31.10.2013

Rengasrikko


Eilen lähtiessäni uimahallilta oli auton takarengas TYHJÄ! Miten mulle voi käydä näin?!?

Onneksi vierellä oli treenattavani, joka ystävällisesti lupasi vaihtaa renkaan, jos löytyy vararengas ja tunkki. Ei tietoa kummastakaan. Ei auttanut muuta kuin alkaa tyhjentämään autoa. Matkassa oli mm fillari. Mulla on autossa aina jotain urheilukampetta.

Ei ollut vararengasta, ei ollut tunkkia. Löydettiin ihmeellinen muovipullo, joka sisälsi valkoista ainetta. Löydettiin joku härveli, jossa oli yksi letku ja yksi piuha. Onneksi oli ohjeet ja niitä ymmärtävä mies.



Pullo kiinni härveliin, letku renkaaseen ja piuha auton tupakansytyttimeen ja laiteeseen virta.



 Siinä me kolmistaan - Minna, Jukka ja minä - ihmeteltiin nykytekniikkaa. Tämän jälkeen mä tiedän mitä tehdä rengasrikon sattuessa.



Pian rengas oli täynnä ja pääsin jatkamaan matkaa suoraan talvirengaiden vaihtoon fillariliikkeen kautta. Tulihan kallis päivä!

Aikataulut menivät hiukan uusiksi, mutta sain talvirenkaat alle, ehdin juoksutreeneihin ja sain pyörääni uuden takarattaan. Huonosti nukutun yön jälkeen tässä oli ihan tarpeeksi aktiviteettiä yhdelle päivälle!

26.10.2013

Paluu treenien pariin

Muutaman viikon olen päässyt tekemään hyviä treenejä. Treenit ovat koostuneet salitreenistä, joka on ns jaksijakoinen ohjelma, joka on ihan omaa käsialaani. Yhtenä päivänä yläkroppa ja toisena päivänä alakroppa. Aikomukseni on käydä kolmesti viikossa salilla ja tavoitteena lihasvoiman parantuminen


Kerran viikossa pyrin käymään laadukkailla juoksutekniikkatreeneissä. Tähän mennessä olen ollut erittäin tyytyväinen treeneihin ja saanut hurjasti oppia. Treenejä vetää yleisurheiluvalmentaja. Tehdään loikkia, opetellaan käyttämään nilkkaa ja tehdään loistavia oheistreenejä ennen varsinaista treeniä.


Pyörän päälle olen päässyt kahdesti. Ensimmäisen kerran jälkeen olin varma, että tää oli taas tässä. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha, mutta peruin toisen spindetunnin samalta viikolta. Vasta seuraavalla viikolla menin 45min spindeen.  


Kurssilla harjoiteltiin kolmiportaisen pp-ergotestin tekemistä. Ja kas kuka olikaan meidän ryhmän koekani?!? On vaan mielenkiintoista olla porukan vanhin ja ainoa kestävyysurheilija. Muun porukan piti arvioida aloitus watit perustuen lämmittelyn sykkeisiin. Olivat vaan ekaksi sitä mieltä, että laskevat mun sykkeen maksimisykelaskukaavalla eli 220-ikä, jonka perusteella olisivat saaneet mun maksimisykkeeksi mun anaerobisen kynnyksen ja testi olisi antanut aivan väärän tuloksen.

Aloittivat kuitenkin 70watilla ja 4min jälkeen nostivat 100 wattiin. 8min jälkeen oltiin jonkin verran jäljessä tavoitesykkeistä.  Nostivat 160 wattiin. 12 min täynnä ja mun sykkeet olivat pitäneet olla anaerobisella tasolla, mutta eihän ne olleet. Kysyivät joskos jatkaisin vielä 4 tason eli vielä 4 min. Lisäsivät watteja, mutta eivät kertoneet kuinka paljon. Missään vaiheessa testiä en tiennyt millä wateilla poljin. Suostuin jatkamaan testiä. Hups! Ja sitten poljin ylämäkeä! Mieli teki polkea uupumukseen asti, mutta 14 min kohdalla tiesin, etten pysty testamaan todellista maksimisykettäni. Sen verran pakara ja takareisi joutui tekemään töitä, etten halunnut tietoisesti ärsyttää iskiasta. 16min jälkeen sykkeeni oli 171 eli anaerobisen kynnyksen tuntumassa. 200 wattiin olivat nostaneet tehot. Mielestäni oikein hyvät watit huomioiden nää viimeaikaiset ongelmani.

