Joroisten jälkeen ehdin tehdä muutamia onnistuneita pitkiä treenejä, joiden jälkeen fiilis oli erinomainen. Erityisen tyytyväinen oli 30 km juoksulenkkiin, joka meni aivan nappiin. Huonona juoksijan tuo lenkki oli itselleni henkisesti tärkeä. Luottamus maratonin läpimenoon kasvoi.
Olin tehnyt itselleni suunnitelman kuinka päästä maaliin Kalmarissa. Uinti kevyen rennosti aivan alusta lähtien. Pyöräily mukavaa matkavauhtia, jolloin aika pitäisi olla n 6:15-6:20. Maratonin suunnittelin juoksevani hitaasti niin, että hölköttelen huoltovälit. Huoltopisteet kävelen nauttien nestettä ja energiaa. Päätavoitteeni olisi vain päästä maaliin. Tiedän monien ajattelevan, että miksi lähteä merta edemmäksi kalaan suorittamaan IM, jos tavoite on vaan päästä maaliin. Mulla jo tuo maaliin pääsy olisi iso asia ja halusin tehdä sen helpolla reitillä yleisön kannustamana. Vuonna 2011 jouduin keskeyttämään ITU:n pitkän matkan kisan turpoamisen vuoksi. Kyseessä ei ole ollut mikään lievä vatsan turpoaminen, vaan turvoin niin pahasti, että se vaikeutti hengitystä ja puhumista. Tuolloin ensiavussa sain adrenaalipiikin käteen.
Tukholmasta lähdettyämme pysähdyimme kahteen eri otteeseen. Ensimmäinen pysähdys oli idyllisessä kahvila-ravintolassa, jossa nautimme kahvit ja toinen pysähdys oli lähellä Kalmaria, jossa söimme lounaan. Molemmat paikat olivat erinomaisia valintoja.
![]() |
Yövyimme Rasta-nimisessä hotellissa. Voin lämpöisesti suositella tätä majoitusta. Hinta-laatu -suhde oli mielestäni loistava. |
Kalmarin linna |
Illalla osallistuimme kisainfoon. Puolet ajasta oli enemmänkin hyvää showta ja puolet itse asiaa.
Samassa yhteydessä muistettiin heinäkuussa onnettomuudessa surmansa saanuttu Lena Karlssonia ja toivottiin jokaisen kisaavan hymyillen kunnioittaen Lenan muistoa, jonka piti osallistua lauantaina kisaan.
Seuraavana aamuna kello soi jälleen aikaisin. Perjantaiaamuna oli ainoa tilaisuus käydä tutustumassa osaan uintireitistä ja itselleni oli tärkeää päästä veteen edes hetkeksi. Vesi ei maistunut suolaiselta, kasvillisisuutta ei juurikaan ollut tuossa kohdassa ja vesi oli lämmintä. Uinti tuntui todella hyvältä.
Aamupalan ja aamupäikkärien jälkeen lähdin viemään tavaroita vaihtoalueelle.
Päivällisen jälkeen sitten tapahtui se mitä olin pelännyt. Vatsa turposi. Vuosi sitten se turposi samalla tavalla Joroisilla, mutta starttiin mennessä tilanne oli jo rauhoittunut, joten koetin olla panikoimatta.
Vaikka kävimme ajoissa nukkumaan, niin uni ei tullut. Olin saanut nukutuksi reilut 3 tuntia ennen herätystä, joka oli 3:45. Aamupala ei maistunut. Se suorastaan tökki. Vatsa oli pinkeä, joka ei yhtään auttanut keskittymistä.
Vaihtoalueella olin hyvissä ajoin ja pääsinkin sieltä pois ennen pahimpaa ruuhkaa. Pieni lämmittely ja vartin verran lepoa ennen siirtymistä rannalle.
Aamulla arvoin lähtöryhmää 1.05 ja 1.15 välillä. Oli yllättävän vaikea arvioida omaa vauhtia, sillä rata oli melkoisen kiemurteleva ja tavoitteeni oli saada uinnista hyvä verra päivän koetukseen. Uintiaikani ei kuitenkaan olisi ratkaiseva kokonaisajassa. Niimpä päädyin siihen tulokseen, että todennäköisesti rennolla uinnilla uisin n tunti kymmenen minuuttia tuota matkaa.
