Pääsiäisen päätteeksi yhteistreeniä Pajulahdessa

Toisena pääsiäispäivänä Katjan treeniporukalla oli yhteistreeni Pajulahdessa. Startattiin hiukan yli 10 aamulla, koska minä olin myöhässä. Nukuin pommiin ja siitähän se sähläys sitten alkoi. 

Parkkipaikalla olin tasan kymmeneltä, mutta menihän mulla aikaa ennen kuin olin valmis starttaamaan. Lähdettiin Pajulahden parkkipaikalta kohti Seestaa. Tuolla tienpätkällä pyöriteltiin yhdellä jalalla vaihtaen jalkaa omaan tahtiin sekä tehtiin mäkivetoja.

Pyöräily päättyi mun osalta kehnosti, sillä parkkipaikalla tullessa en nähnyt tien reunalla olevaa kevyttä hiekkaa. Tilanne oli sen verrran nopea, että en ehtinyt edes reagoimaan millään tavalla. Tilanteen tajusin  vasta ollessani kyljelteni maassa. Suusta pääsi julkaisukelvotonta materiaalia, käteen ja reiteen sattui ja kirveli. Pyörässä oleva lepotanko teki pahaa jälkeä runkoon. Ärräpäitä kyllä pääsi.

Yhteistreenin päätteeksi avattiin jalkoja urheilukentällä kevyillä juoksuvedoilla. Mutta kuun mikään ei riitä, niin mä lähdin vielä tämän päätteeksi pyörän päälle huolimatta tuosta haaverista. Suuntasin Ruuhijärven suuntaan vaikka sain erittäin hyvän vinkin lähteä toiseen suuntaan, joka olisi tasaisempaa maastoa. Pidin alkuperäisen suunnitelman, sillä tällä suunnalla olen liikkunut lapsuudessani.

 Rauhallista maalaismaisemaa riitti siinä missä mäkiäkin.

Muutaman tasainen pätkä oli:

Jo toistamiseen liian vähäisillä energioilla ja nesteillä lähdin matkaan. Tämähän kostautui, mutta takaisin  Pajulahteen pääsin.

Kylmä vesi tuntui lähes taivaalliselta 4 tunnin treenin jälkeen. Muutamia kilsoja siihen tarvittiin, mutta nyt on todettava, että kropassa kyllä tuntuu neljän viimeisen päivän treenit.

Jalanjälkeni rantahiekassa ;):

Illalla on sitten kylmällä "hellitty" kipeitä kohtia. Kuvissa ei näy turvotusta, joten luonnossa niin käsi kuin jalkakin ovat melko ilkeän näköisiä:

Pyhäinpäivän hapokas treeni

Kuva by Esa

Lauantaiaamuna kokoonnuimme tällä kokoonpanolla Pajulahdessa. Kyseessä on Katjan ryhmän ensimmäinen yhteistreeni tällä kaudella. Ryhmän koko on kasvanut viime vuodesta joka on erittäin mieluisaa, sillä kuten nytkin aivan kaikki eivät päässeet osallistumaan treeniin.

Treeni alkoi kevyellä juoksulla eli 17min yhteen suuntaan ja käännös takaisin. Näin kukin pääsi juoksemaan omaa vauhtiaan. Juoksun jälkeen suuntasimme salille, jossa teimme koko kropan kehittäviä lihaskuntoharjoituksia. Osa liikkeistä oli tuttuja, mutta olihan siellä liikkeitä, joita itse en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Osa liikkeistä, etenkin liike nimeltään keppi vatsa, vaati hillitöntä keskittymistä, keskivartalon hallintaa sekä olematonta vatsaa. Jos liikettä piti tehdä 2x20, niin itse sain vaivoin tehtyä 2x5, joista onnistuneesti mahdollisesti se kaksi. Vaikka liikkeet olivat haastavia, niin ääntä ja naurua riitti. Taidettiin terrorisoida salilla muiden treenaavien treenihetkeä, sillä ennen meidän porukan saapumista salilla oli melko hiljaista, jopa harrastunnelma. Naurusta ja huulenheitosta huolimatta jokainen teki kunnon treenin.

Liikkeet ovat niin uimareiden kuin juoksijoidenkin liikepankeista. Erinomaisia liikkeitä, joten nyt vaan on säännöllisesti tekemään näitä.