Vertauksen vuoksi laitan tähän ohjeelliset watit: naisten maksimi on 100Wja miesten 140W. Watteja nostetaan 10-40W per taso eli alkuwatit saattavat olla jopa 20-40W.

Uimahallissa olen viihtynyt niin altaan reunalla kuin vedessäkin. No tämä tuskin yllätti ketään :).
Aikainen maanantaiaamu altaan reunalla
Treenien lomassa olen herkutellut sushilla.....

sekä jogurttipäällysteisillä herkuilla kera cafe au laitin.

13.10.2013

Hyvinkää - Joensuu - Hyvinkää - Rajamäki - Helsinki - Hyvinkää

Viikonloppu, joka oli täynnä tekemistä ja viihdettä, mutta ainoastaan yksi treeni. Miten tämä on mahdollista?

Perjantaina klo 10 hyppäsin junaan määränpäänä Joensuu ja Hannen Iron(wo)manbileet. 


Ironwomanbileissä juhlistettiin Hannen mahtavaa suoritusta Nastolassa. Juhlaväki koostui Hannelle tärkeistä ihmisistä. Illan aikana pidettiin puheita ja kohotettiin maljoja. Ironwomanilla oma malja:


Alkuillasta malja täyttyi shampanjasta:


 Karaokebaarin puolelle siirryttäessä malja täyttyi hiukan erilaisesta juomasta:


Juhlapaikassa esiintyi Ironwomanin teinivuosien idoli ysäribileiden merkeissä: 




Ilta meni nopeasti tanssien ja tutustuen juhlaväkeen. Oli upea nähdä, kuinka Hannen ystävät ovat tukeneet ja ymmärtäneet hänen tavoitteittaan urheilun saralla. Ja miten ylpeitä he olivat Hannen saavutuksista! Aivan mahtavaa! Toivottavasti tämä ei ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun tapaan nämä ihanat ihmiset.

Lauantaina oli aika astua uudestaan junaan, mutta ennen kotimatkan alkua käytiin Hannen ja Hannan kanssa kahvilla. Miten aika voi lentää! Juttua olisi riittänyt.

Kolme naista ja kolme erilaista kuumaa juotavaa:




Kotimatka meni yhtä mallikkaasti kuin menomatkakin Joensuuhun. Junamatkat käytin hyödykseni kirjatessa treeniohjelmaa, päntätessäni latinaa ja lukiessani kirjaa: I don't know how she does it?" 


Siis niin rennosti kuin vaan oli mahdollista:


Sunnuntai meni sitten vahvasti uinnin merkeissä. Aamulla valmentamassa Rajamäellä ja iltapäivällä itse treenaamassa Mäkelänrinteessä.

10.10.2013

Syksyinen kevyt juoksulenkki



Vihdoinkin! Jo kesällä suunnittelin aloittavani pitkien rauhallisten juoksulenkkien tekemisen viimeistään syyskuun alussa. Asiat eivät sitten mennetkään suunnitelmieni mukaisesti.

Tänään, 10.10. ja Aleksis Kiven päivänä, tein ensimmäisen pitkän juoksulenkin. Rauhallisen parin tunnin setin, josta juoksua tuli varmaankin sellainen tunti ja kolme varttia keskisykkeen ollessa 126. Miten ihminen voikaan nauttia lenkkeilystä! Reisiin taikka lantionseutuun ei sattunut, ei vetänyt eikä jaloissa tuntunut outoa väsymyksen tunnetta juoksun aikana. Lepo on tehnyt tehtävänsä niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Treeni-intoa löytyy ja kroppa kestää rasitusta, joskaan ei vielä ole täysin kunnossa. Iskiashermo kyllä muistuttaa vielä löysäämään tarvittaessa. Pohje kestää hyvin kevyttä juoksua, mutta jyrkimmissä nousuissa pohjelihas tuntuu jäykältä. Summa summarun; loistavaa toipumista!

8.10.2013

Hyvää ruokaa liikuntojen välissä

Tyttärellä oli koulutehtävänä tehdä vanhemmille kolmen lajin päivällinen. Päiväksi valikoitui sunnuntai ja tällaista ruokaa meille tarjottiin:

Alkusalaatti (äiti unohti kauppaan fetan ja oliivit)

Itselleen ja isällä kokki valmisti liharuuan:

 Ja mulle juustoisen ja kermaisen kasvisgratiinin:

Päivällisen kruunasi Panna Cotta marjoilla:


Olihan maukas päivällinen!


