29.2.2012

Mikä "maksaa"?


Aurinko paistaa ja linnut visertävät, vaan en ole vieläkään ilmoittautunut Joroisille. Muutenkin ensi kesän suunnitelmat ovat auki. En ole saanut tehtyä päätöksiä, pelkästään jahkailua.

Hotellin olen varannut mahdollisuudella peruuttaa varaus. Minkä vuoksi en ole ilmoittautunut kauden tärkeimpään kisaan? Siihen, mihin kaikki treeni tähtää? 

Ehkä rimpuilen ajatuksen kanssa siirtymisestä kuntosarjasta ikäsarjaan.  Kuntosarjassa ei erottuisi, ei osallistujalistalle eikä tuloslistalla. Olisin yksi muiden joukossa. Ikäsarjassa ei ole montaa osallistujaa, ja heidän aikansa eivät ole hurjan kaukana omastani. Uskallanko lähteä mukaan tuohon porukkaan? Pelkäänkö epäonnistumista? Tunnenko itseni epäonnistuneeksi ja treenin turhaksi, jos olen ikäsarjani viimeinen? Riittääkö kuntoni kilpailemaan ikäsarjassa? Onko hölmöä lähteä ikäsarjaan maantiepyörällä? Ilmasssa on paljon kysymyksiä, joista heijastuu epävarmuus.

Viime vuoden kisassa lähes kaikki meni pieleen (huonosti nukuttu yö, aamulla olisin halunnut vaan nukkua, veteen mennessä jalat painoivat, pyöräilyssä ketjut irtosivat kerran, toinen ja kolmas pyöräilykierros ei tuntunut laisinkaan hyvältä, juoksu osuudella ensimmäiselle kierroksella jokainen askel vihlaisi jalkapohjasta, nesteen eivät pysyneet sisällä, energia ei imeytynyt, maalissa olin turvoksissa), mutta maaliviivan ylitin. 

Oma tavoite on selkeä, mutta sarja ei. Tavoittelen tasaisen hyvää suoritusta. Maalissa oloa, että tein parhaani, enempää en olisi pystynyt, mutta oksentaa en halua tai muuten voida pahoin. Paria metriä ennen maaliviivaa haluan tuulettaa samalla riemulla kuin ensimmäisen puolikkaan jälkeen. Aitoa onnistumisen iloa. Tulin, tein sen ja voitin itseni! 
 

27.2.2012

Mastersuintiryhmä löytynyt


Viikon 8 treenit menivät kokonaisuudessaan onnistuneesti. Tein myös päätöksen uimaseuran vaihtamisesta.

Kolme vuotta sitten liityin naapurikylän uimaseuraan, jossa oli aktiivinen mastersryhmä.  Aktiivinen tuo oli, mutta valmentajaa siellä ei ollut silloin eikä ole edelleenkään.  Puolitoista vuotta sitten aloin käymään HelTri:n uintitreeneissä, jotka olivat todella hyviä ja erittäin pätevä valmentaja. Ongelmaksi vuosi sitten tuli työkiireet ja pitkät päivät, jolloin en ehtinyt treeneihin. Tuolloin siirryin Mäkelänrinteeseen, jossa oli mahdollisuus uida pitkällä radalla. Kesän jälkeen kuulin, että HelTri:llä oli enää yksi rata käytössä ja ryhmä täynnä. Tri-Lahdella on oma uintivuoronsa perjantai-iltaisin, mutta tuolla ei ole valmentajaa. Lisäksi ei ole mitään mieltä ajaa tuntia per suunta tunnin treenin vuoksi.

Viime vuoden lopulla aloin uudelleen etsimään aktiivista mastersryhmää. Tiedän puutteeni uinnissa, mutta tekniikka ei korjaannu ellei sitä jatkuvasti joku ole korjaamassa eikä vauhti kasva uidessa samaa vauhtia treenistä treeniin.

