29.4.2013

I'm training for.......





Mutta miten tällä viikolla? Yksi erinomainen spindetunti, 5 km uintitreeni - siis yksi uintitreeni, yksi vk-juoksutreeni, yksi lihaskuntotreeni sekä kaksi pyöräily-juoksu -yhdistelmätreeniä sekä kaksi lepopäivää. Yhteensä treenitunteja kertyi 12. 
Tämän päivän juoksureitti suuntasi ulkoilureiteille, jotka vielä pari viikkoa sitten olivat lumenpeitossa. Enää vain muutamassa kohtaa oli lunta, muuten reitit olivat kuivia.Aivan loistavaa! Olen jo ehtinyt kaivata pitkiä juoksulenkkejä metsässä. Eikä tuo karvakorva ollut ollenkaan pahoillaan päästyään juoksemaan vapaana.



Harmi, etten onnistunut samaan parampaa kuvaa. Kun mä pysähdyn, niin Khali pysähtyy myös. Mutta vauhtia riitti, mutta vaaratilanteita ei. Ainoastaan kerran multa ja hiekka lensi niin kovin, että meinasin saada kiven silmääni.

Mutta on sen kanssa vaan aivan mahtava mennä tuolla metsän siimeksessä. Vastaan saa tulla vaikka millainen koira, niin tää meidän nelitassu tulee mun rinnalla ohitse. Ei silllä taida jäädä turhia energioita räyhätä ohikulkijoille.

Seuraava yhteinen pitkä lenkkimme suuntaa rappusille.

 Viikonlopun aikana ehdittiin siivota takapiha ja kaivamaan varastosta iso pahvilaatikko, joka sisälsi viime syksynä ostamamme oleskeluryhmän ulkotiloihin.

Muistin sohvaryhmän olevan huomattavasi pienempi, mutta onneksi muistin väärin. Ainoastaan pöytä on turhan matala. Viime syksynä käydessämme katsomassa tätä ryhmää, muistan hyvin kuinka onnettomalta tämä meidän ostama ryhmä näytti niiden isojen ryhmien rinnalla. Onneksi ei ostettu yhtään isompaa ryhmää. Nämä sopivat meidän pihalle.

Takataskussa on muutaman toteuttavissa oleva idea pihalle. Varsinkin tähän oleskelualueelle. Katsotaan minä vuonna ne toteutuvat, mutta suunnitelmat ovat jo kirkkaana mielessäni. Mieskin on jo ne hyväksynyt, nyt ei tarvitse kuin toteuttaa ne.

Viikonloppuna myös "kokkasin". Tein yhtä mun ehdottamasti kaikkien aikojen favoriteruokaani enkä tämän ruuan kanssa voi edes epäonnistua. Kiitos Jamie Oliver ja puolen tunnin ateriat; parsaa, minitomaatteja, valkosipulin kynsi tai kaksi, sitruunan mehua. Kaikki kasariin, kansi päälle. 30 min jälkeen ruoka on valmis.


Lisäksi chili-oliiviöljyssä paistettua tofua ja kurpitsansiemeniä:

Maistuis varmaan sullekin ;)

28.4.2013

Aamutreenit ja malttia maantiepyöräilyyn

Tänä aamuna heräsin varttia yli kahdeksan ja ennen kuin olin saanut aamupalan eteeni, kello oli jo yhdeksän. Ei siis aamutreenejä tänä sunnuntaina. Joka viikko mä lupaan itselleni lähteväni sunnuntaiaamun uintitreeneihin, mutta en mä vaan sinne pääse. Treenit alkavat klo 9 ja matka kotoonta hallille kestää autolla n 45 min. Käytännössä mun pitäisi herätä viimeistään puoli kahdeksalta sunnuntaisin, jos mielii ehtiä altaaseen klo yhdeksäksi.