Uusi viikko alkoi normaalin tapaan uintivalmennuksella. Meinasi vaan valmentaja vetää sikeitä uintitreenien ajan. Olin kyllä heränyt herätykseen, mutta nukahtanut uudestaan. Jokin sai hereille kymmentä minuuttia ennen kuin mun piti lähteä kotoa. Onneksi reppu oli pakattu jo illalla eikä aamuun jäänyt muuta kuin aamupalan teko. Hallilla olin paria minuuttia vaille seitsemän, kun halli aukeaa tasalta. Huh, että oli lähellä myöhästyminen.

Uintitreenit meni hyvin ja jo ennen treenien alkua sain positiivista palautetta syvien vatsalihasten aktivoimisesta. On kuulemma auttanut juoksuun! Hienoa! Treenien jälkeen tuli toinen kaveri kertomaan, että on sillä lapatuella merkitystä uintiin. On sillä, on.

Salitreenin olen aloittanut juuri niin kuin opetetaan pitkän tauon jälkeen. Eli isoja lihaksia, pieniä painoja, toistoja 10-15 ja muutaman kerran viikossa.

Sen lisäksi, että tunnustelen missä kunnossa tää oma kroppa on, niin samalla koetan myös opiskella lihaksia. Vihossani ei ole ainoastaan liikkeiden nimet vaan myös kuinka se tehdään oikein, mitkä lihakset osallistuvat liikkeeseen ja mitkä ovat avustavia lihaksia kussakin tekemässäni harjoitteessa. En ole vielä kovin pitkällä. Kova pää ja silleen.....

Kauniista, lämpimästä ja kuivasta syyssäästä koetan kyllä päästä nauttimaan mahdollisimman paljon. Khalin kanssa ollaan käyty jo yhdellä semi-pitkällä hölkällä, mutta me ollaan ihastuttu rinnetreeniin. Viime viikolla sitä käveltiin ylös-alas, mutta tänään uskaltauduin jo juoksemaan rinnettä ylös ja hölkkäämään alas.

Kyllä mä yksinkin pärjäisin lenkillä, mutta kun laitan lenkkivaatteita päälläni hyörii nelijalkainen kiinni mun jaloissa. Eteiseen päästyäni tää karvatassu istahtaa kauniisti eteiseen odottamaan talushinnan laittamista kiinni.
jos mä istun kauniisti ja vielä vähän poseeraan, niin ei se voi yksin lähteä
(Usein Khali kääntää pään poispäin pyrkiessäni kuvaamaan sitä)

 Kun on koira, voi poiketa tutkimaan kaikki mahdolliset kolot:


Ja juosta vähän siellä ja täällä:

Loppuverra menossa rinteen loivimmassa kohdassa:


Ja tältä se rinnetreeni näyttää mun osalta Polarin käyrinä, joka sisälsi alkulämmittelyn (loiva rinne)+ 4 nousua "juosten" palautus hölkäten alas + 4 nousua kävellen palautus yksi hölkäten/kävelen sekä loppuverrran (loiva rinne):


Kunto on laskenut. Mutta kun pohjalta lähtee, niin on vain yksi suunta ja se on ylöspäin!

5.10.2013

Syksyisiä kuvia

Muutamia kuvia lokakuun alusta:
Pakkasaamu 2.10.

Vantaankoski 2.10.2013

Vantaankoski 2.10.2013

Vantaankoski 2.10.2013

Hyvinkään Sveitsi 4.10.2013

4.10.2013

Haaste


Laura Treeniä, traumoja ja trikoita -blogin takaanta heitti mulle haasteen viime viikonloppuna. 

Ilmeisesti tarkoitus on jollain tasolla avata niitä arkipäivän tärkeitä esineitä/asioita.

Laukku: jokaisella naisella on varmaan jonkilainen laukku. Itselläni niitä on monia, mutta kaksi on ylitse muiden arkikäytössä. Molemmat on hankittu Century 21:stä, mutta eri vuosina. Edessä olevan sain mieheltä viettäessämme viikon verran Manhattanillä yhdeksän vuotta sitten ja toisen ostin vuonna 2010 käydessäni tapaamassa isäntäperhettäni sekä osallistumassa luokkakokoukseen Waterloossa.


Lompakko: Lompakon sijaisuutta hoitaa Golla

Korut: hopeisia suosinut jo useamman vuoden.

TV: kaksin kappalein löytyy. Passivoiva vehje, jota tulee töllötettyä aivan liian usein.

Kännykkä: tällä hetkellä käytössä E7.

Tennarit: ei ole

Kengät: Ranskalaiset korot. Elegantit ja naiselliset. Kenkäpareja löytyy lähes jokaiseen tilanteeseen, enkä ole laskenut kenkiäni.

