Viime viikoilla tapahtunutta

Hyvän näköinen puku,
uinti kulki hyvin.

Espoonlahden uimahallissa Endurance Sports esitteli Zone3:n ja Sailfishin märkäpukuja. Olisin halunnut kokeilla molempien valmistajien lippulaiva puvut, mutta valitettavasti ainoastaan Sailfishin G-Range oli testattavissa ja Zone3sta vastaavasti enemmän kelluttavia pukuja. Itse haen pukua, jossa kädet päääsevät pyörimään hyvin.

Sailfishin G-Range oli kyllä älyttömän helppo pukea päälle ja uidessa tuskin tunsin pukua. Miinuksena sanoisin puvun imaisevan vettä kaula-aukosta. Tosin puku olisi ilmeisesti voinut olla kokoa pienempi. Sain myös mahdollisuuden kokeilla Sailfishin Vibranttia. Liikkuminen puvun kanssa oli huomattavasti kankeampaa. Vedessä puku hörppäsi vettä oikein kunnolla 25m kohdalla. Jo muutaman vedon jälkeen totesin, että Vibrant ole mun puku. Altaasta noustessa lahkeesta valui useampi desi ellei jopa litra vettä.

G-Range olisi mun puku, mutta hinta vaan on melko suolainen. Olisin mielelläni kokeillut Sailfishin One -pukua oikeassa koossa. Katsotaan josko tuo puku tulisi testattavaksi Hyvinkäällä ensi viikon tiistaina.


Hankintalistalla on ollut myös juoksukengät. Näitähän nyt menee kenkäpari per vuosi.

HyPyn kevätleirillä esiteltiin Asicsin juoksukenkiä ja saimme miellyttävän tarjouksen. Tähän mennessä olen juossut pari vuotta Karhun M-sarjan juoksukengillä ja kaksi viimeistä On-Cloudeilla. Molemmat ovat olleet lähes täydelliset jalkaani. Asicsit ovat siis uusi tuttavuus.

Väreissä kyllä löytyy. Ehkä jopa liikaa mun makuuni.

Hankin itselleni kahdet parit. Toiset ovat kevyet ja toiset vielä kevyemmät. Koetan vaihdella juoksukenkiä treenin mukaan, mutta aika näyttää miten onnistun suunnitelmassani.

Toinen pari sai uudet-vanhat nauhat. Vanhoista cloudeistani oli jäänyt nämä nauhat, jotka pesun jälkeen tulivat uusiokäyttöön.

HyPyn kevätleirin antia ovat myös triathlonnaisten omat pyörälenkit ja naistiimin nimi. Nimesimme naistriathlonistit: HyPyn typyt.  Kuvaa hyvin meidän huumoria ja tekemisen meininkiä. Kivaa pitää olla. 

Viime sunnuntain sateinen sää sai osan porukasta valitsemaan muuta liikuntaa kuin pyöräilyä. Kolmeen pekkaan pyöritimme kampiakselia n 1.5 tuntia itseasiassa oikein miellyttävässä kelissä. Toki sään mukainen pukeutuminen oli valttia. Pyörälenkin päälle kävimme kevyesti juoksemassa 10km. Hyvä treeni, mainiossa porukassa!

Tyttären nimpparipäivänä käytiin Hard Rock Cafessa syömässä. Positiivinen yllätys monen vuoden jälkeen oli, että heillä on listalla muutakin kasvisruokaa kuin perusceasarsalaattia. Nyt heillä on kasvishampurilainen bataatti-mustapapupihville. Itse pidin mausta eikä tarvinnut jälkiruokaa ottaa. Tuhti annos vaikka nälissäni astuin sisään ravintolaan.

Pari viikkoa sitten "pääsin" paikallislehteen, joka teki juttua pyöräilystä ja halusivat haastatella/kuvata pyöräilevää naista. Kuvaaja otti ison joukon kuvia. Jos multa kysytään, niin oli siellä parempiakin. 

Olen käynyt myös uimassa, mutta en ollenkaan niin paljoa kuin olisi pitänyt. Jotenkin on vaan tökkinyt. Tänään kuitenkin sain hilattua itseni Mäkelänrinteeseen ja hankalan alun jälkeen uinti sitten lähti käyntiin. Loppuverran aikana tajusin ettei koko uinnin aikana ollut oikeaan jalkaan sattunut.

Sähläämisen Suomen mestaruuden olisin ansainnut eli mitä kaikkea voi tapahtua ennen triathlonin puolikkaan starttia

Viime kesän jälkeen asetin itselleni aikatavoitteen ja keväällä nostin paineita haaveilemalla palkintosijoista. Ensimmäinen tavoite oli varmaan kaikkien tiedossa, mutta toisen pidin tiukasti omana tietonani. Viime vuoden vaistonkäymiset olivat tehneet omaa työtään psyykepuolella enkä halunnut asettaa itselleni lisäpaineita.

