31.1.2012

Pyöräilyä talvimaisemissa


Traineri, joka on ollut sängyn alla piilossa siitä saakka, kun sain sen lainaksi, on otettu esille. Toisinaan kannattaa suunnitella pitkään;).  Vaikka huoneistossa on neliöitä, en ole löytänyt mieluisaa paikkaa trainerille ja pyörälle. Olen jäänyt odottamaan tyttären lentämistä lopullisesti pois kotoa, mutta jo kolmesti hän on palannut.  Kun huone on edelleen tyttären käytössä, eilen nostin trainerin olohuoneeseen. Henkilökohtaisesti en pidä tästä ratkaisusta, mutta nyt oli pakko tehdä myönnytys asian suhteen.

Aamulla noustessa pyörän päälle, olin lähes varma, että 45 min tulee olemaan pitkä aika tekniikkaharjoittelulle. Mutta kuinkas kävikään. Aika meni nopeasti ja treenistä jäi positiivinen olo. Laji kuin laji, niin tekniikkaharjoittelu ei ole lemppareitani ja koetan keksiä kaikkea muuta tekemistä. Tämän aamun tekniikkaharjoittelusta jäi päinvastainen tunne. Tätä haluaa tehdä uudestaan!

Illalla olin suunnitellut meneväni salille ennen uintia. Töiden kanssa meni suunniteltua pidempään ja sain työt järkevään pisteeseen hiukan vailla ilta seitsemään. Puoli kahdeksaksi olin sopinut treffit altaaseen.  Pikaisesti pikapuuro vatsaan ja menoksi! 

Altaassa olin 4 min sovitusta ja päästiin uimaan ohjelmaa. Uinti kulki vaikka edelleen se liuku puuttuu. Omaksi ilokseni otin ajan yhdestä 400 m vaparista. Aika oli n.1,20 min heikompi kuin kolmekymmentä vuotta sitten kilpailussa uitu ennätykseni.

29.1.2012

Kuntoilija opettelee pyöräilytekniikkaa


Lauantaiaamulle olin sopinut tekniikkaharjoittelua klo 8:00. Jo sopiessa tuota aikaa, mainitsen sen olevan haasteellinen. Ja niinhän siinä kävi, että torkuin 9 min ja näin ollen myöhästyin saman verran sovitusta ajasta. Liikkeessä oli pimeää, ketään ei näkynyt. Epäilin a) itse olen muistanut ajan väärin b) hän olisi unohtanut c) hän olisi käynyt tasalta, mutta lähtenyt pois kun minua ei näkynyt. Liike kuitenkin avaa ovensa klo 9, joten päätin jäädä odottelemaan.

Puoli yhdeksän aikaa hän palasi. Hän oli ollut tasan klo 8 paikan päällä. Kun minua ei näkynyt, ei hän jäänyt minua odottelemaan. Puoli yhdeksän maissa valot syttyivät ja päästiin itse asiaan.  Pyörä trainerille ja nainen pyörän päälle.

Ja korjattavaa alkoi löytyä: takareidet eivät tee juuri mitään. Tulevat vaan mukana. Voimakkaista etureisilihaksista ja pohkeista saan kaiken voiman polkemiseen. Pitäisi kyetä olla käyttämättä etureisilihaksia näissä harjoituksissa. Voi kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole takareiden ollessa voimaton. Poljen, mutta en pyöritä. Vasen polvi aukeaa, oikea meni oikeaan suuntaan, mutta ei täysin oikein. Kantapää nousee liikaa ja toinen kyynärpää on matalammalla kuin toinen.

Keski-ikäisenä kuntoliikkujana opettelen oikeaa pyöräilytekniikkaa. Painotan tarkoituksella sanaa kuntoliikkuja, sillä minusta on upeaa, että joku haluaa käyttää omaa aikaansa opastamalla normaalia keski-ikäistä naista, jolla ei todellakaan ole korkeat tavoitteet. 


Helppoa tästä ei tule, mutta uskon tekniikkavirheiden korjaamisen olevan mahdollista. Aikaa se vie. Kotona tulisi tehdä erilaisia harjoitteita 45 min per päivä. Nämä tulisi tehdä aina ennen treenejä, täysin levänneenä. Harjoitusohjelman sain suullisesti. Todella ärsyttäviä harjoitteita, jotka vaativat keskittymistä ja omaa rauhaa. Parasta olisi kun saisi itsestään niin paljon aikaisin, että aamuisin muiden lähdettyä, menisi pyörän päälle harjoittelemaan ennen kuin itse aloitan työni. 

Totta on sekin, että ilman oma-aloitteista harjoittelua kulutan omaa ja toisen arvokasta aikaa aivan turhaan. Mitään ei opi muutamalla kerralla, joten toistoja, toistoja ja toistoja. Tekniikkaharjoituksien lisäksi sain ohjeen takareiden treenaamiseen. Siihenkin tuli sama ohje; paljon toistoja kevyillä painoilla

Ilmoittautuessani triathlonkouluun syksyllä 2009, en olisi uskonut, että tulee päivä jolloin alan opettelemaan pyöräilytekniikkaa ammatti-ihmisen opastuksella. Tavoitteeni eivät olleet tuolloin, eivät nytkään sen ihmeellisemmät kuin hyvä olo, motiivi säännölliseen liikkumiseen ja pitää nivelrikon ongelmat kaukana painonhallinnalla, järkevällä ruokavaliolla ja liikunnalla. 

Vuonna 2009 olin jo heittänyt haaveet juoksemisesta. Tuolloin viiden kilometrin juokseminen sai kyyneleet silmiin kovien polvikipujen vuoksi. Moni asia on muuttunut muutaman vuoden aikana. Enkä kadu päiväkään päätöstäni osallistumisesta triathlonkouluun ja harrastuksen jatkamista valmentajan opastuksella.

25.1.2012

Kuinka kauan sinulta menee aikaa 10 vapaauinnin käsivetoon?


Eilinen treeni oli erittäin onnistunut. Ennen spindeä ehdin mainiosti kiusaamaan ennestään kipeitä jalkoja. Jalkaprässi tuntui erityisen "makoisalta" reisissä. Kipeät jalat pakottivat tekemään liikkeet hitaasti ja keskittyen, joka taas auttoi keskittymään takareisien aktivointiin. Spindetunnista tuli VK-treeni, jonka jälkeen kevyttä juoksua juoksumatolla. Erinomaisen treenin jälkeen lempeä infrapunasaunan lämpö kruunasi päivän treenit.

Illalla otin esille uusimman triathlonlehden ja valtasin olohuoneen lattian. Huomaamatta lukiessani lehteä sain venyteltyä. Lehdessä oli lyhyt, mutta mielenkiintoinen artikkeli uintitekniikasta. Viimeisen 1½ vuoden aikana olen saanut paljon kommenttia tekniikastani. Kädet pyörivät koko ajan. Artikkelin perusteella tekniikkani ei välttämättä olekaan aivan niin hakoteillä kuin olen ymmärtänyt. Kyynärpääni tipahtaa, käsivedolla voisi päästä pidemmälle ja voiman puolella on puutetta, koska vauhti ei päätä huimaa.

Artikkelissa puhuttiin käsivetojen pituudesta ja määrästä. Ihanteellinen käsivetojen määrä olisi 65-74 käsivetoa per minuutti (spm), jolloin uinnissa olisi hyvä rytmi ja luonnollisesti sopisi avovesiuintiin. Artikkelin perusteella avovesiuinnissa käsivetojen määrästä olisi hyötyä mm aallokoissa ja päästessä eroon vanavedessä uivista kanssauimareista.

Luku saadaan laskemalla kuinka kauan kestää ottaa 10 käsivetoa (laske molemmat kädet). Jaa 600:lla. Eli jos aikaa kuluu 10 sek 10 käsivetoon, 600/10= 60 spm. Huippu triathlonisteilla luku on 90 spm. Asiaa voi hyvin verrata pyöräilyn kampikierroksien lukumäärää.

Toinen asia, joka kiinnitti huomion. Keskittymällä ainoastaan käsivetojen pituuteen ei välttämättä saada parasta mahdollista hyötyä, jos sen kustannuksella katoaa käsivedoista rytmi ja määrä. Itse olen hiukan sitä mieltä, että triathlonissa on toki etua täydellisestä uintitekniikasta, mutta uinnin osuus on kuitenkin melko pieni verrattuna pyöräilyyn ja juoksuun.

