26.5.2013

Vauhtia hakemassa

Viime viikon treenikisan viralliset ajatkin tulivat. Tunnin sain kulutettua koko matkaan enkä puolitoista tuntia kuten edellisessä blogikirjoituksessani kirjoitin. Tuo "ylimääräinen" puolituntia tuli verroista. Siis kokonaisuudessani vauhti oli aivan omaa tasoani alusta loppuun. Kovempaa en olisi vaan päässyt. Hidas, mikä hidas ;).

Kuluneella viikolla on sitten haettu etanalle vauhtia.Valitettavasti alkuviikon treenit eivät aivan menneet suunnitelman mukaisesti, kun toistamiseen keskiviikkona iski sellainen väsymys ettei ollut mitään mieltä lähteä vetämään mäkivetoja. Lisäksi satoi vettä. Mikä ihana tekosyy Suomen suvessa!

Tiistaina kyllä kävin uimassa Mäkelänrinteessä hyvän uintitreenin vaikka pari kanssauimaria saikin verenpaineeni nousemaan. Onneksi olin tekemässä kelaustreeniä. Vaikka kyseessä olikin enemmän kelaustreeni kuin mitään muuta, niin ennen loppuverraa oli 12x50m (25m perhosta III, 25m vu II). Neljännän vinstan jälkeen olin melko varma ettei 12 tule täyteen, mutta kyllä se vaan tuli ja hyvin mielin nousin altaasta ylös. Jälleen oli aihetta taputtamaan itseään selkään.

Keskiviikon treenin siirsin perjantailla ja perjantain treenin yhdistin torstain treeniin. En siis todellakaan olen helppo valmennettava, kun mä aina säädän näiden treenien kanssa. Mutta näin sain treenit soviteltua omaan aikatauluuni ja Suomen vaihteleviin sääolosuhteisiin.

Perjantain pyöräilytreenissä chebici kulki hyvin ja fiilis oli korkea vaikka treeniin sisältyi mäkivetoja, jotka eivät ole koskaan olleet mun lempitreenejä. Mäeksi valitsin eniten inhoamani mäen, jossa ollaan valmentajan kanssa käyty yhdessä treenaamassa pari kesää sitten. Ensimmäisen kerran törmäsin tähän mäkeen viisi kesää sitten. Tuolloin mäki selätti mut. Toki tulin sen ylös, mutta vain kerran ja koko kesän valitsin reitit vältellen tätä mäkeä. Nyt tulin mäen neljästi ylös lähes täydellisesti valmentajan ohjeiden mukaisesti.
the mäki, tai siis osa the mäestä.
Mäkivedot eivät välttämättä olleet kaikista fiksuinta tehdä vajaa vuorokautta ennen kovaa vk-treeniä. Pientä palautetta tuli vk-treenin jälkeen treenikaverilta ja aivan aiheesta. Jos oisin mennyt suunnitelman mukaisesti, olisi alavartalon lihakset olleet huomattavasti freshimmät ja näin vk-treenistä olisi saanut irti sen mikä niiden tavoite on.

Lauantaille olin sopinut myös ensimmäisen avovesiuinnin Jukan kanssa. Hiukan arvelutti lähteä uimaan niinkin kylmään veteen. Kyllähän nilkoissa ja ranteissa tuntui aluksi epämiellyttävältä, mutta periksi ei annettu. Olin päättänyt uida ensimmäiselle poijulle, jos vielä ensimmäisen poijun kohdalla tuntuu epämiellyttävältä suuntaan rantaan. Epämiellyttävä tunne käsistä ja nilkoissa oli poissa eikä edes pari lyhyttä pysähdystä tuntunut missään odotellessani Jukkaa.