Viime viikonloppu oli kuitenkin erilainen ja sain itseni molempina aamuina treenaamaan. Lauantaina olin ennen puolta kymmentä tekemässä juoksuverraa ennen tekniikka-ja lihaskuntotreeniä ja sunnuntaina klo kymmeneltä lähdettiin porukalla pyörälenkille.


Maantiepyöräilykausi on siis alkanut kohtuu hyvin. Tänä vuonna olen tehnyt tietoisen päätöksen, jota koko talven olen koettanut itselleni myös hokea - tänä vuonna pitkät pyörälenkit tehdään matalilla sykkeillä, joka tarkoittaa hidasta vauhtia. Ainakin alkukauden ajan.

Siis samaa metodia kuin juoksussa. Juoksutreeneissä mulla ei ole vauhtimittareita, ainoastaan sykemittari. Sama käytäntö pitäisi varmaankin ottaa pyöräilyyn. Mulla on nimittäin paha tapa lähteä kiitämään kuin pieni eläin pyörän kanssa ja todeta hetkeä myöhemmin, etteivät jalat toimi, vauhti tippuu ja kaikki on raskasta. Juosten ja uiden osaan mennä rauhallisesti ja kasvattaa vauhtia loppua kohden, mutta pyörän kanssa menee aina päinvastoin. Mopo karkaa käsistä.

Senpä vuoksi tavoitteenani on mennä pk-pyörälenkit oikeasti pk-alueella, unohtaa se hemmetin vauhti. Jos kerran juoksuvauhti on kasvanut samalla metodilla, niin miksi ei myös pyöräilyvauhti nousisi samalla tavalla. Tämän kevään ja kesän lupaukseni on tehdä pitkät pyörälenkit kevyesti ja lyhyeisiin yhdistää voimaa ja vk:ta. Tähän mennessä voima/vk-pyöräilytreenit ovat kaatuneet omaan laiskuteen ja saamattomuuteen tai epävarmuuteen omasta jaksamisesta. Jos vaikka tänä vuonna luottaisin enemmän omiin jalkoihini. Epävarmuuden taustalla piilee se Mörkö - ne kovat polvikivut ja mahdollisesti uusiutava rasitusvamma, joka estää myös juoksemisen.

Viime kesänä osallistuin Kjellen treeniryhmään tavoitteena Joroisten jälkeen toteuttaa hänen treeniohjelmiaan pyöräilyyn. Kesän ajan osallistuin yhteistreeneihin, mutta itse treenaaminen keskittyi 100% triathlontreeniin vielä Joroistenkin jälkeen muuttaessani kisasuunnitelmia. Joroistan jälkeen oli tarkoitus siis keskittyä Tour de Helsinkiin eikä Kuopion perusmatkaan. Näin ollen Kjellin treeniohjelma jäi toteuttamatta. Nyt olen kaivanut sähköpostien ja koneen syövereistä käsiini viime kesäkuun puolessa välissä saadut treeniohjelmat vaikka luonnollisestikkaan en täysin pysty niitä toteuttamaan, mutta soveltaen kylläkin. Katsotaan nyt miten hyvin pystyn pitämään omat lupaukseni ;).

Lauantain yhdistelmätreenin jälkeen palautusta mielelle ja jaloille:

ja vähän ravintoakin:


27.4.2013

Haaste: Viikon menu

Ninni haastoi mut jokin aika sitten viikon menu -haasteeseen. Varmaankin toivoi mun olevan kotihengetär, joka loihtii hyviä ruokia. Valitettavasti joudun tuottamaan pettymyksen. Vaikka itse ruuanlaitossa ei ole mitään vikaa, jopa pidän yksinkertaisesta kokkaamisesta, mutta itselleni kokkaan harvoin ja arkena tuskin koskaan. Syy löytyy siitä, että olen perheemme ainoa kasvisruokailija. Siitä syystä tuo "kokkaan itselleni" vaikka totuus on, että kokaan myös perheen muut ruuat.