Kolmas itselleni tärkeä asia oli tekniikkaharjoittelun määrä, jolla on selkeä yhteys edelliseen kohtaan. Tekniikkaharjoittelua ei tule väheksyä tai poistaa. Mutta olisiko mahdollista, että teknikkoharjoittelun sisällyttäminen jokaisen uintitreenin alku-ja loppuverraan olisi riittävä? Eihän verryttelyn tarvitse olla vain pulikoimista ja kellumista. Ei edes loppuverran. Muun osan harjoituksessa keskittyisi joko kestävyys- tai voimaharjoitteluun. Kevyinä viikkoina uintitreeni voisi olla painottunut enemmän tekniikkaan kuin muihin osa-alueisiin.

Neljänneksi, perhosuinti vahvistaa vapaauintia 
:). Tulen siis ottamaan perhosuintia mukaan harjoituksiin sekauinnin merkeissä, varsinkin voimaharjoituksiin. Lisää vaihtelua uintitreeneihin ja samalla ylläpidän muiden uintilajien tekniikkaa.

24.1.2012

Pedikyyrin lopputulos

Urheilu on kivaa, mutta aina sen seuraukset eivät ole kaunista katseltavaa.

Toki olen ollut tietoinen, että varpaankynnet vioittuivat jälleen kerran viime kesänä ja erityisesti isovarpaan kynsi Espoon rantamaratonille. Eivät ne kynnet erikoisen pitkät olleet, mutta liian pitkät puolikkaan juoksemiseen. Tähän mennessä olen voinut peittää vioittuneet kynnet kauniilla lakalla. 

Enää en voi peitellä rumia varpaankynsiäni. Eilen tehdessäni pedikyyriä yllätyksekseni huomasin, että isovarpaan kynsi oli irti. Hetkeä myöhemmin viereisen varpaan kynnestä tein vastaavan havainnon. Irronneiden kynsien alle on ehtinyt kasvamaan hyvän matkaa uutta kynttä, mutta siitä huolimatta ;(. Olin jo ollut siinä toivossa, etteivät kynnet irtoaisi. 

Tämän näköisillä varpailla on ilkeä kulkea paljon jaloin ja kaipaan kauniin värisiä varpaitani. Kuvassa varpaat näyttävät hurjemmilta kuin miltä luonnossa. Toivottavasti kynnet kasvavat nopeasti. Tiedän – kasvuprosessi on hidas.

Hiukan aralta isovarvas tuntuu. Saas nähdä miten juokseminen ja spinde onnistuvat tänään.

22.1.2012

Vatsapöpöviikko

Viime viikon sunnuntaina kesken treenin vastapöpö sai yliotteen ja perjantaihin saakka pöpö on vaivannut enemmän tai vähemmän Sunnuntaina oli lämpöä eikä mikään ruoka maistunut. Maanantaiaamuna normaali lämpö, mutta mitään asiaa ei ollut treeneihin. Tiistaina kävin uimassa. Mistään kovasti treenistä ei ollut kyse. Puhti oli poissa. Lisäksi vatsaa kipristeli pari kertaa. Samalla tavalla meni keskiviikon ja torstain treenit. Vasta perjantain uintitreenistä voi sanoa, että se oli treeni. Pientä itsensä kanssa kamppailua sain tehdä ennen kuin olin altaassa. Mutta tällaisen treenin vedin:
Verra 200 m
Bullareilla 800 m
800 (8x100 su/100vu ilman lepoa)
Bullareilla 400 m, juomatauko
400 (4x100 su/100vu ilman lepoa)
 Verra 200 m ((2(x4x25 pu, su, ru, vu))

Lauantaina olin suunnittelut meneväni seuran spindevuorolle. Aamulla pakkaaminen tuntui olevan haastavaa ja kovasti teki mieli viettää aikaa lattemukin ääressä. Ehkäpä juuri noiden vuoksi matkalla tuli pari muuttajaa. Lähtö viivästyi n 10 min, mutta ehdin käymään pikapankilla hakemassa käteistä spindetuntia varten. Parin kilometrin jälkeen tajusin, etten ollut ottanut sukkia mukaan. No, ikävää on polkea ilman sukkia, mutta sen vuoksi ei treenit jää väliin. Noin viiden kilometrin päässä päähäni pälkähti – spindekengät! Auto tien viereen ja kassia penkomaan. Ei ole kengät mukana. P….le! En ehtisi hakemaan kenkiä ja olemaan ajoissa pyörän päällä. Auton nokka kohti kohtia.

