31.12.2013


Vuoden yhteenveto tehty aikaisemmassa blogipostauksessa. Tässä muutamia kuvia vielä kuluneesta vuodesta.


Kesäkauden Sääksi toimi erinomaisena harjoituspaikkana.


Herbalifen proteiinipirtelöä on ollut käytössä vuoden jokaisena aamuna. 


Varmistan, ettei emäntä vaan unohda mua. Sillä on juoksuvaatteet päällä!


Kesäinen lounastauko merenrannalle


Juoksumaisemaa


Kesällä maistui salaatit


Kauden viimeinen pyörälenkki


Mäkivedot takana. Onko pakko kuvata, voitaisiinko siirtyä kotiin ruokakipon äärelle?


Syksy ja auringon nousu


Kun ei ollut muita kipuja tarpeeksi, niin nivelkivut iskivät. Tässä teholääkkeet niihin ;)


Oppitunti lihastyöskentelystä


Herkuttelua en ole jättänyt väliin


Terveyskeskuksen päivystyksessä tuli vierailtua


Väsymätön lenkkikaverini, joka ei valittanut edes jouluaatton lenkistä.


Paheeni! Ei tuo muffiini, vaan vieressä osittain näkyvä cafe latte.


Uusi treenilelu. Ei kuitenkaan oma, vaan tämä löytyy salilta.


Keilaamassa kävin - n kymmenen vuoden tauon jälkeen - Tuusulan Uimaseuran kanssa.


Pajulahtihallissa ollaan treeniryhmän kanssa tehty yhdistelmätreenejä.


Altaan reunalta olen pyrkinyt avaaman uinnin saloja ryhmälle ja yksityishenkilöille. 


Huonommat paheeni;). Punaviini + tumma suklaa.


Talvi yritti tulla.

29.12.2013

Toisinaan treeneihin pääseminen ja sen aloittaminen vaatii enemmän kuin toisinaan

Ohjelmassa luki lauantain kohdalla: uinti. Laji, joka on ehdottomasti itselleni se helpoin näistä kolmesta ja siinä mielessä sen pitäisi myös olla se miellyttävin. Altaaseen hyppääminen ei vaan aina ole helppoa. Etenkin tänään se vaati yllättävän paljon ajokilometrejä, ison kourallisen motivointia, litroja kuumaa vettä suihkussa ja lopuksi pienen lorauksen lupausta mennä vaikka vaan verraamaan.

Koko ajomatkan jouduin käymään keskustelua itseni kanssa päivän treenistä. Onneksi päälä oli verkkarit ja kello liian paljon ehtiäkseni kahvilaan cafe latelle. Lopulta löysin itseni Mäkelänrinteen uimahallista. Ois noita uimahalleja ollut lähempänäkin ja jopa auki, jos oisin vaan lähtenyt ajoissa matkaan.

Suihkussa seisoin samalla tavalla kuin niin monesti vuosikymmeniä sitten Myyrmäen uimahallin suihkutiloissa. Uikkari päällä ilman pienintäkään aikomusta mennä altaaseen. Vielä tässäkin vaiheessa harkitsin siirtymistä saunan puolella. Järki kuitenkin puhutteli toisella olkapäällä. Mitä mieltä oli ajaa Mäkelänrinteeseen ja maksaa uimahallimaksu, jos ei edes kastele itseään klooripitoisessa vedessä.

Altaan reunallakin piti istua tovi arvioiden muiden vauhtia nopeiden radalla. Monenlaista kauhojaa oli jälleen tuolla radalla, mutta sekaan mahtuisi vielä yksi. Rauhallisesti lähdin tietämättä millaisen ohjelman sitä sitten oikein uisikaan. Päätin uida 600m verraa tunnustellen tulisiko uintitreeniä vai kevyttä kellumista. Tuntumaa alkoi tulemaan ja muutaman ohituksen jälkeen rytmikin löytyi. Onneksi vaudikkaammat uintitreenit voi vielä unohtaa, sillä rata täyttyi hyvin eritasoisista uimareista. Jossain vaiheessa uinti alkoi muistuttamaan ohitusten osalta triathlonkisaan sillä erotuksella, että oli myös vastaantulijoita. Sateinen sää on uimahallien sesonkiaikaa.