 Kaksi viikkoa ennen starttia lähtöasetelma oli kutkuttava, vain yksi oli mennyt mua kovempaa vuotta aikaisemmin. Tilanne muuttui osallistujien lisääntyessä kahdella nimellä. Toisella heistä oli alta viiden tunnin suoritusta edelliseltä vuodelta ja toisen tulosta en löytänyt. Mitali haaveet muuttuivat hyvää ja tasaiseen suoritukseen. Siihen samaan, jonka olin avoimesti tuonut julki.  Aikatavoitteeni heitin romukoppaan kuultuani pyöräosuuden olevan 94 km, eikä 90 km kuten puolikkaalla yleensä. Kun vielä huhut alkoivat kiertää juoksulenkin olevan myös pidempi, alkoi epäilys omaan kuntoon ja kykyyn suoriutua maaliin nosti päätään. Näiden kahden viikon aijaksi lopetin netissä pyörimisen ja toisten blogien seuraamisen. Siitä blogihiljaisuus.

Viikkoa ennen kisaa olin saanut aerotangot lainaksi ja ehtinyt tehdä kaksi yhdistelmätreeniä niiden kanssa. Heti ensimmäisessä treenissä huomasin kykeneväni lähtemään juoksemaan heti pyöräilyn jälkeen. Ei siis vatsakipuja, jotka olivat alkaneet Nurmijärven Varttikisan jälkeen. Seuraavana päivänä oli mentävä kokeilemaan sama treeni jo pelkästä innostuksesta. Edelleen juoksu onnistui ilman vatsaongelmia.

Kolme päivää ennen starttia treenikaveri lainasi omat hiilikuitukiekot menopeliniini. Oli ostanut uudet jarrupalatkin. Lisäksi hän laittoi kiekot ja jarrupalat pyörääni, sääti vaihteita ja korjasi takajarru. Itse seison tumput suorana vieressä osaamatta tehdä mitään.  Kiitos, kiitos ja vielä kerran kiitos aivan mahtavalle treenikaverilleni ja hänen perheellensä! 

Torstaina suunniteltiin lyhyttä ajoa, mutta päivä venähti ja taivaalta tuli vettä. Ajo siirtyi perjantaiaamuun. Käytiin polkemassa varmaankin n 20 km. Takaisinpäin tultiin kovaa myötätuulessa. Kotiin tultua vielä kevyt vajaan puolen tunnin hölkkä koiran kanssa. Jälkeenpäin tuli mieleen oliko aamun ”sprintissä” mitään mieltä. Pakatessani tarkistin sääennusteen: noin 19 astetta lämmintä, kevyttä pilvisyyttä, mutta kovaa tuulta. Tuuli ja raskaan ylämäet eivät ole mua varten. Viimeisten neljän vuoden aikana olen välttänyt rasittamassa liikaa rikkinäisiä polviani vähentämällä oleellisesti jalkojen voimatreenejä, jolla on ollut negatiivinen vaikutus vääntövoimaan.

Joroisiin auto starttasi turhan myöhään ihmeellisten sähläämisten jälkeen. Tuo sama sählääminen jatkui starttiin asti. Mikä milloin oli kadoksissa, jäänyt kotiin tai väärässä paikassa. Sukat olivat menneet T2-säkkiin eikä T1:n. Onneksi tajusin tämän illalla, joten aamulla ehdin käymään vielä urheilutalolla viemässä sukat. Aamulla päätin juosta M10, mutta niissä ei ollut pikanauhoja. Siispä ostamaan sellaiset ennen kuin vien T2-säkin vaihtoalueelle. Nauhat sain ja pyysin vielä kaupanpäällisiksi laittamaan ne kenkiini. Sitten muistin, ettei mulla ollut lippistä mukana. Mutta heillä oli myynnissä valkoinen juoksulippis. Lisätään ostoskoriin. On Running Cloudsurfer – juoksukengät ovat kiinnostaneet pitkään. Mutta olen epäillyt kengät toimivuutta siinä määrin, etten ole koskaan edes kokeillut niitä jalkaani. Yhdeksän aikaan aamulla ei ruuhkaa ollut ja sain rauhassa kokeilla jalkineita. Hölköttelin asfaltilla ja hiekalla. Cloudsurfer on korkeampi kenkä kuin M-sarjan kengät. Mietin miten kengän reuna saattaisi hiertää nuppiluuta. Myyjällä oli ratkaisu: Ironman geeli kantakuppi. Sellaiset kengiin ja jaloissani oli täydellisesti istuvat ja kevyet kengät. Lopullinen päätös syntyi vaihtamalla toiseen jalkaan M10, jolla on viimeisten vuosien aikana juostu jokunen kilsa juoksumatolla. Oma kenkä tuntui todella kovalta. Kun vielä laittoivat oikean väriset pikanauhat paikoilleen, oli kauppa selvä.

Fiksulle ihmiselle ei tule edes mieleen laittaa iskemättömiä kenkiä puolikkaalla maratonille. T2-säkkiin tuli uusi lippis, juomapullo + vyö, M10,  cloudsurferit ja ne sukat.

Uintipaikalla huomasin, että mulla on mukana väärät uimalasit eikä mulla ole mukana pyörään menevää juomapulloa. Ainoastaan iso juomapullo, jota käytän ainoastaan ennen kisoja. Järjestäjillä ei ollut pientä juomapulloa. Uinnin jälkeen ei ole mitään asiaa lähteä pyörän selkään ilman juotavaa. Ai auttanut muu kuin yrittää mahduttaa pullo pyörään. 

Näissä ”itsevarmoissa” tunnelmissa oli mainiota startata reilun kuuden tunnin reissuun.