Harvoin olen auton kanssa liikenteessä lauantaiaamuisin, joten loin suunnitelma B:n. Käyn hakemassa niin juoksu- kuin spindekengät. Alkuperäisessä ohjelmassa oli tälle päivälle verraa ja salitreeniä. Ennen kuin menisin salille, päätin käydä sopimassa pyöräilytekniikkaharjoittelusta – auton ratissa kun kerran olen ja aikaakin olisi.

Sain sovittua tekniikkaharjoitteluajat. Mutta minkälaiset! Minä, joka ei viikonloppuisin saa itseään ulos ennen puolta päivää, menin lupaamaan olevani ensi lauantaina klo 8 aamulla n 20 km päässä kotoa! Ei auta, ei! Nyt on vaan saatava itsensä ylös klo 7 ja otettava aamupala autoon. Aikainen ajankohta johtuu siitä, että kyseisen liike aukeaa klo 10. Tiedän siis mitä tulen tekemään seuraavien viikkojen lauantaiaamut. Viimeistään nyt on saatava pyörä trainerin päälle, jotta voin myös kotona harjoitella tekniikkaa.

Eilen liikkeessä ei ollut muita asiakkaita hetkeen, joten juttelimme kaikenlaista triathlonista ja treeneistä. Hänellä on monien vuosien kokemusta pyöräilystä ja triathlonista – niin urheilijana kuin valmentajanakin. Hän oli kiinnostunut minkälaisia treenejä teen ja kuinka paljon. Minä taas olin kiinnostunut mitä minun tulisi tehdä, jotta saisin lisää vauhtia pyöräilyyn ja juoksemiseen. Miten saisin takareidet aktivoitua ja suunnattua lihaksissa olevan voiman vauhtiin.

Sain muutamia hyviä vinkkejä, joita päätin heti kokeilla päivän treeneissä. Juoksumatolla tein havainnon, etten juostessa käytä varpaitani vaan jätän askeleen tavallaan vajaaksi. Asiaa voisi verrata vaparin käsivetoon. Tuoko käsivedon loppuun asti vai nostaako käden liian aikaisin vedestä.

Päivän treeni piti siis olla salitreeniä verryttelyn kera. Koska minulla oli varusteet niin juoksuun kuin pyöräilyyn ja tiesin, ettei salilla ole spindetunteja lauantai-iltapäiväisin, päätin tehdä yhdistelmätreeniä: 20 min lämmittelyä juoksumatolla, jalkalihastreeniä, 20 min spindepyörän päällä, keskivartalotreeniä, 20 min spindepyörän päälla ja lopuksi vielä juoksumatolle.

Aikaa toki tuollainen treeni vaatii, mutta pidin tuosta vaihtelusta.  Ja nyt seuraavan päivän aamuna, voin sanoa, että lihaksissa todellakin tuntuu vaikka en tehnyt mitenkään isoilla painoilla lihaskunto-osuuksia. 


BTW, Vatsapöpön taltuttamiseen vaadittiin uskomaton määrä Parrotsin herkkuja ja irtokarkkeja.

15.1.2012

VK-juoksutreeni

Kroppa on tottunut ilmeisen koviin treeneihin, kun eilinen treeni juoksumatolla ei sitten kuitenkaan tuntunut missään muuten kuin hetkellisesti. Tai sitten tein sen liian hitailla nopeuksilla vaikka sykkeet kyllä nousivat.

Aerobisenkynnyksen jälkeen sykkeet nousivat vauhtia nostattamatta. Vasta anakynnykselllä pystyin nostamaan vauhtia, mutta missään vaiheessa ei juoksu tuntunut vaikealta. Treenikaverin totesi anakynnyksellä juostessa, että tuntuu jo pahalta. Mulla ei tuntunut missään vaiheessa pahalta. Päinvastoin jäi "nälkä". Laittoi miettimään kuntotestin tekemistä juoksumatolla. Jotenkin tuntuu, että sykerajat ovat saattaneet muuttua.

Treenikaverin ja minun juoksuvauhdit eroavat toisistaan melkoisesti, joten hän päätti lämmitellä mua pidempää, jotta saisimme treenimme päättymään lähes yhtä aikaa. Viimeisen kilsan aikana hän "ohitti" mut  ja tuli "maaliin" 400 m aikaisemmin.

Tunnin juoksun jälkeen olo oli, että tähänkö tämä loppu. Olisi voinut juosta pidempään tai tehdä vielä jotain. Alun perin olin suunnitellut tekeväni ylä- ja keskivartalotreenin juoksun jälkeen, mutta jäin juttelemaan treenikaverini kanssa juoksun jälkeen. Sen verran vilu tuli, että sauna tuntui paremmalta vaihtoehdolta.

Tänään pitkä PK-lenkki ulkona. Vaihtoehtona on lähteä juoksemaan kahden miehen kanssa tai sitten yksin. Miesten aikataulu ei ole täysin ihanteellinen omalle aikataululle. Toiseksi en yhtään tiedä kuinka kovaa toinen heistä juoksee ja tänään on oikeasti puhdas PK-juoksu, ei kynnyksellä juoksemista. Toisaalta toista en ole nähnyt reiluun vuoteen, joten olisi mukava vaihtaa kuulumisia.

14.1.2012

Kevyt treeniviikko alkaa olla lopuillaan

Kulunut viikko on ollut treenien osalta kevytty. Aivan kuten oli suunniteltukin. Kevyt viikko tuli kuin tilauksesta. Toisaalta kroppa kaipasi lepoa, mutta sen lisäksi meillä sattui ikävä tilanne viikolla. Alueella, jossa asumme on tehty useita asuntoryöstöjä keskelleä kirkasta päivää. Valitettavasti emme jääneet paitsi alueella kulkevien varkaiden yrityksestä tulla vierailulle ilman avaimia. Onneksi jäi vain yritykseksi, mutta yrityksen vuoksi ulko-ovi meni uusiksi ja joudumme pitämäään vahtivuoroja kotona siihen asti kunnes uusi ovi on asennettu.

Kiitollinen olen hälytysjärjestelmästä joka meille asennettiin vuosi sitten. Todennäköisesti varkkaat näkivät tarrat ja päättivät jättää asuntomme rauhaan. Lisäksi yöt saa nukkua rauhassa tietäen, ettei kukaan pääse sisälle ilman etteikö hälytysjärjestelmä lähtisi käyntiin. Kiitollinen olen myös siitä, ettei ole tämän kylmempää. Pahvit eivät oiken tahdo pitää kylmää ilmaa ulkopuolella.

 Perjantaina oven piti tulla ja olimme sopineet, että koska minulla on paljon palavereita, menen toimistolla päiväksi. Päivä oli hektinen ja aikaa meni vaihtaessa neukkarista neukkariin. Paljon helpompaa on istua yhdessä paikassa ja vaihtaa ainoastaan palaverin id-numeroa. Päivän jälkeen olin yllättävän väsynyt ja sain tehdä todellakin henkistä työtä itseni kanssa, jotta pääsin hallille. Monia hyviä syitä ehdin kehittelemään kotimatkalla ja suunnittelemaan uintia lauantaille. Usein käyn kaupassa vasta treenien jälkeen, eilen kauppareissunkin tein ennen treeniä. Vielä kaupan parkkipaikalla olin varma, että menen suoraan kotiin. Vasta risteyksessä, jossa piti päättää käännänkö auton nokan kohti kohtia vai vastakkaiseen suuntaan kohti uimahallia, tein päätöksen. Menen halille vaikka verramaan ja harjoittelemaan vaparin tekniikkaa.