Lopulta treeni näytti tällaiseltä:
noin 1000m verraa, vauhti nousi loppua kohden.
noin 1000m pullareilla. Isompi vaihde lähti päälle, kun yksi kaveri lähti päädystä suoraan mun eteen uimaan. Ohitin ja pidin sitten hyvää matkavauhtia yllä loppuun asti ja  siihen päättyi myös mun "vähän vaan verramaan" -fiilis.
???? m lättäreillä. Sen verran kiukutti ohittelu ja tilan puute päädyissä, ettei ole mitään käsitystä paljonko uin. Tarkoitus oli uida se kolmas tonni rauhallisesti, mutta kyllästyin ohittelemaan ja lopetin kauhomisen siinä vaiheessa, kun olisi jälleen käännöksen jälkeen pitänyt lähteä ohittamaan paria uimaria.
300m verraa


Eilinen salitreeni tuntui uidessa eniten ojentajissa. Tästä voisi päätellä, että a) vaparin käsiveto menee loppuun asti b) salitreeniä olisi syytä tehdä aktiivisemmin.

Huomenna Pajulahteen, jossa meillä on yhteistreeni; juoksua, kuntopiiriä ja uintia ;).

11.12.2013

Haaste: 11 kysymystä

Uteliaisuuttani kävin tänään katsastamassa mistä osoitteista blogiini on saavuttu. Täysin sattumanvaraisesti ja mielenkiinnosta klikkasin osoitetta http://hietikolla.blogspot.fi

Ja siellä oli mulle haaste! Ensi kerralla, kun joku haastaa mut johonkin laittakaa viestiä vaikka viimeisen blogikirjoituksen komenttikenttään niin saan tiedon haasteesta. En toki lupaa jokaiseen haasteeseen lähteä mukaan, mutta usein nämä ovat kivoja ja mielelläni vastaan niihin.

Kiitos Soilelle haasteesta sekä siitä, että olet löytänyt blogini.

Eli Haasteen säännöt: 
1. Jokaisen tulee kertoa 11 faktaa isestään.
2. Hänen tuleen myös vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun tulee myös keksiä 11 uutta kysymystä uusille haastetuille.
4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa
5. Haasteessa pitää keneltä se on saatu ja kertoa se haastetuille.
6. Itseään haastanutta ei saa haastaa uudestaan

Faktat:
1. istunut karhun selässä
2. ollut Softbalin Suomen maajoukkeessa
3. käynyt Bogotan Hard Rock Cafessa
4. oppinut uimaan 4-vuotiaana
5. en ole koskaan ollut festareilla
6. pelannut käsipalloa r-tytöissä
7. viettänyt vuoden Iowassa
8. muuttanut viisi kertaa elämäni aikana
9. oppinut kävelemään Köpiksessä
10. pidän edelleen yhteyttä jenkkivuoteni perheeseen ja osaan vaihtarivuoden ystäviini
11. oppinut viheltämään Sveitsin alpeilla

Soilen heittämät kysymykset:
1.Teetkö käsitöitä tai askarteletko? Jos kyllä niin mitä? En enää, mutta lukioikäisenä neuloin vuosittain neuleen itselleni ja lasten ollessa pieniä askartelin koruja.
2. Missä olet lahjakas? En koe olevani missään lahjakas tai erityisen hyvä, mutta asia joka itselleni on aina ollut luontevaa on valmentaminen/kouluttaminen/ryhmän vetäminen.

3. Mikä on paheesi? Punaviini ja heikkouteni shampanja.

4. Kerro mikä kirja minun pitäisi lukea? Maailma on täynnä hyviä kirjoja ja kirjailijoita. Coelho, Waltari, Mankell, Tan, Ruuth, Hemingway, Irwing, Singer, Cohen…..  Tällä kertaa valitsen Jari Tervon Layla.

5. Mikä on lempisarjakuvasi? Karvinen

6. Käytkö mieluummin elokuvissa vai teatterissa? Teatterissa

7. Syötkö suklaan mieluummin huoneenlämpöisenä vai jääkaappikylmänä? Huoneenlämpöisenä

8. Onko sinulla lemmikkieläintä? on

9. Mikä on suosikkikaupunkisi? Tää on hankala. Helsinki on kaunis kaupunki ja nautin liikkua  Isoissa kaupungeissa liikuin kuin kotonani. Pariisi, New York, Praha, Barcelona, Berliini, Rio Janeiro, Milano, Rooma…… Mutta yksi on ylitse muiden. Siellä olen käynyt useamman kerran ja edelleenkin kaipaan sinne. Se on New York ja tarkemmin Manhattan. 

