19.1.2014

Wattbike Cup / Wattbike SM 10km, Espoo

Sini, Anne ja Hanne! Siinä kolmikko, mikä sai mut torstaina ilmoittautumaan lauantain Wattbikekisaan. Uteliaisuus ja halu tietää mistä tää kolmikko hehkuttaa olivat voimakkaimmat vaikuttimet laittaa nimi osallistujalistalle.

Mulla oli takana aivan normi treeniviikko. Ei siis mitään kisoihin valmistautumista ellei sitten perjantain lepopäivää lasketa valmistautumiseksi. En myöskään ole koskaan pyöräillyt 10km kovaa. Onhan mulla vetoja, mutta ei ne ole koskaan olleet 10km (tai ainakaan mä en ole koskaan moista pyöräillyt) - poislukien vuosia sitten tehtyä epäsuoraa pyörätestiä - polkenut itseäni loppuun. Lisäksi mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä miten tuo 10km tulisi polkea Wattbikilla. Vasta edellisellä viikolla mulle oli valjennut pro ja trainerin erot sekä mikä ja missä on ilmanvastus. Siihen asti olin käyttänyt magneettivastusta ja tehnyt muutaman pyöräilytreenit Wattbike trainerillä. Tältä poljalta oli erinomaista ilmoittautua kisaan. Ei mitään käsitystä mihin olin nimeni laittanut.

Verran jälkeen alkoi sitten ihmettely miten saan klossini wattbiken polkimiin. Onnekseni paikalla oli mielettömän ihania ihmisiä. Tätähän Hanne on hehkuttanut blogissaan.

Kuvassa Kirsi, jonka tapasin ensimmäistä kertaa verratessa pyöräni päällä vaihtaa tässä mulle polkimia. Poljin hänen polkimillaan. Mullahan meni sormi suuhun jo siinä vaiheessa, kun mainittiin polkimien vaihtamisesta. Kiitos Kirsi avustasi, neuvoista, kannustamisesta sekä huoltajana toimimisesta. Vielä illalla vesi maistui erinomaiselta.



Tässä sitä vielä mietitään, että mitäs tällä wattbikillä pitäisi sitten oikein tehdä:
Kuva Jari Birling

Kaksi kertaa kisa keskeytettiin aivan alkumetreillä teknillisten ongelmien vuoksi. Kolmas kerta toden sanoo ja sitten mentiin:



Mihin hittoon mä olen itseni laittanut? Tää on epämukavaa, mutta enpä vielä tässä vaiheessa tiennyt, että kohta se vasta alkaa.

kuva Jari Birling
Tasaista tuskaa…..
Kuva by Jari Birling ( kuva rajattu)

Yhteislähdössä oli naisten harraste- ja N50 sarjat sekä minä. Ikäsarjani lähtö oli ollut jo aamulla klo 10. Tämä ryhmä starttasi 14:50.

Kuva Jari Birling

Tuskaista raastoa!
Rajattu edellisestä kuvasta

Eikä 10km tunnu loppuva ollenkaan, jalat kyllä hapottavat ja korvien välissä on alkanut hokema:" Ei jaksa, jaksaapa, ei jaksa,….YRITÄ EDES"




Lopu jo!


Kyllähän se loppui! Ja olisi loppunut jo n. minuuttia aikaisemmin, jos olisin osannut asettaa näytön näyttämään matkaa. Mä poljin niin kauan kunnes mulle vakuutettiin mun olevan maalissa. Aivan kamala laji. Ei tätä kyllä olisi tehnyt ilman kannustavia ihmisiä ympärillä. Erinomainen maksimaalinen treeni!

Verraa ja olemista ja sitten se lähti. Ja kovaa mentiin - sykkeiden perusteella, ei vauhdin. Jälleen kerran mulla on tuolla kisan lopussa tuo epämiellyttävä tilanne. Syke pomppi edes takaisin.