Haaste on seuraavanlainen: 
1. kuvaa viikon ajan kaikki tekemäsi ruoka (jos et muista kuvata niin mainitse päivän kohdalla mitä teit)
2. jos ruoka on tosi herkku ja haluat jakaa reseptin niin hyvä juttu :-)
3. 7 ruokaa siis ja lisäksi vinkki johonkin helppoon jälkkäriin “Viikon vinkki”
4. kerro keneltä haasteen sait ja jaa haaste vapaasti ainakin viidelle blogiystävällesi.
5. laita postauksen otsikoksi: Haaste: viikon menu

En siis juuri kokkaa ja aloitan viikon menu -haasteen päivän tärkeimmästä ateriasta eli aamupalasta.

Työmatkani on melko pitkä - hyvinä aamuina n 50 min, pahimmillaan perjantai-iltapäivisin jopa lähes kaksi tuntia, jonka vuoksi olen päätynyt hyödyntämään autossa vietetyn ajan nauttimalla aamupalan työmatkalla. Ei siis kaurapuuroaamupaloja, vaan pirtelöä ja maitokahvia to-go.



Arkipäivän lounaat ovat joko viikonlopusta jääneitä ruokia kuten alla: kasviksia, riisiä, kastiketta ja soijaa.


tai vaihtoehtoisesti mitä pakkasesta löytyy + sitä samaa riisiä, joka oli jäänyt tyttären kokkaamisista ylitse. Soijaleikkele, riisiä ja keittokasviksia. Pakkanen oli melko tyhjä tässä vaiheessa.


Välipalat kuuluvat jokaiseen päivään: teetä, hedelmä ja proteiinipatukka:


Treeni-iltoina harvoin ehdin käymään kotona vaan menen suoraan töistä treenaamaan, jonka vuoksi matkalla nautin tasapainoisen aterian pirtelön muodossa. Ehtiessäni kotiin pyrin syömään usein päivällisen. Yhtenä iltana oli tomaattikeittoa ja ruisleipää:




Eräänä iltana (kello taisi olla jo yli 22) tuli vaan tunne, että täytyy saada vielä ruokaa. Helpoakin  helpompi kasvis-soijakeitto, joka toimii myös ennen treenejä ihan yhtä hyvin. Soijarouhetta, ½ kasvisliemikuutio, keittojuureksia:


Iltapala kyllä useimmiten koostuu kuitenkin rahkasta/soijajogurtista, hedelmistä/marjoista ja mysliä. Tässä on appelsiiniä, mysliä ja päällä soijavalmistetta. Toimii myös herkullisena jälkiruokana:


Aamupalat, välipalat ja iltapalat ovat melko pitkältä päivittäin samanlaiset hedelmät/marjat tuovat vaihtelua.

Haasteviikon aikana oli päivä, kun hampurilainen on ainoa ruoka, jota teki mieli:


Viikkonlopulla tuli tehtyä soijafileitä:


sekä erilaisia kasviksia, tummaa riisiä, sienikastiketta ja salaattia:


Tomaatti, papuja, sipulia, perunaa, tofua ja tuorejuustoa:

Jotta totuus ei unohtuisi pidän tummasta suklaasta. Tässä paljastan molemmat paheeni. Valtava mukillinen maitokahvia, jonka lisukkeena pari palaa tummaa suklaata:


Olen todella huono haastamaan ketään ja todennäköisesti haaste on jo kulkenut kaikilla. Tarkistamatta kenellä haaste on jo ollut haastan seuraavat:

Kristan, No pain No gain
Pumpumkatti, Pumpumkatti

15.4.2013

Viikko 15


Viikkoon mahtui 8 treenikertaa, yksi palauttava treenipäivä ja yksi sohvaperunailtana. Sohveperunailtoja pitää vaan olla, jolloin ei tee muuta kuin vain on. Alustavasti olin sopinut uintitreenistä keskiviikkoiltaan, mutta päivä venähti ja treenikaverin kanssa sovittiin siirtää uinti seuraavaan iltaan ja näin "keskelle" viikkoa tuli lepopäivä. 