10. Mistä pidät eniten kodissasi? Ehdottomasti eniten pidän meidän pihasta. Siihen ihastuttiin ensi silmäyksellä. 

11. Mitä syöt aamupalaksi? Herbalifen vanilja/troopiset hedelmät proteiinipirtelösekoituksen palalla banaania. Lisäksi ison mukillisen maitokahvia valmistettuna soijamaitoon.


En haasta ketään nimeltä, mutta kukin tämän postauksen loppuun asti lukenut lukija on haastettu vastaamaan edellä oleviin kysymyksiin. Erityisesti kysymykseen nro 4 :).

Vuosi 2013


Vuotta 2013 alkaa olemaan taputeltu ja aika tehdä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta, joka ei millään mittakaavalla mitattuna ole ollut helpoimmasta päästä - ei henkisesti eikä fyysisesti. Vuoden vaihteessa työsuhde päättyi eikä tämän ikäisen ihmisen työllistyminen ole helppoa. Ikärasismin olemassaolon vahvistaa myös TE-keskus. Kesän jälkeen tein päätöksen ottaa loppuvuoden ilman paineita keskittyen omaan henkiseen hyvinvointiin ja vuoden vaihteen jälkeen tehdä ratkaisuja. Vuosi vaihtuu ja edelleen arvon. Hyppy tuntemattomaan pelottaa.

Urheilun saralla vuoden ensimmäinen kilpailu piti olla Ahvenmaalla, jossa käytiin mastersien pitkän radan SM-uinnit. Noin kuukautta ennen kisapäivää liukastuin ulkoiluttaessani koiraa. Huonoksi onnekseni otin vastaan kädellä loukaten olkapääni. Onneksi olkapää ei rikkoutunut, mutta kunnon kolauksen se sai. Tuli sairaslomaa, taukoa treenaamisesta ja kisojen peruuntuminen. Kipu oli sitä luokkaa, että pelkäsin koko kauden olevan tuossa kaatumisessa.

Uintitauko oli melko pitkä, mutta onneksi triathlonvalmentaja oli sitä mieltä, että perusuintini oli siinä kunnossa, ettei tauosta ole haittaa kesän kisoja ajatellen. Tuusulan uintitreenit jäivät kokonaan väliin kevään aikana. Puolikuntoisena tuohon ryhmään ei ole mitään asiaan.


Kauden ensimmäinen trikisan kävin Sääksisssä. Elämäni ensimmäinen sprinttimatka. Melkoista raastoa, jossa sydän meinasi tulla kurkusta ulos. Tyhjentäessäni Polarin, niin melkoisia piikkejä sykkeissä oli ollutkin. Vaihdot menivät poskilleen. T1:ssä märkkäri jäi kiinni nilkkoihin ja T2:ssä viereinen pyörä oli miten sattuu ja lopulta mulla oli molemmisssa käsissä pyörät. Juoksuosuudella annoin periksi puolessa välissä muiden naisten juostessa kevyesti ohitseni. Suorituksen jälkeen keräilin tavaroitani, kun joku tuli onnittelemaan kolmannesta sijasta. Tuloslista piti käydä tarkistamassa ja näinhän se oli. Olin kolmas!


Viikkoa myöhemmin olin Ruotsissa pyörän päällä. Tavoitteena kiertää Vättern-järvi, jossa matkaa kertyy 300km. Starttiajan vaihtaminen onnistui ihmillisempään ajankohtaa ja pienen haaverin jälkeen pääsimme starttaamaan kuuden aikoihin aamulla. Omalta kohdaltani 200km sujui ok, mutta sitten se iski. Jos tuolloin olisin tiennyt mistä kivut johtuivat, en olisi arponut viimeisen 100km aikana keskeyttääkö vai ei. Olisin keskeyttänyt. 100km matkan aikana ei ollut yhtään kivutonta kampiakselikierrosta. Alaselkään sattui oikealta puolelta, kuten myös samanpuoleisen polven ulkosyrjään. Maaliin tulin ja yö oli yhtä kipua. Jalan asennon muuttaminen onnistui ainoastaan siirtämällä jalkaa käsien avustuksella.

Ruotsin jälkeen hakemassa triathlonbuustia Kiskosta. Kaksikymmentä kilsaa pyörän päällä oli ihan maksimi, en olisi pystynyt polkemaan yhtään pidempää. Juoksu oli. No juoksun yritystä, mutta lopussa erinomainen loppukiri.


Sitten alkoi treenaaminen ja valmistautuminen Joroisille. Joroisilla valmistautuminen sujui ihan ok, joskin juoksulenkit tuntuivat raskaalta ja muutamissa pyöräilytreeneissä jouduin antamaan periksi selkäkivulle. Tässä vaiheessa ajattelin pakaralihasten vaan olevan jumissa ja ylimääräisten elopaino kilojen tuovat ongelmia. Radalla juokseminen oli kivaa, mutta pidemmissä juoksuissa oli outoa väsähtyneisyyttä vaikka juoksin vaihtelevissa maastoissa.

Finntriathlonkisaa edeltävänä iltana vatsani turposi. Paniikki iski. Aamulla oireet jatkuivat enkä sitten uskaltanut syödä kunnollista aamupalaa. Pyöräilyosuudella en uskaltanut riskeetata ottamalla geeliä ja urheilujuomaa yhtä aikaa. Juoksuosuuden mokasin täysin geelien ottamisen osalta. Pyöräilyosuudella selkeästi himmasin ylämäkiosuudet selkäoireiden vuoksi, mutta muuten pidin ketjun tiukkana. Juoksuun lähdin hyvissä voimin, mutta jo ensimmäisen mäen jälkeen tilanne muuttui kahdesta syystä 1) energiavaje 2) vielä tuossa vaiheessa tiedostamaton pakaraperäinen iskiasoireyhtymä aiheutti väsymystä jaloissa.


Juoksuosuuden aikana moneen eri otteeseen mietin, miksi jalat tuntuvat voimattomilta. Mun pitäisi olla hyvässä kunnossa, juoksuvauhtia pitäisi olla, mutta mä en vaan jaksa. Energiavajeen piikkiin laitoin väsymyksen tunteen. Kävin pusikossa vaan sen vuoksi, ettei huvittanut juosta. Menetin kaksi sijaa tuossa. Ja kuinkahan monta minuuttia yhteensä menetin kävelypätkissäni sekä etsiessäni sopivaa pusikkopysähdyspaikkaa. Maalissa olin aivan poikki ja pettynyt. Syvästi pettynyt omaan suoritukseeni.  Neljäs kerta Joroisilla ja millainen juoksu, millainen fiilis. Halusin vaan lämpöiseen suihkuun ja ruokaa. Pääsin kylmään suihkuun ja vasta useamman tunnin jälkeen hilasin itseni syömään. Lopputulos kuudes sija ja oma ennätys.


Palautuminen oli hidasta. Yllättävän hidasta. Juoksu ei maistunut, ei vaikka oli levännyt viisi päivää. Kuopio häämötti nurkan takana. Kauden pääkisa ja ehdottamasti mulle paras matka. Juoksuun ei tullut missään vaiheessa keveyttä. Kuopion kisaa edeltävänä päivänä tein verran. Olo oli ok, mutta tiesin että mäet on otettava rauhallisesti vaikka matkaa on vain 40km. Etuvaihteet eivät toimineet. Tein päätöksen mennä isolla vaihteella kisoissa, jotta saisin kaiken irti suorilla ja alamäkiosuuksilla. Verran aikana ihmettelin minkä vuoksi toinen pyöräilykenkä ei meinaa pysyä kiinni polkimessa. Lukko oli rikkoutunut. Onneksi paikan päällä oli paikallinen pyöräilyliikkeen edustus ja erittäin hyvä palvelu. Klossit ja polkimet menivät uusiksi sillä aikaa kun kävin itse suihkussa.


Kisa-aamuna kipua lantion alueella, alaselkään särki, jaloissa vedon tunnetta ja jo pelkkä kevyttä kevyempi kävely sattui. Buranaa ja kineositeippiä peliin ennen starttia. Niillä mentiin. Uinnissa meinasin kyyneleet tulla silmiin. Jalkoihin sattui, uinti tuntui raskaalta. Tästä ei tulisi hyvää kisaa, pääsisinkö edes maaliin! Vedestä nousin ja jatkoin kisaa pyörän päällä. Klossit kolahtivat lukkoihin kauniisti. Mutta miksi ihmeessä mulla on edessä pieni vaihde?!? Polkimien vaihdossa olivat vaihtaneet eteen pienen vaihteen enkä ollut tarkistanut asiaa. Voi rähmä! Tällä oli mentävä kisa. Ei voi mitään. Juoksuosuuden alku oli  tahmaista, tuntui pahalta, ei kulkenut, jalat olivat täysin voimattomat. Miten tää voi olla mahdollista?!? Viime vuonna juoksu oli kevyttä ja nyt tuskin jaksan juosta?!? Moneen kertaan mietin keskeyttämistä, pysähtymistä ja kävelemistä. En tehnyt mitään näistä. Jossain vaiheessa sain pakotettua jalat juoksemaan, reisissä tuntui pahalta. Pelkäsin niiden kramppaavan kesken kisan. Maaliin pääsin, kuin pääsinkin. Pettynyt nainen siirtyi suihkun puolelle ja klinkkasi itsensä tavaroiden kanssa autoon. Kotimatkalla sain viestin, että olin ollut ikäsarjani SM-kisassa kolmas. Mitä ihmettä? Kolmanneksi nopein ei kuulunut triathlonliiton alaiseen seuraan.


Muutama viikko Kuopion kisan jälkeen en pystynyt kunnolla kävelemään enkä istumaan. Sain kolme päivää sairaslomaa lääkäriltä, joka istua röhnötti tuolillaan todennäköisesti kirjoittaen kolmen päivän sairaslomalappuja koko kyseisen päivän. Seuraavana päivänä tilasin uuden ajan toiselle lääkärille. Sairasloma jatkuisi seuraavalle viikolle, sain lääkettä ja lähetteen fyssarille. Urheilijan pakaraperäinen iskiasoireyhtymä oli diagnoosi. Viikkoa myöhemmin sairaslomaa jatkettiin vielä viikolla. Ei treenaamista, pelkkää olemista. Tunti istumista, tunti makaamista ja tunti köpöttelyä. Tätä rundia vedin viikon verrran. Avoveteen uskaltauduin kuitenkin vielä kerran sillä ajatuksella, että porukassa on kiva kellua. Tuli uitua sitten sekä 1500m että 3000m Kuusijärven kolmosessa. Oliko tuo fiksu veto? No ei todellakaan.

Syksy menikin sitten iskiasoireyhtymän parissa ja kun uskaltauduin juoksemaan sekä menemään juoksutekniikkatreeneihin rikoin oikeanpuoleisen jalan pohkeen. Saatuani pohkeen hölkkäkuntoon, kaaduin satuttaen polveni, joka mustui täysin. Alla kuva maastossa, jossa kaaduin sekä kädestä kaatumisen jälkeen. Polvesta olevaa kuvaa en löydä mistään ja hyvä niin.



Näiden seurauksena en ole päässyt mm. Tuusulan uintitreeneihin enkä näin ollen myöskään mastersien lyhyen radan SM-kisoihin, jotka käytiin lokakuun lopussa Tikkurillassa. Juoksutekniikkatreeneissä olen käynyt jonkin verran, kuten myös uimassa itsekseni. Alussa lähinnä pullareilla ja viimeisen parin viikon aikana olen pystynyt ottamaan puhtaita lyhyitä potkuharjoitteita. Lyhyt tarkoittaa oikeasti lyhyttä.


Juoksu tuntuu jo ok:lta, mutta ei mitenkään loistavalta. Vauhti on kadonnut, mutta sentäs pystyn juoksemaan. Wattbiken päällä olen ollut pari kertaa sekä kerran oman pyörän päällä. Harjoituksiin on aikaisempaa enemmän tullut keskivartalotreeniä ja liikkuvuutta. Itse olen ottanut maltillisesti treenit kuunnellen mitä tää vanheneva kroppa koettaa ilmoittaa.

Ensi vuoteen lähdetään osittain uusien tuulien mukana. Niistä kerron myöhemmin lisää.

2.12.2013

Mitä tehty? Missä mennään?