Seuraavissa kuvissa on sitten ilmeet kohdillaan! Pahoitteluni kamalista ilmeistäni. Melko suoraan pyörän päältä ottamaan vastaan palkintoja:


SM-kultamitali


Yllätys #2. Toisena ikäsarjani kokonais Cupissa


HYVÄ ME!


Samalla tässä tulee ilmi, että viime vuoden lopulla tulin valituksi HyPy Bioracer Teamiin. Meillä on oma blogi (keskeneräinen):  http://hypybioracerteam.blogspot.fi. Kisaan siis kotikaupunkini seuran väreissä.

Huikea viikko ja mikä viikonloppu!

Viiko lähti käyntiin lähes erinomaisella uinnilla. Edellisen viikon himmaamisesta ei ollut kuin muisto vain. Sain vedettyä hyviä uintivetoja. Lievää ikävää tuntemusta oli jalassa, mutta ei mitään samanlaista kuin edellisenä päivänä. Tästä rohkaistuneena uskaltauduin seuraavana päivänä tekemään hyvän pyöräilytreenin wattbikella. No pientä himmaamista, kun en uskaltanut vääntää ilmanvastusta tarpeeksi, jotta vedot olisivat olleet aerobisellekynnyksellä (hiukan harmittaa, kun mulla on aina käsijarru päällä palaamaan mukavuusalueelle) ja keskiviikkona tein loistavan lihaskunnon. Siinä meni askelkyykyt kahvakuulan kanssa ja pakaran kiusaaminen Smith-laitteessa. Eikä tuntunut missään.

Torstaina oli vuorossa Katjan treeniporukan yhteistreeni. Pyörän päällä verraa, jonka jälkeen juoksuvetoja, jolloin tunsin itseni etanaksi muiden joukossa. Vedot oli tarkoitus juosta nousevasta. Ensimmäinen veto oli mulle hyvää matkavauhtia ja toinen oli sitten mun maksimivauhtia. Puolessa välissä vetoa tiesin, että vauhti on  mulle liian kova, jos vielä kaksi vetoa tulee mennä nousevasta. Mutta kun pystyin pitämään juoksun ehjänä ja selät lähes kosketus etäisyydellä annoin mennä. Tuntui hyvältä, voimakkaalta ja rennolta. No rentous, keveys ja mukavuus eivät valitettavasti olleet enää kolmannessa vedossa. Juoksukin alkoi hajota ja tuntua runttaamiselta. Niinpä jätin vedon vajaaksi haluten juosta mahdollisimman ehjän vedon sekä kyetä juoksemaan vielä sen viimeisen - vaikkakin lyhyempänä, mutta pitäen vauhdin samana. Vetojen jälkeen oli pientä tuntemusta, mutta juoksun aikana ei ollut minkäänlaista kipua tai edes tuntemusta iskiaksesta.

Perjantaina Pohjois-Karjalan neitoset saapuivat etelään. Mäkelänrinteessä tavattiin Sinin, Karon ja Hannen kanssa. Käytiin lävitse uintitekniikkaa lähtien aivan perusteista. Samalla Sini, näiden ihanien triahtleettien valmentaja seurasi altaan reunalta aktiiivisesti kirjaten mitä tehtiin, miksi, mitä niillä haettiin ja mihin tulee kiinnittää huomiota.


Treenin aloittaminen perjantaina noin klo 14 osoittautui täydelliseksi ajoitukseksi. Lähes koko treenin ajaksi saimme olla kolmestaan radalla Sinin istuessa alttaa reunalla. Sinillä piti kiirettä seuratessa meidän treeniä, selvitellessä uteliaille keitä me ollaan ja keskustellessa muiden uimareiden kanssa. Rauhallisena hetkemme pääsimme kuvaamaan neitosten uintia veden alta, jolloin pääsivät itse näkemään omaa uintiaan.