Torstain uintitreeniin olin laittanut potkuja räpylöillä. Räpylät hankin joku aika sitten kuvitellen näiden auttavan mua saamaan potkuun kaipaamaani tehoa. Potkuthan ovat olleet mun heikoin lenkki ja tuskaisin osuus uinnissa. Sen muutaman kerran, kun olen näitä käyttänyt olen ollut hiukan pettynyt hankintaani. Asiaan tuli uusi käänne torstaina. Laittaessani räpylöitä jalkaani treenikaverini totesi noille pääsevän kovaa. Katsoin viipyvästi. Ei todellakaan pääse kovaa!

Lyhyen analyysin jälkeen vika löytyi. Räpylöillä potkun liikerata tuli ilmeisen selkeästi esillle. Potkuni ei lähde oikeasti pakarasta. Pieni korjaus ja johan alkoi potkut kulkemaan - räpylöillä - ja kyllä tuntui resisissä ja pakaroissa!

Tulen ottamaan uintitreeneihini potkut vakiona ja osan niistä tulen ehdottomasti tekemään räpylöillä.

Viikonloppuna otin todellakin mittaa itsestäni. Lauantain 3 tunnin spinden ja 55 min juoksun jälkeen ilta meni nesteyttäessä ja laittaessa koneeseen energiaa, kuten valmentaja ohjeisti facebookin kautta ;). Mä en ollut maininnut spinde maratonista, joten tämä tuli hiukan takavasemmalta hänen tietoonsa. Tää on ihan normaali toimintaa mun puoleltani. Välillä pitää tempaista ja tehdä oman pään mukaan. Toinen puoli asiassa on, että täytyy myös oppia kuuntelemaan itseään ja pitämään kevyitä treeneja, jos siltä oikeasti tuntuaa. Luki treeniohjelmassa siten ihan mitä vaan.

Tempauksellani oli vaikutusta omaan fiilikseeni - epävarmuuteen - kyetä tekemään suunnitelman mukainen treeni sunnuntaina. Lauantai-iltana koko kroppa oli melkolailla väsynyt, juoda piti vähän väliä ja kasvoja kuumotti. Ei siis ihme, jos epäilys omasta kyvystä juostaja vetoja rääkätyillä jaloillani nousi pintaan illan ja vielä sunnuntaiaamuna.






Sunnuntaina pakattiin treenikaverin autoon kaksi traineriä, kaksi pyörää ja kaksi treenikasia. Taas mentiin.

Pajulahtihalliin tullessa meille kerrottiin hallin tulevan pari sataa yleisurheilijaa, mutta mahdumme pyörien kanssa, jos meidän porukkaa ei kasva yli kymmeneen osallistujaan. Luotimme valmentajan olevan tietoinen asiasta ja sopineen meidän tulosta etukäteen. Aloittaessamme treeniä olimme kuitenkin ainoat treenaajat Pajulahtihallissa, joten kyllä meidänviiden kelpasi treenata. Tilaa oli ruhtinaallisesti.

Pyörät valmiina odottamassa ryhmän kahta puuttuvaa treenaajaa:


Juoksuosuuksilla jänis oli porukan kärkijuoksijalla, me muut tulimme perässä:

Yhdistelmätreeni tehtiin kolmella vaihdolla.  En vaan muistanut vaihtaa Polarissa lajia kuin kerran ;). Mutta uskon tuosta näkyvän missä kohtaan harjoitusta on vaihdot olleet. Toisen pyöräilyosuuden aikana oli - kuten sykekäyrä alla osoittaakin - nostaa sykkeet aerobiselle kynnykselle.


Juoksuosuuksilla ei edellisen päivän treeni painanut. Vaikka vauhtini ei päätä huimaa, olin itse enemmän kuin tyytyväinen. Tosin mulla ei ole ylhäällä edellisiä aikoja vastaavasta treenistä, joten pakko mennä mutu-tuntumalla todeten, että kehitystä tuntuu tapahtuneen.