Kävin tutustumassa paikallisen uimaseuran mastersryhmään, joka todellisuudessa ei kyllä ole mastersryhmä. Ryhmä koostuu n. 18-20 ikäisistä juuri aktiivisen uintiuransa päättäneistä uimareista. Muutaman kerran kävin heidän kanssaan uimassa, mutta treenit eivät olleet sitä mitä itse hain.

Olen ollut tietoinen, että Tuusulassa on mastersryhmä, jolla on valmentaja. Olen kuitenkin pitänyt matkaa hiukan ongelmallisena.  Kiukun kasvaessa ja huomatessa, että muut kehittyvät hurjaa vauhtia päätin ottaa yhteyttä Tuusulan uimaseuraan selvittääkseni mahtuisiko heidän mastersryhmään vielä yksi uimari.

Viime viikolla kävin tutustumassa heidän treeneihinsä ja sain erittäin positiivisen vaikutelman. Treenit sopivat omaan tarpeeseen, ryhmää valmentaa kokenut valmentaja ja ryhmässä on itseäni kovempia uimareita.  Treeniajat ovat järkevät. Bonuksena on, että nykyisen salikorttini maksuun sisältyy uimalan sisäänpääsy. Pääsen siis uimaan ja uimahallin salille maksamalla salin kk-maksun. 

Seuraa pääsen edustamaan vasta ensi kaudella, sillä lisenssin olen maksanut kaudella 2010-2011 edustaen toista seuraa. Olematta edustamatta mitään seuraan kaudella 2011-2012, pääsen edustamaan uutta uimaseuraa ilman seurasiirtoja ja siirtomaksuja ensi kaudelle, joka alkaa elokuussa. 

Treeniviikko päättyi pitkään pk-juoksuun ja viikolla väliin jääneen vk-juoksun tekemiseen. VK-juoksun olisin jättänyt väliin, mikäli jaloissa olisi ollut hiukankin epämiellyttävää tuntemusta. Mutta aamupäivän pitkän lenkin aikana jalat tuntuivat kevyiltä ja lenkin jälkeen ei ollut mitään epämiellyttäviä tuntemuksia.

Koska ulkona ei ollut mitään asiaa juosta kovaa, lähdin illalla salille valtaamaan yhden juoksumatoista. Lämmittelyn jälkeen sama keveys oli edelleen, joten nopeutta nostamaan. Viisi kertaa nostin nopeutta säännöllisin väliajoin. Olisin halunnut juosta pidempäänkin, mutta annetaan juoksunälän kasvaa pitämällä maltti treeneissä.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

25.2.2012

Suolaa ja kookosta


Aamulla olin jälleen pyöräilytekniikkaharjoituksissa. Ajomatkalla jalat tuntuivat jotenkin väsyneiltä. Monesti tuntemus menee ohitse lämmittelyn jälkeen. Lämmittelyn jälkeen ei lähdettykään hinkkaamaan tekniikkaa vaan lähdettiin yhdistämään tehoja ja hyvää tekniikkaa. Eteen iso vastussa ja taakse puoleen väliin pakkaa. Aloitus kierrokset olivat 80/min, jonka nostettiin 90, 100 ja 110. Tavoite oli päästä wateissa 170, mutta piiskuri sai mut pyörittämään pyörää tasaisesti ja watit nousivat. Hiki lensi. Harjoituksen päättyessä kuulin, että 190 wattiin pääsin. Ei tuo luku päätä huimaan, mutta minulle erittäin hyvä.

Tuon jälkeen sitten tekniikkaharjoittelua. Jalat eivät tuntuneet yhtään hyviltä. Kivuliasta, vaikeaa.
Tavoitteena oli toistaa ensimmäinen harjoitus, mutta emme päässeet kierroslukemissa kuin 90, kun sanoin, että nyt riittää. Reisiä suorastaan särki, tuntui äärimmäisen tuskaiselta. Mielestäni ei ollut mitään syytä jatkaa tekniikkaharjoituksia, jos keskittyminen on väärässä asiassa ja alkaa vääntää sisulla eikä tekniikalle. Olimme samaa mieltä asiasta. Ennen kuin sain luvan nousta pois pyörän päältä, selvitettiin reisin kunto. Melko tiukalta kalvot tuntuivat. Sain muutaman vinkin miten niitä voisi hieroa kotona. 