Iskiashermo otti nokkiinsa jostain ja tuttu ikävä vedon tunne palautui oikeaan jalkaan. Koko loppuilta meni lievässä kivussa.

Lauantaina suuntasin Esportiin pyörittää Wattbikeä. Tästä osuudesta kirjoitan oman postauksen, kunhan saan vielä muutaman oleellisen kuvan Hannelta. Alla kuitenkin kuva lämmittelyosuudesta.


Illalla ennen ruokailua suuntasimme Sinin, Karon, Annen ja Hannen kanssa Liikuntamyllyyn, jossa energiaa täynnä oleva Sini teki kaikkensa, jotta olisi saanut meihin jonkinlaista eloa ja keskittymistä. Taisi kaikilla olla jalat enemmän tai vähemmän hapoilla iltapäivän pyörittämisestä ja väsymys painoi. Mua haukotti välillä todella kovasti eikä kyse ollut siitä, että harjoitus olisi ollut puuduttava, vaan syy oli puhtaasti väsymyksestä. Mielenkiinnolla odotan Sinin analyysiä juoksustani sekä pyöräilystä.


Pitkä, mutta erittäin antoisa päivä päätettiin perjantai-illan uintivideoiden purkuun ja ruokailuun:




Sunnuntaina jatkoimme uinnin merkeissä paikkana Mäkelänrinne. Radat riittivät hyvin ja kun viisi naista valtaa yhden vapaan radan, niin eipä siihen kukaan muu sitten tullut. Tällä kertaa uitiin yksi mun uintiohjelmista, joka sisälsi verraa, tekniikkaa ja vauhtileikittelyä. Väliverrana otettiin triathlonuintia ja kokeiltiin erilaisia uintileluja: vartalon hallintaan, potkuleveyden hahmottamiseen jne. Hanne ja Anne varmaankin avaavat näitä uintiosuuksia tarkemmin omissa blogeissaan kunhan ehtivät.

Treenit päätettiin kuvaushetkeen. Kiitos Petri kuvaamisesta. Suurin osa kuvista onnistui erittäin hyvin, mutta epätarkkuudesta huolimatta pidän tästä:). Voitte arvailla kuka on kukin?


Ja pääsin villasukkatiimiin. Yeah! Kiitos Anne! Nää on aivan ihanat ja miten lämpimät nämä ovat.


Aivan huikea viikonloppu takana! Iskiashermo ei ole kuin muutaman kerran ottanut nokkiinsa tai oikeastaan vain kerran ja bloggaajien kesken ON yhteisöllisyyttä ja avunantoa.



 Anne ja Hanne ovat omissaan blogeissaan kirjanneet heidän fiiliksensä samaisesta viikonlopusta. Kiitos ihanaiset naiset!

KIITOS HANNE KUVISTA!

15.1.2014

Valmennusta teoriassa ja käytännössä

Viime viikonloppuna käynnistyi II-tason triathlonvalmentajakoulutus Vierumäellä ja siellähän minäkin vietin viikonlopun. Pienestä ryhmästä huolimatta kävimme hyvää keskustelua eri näkökulmista ja valmennusfilosioista. Itselläni on valmentamiseen enemmänkin kuntoilijan kuin huippu-urheilijan näkökulma. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tasapaksua peruskestävyystreeniä syksystä kesään, vaan monipuolisuutta, nousujohteisuutta, lihaskuntoa, liikkuvuutta ja lepoa.

Viikonlopun suurin anti itselleni taisi olla siinä, että sain varmistuksen huippuosaajilta, että uinti ja sen opettaminen on mulla hallussa. Kaikki lähtee luottamuksesta veteen, vartalonhallinnasta ja siitä edetään vartalonkierron kautta potkuihin ja otteeseen eli saadaan ote vedestä tai veteen. Näillä opeilla olen opettanut aina ja viimeksi tällä viikolla on tullut huimaa editystä muutaman kanssa. Nimmarissa kantapäät nousevat veden pinnalle, rentoutta uintiin ja hoksaamista. Olen niin ylpeä näistä ihmisistä!