Tässä ollaan toisella pyöräilyosuudella. Sykkeitä nostettu ja aivan kohta päästään taas juoksemaan:




Missään vaiheessa ei ollut tarkoitus mennä yli anaerobisenkynnyksen. Juoksuni ovat menneet hiukan liian korkeilla sykkeillä. Malttia ei oikein ollut - taaskaan. Teki mieli vaan päästellä. Eli mitään pahaa oloa tai tuskaisen näköistä menoa ei kuitenkaan ollut koko aikana.

Päivän muotipläjäys. Ei ollut sävy-sävyyn, kun säärystimet tavallaan jäi vahingossa jalkoihin aamusta. Alussa aattelin antaa säärystimien olla jaloissa alkuverran aikana ja ottaa pois ennen pyörän päälle menoa. Mutta näillä mentiin koko treeni. Ei välttämättä ollenkaan huonompi juttu.


 Verraa vaille valmista


Verrajuoksun jälkeen teimme mielenkiintoisia liikkuvuusharjoitteita; toinen käsi samanpuoleisen jalan viereen, vastakkainen käsi ylös......

Treenin jälkeen mulla oli voittaja olo! Olihan vuorokauden aikana tullut vedettyä melkoinen treenirupeama.

Vaikka treeni oli hyvä ja kehitystä on tapahtunut, niin tänä vuonna Joroisiin mennään fiilistelemään ja tekemään nautittava tasapainoinen kisa. Tähän yhteiseen päätelmään tultiin valmentajan kanssa.

Yhteenveto viikosta 15


14.4.2013

Haastetta pukkaa

taisi olla viime viikolla, kun sain haasteen Vomyalta.
Eli haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

OHJEET
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haastetun pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Haastetun pitää kertoa, kenet hän on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

 11 asiaa minusta:
1. Olen oppinut uimaan 4-vuotiaana
2. 13-vuotiaana olin suorittanut perusvalmentajatutkinnon
3. Kahvilassa tilaan usein mahdollisimman ison cafe laten rasvattomaan maitoon
4. Olen kuuleman mukaan ottanut ensimmäiset askeleet Köpiksesssä
5. Olen istunut karhun selässä Bulgariassa
6. Suosikki kaupunkini on New York
7. Tyttären riekkuessa viikonloppuna kavereiden kanssa, nukun koiran unta siihen saakka kunnes hän saapuu kotiin.
8. Saanut ison E:n yleisurheilusta ja uinnista (East High:n yleisurheilu-ja uintijoukkue)
9. Pelannut Softballia Suomessa
10. Käynyt työmatkalla Bogotassa
11. Työkassissa / käsilaukussa kulkee mukana aina jokin kirja

Ja sitten 11 kysymystä minulle:
Mikä saa sinut liikkumaan?
Olen tainnut aina liikkua tavalla tai toisella. Satujumpasta se kaikki alkoi. Nyt liikun pitääkseni itseni kunnossa, etenkin selän - lääkärin määräys. Ihan oikeasti.

Oletko merkkiuskollinen? Jos kyllä niin mikä merkki ja miksi?
En koe olevani merkkiuskollinen. Toki jos tuote/tavara toimii hyvin, miksi vaihtamaan.

Kuinka monta tuntia treenaat viikossa?
Treeni määrät vaihtelevat, mutta keskimäärin peruskuntokaudella tunteja taitaa tulla n 10 tuntia/viikkoa ja kesää kohden määrä nousee muutamilla tunneilla.

Mitä uutta lajia haluaisit kokeilla?
Parempi olla kokeilematta mitään uutta lajia ennen kuin vuorokaudessa on enemmän kuin 24 tuntia. Pilates / Jooga tulisi ottaa ohjelmaan, mutta excuse-lista on loputon.

Oletko yllytyshullu?
Jossain mielessä kai, kun mut on onnistuttu yllyttämään osallistumaan niin Vätternrundaan kuin Joroisille.