Uinti toimi mainiona verrana kovaan vk-treeniin. Laji vaihtui ja samalla mies ;). Treenikaveri halusi lähteä pitämään vauhtia yllä ja samalla toimia kellottajana. Hyvä niin. Itse olisin todennäköisesti mennyt hitaammin ja aivan varmasti luovuttanut jossain vaiheessa - hetkeksi. Nyt ei voinut, kun toinen piti silmällä kelloa, vauhtia ja mun pyöritystä. Treenistä muista väsymyksen tunteen sekä tsemppaukset: "edessä oleva mäki pyöritetään tasaisesti", "rouva nyt vaan tulee sieltä", "anna tulla, kaikki peliin". Juoksuvedot menivät samalla kaavalla. Riitti, kun mä vaan tulin rinnalla tai perässä. Treenikaveri tarkkaili matkaa. Juoksu tuntui toivottoman hitaalta ja korviini kantautui: "viimeinen satametriä", "vauhtia", "ja sitten jätätät mut", "maaliviiva on tuossa vinotolpan kohdalla" ja mun pakarat huusivat armoa - etenkin viimeisessä vedossa. Oli muuten ensimmäisen kerta, kun pakaralihakseni huusivat hoosiannaa juoksussa.

Treeni päättyi samaan paikkaa kuin mistä se oli alkanutkin eli järveen. Lähes vyötäröön asti kahlasin kylmässä vedessä. Ai, että kuinka mä pidän kesästä! Nää hetket kovan treenin jälkeen, kun pääsee viileään veteen on aivan ykkösjuttu. Loppuilta meni syöden, leväten ja venytellen. Mun hurja hurjempi lauantai-ilta!

Treeniviikko päättyi pitkään rauhalliseen pk-treeniin. Ei kyllä olisi irronnut yhtään vetoa, ei pyörän päällä eikä jalan. Hyvä ja kehittävä viikko siis takana.


20.5.2013

Treenikisa

Kolme viikkoa tämän kauden ensimmäiseen kisaan. Hiukan hirvittää. Hirvittää oman kunnon, sään ja veden lämpötilan puolesta. Vesi on todella kylmää. Ei sinne tee mieli uimaan. Pulahtaa voisi, jos ois rantasauna, mutta että uimaan. Ei kiitos!

Esimakua sprinttimatkaan sain lauantain treenikisasta. Tää tuli hiukan yllättäen ja lopullisen päätöksen tein vasta lauantaiaamuna. Epäröin lähteä, kun alkuviikon treenit olivat jääneet todella vähiin. Pohdin olisiko lauantaina viisaampaa tehdä pitkä treeni vai osallistua treenikisaan, jossa matkat ovat: uinti400m, pyöräily 15km ja juoksu himpun yli 4km.

Lauantaiaamuna kuitenkin suuntasin Pajulahteen.
Tiesin treeniin osallistuvan Pajulahden triathlonkoululaisia sekä mahdollisesti II-tason triathlon valmentajakurssilaisia. En osannut yhtään odottaa, että Karjalan Triathlonseurasta Liisa osallistuisi treeniin.

Voi hitsi minkälaisen treenin saimme aikaan Liisan kanssa. Meidän uintivauhti on sama ja vierekkäin me sitten vedettiin 400m. Mä vaan lähdin hiukan liian kovaa ensimmäisen satasen ja sain kauhoa 300m hapoilla. Tai sitten to-pe treenit hiukan tuntuivat kropassa. Perjantaina olin käynyt uimassa pitkän treenin sisältäen 4x800m II ja III-tasoilla. Torstaina olin käynyt pyöräilemässä pari tuntia ja juoksemassa 5x1km vedot. En siis mennyt lauantain treeniin fresheillä jaloilla.

Uinnissa Liisa piti hyvää vauhtia yllä enkä halunnut antaa piiruakaan periksi. Eroa ei meille tullut kuin pari sekunttia. Uinnin jälkeen lyhyt verra, suihkun kautta vaatteiden vaihtoon ja vaihtoalueelle, josta lähdettiin pyöräilyyn Gundersen -menetelmällä. Edelläni oli kaksi kovaa menijää ja Liisa lähti kaksi sekunttia mun jälkeen eli käytännössä lähdettiin yhtä aikaa pyörälenkille. Hyvin nopeasti kävi selväksi ettei kumpikaan olisi valmis antamaan toiselle periksi. Ja se kyllä näkyi menossa ja samoin sykkeissäni. Olen täysin vakuuttunut etten ole koskaan aikaisemmin pyöräillyt 15km yhtä tasaisesti ja sellaisilla sykkeillä kuin lauantaina.

