Hyvä ellei erinomainen

Melko rauhallinen viikonloppu takana. Mitä nyt perjantai-iltana nuori neiti tuli 1½ tuntia myöhässä kotiin. Ei mitään suurta draamaa, mutta toivottavasti ensi kerralla tajuaa soittaa mulla mikäli kuski alkaa kiukuttelemaan eikä pidä lupauksiaan.

Erittäin hyviä treeniviikkoja on takana. Tähänkin viikkoon on mahtunut rentoja mäkivetoja, rappusten juoksemista, vetoja aerobiseltä kynnykseltä anaerobiselle kynnykselle (tai melkein anaerobiselle kynnykselle. Ensi kerralla aloitusvauhtia pitää nostaa), uintia ja lihaskunto- sekä huoltoa. Spinde on ainoastaan jäänyt väliin kuluneella viikolla. Katsotaan ehdinkö tänään spindeen klo 20-22, sillä kohta puolin lähden hakemaan kahta kaveria mukaan yhteistreeneihin Pajulahteen. Tiedossa on vauhtileikittelyä maastossa norjalaisten opeilla, kuntopiiri uusilla liikkeillä ja uusia uintidrillejäkin on luvassa. Toivottavasti drillien vaikeustaso ei kasva viime kertaisesta. Hukkumisvaara kasvaa muuten samassa suhteessa.

Kuva kuvaa erinomaisesti lauantaina käydyn keskustelun tyttäreni ja minun välillä.

Kausi 2012 saatu virallisesti päätökseen

Nyt on virallisesti saatu edellinen trikausi päätökseen mukavissa tunnelmissa. Kauden päättäjäisten yhteydessä pidettiin myös sääntömääräinen syyskokous. Hiukan yli 20 jäsentä oli paikalla valitsemassa hallitukseen uusia jäseniä erovuorossa olevien tilalle, katsottiin erittäin koskettava triathlon pätkä The real Ironman. Varoituksen sana, pätkä saattaa nostaa kyyneet silmiin. Kuunneltiin uuden yhteistyökumppanin esittelyä, syötiin hyvin, palkittiin menneen kauden menestyneet triathleetit suuren maailman tyyliin palkintogaalassa kiertopalkinnoilla ja kunniamaininnoilla. Oli musiikkia, kuvia ja onnitteluhalauksia. Virallinen osuus päätettiin "mitalikahveihin" mutakakun ja jäätelön kera.

Ja mä sain noottia seuran kisa-asun puuttumisesta, sillä kisoissa kuvaaja ei ole luonnollisestikaan tunnistanut mua. Olivat kuitenkin kuvagalleriaan löytäneet muutaman kuvan musta facebookin kautta ;).  Pitänee kai hankkia se ensi kesäksi. Seuran asut ovat oikeasti hyvän näköisiä, mutta mä olen halunnut olla "näkymätön" kisoissa ja lenkkipoluilla.

Illan aikana katsottiin myös toinen triathlon pätkä vuodelta 1997. Olen joskus päästänyt suustani, että vaikka kontaten maaliin, mutta en taida sittenkään haluta kokea maaliin tulemista nelinkontin.

Kausi 2012 on ollut aivan mieletön. Vuoden aikana olen tutustunut mahtaviin uusiin tuttavuuksiin niin triathlon- kuin uintiporukoissa. Kokenut asioita, joista en edes haaveillut. Kiitos teille kaikilla ihanille ihmiselle, joihin olen saanut tutustua kasvotusten tai blogienne kautta.

Kausi 2012 kymmenen minuutin koosteena: X-tri Lahti

Ja vielä kerran (valittettavasti kuvien sijoittelu ei onnistu juuri nyt):

Hyppyrimäki, jota ei enää ole

Viime viikon juoksulenkillä otin valokuvia Hyvinkään hyppyrimäestä tietämättäni, että viikkoa myöhemmin kyseinen mäki räjäytettäisiin. Mulla on siis historiallista materiaalia ;)

Ylen uutinen aiheesta

Trikausi avattu

Kahtena viimeisenä maanantaina on tullut rankkoja uutisia. Viimeinen viikko on ollut enemmän kuin raskas ja laittanut miettimään monia asioita elämässä. Stressitaso on ollut ja on edelleen melko korkealla, jonka vuoksi treenejä on jäänyt väliin. Kisaviikonlopun jälkeinen lepo oli kyllä suunniteltua, mutta tarkoitus ei kuitenkaan ollut pitää aivan niin löysää viikkoa kuin mitä tuosta viikosta tuli.

Viikonloppu kuitenkin meni liikunnallisissa merkeissä.  Lauantaina lähdin tuulettamaan päätäni tehden rauhallisen pitkän juoksulenkin täysin fiiliksien mukaan. Sykevyönkin jätin kotiin! Sää oli mitä mainion ulkoilemiseen ja koiruus nautti päästessään juoksemaan vapaana. Juoksu alkoi melko nihkeästi, mutta reilun puolen tunnin päästä juoksu alkoi tuntua tutulta menolta. Lenkin loppupuolella päätin käydä katsastamassa hyppyrimäen montusta tulevat rappuset. 

Monttu ja usva

  Täällä on kaksi vanhaa poissa käytöstä olevaa hyppyritornia. 

Isompi

  Isomman tornin juuressa olevat rappuset ovat hyvässä kunnossa, joka sai mut – ensimmäistä kertaa  -  kokeilemaan niiden juoksemista ylös.   

mä meen jo!

 Todella rauhallisesti lähdin liikenteeseen ja viimeiset askellukset todella tuntuivat.  Rinnettä alas ja kerta kiellon päälle. Kylläpä jaloissa tuntui makoisalta!

Uudestaan!!

Sunnuntaina käynnistettiin trikausi Pajulahdessa valmennusporukan kanssa. Tosin aivan kaikki eivät päässeet paikalla, mutta kyllä meillä nelistään + valmentajan kanssa oli oikein mainio sunnuntaipäivä.  Ulkona verrattiin ja tehtiin erilaisia liikkuvuusharjoitteita, sisätiloissa tutustuttiin uusiin kuntopiiri liikkeisiin, jotka tukeva juoksua ja uintia. Päivä päättyi uintidrilleihin, uinnin kuvaukseen ja uinnin analysointiin. Analyysien aikana kommentteja lensi sellaisella huumorilla, että ehkä oli hyvä että tiimin uudet jäsenet tulevat hiukan myöhemmin meidän kanssa treenaamaan. 

Maanantaina oli muuten jalat KIPEÄT!