Urheiletko mieluummin sisällä vai ulkona?
Riippuu mitä on ohjelmassa sekä säästä/vuodenajasta. Talvella teen mieluusti vauhtikestävyysjuoksut sisällä, mutta pitkät lenkit ulkona.

Ja tapahtuuko se mieluummin yksin vai porukassa?
Usein yksin tai kaverin kanssa.
Teetkö mielikuvaharjoittelua?
silloin tällöin

Inhokki lajisi?
telinevoimistelu

Onko säällä väliä?
Riippuu fiiliksestä. Toisinaan huono sää antaa hyvän syyn jättää treeni väliin ;). Hyvällä fiiliksellä saa tulla vaikka rakeita viistossa ja mut näkee juoksemassa ulkona.

Jos olisit menestynyt urheilija ja ihmiset kysyisivät sinulta neuvoja, minkä neuvon antaisit treenaamiseen?
Älä vertaa omia treenejä muiden treeneihin vaan tee omaa treeniä ja nauti siitä mitä teet

Tällä kertaa en haasta ketään, sillä samainen haaste on tainnut ainakin kertaalleen kiertää blogini lukijoiden kesken.

13.4.2013

Spinde maratonista tuli yhdistelmätreeni

Lauantaiaamun rutiinit - aamupala ajan kanssa lukien viikolla saapuneita lehtiä tai keskeneräistä kirjaa - saivat väistyä tänä lauantaina kevään viimeisen spinde maratonin tieltä.

Normaalisti spidesalissa pyöritellään spindepyörää, mutta tunnin vetäjältä oli tullut lupa ottaa oma pyörä mukaan. Niinpä puoli kymmeneltä olin jo pakkaamassa autoon pyörääni ja traineria, jotta mulla olisi aikaa tehdä tilaa spindesaliin omalle pyörälleni.

Eturiviin sain tehtyä tilaa ottaen huomioon takana olevan treenaajan. Hänelle lupasin tarjota päivällisen, jos "rapa roiskuu" hänen silmilleen. Rapa ei roiskunut, mutta pientä kumimurskaa kylläkin noin puolen metrin säteelle. Samaisella renkaalla ei ole enää asiaa maantielle.
kuva otettu tunnin jälkeen ;)

Kaksi ensimmäistä tuntia mentiin tai siis ainakin minä menin kuten tavallista spindetuntia. Ei pysynyt homma kurissa vaan musiikki vei naista vauhtikestävyysalueella tunti kaksikymmentä minuuttia. Ohjaaja vaihtui kahden tunnin kohdalla, jolloin siirryin juoksumatolle juoksemaan 55 minuutiksi.


Juoksu sujui hyvin, mitä nyt sykemittari päätti tässä vaiheessa (tai nyt vasta huomasin asian) alkaa temppuilemaan. Vauhti pysyi samana mutta syke pomppi nollasta 175:n. Todellisuudessa sykkeet olivat PK2-alueella koko ajan.

Ennen siirtymistä viimeiselle spindetunnille, kävin täyttämässä pullot. Jalat eivät todellakaan olleeet enää freshit. Pikemminkin jaloissa painoi kolmen tunnin treeni. Periksi en antanut. Tosin kaikki kevennykset otin ilomielin vastaan.


Neljän tunnin aikana käytin Prolongia, joka on tehty nimenomaan kestävyysurheiluun sekä pari Herbalifen patukkaa, jotka ovat parhaimmillaan toimivat välipaloina, mutta toimivat oikein hyvin tänään pyörän päällä.





Ennen suihkuun siirtymistä siivosin lattian mustasta pienestä töhnästä.


Pyörä pääsi pukuhuoneeseen asti, mutta ei suihkuun ;)


Sääksii, Rajamäki 12.4.2013

Säiden mukaan koetan valita treenit tässä vaiheessa kautta pyrkien olemaan ulkona mahdollisimman usein. Niinpä perjantaina vaihdoin pitkän uintitreenin yhdistelmään juoksu+uinti. Hissuksiin juoksin Rajamäen uimahallilta Sääksin rantaan katsomaan miltä Sääksin ranta, josta starttaa Sääksi Triathlon 8.6.