Keskustelimme myös suoloista. Olen niitä ihmisiä, jotka oikeasti hikoilevat.Kuin suihkussa olisi käynyt. Sain ohjeen ostaa neljän suolan sekoitusta. Sellaista en löytänyt tähän hätään, mutta ruususuolaa ja kookosvettä suosittelivat ruohonjuuressa. Näiden lisäksi tummaa chilisuklaata tuli mukaan.

Kotitehtäviksi tuli siis hieroa jalkoja päivittäin?! ja viikolla tulee tehdä omatoimisesti samoja harjoitteita kasvattaen aikaa maltillisesti.

Joka tapauksessa harmituksen määrä oli sanoin kuvaamaton.


22.2.2012

Vauhtikestävyyttä spindepyörän päällä


Olipahan eilen taas spinde! Juuri ei PK-alueella käyty ennen jäähdyttelyä ensimmäisten polkaisujen jälkeen.

Tunti jakautui selkeästi kahteen osaan. Ensimmäisen osan jälkeen keskisykkeeni oli juuri ja juuri vielä VK1 -alueella. Jossain vaiheessa musiikin vaihtuessa tuli hiljainen hetki ja raskas hengästymiseni taisi kuulua läpi salin. Toisen osan jälkeen keskisyke oli jo VK2 -alueella vaikka tähän osuuteen tuli mukaan palauttava osuus, jonka aikana sykkeet laskivat hetkellisesti aerobisen kynnyksen alapuolelle vajaat 10 pykälää. Maksimisykkeet molemmissa osioissa menivät anaerobisenkynnykset ylitse.

Olen tyytyväinen, että monien vuosien jälkeen olen löytänyt spindevetäjän, jonka tyyli sopii minulle ja saan tunneista irti sen mitä haluan. Melko hankalaa on ollut löytää vetäjää ja tuntia, jossa pystyn pitämään VK-tason pidempään yhtäjaksoisesti. Usein tunneilla sykkeet nousevat hetkellisesti ja sitten laskevat nopeasti.

Pientä pelkoa on siitä kuinka polvet kestävät tällaista menoa. Toisaalta en kuitenkaan käytä kovin raskaita vastuksia, kuten vuosia sitten, jolloin vääntämällä väänsin vakavin seurauksin.

Kovan treeniin päätteeksi infrapunasaunan lämpö tuntui erinomaiselta. Kun vielä oli mukavaa seuraa, niin tuntihan siellä vierähti ja 7.5 dl vettä.

20.2.2012

Kevyt viikko päättyi yhdistelmätreeniin


Viime viikko oli kevyt, joskaan treenimäärä ei jäänyt kovinkaan alhaiseksi, mutta kaikki treenit olivat puhtaita PK-tason treenejä. 