Farkut: Lee

MP3: iPod Shuffle

Tietokone: Miniläppärikokeilun jälkeen MacBook Air. On varmaan hyvä heti, kun oppii käyttämään. Vielä tässä vaiheessa logiikka ei täysin aukea. Kuvia siellä täällä, mutta miksi ihmeessä!

Aurinkolasit: Edelliset rikkoutuivat aivan kesän lopussa. Nyt käytössä on ikivanhat.

Meikit ja Meikkivoide:  BB + alla olevat meikit niin arkeen kuin juhlaan.

Kasvovoide: Yhtä monta purkkia kuin meikkejäkin. Sanontahan taitaa mennä jotenkin niin, että iän myötä meikit vähenee ja ryppyvoiteet lisääntyvät.

Shampoo/hoitoaine/pesuaine:

Tuoksut: vaihtelevat fiiliksen ja tilanteen mukaan. 

Mineraalivesi: Soodastream +vesi + aloe-yrttijuomatiivisti

Viini: Ah! Hyvää punaviiniä ja tummaa suklaata......

Drinkki: tämä kiintiö tullut täyteen vuosia sitten.

Leipä: arkena jälkiuunipalat.

Ruoka: lihaton- ja kalaton ruokavalio.

Jäätelö: Ben&Jerry joitain kertoja vuodessa. Nam!

Karkit: Parrotsin herkut ja jos niitä ei ole saatavilla niin irtokarkit.



Kampaaja: Ei ole vakituista kampaajaa. Käyn silloin kun siltä tuntuu.

Lehti: Juoksija, Anna, Aku Ankka (milloin Aku Ankan tilauksen saa lopettaa?)

T-Paita: Pari laadukasta toimisto approved t-paitaa ja nippu tapahtuma/seura/finisher t-paitoja.

1.10.2013

Koulutusta ja kuntoutusta


Uusi kausi starttaa sunnuntaina ja tässä vaiheessa viikkoa näyttää siltä, että niin iskias kuin pohje on saanut tarvittavan levon. Monta viikkoa onkin mennyt lähes hiipien eteenpäin niin kotona kuin ulkona. Khali on ollut hätää kärsimässä, kun ei ole päässyt juoksemaan metsään.

Kineosioteippaus alkaa olemaan tuttu näky mun kropassa. Tällä kertaa fyssari teippasi pohkeen keppien jälkeen:


Sunnuntaina kävin ensimmäisellä lenkillä, josta voi jo sanoa, että se oli kävelyä. Valitsin maastoksi mahdollisimman tasaisen jotta askelta ei tarvitse viedä kovin pitkällä taakse. Hyvin meni ja seuraavana päivänä uskaltauduin jo kävelemään ulkoilureiteillä ilman keppejä ilman kinesioteippausta. Ja illalla meillä oli yksi onnellinen ja väsynyt koira kotona.

Tänä aamuna ei ollut tietoakaan hermoperäisestä ärsyttävästä jatkuvasta vedosta jalkaan ja lantionseudulle. Pohjekin tuntui samalta kuin ennen vamman syntymistä. Niinpä uskaltauduin kaivamaan kävelysauvat esille ja suunnistamaan rinteeseen. Varovasti tunnustellen nousin loivimman rinteen. Ei minkäänlaisia ikäviä tuntemuksia. Siispä uudestaan alas. Rinne rinteeltä otin tavoitteeksi jyrkimmän rinteen. Rauhallisella askelluksella, mutta päättäväisesti nousin rinteet ylös.

Sykemittari oli matkassa, mutta kuuntelin enemmänkin hengitystäni ja jalkoja. Tiedostan kuinka heikossa hapessa sitä ollaan reilu puolentoista kuukauden tauon jälkeen. Nyt lähdetään rakentamaan peruskuntoa rasittamalla malttillisesti sydäntä ja koko kehoa. Vaikka rinteitä nousinkin ylös, niin eipä tuo syke ollut noussut yli aerobisen kynnyksen. Kyllä on vihreää!


Noin kaksi viikkoa sitten alkoi opiskelut. Mielenkiintoista on ollut. Jo koulutukseen mennessä tiedostin kuinka vähän tiedän, mutta että näin vähän tiedän! Paljon on siis opittavaa ja osa asioista on vaan päntättävä päähän.

Tämä on vielä selkeää:

Nyt alkaa vaatimaan keskittymistä ja pänttäämistä:


Seuraavien kuukausin aikana nämä näkymät tulevat erittäin tutuksi: