Tuusulanjärven ½ maraton

Voi vitsi mikä juoksu! Vielä useamman tunnin jälkeen olen aivan fiiliksissä.

Juoksu ei ole tuntunut näin hyvältä moneen vuoteen ja kun vielä ottaa huomioon mitä haasteita tässä on ollut enkä ole todellakaan päässyt treenaamaan niin kuin olisin halunnut.  Jopa kevään aikana olen joutunut keskeyttämään vauhdikkaampia juoksutreenejä ja jättämään väliin osan juoksu- ja uintitreeneistä. Lihaskuntotreenejä olen tehnyt satunnaisesti. Aikaa olisi ollut, mutta kivulias vedontunne reidessä on pakottanut mut jättämään väliin treenejä. Lisäksi useampana vuonna peräkkäin en ole kyennyt juoksemaan puolikasta maratonia ilman ylimääräisiä pysähdyksiä ja kävelyitä milloin mistäkin syyn takia.

Tuusulanjärven puolikkaalle maratonille päätin lähteä pari viikkoa sitten, joten tämä tuli aivan puskista niin mulle kuin Katjallekin. Tähän ei oltu millään tavalla varauduttu tai treenattu. Hyvä niin, eipä ollut stressiä eikä paineita. Tänään siis lähes kaikki meni putkeen aamua lukuunottamatta, jolloin vatsa oli hiukan turvoksissa. Onneksi tilanne rauhoittui ennen starttia. Toinen "onneksi" tulee oman juomapullon ottamisesta mukaan. Keli oli lämmin ja puolen välin jälkeen aloin nauttimaan omaa juomaa parin kilsan välein.

Ensimmäisen kilometrit menivät hiukan liian kovaa, mutta muuten melko tasaisesti pystyin etenemään vaikka reitti ei todellakaan ollut tasainen. Mäkiä kyllä riitti kiivettäväksi ja loppua kohden mäkin pituus vaan kasvoi.

Valitettavasi GPS:stä oli päässyt virta loppumaan. Oli jäänyt päälle edellisen treenin jälkeen ;(. Reitin varrella oli kilometrikyltit jokaisen kilsan jälkeen, joten sain jonkilaisen kuvan millä vauhdilla menen. Yhdessä kohtaan olen unohtanut näköjään klikata Polaria ja loppupuolella on selkeästi hitaampi kilometri. Tuossa taisi olla pisi nousu, jonka jälkeen oli tankkauspiste. Tuo kilometri oli selkeästi hitain.

Viimeisen kilometrin ajattelin tulla kovempaa, mutta sykkeet kertovat ettei siitä tullut mitään. En ymmärrä minkä takia mun syke lähtee tekemään tuollaista järkyttävää hyppimistä. Tunne oli juuri samanlainen, joten vauhtia en uskaltanut lähteä koventamaan ennen kuin oli 100m jäljellä. Sen kyllä rehellisesti juoksin vaikka tunsin sydämen hakkaavan.

Kipuja ei siis ollut ollenkaan. Vatsa ei turvonnut ainakaan niin, että olisi häirinnyt juoksua. Sormet turposivat jossain 12 km kohdalla, mutta eivät nekään yhtä pahasti kuin esim vuosi sitten HCR:ssä. Juoksu tuntui vahvalta alusta loppuun, missään vaiheessa ei käynyt edes mielessä ottaa kävelyaskeleita. No, juomapisteillä kävelin ne muutamat hetket. Yksi vaiva tuli; nimettömän varpaan alla on valtava verirakkula. Rakkulan koko on noin puolet mun nimettömän varpaan koosta! Taisi olla n 10km kohdalla, kun tunsi rakkulan olemassaolon ja vähän ikävältähän se tuntui ;).

Juoksun jälkeen keittoa napaan ja auton kautta uimahalliin. Palauttavaa uintia 30min ja kylmäaltaassa kävin pikaisesti kastelemassa jalat. Loistava treenipäivä!

Motivaatio on nyt 110, kunhan kivut vaan pysyvät poissa. Onneksi juoksu oli nyt, niin tässä on aikaa vielä saada aikaan positiivista kehitystä. Ja mun valmennettava paransi 15-20 min omaa aikaansa viime vuodesta! Onnittelut hänelle aivan loistavasta juoksusta!