Viikolla olin netistä löytänyt erilaisia uintiohjelmia, joista muutaman kopioin itselleni. Valitsin ohjelman, jota en ole koskaan aikaisemmin uinut. Ohjelma osoittautu oikein sopivaksi tälläiseen fiilikseen.
Verra 3x 300Vu vauhti nousee jokaisen 300m jälkeen
800 m Vu seuraavasti: 3x (100m käsivetoja, 4x25m Vu) + 1x(100m käsivetoja, 100m Vu reippaasti)
200m sekauintia (Sku)
4x50m potkuja (vu, su, ru, vu)
4x100 Sku ilman lepoja
Verra 200

Ja kiitos sille kanssauimarille, joka olit samalla radalla. Oli mukava uida ihmisen kanssa, jolla oli hallietiketti hallussa. Kumpikin osasi antaa toiselle tilaa uida vaikka vauhtimme olivat kovin erilaisia.








8.1.2012

Vuoden 2012 ensimmäinen treeniviikko takana


Joulu on poistunut talosta ja ensimmäinen pakkaskeli saapunut. Lämpömittari näytti -13 sopiessani tarkemmin tämän päivän juoksusta. Koko matkan lievä kylmyys tuntui reisissä. Alkumatkan maltettiin mennä rauhallisesti, mutta vauhti kasvoi loppua kohden. Reisissä painoi viikon treenit ja varsinkin lauantain spinde. Ehkä myös viikonlopun vierailut painoivat ;).

Mitä siis viikkoon on mahtunut?
Lauantai-illaksi oli käynyt kutsu syömään ja viettämään iltaa treenikaverin perheen luokse. Ruoka oli maittavaa ja seura mahtavaa. Puhetta riitti ja puolen yön aikaan totesimme, että on aika siirtyä nukkumaan.

Perjantaina pika-visiitti tuttavaperheen luokse ja sieltä suoraan matka jatkui lapsuudenystäväni luokse viettämään iltaa pizzan ja viinin kera. Ilta ei myöhään jatkunut. Ikäkö painaa? Aamulla oli herätys klo 8:30. Olin sopinut lähteä treenikaverini kanssa tutustumaan triathlonseuran spindetuntiin paikallisella kuntosalille.

Pienten aamuhaparointien jälkeen olin löytänyt tieni spindesalille. Salissa oli x-bike:t. Ensimmäistä kertaa kokeilin polkea moisilla pyörillä. Mielenkiintoinen tuttavuus, joka kieltämättä ei anna anteeksi tekniikkavirhettäni kuten spinning-pyörät, joilla olen polkenut. Putkelta polkeminen ei onnistunut alkuunkaan, joten reidet onnistuin saamaan kipeiksi jännittämisestä. Toisella tunnilla en noussut putkelle kuin ainoastaan todella raskaissa osioissa. Toinen tunti oli  flowride –tunti.  Ensimmäistä kertaa tämäkin. Ohjaaja laittoi meille kartan, josta nähdään kuinka monta minuuttia mennään ja milläkin sykkeellä. Auttoi hahmottamaan tunnin rakennetta sekä tarkkailemaan omia sykkeitä. Jostain syystä omat sykkeet eivät tahtoneet millään nousta vauhtikestävyys II –tasolle. Kenties energiavajetta, epäilys omasta kunnosta, peruslaiskuus. Syitä on varmaan monia. Aivan viimeiset 5min mäkiosuuksissa sain sykkeet nostettua tavoitetasolle.

Sali on viihtyisä, joskin sokkeloinen. Ja kivaa oli treenata seurakavereiden kanssa. Tuskin jäin yhteen kertaan. Kenties ensi kerralla käydään polkemassa kyseisen salin oma spindetunti pohjalle ennen seuran treenejä.

Harvoin jaan koko viikon treeniohjelmiani, mutta pari yksityistä kyselyä on tullut. Senpä vuoksi laitan esille tämän viikon treenit samojen kommenttien kera, jotka ovat menneet valmentajalle:

Maanantai
Core + verrajuoksu salille ja takaisin: Coretunnin jälkeen vähän salitreeniä = sosiaallista kanssa käymistä enemmänkin kuin treeniä
Venyttely

Tiiistai 
Verra juoksumatolla
Salitreeni                                   
Uinti                   

Keskiviikko
Juoksu (VK), juoksumatolla, 1 km vedot, vauhti 11.5 km/h
1. ka syke 144/palautus 1 min/
2. ka syke 153 / palautus 1 min/
3. ka syke 156/ palautus 1 min/
4. ka syke 159/palautus 1:30 min/
5. ka syke164/ palautus 1:30 min/
6. ka syke 167
 Venyttely