Nämä uinnin huippuosaajat osasivat myös kertoa mulle miksi mä en osaa liukua tai mä en liu'u yhtä kauniisti ja pitkällä kuin joku toinen. Mun uintiin ei välttämättä koskaan tule kaunista pitkää liukua. Parempi hyväksyä asia ja uida nykyisellä tyylillä, joka on mulle luontevaa, sujuvaa ja vaivatonta. Toinen asia, jota on yritetty korjata monen valmentajan kanssa on mun hyppivä uintityyli. On kokeiltu vaikka mitä, mutta lopullista syytä ei ole saatu selville ennen kulunutta viikonloppua.  Hengitys menee mallikkaasti, samoin vartalonhallinta ja -kierto ovat kohdillaan. Mutta hengityksien välissä painan rintakehää lievästi alaspäin, jonka seurauksena mun lantio nousee ylös. Tuosta huonosta tavasta pitäisi oppia pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Enhän mä olen kuin vasta 36 vuotta uinut tuolla tavalla. Saattaa olla, että myös tulevaisuudessa mut tunnistaa altaassa ja avovedessä omintakeisesta hyppivästä uintityylistä.

Helsingin päässä alkoi kevätkauden maanantaiaamun treenit. Yhtä lukuunottamatta ryhmän jäsenet vaihtuivat. Kuten kaikissa asioissa niin tässäkin on kaksi puolta. Valmennuksen kannalta epämukava tilanne, sillä syksy keskityttiin tekniikkaan ja nyt porukka on vaihtunut. Toisaalta uudet ihmiset ja uudet haasteet. Vaikka ryhmän kokoonpano muuttui, niin tekniikkaa jää vähemmälle ja uintia/tehoja tulee enemmän näin kevätkaudella. Samoin harjoittelemme triathlonuintia.

Hyvinkäällä pyörähti käyntiin kolmatta kertaa triathlonkoulu. Eilen rekisteröityneitä oli 7, mutta tänään pienessä huoneessa istui 12 tulevaa triathleettiä. Mahtavaa! Moni heistä totesi uinnin olevan se akilleenkantapää. Mulla on kymmenen kertaa aikaa avata heille uinnin saloja. Siinä jälleen koetellaan mun ammattitaitoa ja heidän oppimiskykyään. Viimeisen vuoden aikana olen lukenut monia artikkeleita uintitekniikasta ja uintivalmennuksesta. Toisinaan löydän yhden mielenkiintoisen artikkelin ja siitä on linkki toiseen ja ….. yllättäen olen viettänyt koko illan netissä.

Oma valmentautuminen tulevan kesän koitoksiin etenee oman valmentajan ohjauksessa. Ohjelmassa on ollut menoa mukavuusalueelta lihasten poltteluun. Itse vastaan sali- ja uintitreeneistä vaikka molempiin saan kyllä valmiita ohjeita, niin jääräpäisenä ihmisenä haluan tehdä nämä itse. Tälläkin viikolla ohjelmassa on ollut mm uintia ja salitreeniä. Uinti tuntui hyvältä, kun vielä pystyin pitkästä aikaan potkimaan kunnolla sain tehtyä hyvän vetotreenin! Kiitos viikonlopun koulutuksen ja siellä olleen urheiluhierojan, joka avasi mun lihaksia!

Kun kivut ovat olleet joko lieviä tai kokonaan pois uskaltauduin salilla kiusaamaan jalkojani. Treeniohjelmassa oli määritelty millaista voimaa tulisi harjoittaa tässä vaiheessa kautta ja sen perusteella suunnittelin uuden saliohjelman itselleni. FAF:n kouluttajat saattaisivat todeta sen olevan KOVA! Ja kun salitreeni on jäänyt vähäiselle, etenkin nuo jalat, niin tehden yllättäen kunnon salitreeniin lihaksia poltteli. Tuntui kuin jaloissa ei olisi mitään voimaa, kuin en olisi koskaan tehnyt yhtään mitään jalkalihaksilla. Toki edellisen päivän treeni saattoi tuntua jaloissa. Mutta niin tai näin: Tätä polttelua lisää!