Tässä menee juoksu:

Lumikasojen kohdalla oli viime kesänä vaihtoalue:


Rannalla jalka upposi lumeen:



Viime vuonna tästä kohtaan startattiin kesän ensimmäiseen perusmatkan kisaan:




Uskomattomalta vaikuttaa, että kesäkuussa täällä voisi oikeasti harrastaa avovesiuintia. 

Jalat märkinä suuntasin takaisin uimahallille. Ehkä se kesä tulee......

7.4.2013

Jaksaa, ei jaksa, jaksaa, ei jaksa......

Viikon treenit tehty ja mitä tällä viikolla tuli opittua? Peruskestävyystreeneihin lähtö on helppoa, mutta kun ohjelmassa on vauhtikestävyystreenejä (vk) mä alan hannata. Viivyttelen lähtöä ja itseluottamus heikkenee. Näin juuri kävi tänään. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Vastoinkäymisiä on vaikka harvemmin niistä tulee julkisesti kirjoitettua.

Eilen vaihdon sunnnuntain ja lauantain treenien paikkoja, joten tänään oli vuorossa yhdistelmä vk-treeni: trainerillä ja juoksumatolla. Mielessä kävi siivous, jopa vaatteiden silittäminen, joilla olisi helppo siirtää treeni jopa toiseen päivän. Viivyttelystä ei kyllä ollut yhtään hyötyä. Päinvastoin, viivyttelystä johtuen en ehtisi enää treenin jälkeen uimahallille tekemään palauttavaa uintia, jota olin suunnitellut.

Härkää sarvista kiinni ja pyörän päälle. Tavoitteena oli saada tehtyä kolmesti vk-vauhtinen osuus. Lyhyen verran jälkeen lisäsin vastuksia ja koetin pitää kierroslukeman yli 80:ssa. Lonkankoukistajiin sattui, epävarmuus kasvoi. En pystyisi tähän. Hölläsin ja lyhyen levon jälkeen yritin uudelleen - heikolla menestyksellä. Päätin olla antamatta periksi ja tehdä VK-vedot lyhyemmissä pätkissä. Vähensin vastusta, mutta kierrosnopeuden pidin samassa. Nyt homma alkoi tuntua järkevältä. Siitä huolimatta puolessa välissä teki mieli lopettaa, mutta päätin jatkaa minuutin ja sitten taas toisen minuutin. Samaa rataa jatkoin viimeiseen minuuttiin asti, jolloin ei kyllä enää periksi anneta. Viimeinen vk-veto meni siis juuri niin kuin pitikin. Kaiken kaikkiaan pyörän päällä tuli oltua tunti, joten ihan ok vaikka kaukana tavoitteesta. Ok, koska tajusin, että mä pystyn kyllä tekemään mulle suunnitellut treenit, mutta mun tulee luottaa itseeni sekä unohtaa se nopeusmittari. Sykkeet ja kierrosnopeus ovat ne olleellisemmat mittarit mulle.

Pyöräilystä on tullut mulle henkisesti isoin peikko, josta on päästävä eroon. Kelit eivät suosi maantiepyöräilyä, joten iltaisin ei pääse tekemään edes lyhyitä pyörälenkkejä, mutta harkitsen vakavasti kevyitä ja lyhyitä trainerisessioita. Ei niistä haittaakaan ole. Jos tällä konstilla saan pyöräilystä yhtä mielekkään lajin kuin juoksusta, niin kai sitä voi ainakin yrittää.