Torstai
Spinning
Juoksu (PK): Todella rauhallisesti. Ylävatsa kipu pakotti pysähtymään ja laskemaan vauhdin. Vauhdin laskun jälkeen, juoksu sujui ok. Vauhti ei tosin päätä huimannut

Perjantai         
Juoksu (PK), ulkona todella rauhallisesti. Aikataulu tökki.  
Venyttely                       

Lauantain        
Spinning, x-bike. Seuran treenit
                                     
Sunnuntain     
 Juoksu (PK) 12.7km. Treenikaverin kanssa. Alku matka todellla rauhallisesti, loppua kohden vauhti nousi, kuten sykkeetkin.

Kokonaistreenimääräksi muodustui reilu 11 tuntia. Ensi viikolla on sitten lepopäiviä ennen viikonlopun kovia treenejä. 

Opiskelumateriaalin pariin. Mars!

2.1.2012

Liikunnallista Uutta Vuotta!


Ja niin pyhät ovat taakse jääneet ja vuosi vaihtui. Samalla alkoi uusi kolmen viikon treenijakso. Uuden vuoden toivotuksessa valmentajalta tuli palautetta koko ryhmälle. Treenipäiväkirjojen läpikäyminen käy kuulemma vikkelästi. Olen ollut yksi laiskemmista täyttämään päiväkirjaa. Selityksiä löytyy, mutta ei yhtään veden pitävää. Eilen siis aloitin uudelleen treenien kirjaamisen.

Joulun ja uuden vuoden välillä treenitunteja kerääntyi kohtuullisesti, mutta vähemmän kuin joulua edeltävinä viikkoina. Aattona ruokailun ja lahjojen jaon jälkeen parin tunnin kävely oli täydellinen ratkaisu. Loppuilta meni viinin ja hyvän kirjan seurassa. Joulupäivänä lähdin sulattelemaan syötyjä karkkeja ja tapaninpäivä vierähti kestitessä sukulaisia. Mukavaa oli, mutta kyllä emännöinti työstä käy.

Välipäiviin mahtui juoksua, uintia, salia ja etäpäiviä. Perjantaina kävin toimistolla, kun VPN:n yli ei päässyt suorittamaan erästä pakollista puolen tunnin kurssia. Illalla yllätin itseni jaksamalla lähteä yksin uimaan vielä seitsemän jälkeen illalla. Kovin rauhallista se uinti oli, mutta hyvä niin, sillä lauantaiaamupäivänä kännykässä oli viesti: Hieno keli, PK-lenkki. Kiinnostaako? Seuraava viesti oli, että aurinko laskee klo 15:19, sitä ennen paluu. Lenkistä tuli 75 min pituinen ja sunnuntaina kävin yksin hölkkäämässä extra-kevyen tunnin lenkin.
Torstaina juoksumatolla vedettiin treenikaverin kanssa yhdessä VK-vetoja. Vetoja oli kaiken kaikkiin 9, joihin ilman palautuksia meni aikaa 25 min. Juoksumatolla juokseminen on harvoin kivaa tai mukavaa, mutta tällaisten vetojen tekeminen yhdessä saa juoksemisesta matolla jopa kivaa.  

Mennyt treenijakso ei ollut kevyimmästä päästä, mutta mukavasti viikkoihin oli upotettu kevyempiä ja tiukempia treenejä. Paljon PK-vetoisia treenejä ja väliin lyhyitä vetoja aerobisella kynnyksellä tai vk-tasolla. Tänään alkaneessa ohjelmassa mennäänkin jo kovempaa. Nyt mennään jo useita kilometrejä VK-vauhdilla ja vauhtia pitäisi kasvattaa anaerobiselle kynnykselle asti. Tehot nousevat, mutta kokonaistreeni määrät pysyvät kohtuullisina. Sunnuntain kevyt treeni vaihtuu pitkiksi PK-treeneiksi. Kevät kohti siis mennään vaikka juuri nyt ulkona tuiskuaa.

Tämän vuoden tavoitteet: ehjä treenikausi, kerätä paljon hyviä kokemuksia niin liikunnasta kuin työelämästäkin ja saada tutkintotodistus ensi jouluksi.