Heräämisiä ennen auringon nousua, kaakelien laskemista, altaan reunalla valmentamista, maantiellä ajoa autolla, treenejä, uutta tietoa, uusia ihmisiä, verkostoitumista, harjoitusohjelmien tekemistä puoleksi vuodeksi, ravitsemustietoa,  testien teettämistä…


Mukaan on mahtunut tutustumista Itäkeskuksen uimahalliin:

En ole koskaan aikaisemmin käynyt uimassa Itiksen uimahallissa, mutta ensimmäinen kerta ei varmastikkaan jäänyt viimeiseksi kerraksi. 50m rata, melko hiljaista oli ainakin perjantaiaamuna klo 9 aikaan. Lisäksi kaksi rataa oli varattu nopeille uimareille. Toisella radalla ui Lehtosen Kaisa, joten valitsin kiltisti toisen radan. En halunnut jäädä jalkoihin. 

Viikottain olen pyrkinyt käymään salilla sekä tekemään liikkuvuusharjoitteita että fyssarilta saamiani jumppaohjelmia.


Pari viikkoa sitten kävin Suomen UrheiluFysiossa. Käynti oli antoisa sillä selästäni aukaistiin kolme nikamaa sekä keskimmäistä pakaralihasta. Käsitttelyn jälkeen jo pelkkä käveleminen tuntui autuaalta. Pari päivää myöhemmin kävin juoksemassa. Hyvin kulki. Ehkä liiankin hyvin. Askel oli kevyt ja erittäin rullaava. Viisikymmentä minuuttia myöhemmin iski vanha kipu. Ei pahasti, mutta kuitenkin.


Sisäkenttää olen kuluttanut kipujen sallimissa rajoissa juoksutekniikan parantamiseen yleisurheiluvalmentajan opeissa. Mielenkiintoisia harjoituksia ja juoksuaskeleen rakentamista vaihe vaiheelta. Ollaan myös juostu vetoja, joiden yhteydessä onnistuin kipeyttämään oikean jalan polvitaipeen. Nyt lähtisi halvalla oikean puoleinen raaja pakarasta alaspäin. Ei kukaan haluaisi vaihtaa tervettä alaraajaansa mun lievästi raihnaiseen versioon? Uutta kaivattaisiin kipeästi.


Kuvankaappaus oman valmentajani videoimasta pätkästä. Parannettavaa on, mutta näyttäähän tuo jo mun silmissä juoksulta. Tekniikkaharjoittelun myötä mulle on tullut haasteeksi juosta eri vauhdeilla. Eli mulle on kehittynyt samainen ongelma kuin monella on uinnissa. Joko meno on hidasta tai sitten hapoilla. 

Juoksun lisäksi on videokuvaa uinnista. Tässä kuvankaappaus videosta ja tyylinäyte mun uinnista:


Tässä kuvassa se ei tule esille, mutta uintitekniikka on hajonnut melko pahasti yrittäessäni korjata päänasentoa alaspäin ja hakiessani liukua. Nyt on uudet drillit käytössä, katsotaan jos nillä onnistuisin löytämään oikean rytmityksen käsivetooni sekä siinä ohessa ois kiva oppia liukumaan uidessa vaparia. 

Wattibike on tullut tutuksi treenikaverina, mutta oman pyörän päälle on kivuttu myös. Se vaati kyllä seurakavereiden läsnäolon ja lievän ryhmäpaineen.


Ryhmäpaine kera valmentajan varmistaa myös keskivartalotreenin onnistumisen tai ainakin keskivartalon treenaamisen:


Treenin jälkeen juoksuvideoiden läpikäynti kentän reunalla:

Monet viikonloput olen viettänyt joko Tampereella tai Vuosaaressa niin itse en ehtinyt esim. seuran kaudenpäättäjäisiin, mutta seuran edustaja oli pistänyt postin kautta mulle tulemaan tällaiset (seuran uusi paita jäi vielä tässä vaiheessa saamatta olemalla poissaolevana juhlista):


Hiukan nihkeästi on siis uusi kausi saatu startattua erilaisten ongelmien vuoksi, mutta toivottavasti kivun laskeminen selästä alaspäin alaraajaan on hyvä merkki. Kenties kipu etsii reittiä ulos kropastani kulkeutumalla kohti varpaita.