24.2.2013

Spindeviikko

Kulunut viikko oli nimetty treeniohjelmassa spindeviikoksi aivan aiheellisesti. Spindetunteja kerääntyi 5:30, joka on melkoinen määrä talvella. Tunnit kerääntyivät kolmesta eri sessiosta, joista kaksi olivat tiistaina ennen ja jälkeen kahvakuulatunnin sekä lauantain neljän tunnin spinde-maratonista.

Edellenkään en ole aamuihmisiä ja usein lauantaina vasta heräilen kymmenen aikaa aamulla, nyt piti olla pyörän päällä aamulla klo 10. Ja siellähän mä olin pirteänä ja valmiina polkemaan seuraavat neljä tuntia. Urakkaan olin valmistautunut 4 pullollisella urheilujuomaa ja yhdellä vesipullolla. Lisäksi pari pientä patukkaa ja ensimmäistä kertaa kokeilin glukoosipastilleja. Energia ei todellakaan päässyt loppumaan ;).

Neljä tuntia oli jaettu kahden eri vetäjän kesken ja jokaisella tunnilla oli oma teemansa. Rutistus aloitettiin peruskattauksella eli normaali lauantaiaamun tunnilla, josta jatkettiin elokuvamaailmaan. Kolmas tunti pyöriltiin 80-luvun tahtiin. Tunnin aikana huudeltiin esittäjien nimiä. Eipä montaa nimeä palautunut mieleen vaikka biisivalinnat olivat kuin omilta c-kaseteiltani ;). Viimeinen rutistustunti mentiin tecno/konemusiikin tahtiin.

Osa porukasta vaihtui tasatunnein, mutta porukkaan mahtui meitä neljä tunnin polkijoitakin. Oma strategiani oli polkea peruskattaus peruskestävyysalueella ja siitä koettaen nostaa syke ns kisatasolle. En ollut yhtään varma kykenenkö polkemaan kisasykkeellä puoli tuntia pidempää. Treenikaverini lähti polkemaan kisasykkeellä ensimmäisestä tunnista lähtien. Kahden ensimmäisen tunnin jälkeen tuli tunne, että josko ois sittenkin pitänyt ottaa toinen tunti hiukan rauhallisemmin. Biisivalinnat suorastaan vaativat irtiottoja. Muutaman kerran oli muistutettava itseään pitämään malttia, jottei viimeinen tunti tulisi olemaan tuskainen.

Neljännen tunnin alkupuolella alkoi tuntua hiukan epätoivoiselta, mutta pian ottamani energia alkoi vaikuttamaan ja neljännellä tunnilla otin tasaiseen tahtiin viimeisiä glukoosipastelleja. Tai sitten sain henkistä voimaa treenikaverin antamasta geelistä, joka oli taskussani viimeisen tunnin aikana ;). Viimeisiin pariin kymmeneen minuuttiin mahtui erittäin vauhdikasta menoa sekä raskas ylämäki. Jostain vielä löytyi puhtia ja nämä viimeiset rutistukset vedin "hanat auki" -meiningillä. Kaiken päälle kävin verraamassa juoksumatolla 15 min.


Huolta aiheutti - ja asia, joka täytyy jollain tavalla selvittää - on oikean jalkapohjan kipeytyminen. Ulkosyrjä kipeytyy niin pahasti ettei jalalla juuri kärsi astua.

Lauantaihin mahtui vielä TuUS naisten tapaaminen. Minä en nyt tietenkää ehtinyt sinne ajoissa, vaan lähes pari tuntia myöhässä. Ajoitus oli sinänsä nappi, sillä olivat juuri siirtymässä jälkiruokiin. Kolmea ihanaa makeaa piirakkaa/torttua oli pöydässä. Vaikka myöhässä olinkin, en mennyt tyhjin käsin.

Lyötiin lukkoon naisten viestijoukkeet sekä ketkä naisista uivat 1- ja 2- sekaviestijoukkeissa Maarianhaminassa. Koska naisia lähtee kisoihin enemmän nyt kuin syksyllä, ei kaikkien tarvitse olla mukana jokaisessa viestijoukkueessa. Viestien uiminen on mukavaa, mutta itse en ole sprintteri ja lyhyissä rykäsyissä saan vaan lihakset hapoille. Muutama startti siis vähemmän kuin syksyllä Turussa. Ellen sitten innostu uimaan henkilökohtaisia lajeja enemmän.

Spindeviikon päätti pitkä alivauhtinen/PK-lenkki koiran kanssa upeassa kevätsäässä. Monella tavalla vastakohta lauantain treenille.








11.2.2013

Monenlaisia tunteita ja tunnelmia

Vuoden kuudenteen viikkoon mahtui monenlaista fiilistä ja paljon positiivisiä asioita.