Tuossa kohtaan, kun sykkeet yrittää laskea vihreälle alueella oli käännös takaisin Pajulahden urheiluopistolle.

Tällaisen mukavan vedon jälkeen jalat todellakin olivat hiukan shokissa ottaessani ensimmäisiä juoksuaskeleita. Tuntui kuin mikään lihas pakarasta alaspäin ei olisi kyennyt yhteistyöhön mun kanssa. Lisähaastetta juoksuun toi pistäminen vasemmalla puolella. Yritin parhaani mukaan hengittää syvään ja juosta. Kääntöpaikalla otin muutaman kävelyaskeleen. Vauhdista mulla ei ole ollut mitään käsitystä, mutta se tuntui matelevalta. Ilmeisesti menin itselleni melko kovaa, sillä toiseksi viimeisessä mäen nyppylässä musta tuntui, että sydän tulee kurkua pitkin ylös. Olisin halunnut ottaa loppukirin urheilukentällä, mutta en vaan pystynyt. Jalat olisivat kyllä menneet, mutta sydän ei olisi pysynyt enää mukana. Maaliviivan ylitys ja siihen loppui tuska, jonka tilalla tuli hyvä olo. Mielettömän hyvän treenin jälkeen olin iloinen päätöksestäni lähteä aamulla ajelemaan Pajulahteen. Ei tällaisia vetoja tule yksin tehtyä. Ei mun ainakaan.

Koska tännepäin povattiin ukkosta koko sunnuntaipäiväksi lähdin kevyelle, mutta pitkälle pyörälenkille vielä lauantai-iltana. Jossain kohtaa matkaa otin väärän suunnan ja hetken aikaa olin lievästi eksyksissä. Maisemissa ei ollut valittamista:


Tämän kohdan jälkeen vauhti hiipui vaikka sykkeet pysyivät koko matkan ajan yhtä alhaalla. Tavoite oli tehdä alivauhtinen treeni ja sellainen lauantai-illan lenkistä tulikin.

Sunnuntaiaamuna ei sitten ollutkaan ukkosta vaan se tulisi myöhemmin iltapäivällä. Pitkälle pyörälenkille en ole halukas lähtemään, jos ukkosta on tiedossa. Viikon pitkä juoksulenkki oli vielä tekemättä, joten väsymättömän juoksukaverin kanssa lähdettiin kevyesti juoksemaan meidän pitkä lenkki, johon yhdistettiin rappuset.

Ei kuulunut ukkosta eikä paha enteisiä pilviä. Ja mikä olisikaan parempi tapa nauttia kauniista kesäillasta kuin olemalla pyörän päälle. Sunnuntaillekin siis kirjataan kaksi treeniä. Illan treenissä tavoite oli antaa erilaisia ärsykkeitä pyöräilylihaksille. Osan matkasta pyöritin 90-100 kierrosta per min ja vastakkaista ärsykettä isoilla vastuksilla pitäen kierroslukeman 60-70 kierrosta per minuutti.

Viikon treenit eriteltynä:
Uinti 1:45
Pyöräily 6:40
Juoksu 3:45


12.5.2013

Treeniä, treeniä ja "vähän" kakkua



Onhan taas saanut viettää ns. urheilijan elämää. Tällä viikolla treenimäärä ylitti 15 tuntia eikä tuossa ole mukana lihashuoltoa.

15 tuntiin mahtuu pari uintian (tekniikkaa, perusuintia sekä kovia vetoja, joissa jalat on saaneet maistaa miltä hapot tuntuvat), juoksua (pitkää pk-lenkkejä, vetoja ja intervalleja) sekä tietenkin pyöräilyä (rauhallista ja nousevalla vauhdilla). Osa juoksu -ja pyöräilytreeneistä on tehty yhdistelmätreeninä.