Sunnuntaina treenisuunnitelmat vaihtuivat kolmesti. Ohjelman mukaan olisi pitänyt mennä juoksemaan 75 minuutiksi ja sen jälkeen uimaan 45 min. Ilma ei millään tavalla houkutellut ulos. Lisäksi kiukuttelin oman kylän uintimahdollisuuksista. Pieni halli, jossa ei ole yhtään rataa varattu nopeille kuntouimareille. Oma motivaationi lähteä oman kylän uimahalliin talvisin on todella huono. Sen muutaman kerran, kun olen päässyt uimaan radalle, on rata otettu hyppääjien käyttöön kesken oman treenini. Halli on äärimmäisen kompakti. Kuusi rataa, joista kaksi keskimmäistä rataa suljetaan hyppytornin ollessa auki. Näin ollen toiselle puolelle jää kaksi rataa (ilman rataköyttä) kuntouimareille, jossa tulee uida kiertäen. Ja toiselle puolelle jää kaksi rataa vesijuoksijoille ja yleiseen käyttöön. Jos hyppytorni ei ole käytössä, niin keskimmäiset radat ovat uintiseurojen käytössä. Näiden pohdintojen jälkeen jätin uinnin suosiolla väliin. Haluaisin löytää sopivan ryhmän, jossa olisi valmentaja.  Päästä treenaamaan ryhmässä, jossa joudun oikeasti uimaan eri vauhdeilla. Omatoimisen uimisen heikkoutena on juuri vauhdin puuttuminen. Asia alkoi harmittaa sen verran, että googletin mastersuintiryhmiä. Eräs uintiseura sai sähköpostini ja katsotaan onko heidän ryhmissä tilaa vielä yhdessä uimarille. Sunnuntain uintivuoro hiukan tuntuu absurdilta. Sunnuntaiaamuna klo 8 pitäisi olla uimahallissa. 

Seuraava idea oli lähteä juosten salille ja mennä CXworks:n hakemaan keskivartalon lihaksia. Lunta satoi ja ajatus siitä, että salin jälkeen pukisin märät vaatteet päälle, ei kuulostanut ollenkaan houkuttelevalta. Parin viestin jälkeen tuli lopullinen suunnitelma.

Treenikaveriakaan ei keli houkutellut hiihtämään ja juoksemaan. Minulla oli suunnitelmissa saada tehtyä pk-treenin lisäksi salitreeniä, joten teimme suunnitelman yhdistää nämä kaksi: alkuverra juoksumatolla, salitreeni, spindesaliin pyörittelemään, jonka jälkeen vielä 30 min juoksua matolla. Tuolla yhdistelmällä saimme hiukan yli kahden tunnin erinomaisen pk-treenin aikaiseksi.

19.2.2012

Taide-elämys

Helmikuu 2012
Piti kysyä perheen muilta jäseniltä näkevätkö he saman kuin minä katsoessaan ikkunasta ulos.

Kyllä, lumi puunoksalla on luonut nykytaidetta.

Ei tarvitse mennä olohuonetta kauemmaksi hakemaan taide-elämyksiä.

18.2.2012

Sykettä takareisiin


Lauantaiaamu ja kello soi 7:ltä. En ole aamuihmisiä, joten kyllä tämä laittaa miettimään mihin oikein olen itseni laittanut ja mihin kaikkeen sitä suostuu vapaa-ehtoisesti. Perinteinen rauhallinen lauantaiaamu on vaihtunut treeniaamuksi. 

Hurjan pitkää palautumista ei ehtinyt tapahtua ennen lauantaiaamua. Perjantai-illan uintitreeni päättyi vasta ilta puoli kymmeneltä.

Treenikamat on pakannut illalla, kun en todellakaan ole niitä ripeimpiä ihmisiä aamuisin. Smoothie, reppu, treenikassi ja pyörä ovesta ulos ja autoon. Myöhästyin vain muutaman minuutin, mutta olin ensimmäinen paikalla. 

Pyörä oli nopeasti trainerin päällä ja päästin aloittamaan tekniikkaharjoittelut. Monenlaista taas tehtiin. Edelleen pääpaino on takareisin ärsyttämisessä. Oikean puoleinen antaa sykettä, mutta toinen puoli on kyllä niin laiska. Jälleen aika meni nopeasti ja varttia vaille kymmenen oli pakko mainita omasta aikataulusta. Ennen kuin pääsin pois pyörän päältä, lähdettiin hakemaan nopeutta nostamalla kampikierroslukumäärää. Tavoitteeksi mulle heitettiin aluksi 120. Tuon saavutettuani toiselle kerralla tavoite nostettiin 140. Tuo oli liikaa. 135:n pääsin toisella kerralla ja viimeisellä kerralla mittari näytti 137. Nykyisillä taidoilla tuon nopeammin en pysty pyörittämään. 