Viikon tärkein asia oli työasioiden selviintyminen. Maanantai-iltana ajaessani Vierumäelle uinnin tekniikkaharjoituksiin sain mieleisen puhelun, jossa sovittiin sopimuksen allekirjoituksesta seuraavalle päivälle sekä aloituspäivämäärästä. Haasteellinen puoli vuotta tiedossa. Paljon uutta opittavaa, mutta erittäin mielenkiintoista. Iso firma vaihtuu pieneen yritykseen, joka sekin tuo oman lisämausteen asiaan. Mieleen palaa vuosituhannen vaihde, jolloin aloitin IT tai paremminkin ICT-urani pienessä yrityksessä, jossa työntekijöiden keski-ikä taisi olla niukasti 30-vuotta. Hauskoja muistoja palaa mieleen :).
En siis ruvennut täysipäiväkseksi triathlonistiksi. Ei olisi ollut kohta leipää pöydässä. Treenaaminen jatkuu siis muun arjen ohella, kuten pitääkin. 
Edellisen viikon treenit jäivät melko niukaksi. Milloin ei huvittanut, milloin lumityöt ja aikaiset heräämiset (4:30!!) sekoittivat rytmiä ja sitä myöten jaksamista. Tällaisiä kevyitä treeniviikkoja toki tarvitaan, sillä kuten viisaat sanovat;" levossa tapahtuu kehittymistä!"

Tämän viikon perusteella voisin yrittää väittää toisin, mutta ehkä yhden huonon treenin perusteella ei sovi lähteä kinasteleman levon tärkeydestä ;). Urheilijan pyhään kolminaisuuteen kuuluu lepo!
Mitä siis tapahtui tällä viikolla? Tällä viikolla piti juosta nousevalla vauhdeilla. Vauhdeilla, jotka valmentaja oli antanut. Tämä treeni oli merkattu perjantaille, lepopäivän jälkeen. Lepopäivä meni sohvalla valittamalla vatsaa, kiitos naishormooneille sekä väsymystä - kiitos jälleen aikaiselle heräämiselle klo 4:30. Mieheni matkustaa noin kerran kuukaudessa, mutta nyt näitä matkustuspäiviä tuli kahdelle peräkkäiselle viikolle. Olen siis vienyt miestäni lentokentälle kahtena aamuna. Eikä edes Starbucks aukea kuin vasta klo 6. Joten olen ollut PAKOTETTU nauttimaan kaksi lattea aamuisin. Yhden mieheni tarjoaman Picnikistä ja toisen omalla kustannuksella ihanan ventikokoisen rasvattoman ja sokerittoman vaniljalaten. Elämän pieniä iloja!

Mutta siis takaisin itse asiaan. Perjantaina ehdin treenaamaan vasta klo 21, jolloin on aivan turha edes yrittää kovia treenejä. Menin uimaan paikallisen triseuran uintivuorolla. Ja sainkin tehtyä hyvän perustreenin. Lauantaina pääsin salille illan suussa ajatuksena tehdä juoksutreeni, jonka jälkeen siirtyä triathlonkoululaisten kanssa spindeen. Juoksu ei tuntunut erityisen kevyeltä edes lämmittelyssä. Tein normi lämmittelyn ja pikaiset venytykset ennen vetoja. Kolme ensimmäistä vetoa meni ok. Neljännen vedon aikana piti ottaa käyttöön mielikuvat Joroisten ja Kuopion juoksuradoista sekä pitää korvissa vauhtiin sopivaa musiikkia. Viides veto ja jalat painoivat. Eikä vauhti ollut edes järjettömän kova. Olen juossut kovempaankin näitä viimeisiä vetoja ilman suurempia ongelmia. Nyt ei auttanut mielikuvaharjoitukset, ei musiikki. Ehkä suurimman pudottajan Jillian olisi kyennyt estämään mut keskeyttämästä huutamalla naaman edessä, etten saa keskeyttää. Vaikka kuinka koetin silmien edessä nähdä juoksuradan, maaliviivan niin mikään ei auttanut. Oli vaan pakko luovuttaa kesken. Parempi kokea luovuttaminen nyt kuin kesän kisoissa.  
Viikko päättyi erittäin hyvää ja pitkään peruskestävyystreeniin. Ulos teki mieli mennä, mutta sen verran oli pöperöiset tiet etten lähtenyt kiduttamaan pohkeita ja nilkkojani kesäjuoksukengissä. Olen onnistunut hukkaamaan mun talvijuoksukengät. 55 min spideä fiilistellen vuosien takaisia spindetunteja tutun ohjaajan vetämänä. Spiden jälkeen koettelin omaa kärsivällisyyttä ja tahdonlujuutta juoksemalla puolitoista tuntia matolla. En luovuttanut!
+ yksi 30min oheisharjoitus ja n.tunnin lihashuolto.