9.1.2014

Kevätkauden treenit pyörähtäneet käyntiin


Kevätkauden treenit ovat lähteneet käyntiin melko vauhdikkailla treeneillä eikä aina ole tuntunut todellakaan mukavalta. Haluaisin vaan treenata mukavuusalueellani, mutta No pain, no gain! Näin toivotaan. Juoksu on heikoin lenkkini ja siihen panostetaan tällä hetkellä. Niinpä olen kuluttanut kenkiäni juoksumaton lisäksi radalla ja maastossa.

Kuva on viime kesältä
Uintiinkin on tullut ryhtiliike. Viime vuoden viimeiset 10 kuukautta kävin polskuttelemassa yksinäni ja valitettavasti tuo näkyy nykyisessä uintikunnossani.Vauhdin kehitys on ollut siis negatiivinen. Toivottavasti asia korjaantuu kevään aikana. Uinnista tuo iskias vaan tuntuu ottavan eniten nokkiinsa.

Viime viikon torstain uintitreeni oli itselleni todella kova. Pääsin uintiryhmään, jossa jouduin laittaa itseni koville, mutta en kuitenkaan jäänyt jalkoihin. Olin ilmoittautunut toiseen ryhmään, mutta sain ryhmän vetäjältä viestin, että jos kuitenkin tulisin aikaisempaan ryhmään. Oikea siirto!


Mutta siis tuo viime torstain uintitreenissä oikeasti uin posket punottaen ja happea haukkoen. Hitsi, kun kaveri meni kovaa edellä. Osa ryhmäläisistä on ollut samaisen valmentajan ryhmässä jo vuosia eli heillä on nousujohteista uintitreeniä pidemmältä ajalta. Kun taas itse olen suurimmaksi osaksi uinut yksikseni vähän sitä mitä on huvittanut pois lukien ne pari kautta kun uin Tuusulassa. Toki sinne halajan takaisin, mutta tällä uintikunnolla siihen ryhmään ei ole asiaa. Jään heidän jalkoihin ja olen vaan hidaste radalla.

Tiistain juoksutreenin jälkeen kävin tekemässä lähes juoksetreeni kanssa identtisen uintitreenin. Pitkä verra tekniikan kera + main set + loppuverra. Uidessa juoksutreeni tuntui kropassa, mutta kyllä mä yritin hyvän uintitreenin saada aikaiseksi huolimatta pienestä väsymyksestä. Vietyäni treenin Polarin treenipäiväkirjaan huomasin uineeni melko tasaisesti tuon pääsarjan. Vauhti oli vaan huomattavasti hitaampaa kuin esim viime keväänä uidessani samankaltaisen setin.


Salitreeni starttasi hyvin syksyllä, mutta joulukuussa jäi melko vähäiselle. Tunnuin keksivän jos millaisia tekosyitä. Tänään petrasin tässäkin asiassa. Ohjelmassa luki juoksu+ sali. Niinpä hilasin itseni salilla ja melko hyvän setin sainkin tehtyä. Katsotaan miten huominen uinti onnistuu.

Itse salitreeniä vastaan mulla ei mitään, mutta siitä huolimatta laitan muut treenit sen edelle. Tiedän lihaskunnon tärkeyden myös tässä lajissa, joten siitäkään ei ole kysymys. Eikä edes ajanpuutteessa. Motivaatiota ei siis vaan ole tarpeeksi. Eikä vaikka salilla on Wattbike! Höh!



