskuutta. Vaikka osa treeneistä jäi tekemättä, niin onneksi sain muutaman kohtuullisen hyvän treenin tehtyä. Ehkä mun kroppa ja mieli vaan tarvitse nämä "lintsaukset".
Vuoden toinen viikko olikin sitten edellisen viikon vastakohta. Normaalisti päivätöissä, parina aamuna valmennukset ja muina aamuina treenit altaassa. Eli syksyllä aloitettu aamutreenirutiini jatkuu edelleen. Toistaiseksi aamutreenit ovat onnistuneet, mutta projektihommissa käänteet suuntaan ja toiseen saattavat olla hyvin nopeita. Vaikka en missään nimessä ole aamuihminen, niin koetan nauttia täysin sydämin tästä mahdollisuudesta, kun altaassa pystyy 100%:sti keskittymään oman treenin tekemiseen.  Etenkin silloin kun väsymys alkaa iskemään lihaksiin ja tekee kaikkensa ylläpitääkseen vauhdin, niin siihen kohtaan en välttämättä haluaisi kovin montaa kanssauimaria samalle radalle. Kuka ei mieluummin aamulla kauhoisi altaassa vaikka kovempaakin treeniä kuin istuisi 3-tien ja kehän ruuhkissa. 

Itse uinti on tökkinyt pari kuukautta. Tarkemmin siitä lähtien kun pääsin takaisin treenien pariin loka-marraskuun vaihteessa. Varmasti kaikilla on niitä päiviä, kun ei joku laji ei kulje, mutta kun viikosta toiseen sama laji ei kulje, niin jossain vaiheessa alkaa huumori loppua. Uinti ei ollut tuntunut ns. omalta aikoihin. Uintivauhteihin ei tullut muutosta treenien muuttamisesta huolimatta. En saanut normaaleja uintilihaksia väsyneiksi. Vuoden vaihteen jälkeen havahduin siihen, että olen jossain siellä marraskuun alussa koettanut omaksua kädet melko suorana uimista pyrkien saamaan mahdollisimman paljon vettä työnnettyä taaksepäin. Yllä kuva miltä tuo näytti voimantuotoltaan. Alla olevassa kuvassa saman käden voimantuotto palattuani vanhaan ja tuttuun uintityyliin. Selkälihakset ovat löytyneet, saanut paremman otteen vedestä, joka tarkoittaa myös lisää nopeusalueita. Enää ei ole vain verra ja miellyttävä matkavauhti. Toki koetan parantaa omaa uintitekniikkaa, mutta ehkä tämä oli viimeinen kerta  - toistaiseksi - kun koetan muuttaa sitä täysin toisenlaiseksi. Uintini ei näytä kauniilta, mutta eteenpäin sillä pääsee. 

Kun altaan reunalla ei ole ketään korjaamassa tekniikkaa, niin koetan älylättäreillä jollain tavalla korvata valmennusryhmät. Huono puoli on, että analyysin tekeminen jää omalle vastuulleni sekä se, että altaan reunalla pitää olla joku laite, jolla pääsee nettiin tallentamaan älylättäreiden nauhoituksen. Senpä vuoksi en ruuhka-aikoina käytä älylättäreitä. 

Valinnanvaraa kyllä olisi erilaisista treeniryhmistä ja ohjatuista tunneista. Mutta kun mä tykkään ihan mahdottomasti treeneistä, joissa on mulle juuri sopivasti haastetta ja tiedän, että pystyn ne tekemään loppuun asti.  Itselleni parhaimmat kiksit tulevat niistä treeneistä, joissa treenin aikana tuntee rasituksen lihaksissa ja treenin jälkeen jää tunne, että tää oli just se taso mihin tänään kykenin. Samalla voin luottaa siihen, että kokonaiskuormitus on paremmin hallussa, kun treenit tulevat yhdeltä valmentajalta. Miksi sekoittamaan hyvin toimivaa kokonaisuutta. Keep it simple! 

Viikon treenit eivät ole pelkästään olleet uintia, vaikka tällä viikolla olenkin jo kolmesti ehtinyt altaaseen. Hikeä on valutettu juoksumatolla, trainerin päällä ja salilla. Treenit ovat olleet vaihtelevia ja mielenkiintoisia. Edes juoksumatolla ei aika ole tullut pitkäksi, vaikka ensimmäisen 20 sekunnin jälkeen usein tuntuu kuin siinä olisi jo juossut 20 min ;).                                                                                Viikon toinen salitreeni oli kyllä melkoinen. Treenin aikana ei oikeastaan muuta pystynyt ajattelemaan kuin meneillä olevaa liikettä / sarjaa. Ihan parasta. Siinä unohtui päivän työasiat. Hiki lensi, puuskutus kävi. Koska treeni oli samalla melko pitkä, niin siinä ajassa ehti ainakin yksi joukko ihmisiä aloittamaan ja päättämään oman treeninsä. Jos nyt joku salilla kävijä oli ajatellut aloittavansa harrastamaan triathlonin, niin seuratessa mun tekemistä salilla, saattoi hän tulla toisiin aatoksiin. Lainatakseni seurakaverin kommenttia jostain aikaisemmasta treenistä: "Pitää olla joku ruuvi löysällä, että ihminen tekisi itse itselleen näitä treenejä :)" 

Tällä viikolla arkipäivät ovat alkaneet siis joko altaan reunalla ja altaassa. Uimahallista töihin. Töiden jälkeen juoksu/traineri/sali -treeni. Lisäksi viikolla mies oli parin päivän työmatkalla. Tämä tarkoitti itselleni pikaista aamulenkkiä koiran kanssa ennen aamutreeniä. Sama työpäivän jälkeen ennen iltatreeniä. Lisäksi lunta saatiin sen verran paljon, että sain hoitaa lumityöt työpäivän jälkeen. Onneksi lumenluontialue on pieni, niin koko kropoa ei saa shokkihoitoa. Nyt ainostaan hauikset kipeytyivät kantaessa raskaan puoleista lunta pois talon edestä. Poikkeuksena perjantaina, jolloin oli ainoastaan aamutreeni. Treenivapaailta oli tervetullut ja mielestäni jopa ansaittu. Niinpä otin sen 100%sti levon kannalta. Sohvalla leffaa katsoen.