Lihaskunnon jälkeen suuntasimme uimahallin puolelle. Etukäteen meitä oli informoitu Katjan toimesta, että erilaisia leluja kokeillaan. Oli lelua vartalonkierron havaitsemiseen ja oli lelu saamaan tuntumaa, että käsi on oikeassa kulmassa ja asennossa vedessä. Molemmat olivat oivia apuja. Harkinnassa olisi toisen lelun hankinta.

Treenin loppupuolella kuvattiin kunkin uintia ja treenin jälkeen uinnit analysoitiin. Iso näyttö (seinä) ja pysäytyskuvat mahdollistivat uinnin kunnollisen analysoinnin vaikka melko raakaahan tuo oli. Mielestäni oma uintitekniikka on mennyt askeleen taaksepäin pyrkiessäni saamaan pään alemmaksi ja treenaamalla käsivedon ottamista mahdollisimman lähellä veden pintaa. Iskiasongelmat taasen ovat saaneet mun potkut todella laiskaksi. Tosin eilen uidessa alaselässä ja varsinkin oikeassa jalassa oli ikävää, jopa kipeää tunnetta.

Tässä kuva viime vuodelta, jolloin molemmat ote ja päänasento ovat paremmat kuin tänä päivänä. Liika yrittäminen ei ole koskaan hyväksi. Tosin vartalonkierto voisi olla voimakkaampi, kuten nilkkojen joustavuuskin.

Lepoa pukkaa viikosta toiseen

Tässä sitä ollaan kipeän selän kanssa. Pitkäähän tuo on oireillut, mutta viikonloppuna jo pelkkä kävely koiran kanssa teki kipeää eikä yhtään tehnyt mieli kokeilla juoksua. Ylämäet tulin tukien selkää vatsalihaksilla ja kädellä. Maanantaina menin kuitenkin toivekkaana konttorille, mutta reilua tuntia myöhemmin varasin aikaa lääkärille hammasta purren. Kolme päivää sairaslomaa, ei tutkimuksiin. Tällä mennään pari päivää ja katsotaan miten kipu hellittää.

Kuopion kisan jälkeen olen vaan levännyt vaikka puolessa välissä viime viikkoa olinkin jo mennossa uintitreeneihin. Kisan juoksin ilman sukkia ja pieni kivi kantapään kohdalla teki ikävää jälkeä. Kuopiosta olisi pitänyt lähteä paljain jaloin ilman seurakaverilta saatua rakkulalaastaria. Kiitos Susanna!

Keskiviikkoon mennessä laastari oli nirhaantunut avokkaissa ja sateessa niin pahasti, että alle pääsi likaa. Tällainen sieltä alta paljastui:

Juu, ei uintia tuolla kantapäällä! Eikä kyllä juoksua eikä paljoa mitään muutakaan. Seuraavien päivien aikana oli pätevä syy kulkea sandaaleissa. Viime viikon ainoaksi "liikunnaksi" tuli siis sunnuntaina tehty koiran kanssa kävely. Eikä tämä uusi viikko alkanut kovin lupaavissa merkeissä.

Positiivista on, etten ole menossa enää kisoihin ja taidan jättää puolimarankin väliin. Vaikka trikausi mielestäni päättyi liian aikaisin (Suomen kesä on liian lyhyt!!!) ja mielläni olisin osallistunut vielä johonkin trikisaan, Myllyn Pyöräilyyyn tai syyskuussa puolikkaalle maralle, niin nyt täytyy pitää pää kylmänä keskittyen uintikauden aloittamiseen mahdollisimman pian. Muu porukka on jo aloittanut hallikauden ja osa on toki treenannut läpi kesän tähtäimessä uinnin Mastersien EM-kisat 31.8.–7.9.2013 Hollannissa. Noihin karkeloihin on ennalta asetetut aikarajat eikä oma uintivauhtini todellakaan riitä alittamaan niitä. Taidan siis vielä pitää triathlonia päälajina.

Väisäsen Katja on aloittanut uuden blogin, Katjan ryhmä treenaa, jossa hän aikoo esitellä treeniryhmämme fiiliksiä, ajatuksia triathlonista ja yleensä kestävyysurheilusta ja ehkäpä myös muusta maailman menosta. Käykääpä tutustumassa Katjan blogiin!