Uinti meni rennon kevyesti alusta loppuun. En pitänyt kiirettä. Toisaalta yllätyin ruuhkista, joita oli aika ajoin koko matkalla. Toisaalta taas sain uida melko hyvin yksin, kun maltoin etsiä omaa uintiväylääni. Muutama roikkuja jaloissa oli, mutta niistä pääsin helpostis eroon. Ja itse sain pari mojovaa potkua kehooni. Onneksi en kuitenkaan kasvoihin. Uintiin kulutin sen noin 1h 10min. Eli ihan nappiin meni uinti.
Vaihtoalueella en pitänyt kiirettä. Kuivasin jalat ja laitoin sukat jalkaan sekä otin geeliä veden kanssa. Pyörä lähti liikkeelle ihan ok. Ei mitään suurta vauhdin hurmaa, mutta ei onneksi mitään suurempaa takkuisuuttakaan.

Peesivalvontaa oli ja itse sain kerran kehoituksen laittaa vauhtia ohitukseen ja kerran kehoituksen jättäytyä enemmän edellä olevasta. Jonkun matkaa tulin erään miehen perässä pitäen kyllä reilusti välimatkaa, mutta päästämättä häntä karkkaamaan. Saaressa kävin kahdesti vessassa, jota pidin vielä ihan normaalina. Olin kuitenkin juonut sekä vettä ja urheilujuomaa tasaisesti. Ja etenkin vettä olin juonut pyrkien helpottamaan hiilareiden imeytymistä. Siitä huolimatta vatsan turvotus oli pahentunut. Mantereen puolella kylmä sadekuuro yllätti ja kasteli päästä varpaisiin ja toivoin kuuron olevan paikallinen ja erittäin lyhyt. Pidempi sadekuuro olisi kylmettänyt jalat enkä olisi ollut enää ollenkaan varma miten selviän juoksusta. Pyöräilyyn sain kulumaan lähes 6h 30min. Hiukan pidempään kuin olin arvioinut. Siitä huolimatta olin mielestäni hyvässä vauhdissa ottaen huomioon, että edessä oli vielä elämäni ensimmäinen maraton.
Juoksu lähti käyntiin samalla tavalla kuin puolikkaallekin. Jaloissa toki tuntui pyöräily, mutta ei sen enempää kuin 90 km jälkeenkään. Selkä oli sitten eri asia. Jokainen askel tuntui alaselässä. Lähdin rauhallisesti liikkeelle pitäen hölkkävauhtia yllä. Kiire ei olisi. Pääasia oli edelleen päästä maaliin hengissä hölkäten rauhallisesti.

![]() |
Tässä kuvassa näkyy hyvin kuinka pinkeä mun vatsa on. Turvotus on melkoinen :( |
![]() |
Yleisö maalialueella |
Maalisuoralla yläfemma kuuluttajan kanssa ja kuulutus: You are an IRONMAN!
![]() |
"Race with the smile!" |
I DID IT!
Ja siihen ne juoksu- ja helpot kävelyaskeleet sitten jäivätkin.
Tahdon voimalla, sitkeydellä ja periksiantamattomuudella saavutettu:
Palautuminen on toki lähtenyt käyntiin, mutta ripulointi ja turvonnut vatsa vielä kolme päivää kisan jälkeen ei välttämättä ollut sitä mitä odotin. Alaselkä on edelleen kipeä eikä oikein pidä eteentaivutuksista taikka kurottautumisesta. Kävellä jo pystyn melko normaalisti.
Tullessani Kalmariin sain ohjeeksi olla sanomatta ei koskaan ennen kuin on kuusi päivää mennyt kisasta. Vielä eilen olin vahvasti sitä mieltä, että ei enää ikäni eikä koskaan. Mutta kisasta onkin kulunut vasta neljä päivää ;).
Kiitos kaikille mukana elänneille. Oli aivan mieletön fiilis selata facebookin päivityksiä lauantain osalta. Siellä oli tsemppitoivotuksia ja jaksamisviestejä tullut pitkin päivää. Sunnuntaina sain jopa excelin, jossa oli väliaikojen perusteella ennustettu loppuaika. Siinä näkyi hyvin kuinka puolessa välissä juoksuosuutta hirtti kiinni. Kiitos aviomiehelleni ja Katjalle tuesta, kannustuksesta ja uskomisesta muhun.