Wattbiken parasta antia on varmaankin oppia pyörittämään tasaisesti ja saada vaihtelua trainer -treeneille. Spindet on jäänyt kokonaan väliin. Ihme, sillä olenhan ollut joskus "spinden suurkuluttaja" vaikkakaan en enää pariin vuoteen ole  käynyt spindessä kuin kerran tai kaksi per viikko, mutta nyt en ole käynyt sitäkään.

Tästä on hyvä jatkaa!

8.1.2014

Tavoitteita vuodella 2014




Sanotaan, että asettamalla selkeät tavoitteet ja löytämällä toimivat menetelmät tavoitteiden saavuttamiseksi ihminen onnistuisi ennen pitkään saavuttamaan ne. Siis riippumatta lähtöasetelmista. Tarvitaan Asennetta, Suuntautumista eli Strategiaa ja Toimintaa. 

Hyvä! Niinpä päätin minäkin kirjoittaa tavoitteeni ylös ja vielä julkistaa niistä muutaman täällä blogissani. En ole kovin innokkaasti tavoitteitani julkistanut, sillä mielestäni ne ovat usein henkilökohtaisia enkä ole kokenut tarpeelliseksi huudella niistä netissä. Teen siis poikkeuksen. Vuoden päästä voidaan yhdessä todeta toteutuiko sanonta: "Varo mitä toivot - sen saat."

1. TYÖPAIKKA
Elämän yksi tärkeimmistä peruspilareista - toimeentulo. Tavoitteenani on siis vuoden 2014 aikana työllistyä. 

Ultimate goal ja samalla se unelma työ olisi pystyä yhdistämään saamani yli 10-vuoden manager/senior managerin työkokemus työhyvinvointiin, päivittäiseen jaksamiseen ja itsensä johtamisen kautta hyvään johtamiseen. Esimies, päällikkö, kouluttaja, valmentaja, vetäjä…… 

Toimivin menetelmä lienee periksiantamattomuus (saatuaan lukemattoman määrän "Kiitos hakemuksestanne. Mutta tällä kertaa valintamme ei kohdistunut Teihin.." -viestejä laittaa mielen välillä matalaksi), määrätietoisuus ja hyvä verkosto.

Ensimmäisen tavoitteen kirjoitettuani huomaan, että mielessäni olleet muut tavoitteet ovatkin kovin turhamaisia tai pieniä ensimmäiseen verrattuna. 

2. IRONMAN
Ja heti päästään vapaa-ajan puolelle. Ironman Kalmar 2014 ja maaliviivan ylittäminen ennen maalilinjan sulkeutumista.

Sinne kohti mennään valmentajan opastuksella toivoen tämän ikääntyvän kropan pysyvän menossa mukana. Valmistautuminen voisi mennä paremminkin, mutta kroppaansa (se iskias, se iskias) on pyrittävä kuuntelemaan. 

Valmentajalla on strategia eli valmennussuunnitelma, joka toteuttaminen jää minulle can-do -asenteella. Aina se ei ole helppoa, mutta eipä kukaan ole sanonut triathlonharrastuksen sitä olevan. 

Toki tämänkin kuten myös seuraan tavoitteet alle kuuluu muitakin tavoitteita, mutta niitä en lähde tässä erittelemään.

3. NÄYTTÄÄ MYÖS URHEILIJALTA
Eli jotain tällä kropalle on tehtävä, jotta en ensi kesän kuvissa näytä makkaralta tiukassa kisapuvussa.
Siispä actioniä tähänkin kohtaan eli ensimmäinen ihmiskoe on aloitettu.



Tavoitteeni ovat tarkat vaikka en niitä välttämättä kovin tarkasti tässä avannutkaan. Ne ovat myös mittattavia sekä saavuttettavissa olevia että relavantteja. Jokainen on sidottu aikaan. Tarkistuspisteen tavoitteille asetan touko-kesäkuulle. 

Tavoitteet kirjattu - ACTION!