Hyviä treenejä ja mukavia kokemuksia on siis jälleen kerääntynyt.

HyPyn triathlon teamin naisia ja intiaani
Kesäkuun kisareittiä on tullut kierrettyä porukassa ja yksin. On menty rauhallisesti ja toisinaan on edetty hiukan vauhdikkaammin. Chebici on löytänyt melko hyvän vauhdin ja jalatkin toimii, kun vaan muistaisi viedä ne välillä hierontapöydälle hierrottavaksi.

Torstaina jalat saivat 90 min hieronnan yhteistreenin jälkeen. Siis oikeata urheilijan elämää! Yhdistelmätreeni, ruokaa ja kaiken päälle tuo hieronta. Pakko myöntää, että hieronnan jälkeen jalat ovat olleet huomattavasti kevyemmät ja treenit ovat kulkeneet paremmin. Ihmeellinen voima tuolla lihashuollolla ;).

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin muistaa mikä tässä triathlonharrastuksessa on parasta. Ne ihanan valoisat illat ja Sääksi!


Kovankin treenin jälkeen olo muuttuu seesteiseksi kävellessä rantaan (palautusjuoma toki mukana ;)) ja saadessaan upottaa jalat vilpoisaan veteen. Pian varmaan uskallan jo pulahtaa veteen.

Tästä mä nautin! Oikeasti!
Yhdistelmätreenien vaihtoalueena toimii mun auto. Edessä on vaihtoalueen tavarat;


ja taakse mahtuu pyörä "heittämällä". Eikä autoon tarvitse muuta mahtuakaan, vai kuinka?


Äitienpäivää on täälläkin vietetty perinteisin menoin, johon kuuluu paljon kakkua ;). Tytöiltäni sain Helen Exley:n kirjan:

" Äiti istuu valveilla ja on huolissaan sinusta. 
Kun tulet kotiin, hän huutaaa sinulle"
Jep, näinhän se menee teinivuosien aikana.

5.5.2013

"Mitä sä ajattelit?"

näin mulle tokaistiin lauantaina HCR:n jälkeen. En kyllä sitten yhtään mitään ja viittaus on viikolla ennen HCRä tehtyjä asioita. Tyhmiä tai vähän-vähemmän-ajateltuja asioita tuli tehtyä viikolla kuten vappupäivänä yli 3 tunnin kävely ulkoilureiteillä ja niiden ulkopuolella sekä torstaina 13 km juoksu.


Älkää kysykö mitä mielessäni liikkui - ei niin mitään. Keskiviikkona olisi ohjelman mukaan ollut lyhyt juoksu ja torstaina verrauinti. Sovelsin. Mitä mä lupasin itselleni reilu vuosi sitten? Hyvä, mutta niin lyhyt muisti.



Tankkausta tuli tehtyä, mutta lihakset tuli myös tyhjennettyä torstai-iltaan mennessä. Perjantain ruokailu oli normaali ellei jopa normaalia kevyempi. Ennen juoksua ravinto oli siis niukkaa, kun en oikeasti laittanut ajatustakaan kuinka paljon puolikkaalla tulee energiaa kulumaan. Mä lähdin puolikkaalle maratonille kuten treeneihin, kevyisiin sellaisiin. Ja ilman juomapulloa, joka kostautui jo 8 km kohdalla, kun suu kuivui, sormet alkoivat turvota ja syke nousi. Viimeisen 3 km aikana, jouduin kävelemään hetken aikaa. Viimeiset kaksi kilometriä pystyin kuitenkin tulemaan juoksumaisilla askelilla.


Maaliin pääsin enkä todellakaan ennätysajassa. Stadionilta hölkkäsin alas Kisahallin eteen Deep Leadin telttasaunaan ja huljuun. Bikinikausi avattu.

ps. kuvat ovat vappupäivän kävelylenkin antia