Yhdistelmätreeniin sisältyi myös vk-juoksu. Läpimärkä paita pesukoneeseen, kuiva päälle, valmiiksi pakattu reppu mukaan ja siirtyminen salille. Ensimmäinen vk-veto meni rennosti eikä sykkeet aivan nousseet tavoitetasolle. Lyhyt palauttelu ja toinen samanlainen veto. Toiseen vetoon nostin hiukan vauhtia ja sykkeet nousivat vk-tasolle. Puolessa välissä alkoi selvästi jaloissa painamaan viikon treenit ja kolmannen vedon viimeisellä kilometrillä oli pakko ottaa käyttöön mielikuvat kisojen viimeisiltä sadoilta metreiltä. Miten voikaan niinkin lyhyt matka kuin yksi - vaivainen - kilometri tuntua ikuisuudelta. Tämän päivän treenin jälkeen ei ollut tunnetta, että olisin voinut mennä pidemmänkin matkan tai vähän kovempaa.

Juoksumaton reunalla istuin hetken ja mietin vieläkö tästä naisesta löytyy energiaa ja tahdonvoimaa tehdä lihaskuntotreeni.

Nuorempana käydessäni aktiivisesti salilla en oikein tahtonut ymmärtää ihmisiä, jotka eivät nauttineet salitreenistä, nyt kuulun tuohon samaan ryhmään. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, etten useampaan vuoteen ole käynyt tekemässä salitreeniä. Bodypumpissa tuli käytyä useampi vuosi ja viimeiset pari vuotta olen käynyt tekemässä salitreeniä epäsäännöllisesti. Nyt olen luvannut itselleni tehdä lihaskuntotreeniä useamman kerran viikossa kesäkuun alkuun asti, jolloin salikorttini menee kesätauolle. Niinpä vaihdoin juoksukengät kulahtaneisiin Karhuihin ja suuntasin kohti käsipainoja.

Lopettaessani lihaskunto-osuutta salilla alkoi spinde. Hetken, erittäin lyhyen hetken harkitsin sinne menemistä, mutta kropan energiatasot oli vedetty jo melko vähiin ja järki sanoi, että tämän viikon treenit ovat tässä. Niinpä pukuhuoneeseen sekoittamaan palautusjuomaani.

Tässä viikon treenit lukuina:






6.4.2013

Maantiepyöräilykausi polkaistu käyntiin

Olin jo lähdössä verrajuoksun jälkeen salille, kun avasin suuni, että huomenna kyllä lähden kokeilemaan maantiepyöräilyä, jolloin mieheni kertoi sään muuttuvan heikommaksi. Hetkeä myöhemmin pyörä oli auton takakontissa, monta kerrosta vaatetta päällä ja auto kohti kuivaa ja hiekatonta tietä.

Mutta siis ennen pyöräily kävin Khalin kanssa kevyesti juoksemassa. Ja tästähän se ajatus lähti päästä maantielle.

Autolla pyörä kaupungin läpi. Vaihtopaikaksi tuli John Deeren piha.





Lyhyestä tunnustelevasta pyörälenkistä muodostui tunti neljänkymmenen minuutin lenkki. Jossain vaiheessa vilkaisin ranteeseen n 18 minuuttia tultu. Uudemman kerran vilkaistaessani se näytti edelleen kahdeksaatoista minuuttia. Ei vaan voi olla totta, missä mikä!?! Polariin olen säätänyt erilaisia näkymiä riippuen harjoituksesta. Olin katsonut kellon lukemaan enkä kuinka pitkän ajan olin polkenut. Se lukema oli kyllä samalla näytöllä, mutta kellon aika näkyi pyöräharjoittelussa samalla kohdalla kuin vaikka juoksuharjoittelussa näkyy kulunut aika. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun teen vastaavan virheen. Tällä kertaa tuosta virheestä ei koitunut ikäviä seuraamuksia.

Takaisin vaihtopaikalle kuoriutumaan päällimmäisistä kerroksista ja vaihtamaan juoksukengät jalkaan.


Juoksun aikana aurinko painui taivaanrannan taakse

Miellyttävä pk-yhdistelmätreeni, johon yhdistin huomisen juoksutreenin. Huomenna siis tämän päivän treeni :)