29.11.2010

Lepopäivä


Lepopäivä vietettiin nuoren neidin kanssa lääkärissä ja sairaalan käytävillä. Ei mitään vakavaa, mutta nuori yleislääkäri halusi varmistaa, ettei kyseessä ole umpisuolen tulehdus. 

Ensimmäinen päivä uudessa firmassa meni rauhallisesti perehtyen perusteisiin. Huomenna jatketaan. Jos vaikka osaisi tehdä päätöksen millaisen puhelin tilaisi.

25.11.2010

Asenne ratkaisee!

Eilen pähkäilin pitkään lähteäkö salille vai ulos? Salille lähtö tarkoittaa auton kaivamista lumesta, johon kuuluu aikaa. Lisäksi ajaa viereiseen "kylään". Salin jälkeen taas auton esille kaivaminen. Ulos juoksemiseen tarvitaan kunnon varusteet ja treeniaika on ainoastaan 45 min. Eipä tarvitse kummoista laskupäätä olla laskiessa, että jo salille pääsy ja takaisin kotiin ottaa saman ajan kuin ulkona juokseminen.

Lähdin aika myöhään, joten lumisade oli jo laantunut. Alkumatkasta vaatteita oli liikaa, mutta puolen välin jälkeen siirryin metsäteiltä kaduille, samalla tuuli yltyi. Mukavasti se viilensi ;). Teiden pinnat vaihtele täysin kuivista pehmeään lumeen. Noiden väliin mahtui äärimmäisen liukkaita kohtia.

Loppumatka taittui suurimmaksi osaksi pehmeässä lumessa, tuiskussa. Oli pakko saada korviin musiikkia, joka antoi lisää potkua. Pienen pieni nousu lumipyryä vasten pehmeässä lumessa nosti mieleen, ilmeisesti jonkun Rocky-leffan, jossa Stallone treenaa Siperiassa. Niin kivaa oli juokseminen sillä hetkellä.

Oikeasti olin tyytyväinen, että lähdin hölköttelemään ulos. Sain raitista ilmaa ja jalkakäytävillä oli hyvin tilaa. Attitude counts!

23.11.2010

Palauttava viikko alkanut


 Tänään teki tiukkaa mennä treeneihin. Väsytti. Silmät painuivat kiinni seminaarissa eikä silmät meinannut pysyä auki auton ratissakaan. Rattiin nukahtaminen oli lähellä. Koko päivän olo oli väsynyt, erittäin väsynyt. Mietin jopa treenien väliin jättämistä. Aikataulutin iltapäivän niin, että menin asioilta suoraan salille. Niinpä ehdin kahdelle spindetunnille. 

Olen vaihtanut saman ketjun toiselle salille. Tunnit ovat parempia kuin vanhassa paikassa. Koetin pitää sykkeet PK-tasolla, sillä tämän viikon treenit tulisi olla palauttavaa ja kevyttä. Spindetuntien ja uintitreenien väliin jäi 1½ tuntia.  Ei mulla ollut minkäänlaisia ongelmia miettiä miten tuon ajan käyttäisin.  Juoksumatolla meni mukavasti 60 min, erittäin kevyesti pitäen sykkeet PK I –tasolla. 

Vaikka treenien kokonaisaika vaikuttaa suurelta, niin sykkeitä on seurattu ja pyritty pitämään ne PK-tasolla kaikissa lajeissa.

Himos


Vielä pari päivää ”lomaa”. Maanantain aloitan uudessa työpaikassa, uusissa tehtävissä. Uusi pomo on lomalla tuolloin. Hän on kuitenkin sopinut tulevien kollegojeni kanssa perehdyttämisestäni.  Ensimmäisen viikon tavoitteet ovat sopivia: parin dokumentin lukemista ja sisäistämistä, tutustumista työympäristöön.  Pehmeä lasku sopii mulle vallan mainiosti.

Viime viikonlopun pikkujoulut Himoksella onnistuivat erittäin hyvin, ellei sitten jopa täydellisesti.  Kymmenen naisen voimin biletimme ja pidimme hauskaa. Perjantai-iltana Jenni Vartiainen esiintyi Himoareenalla, joka oli lähes täynnä. Kuuma tuli ja reidet huusivat hoosianna aamutuntien aikana. 

Lauantaina ulkoilimme laavulle paistamaan makkaraa. Kasvissyöjänä vaihdoin makkaran banaaniin. Kun vaihtamisen makuun olin päässyt, vaihdoin siiderin smoothie:n.  Ennen saunaan menoa kävin lyhyellä juoksulenkillä. Rinteen päältä tietä myöten alas ja sitten takaisin samaa reittiä mökille. Mukavaa nousua riitti.

19.11.2010

Treeniä, treeniä..... ja vähän bilettämistä ;)


Eilen aamuinen lenkki todisti, jälleen kerran, kuinka "fiksua" on lähteä vetämään juoksutreeniä syötyään normaali aamupala.

Jalat olivat raskaat, tuntui siltä kuin olisi vetänyt kivirekeä perässään. Kyllä mä sitten kuitenkin onnistuin vetämään 10x1min ripeät ihan ok. Joskin suurin osa tuosta kymmenestä vedosta tapahtui ylämäissä. Pari kertaa suivaannuin. Onneksi paikalla ei ollut todistajia.
Metsäpoluilla oli mukava mennä, sillä siellä ei lunta ollut vielä liikaa ja puut pitivät tuulen loitolla. Aivan pienen pienen hetken menin jalkakäytävällä, joka oli aurattu. Pari askelta ja lensin selällään suorilta jaloin. Talven "ihanuuksia". Kenties nyt saan itseni kauppaan hankkimaan maastolenkkarit tms.

Tänään matkani käy Himokselle bilettämään! Senpä vuoksi tein aamusta kunnon treenit. Yksin spindesalissa klo 8:30, ei herätä mussa minkäänlaisia intohimoja pyöräilyä kohtaan. Ois pitänyt vetää PK-VK -treeni, mutta hyvä kun sain sykkeet PK II-tasolle. Hiki lensi ja mielestäni vedin kuitenkin hyvän ja selkeä PK-treenin. Pyörän päältä juoksumatolle vetämään PK-VK -treeniä. Ilmeisesti kroppa oli herännyt sen verran, että tehoja alkoi löytyä. Kaiken tämän päälle tein vielä jonkin verran lihaskuntotreeniä venytellen välillä. Kuntopiirin jää väliin, jälleen kerran.

Kun on kuluttanut n 1740 kcal, voin vakuuttaa, että on nälkä. Huolimatta, että pyörän päällä maistui yksi energiapatukka ja juoksun jälkeen kävin ostamassa protein shaken. Ja kourallinen kuivattuja hedelmiä meni pukuhuoneessa. Vaikka on syönyt lounaan, ei vielä missään tunnu, että olisi syönyt. Kenties aivot käyvät niin hitaalle, etteivät ole rekisteröineet mitä kaikkea suuhun on jo mennyt.

Lenkkikamat muuten pakataan ensimmäiseksi mukaan vaikka kuinka kyseessä on naisten bileviikonloppu. Emäntä ja osa porukasta kyllä tuntevat mut ja tapani. Toivotaan huomiselle hyvää ulkoilusäätä.

Tällä viikolla olen törmännyt muutamaan mainitsemisen arvoiseen asiaan. Ensimmäinen tapahtui tiistai-iltana klo 22 jälkeen Alepassa. Kyllä käyn usein tiistaisin uinnin jälkeen kaupassa. Olin ostanut salaattipussin ja kassalla minun ikäinen nainen totesi, että tää ei ole kyllä aivan priimaa tavaraa. Olisiko siellä hyllyssä vielä näitä salaattipusseja? Kuinka monesti kassa on teille huomauttanut vastaavasta asiasta? Ja kello oli oikeasti yli kymmenen illalla ja kassalla oli jonoa. Salaatti meni vaihtoon, kiitos hyvän asiakaspalvelun.

Kotona olo on kivaa, mutta tekemistä pitää olla. Maanantai meni mukavasti kasvohoidon merkeissä. Tiistai meni melko kivasti, kun illalla oli hyvät treenit tiedossa. Mutta keskiviikko oli jo liikaa. Koetin lukea, mutta kaipasin aktiviteettiä, en paikallaan oloa. Vaatekaapin sisällön tyhjensin sängyn päälle ja kaikki ei-käytetty vaate kierrätykseen tai roskiin. Kesävaatteet vaatehuoneeseen. Yllättävän paljon aikaa tuokin vie, mutta nyt vaatekaappini on järjestyksessä ja siisti. Lisäksi se on ankea, sillä ainoa väriläiskä on muutama punainen paita. Muuten väriskaala on musta-harmaa-valkoinen.

Kolmas on sitten erittäin naisellinen. Nimittäin ulkonäkö/koko. Tässä yksi päivä olin tilanteessa, jossa huomasin pukuhuoneessa naishenkilön kriittisesti arvioivan mua kantapäästä kiireeseen. Epämiellyttävä tilanne. Jos miehet kisailevat kuka on nopein ja voimakkain, niin naiset kyllä arvioivat toistensa ulkonäköä hyvinkin avoimesti. Yllättävää saattaa olla, mutta miesten seurassa oloni on huomattavasti miellyttävämpi ja rennompi kuin naisten keskuudessa. Miesten seurassa treenatessa miehet eivät kilpaile mua vastaan ja useimmille taidan olla sukupuolisesti neutraali. Ainakin katseet eivät polta ihoa kuten tuon erään naisen.

Lisäksi olen tehnyt havainnon, että triathlonistit eivät ole normaali kokoisia, ja koen olevan vähintään 10kg liian iso. Tämä saattaa johtua siitä, että useimmilla heistä on kestävyysurheilutausta - kevyitä kuin höyhenet. Kun siirryn porukkaan, jossa on normaalisti liikkuvia keski-ikäisiä naisia (siis 40+), koen olevan normaali kokoinen, joskin lyhyt ja sen myötä pieni kokoinen.