Edelleen toinen polvi karkailee omille teillleen eikä ylävartalo ole rento, takareisin laiskuuden lisäksi. Edistystä on kuitenkin tapahtunut vaikka kuluvalla viikolla en päässyt kuin kerran itsenäisesti harjoittelemaan viime viikolla. Lihaskuntotreeniä tuli vielä vähemmän. Täydet 0 tuntia. 

Tekniikkaharjoittelun jälkeen kävin vielä seuran spinning-tunnilla. Lähes kahden tunnin tekniikkaharjoittelu tuntui jaloissa, ei millään meinannut lähteä jalat käyntiin. Toisaalta meneillään on kevyt viikko ja ainoastaan PK-treeniä, joten koetin pitää positiivisen mielen. Toinen tunti sitten tuntui loppuvan kesken. Toiselle tunnilla oli selkeät nopeat ja todella raskaat kohdat. Raskaat osuudet otin voimaharjoitteluna ja pyörästä kaiken irti mitä siitä lähti. Vastukset vaan loppuivat;).

17.2.2012

Kevyesti flunssan jälkeen

Olipa ihana päästä eilen ulos ja kevyesti hölkkäämään. En millään malttanut kääntyä kotiapäin. Matkan pituutta en tiedä, kun tietoisesti jätin GPS:n kotiin ja pidin sykkeitä silmällä. Tavoite oli pitää syketaso PK 1:llä eli todella matalalla. Edes ylämäissä en antanut sykkeiden nousta aerobiselle kynnykselle. Todellista kestävyysharjoittelua. Pari tuntia meni mukavasti ulkoillessa.

Jotta mulla ei olisi vapaa-ajan ongelmia, niin treenaamisen lisäksi opiskelen työn ohessa. Viime syksy meni kuitenkin painiessa uusien työtehtävien parissa ja jäin hiukan jälkeen opiskeluissani. Imeisesti en kuitenkaan ole ainoa, sillä eilen opintokoordinaatorilta tuli muistutusviestiä yhteisesti kaikille: "Rästitehtävät olisi suoritettava pois ennen seuraavia lähipäiviä". Helpottava tieto etten ole ainoa, joka painiskelee ajanpuutteen kanssa. Onneksi ei ole montaa tehtävää rästissä. Yksi pakollinen tehtäväkokonaisuus sekä yksi vapaaehtoinen tehtävä tekemättä. Kuinka ollakaan, tuo vapaaehtoinen on huomattavasti kiinnostavampi.

Tänään menen käymään seuran uintitreeneissä, johon olemme saaneet kokeneen uintivalmentajan. Kiitos aktiiviselle henkilölle, joka onnistui järjestämään valmentajan paikalla ja tarpeeksi osallistujia valmennukseen. Mielenkiintoista nähdä millainen ryhmä meitä on kasassa. 

16.2.2012

Vihreän teen voimalla

Tauti taltutettu! Täsmälääkkeet olivat; useampi litra päärynän makuista kiinalaista vihreää teetä, inkiväärin makuisia imeskelytabletteja, pullaa/mansikkahilloa/kermavaahtoa ja tummaa suklaata.

Eilen maltoin pysyä kotona vaikka kovasti teki mieli mennä kevyellä lenkille. Puhelu valmentajan kanssa auttaa usein;). Ja tuon lauseen jälkeen tulee mieleen, että minkähän ikäinen sitä taas olikaan.

Maanantai-iltana ehdin jo pelästyä olenko mahdollisesti treenannut liikaa, kun polvia ja muutamia muita niveliä särki. Kaikki nuo säryt ovat nyt poissa. Ilmeisesti osa kivuista kuului taudin kuvaan, mutta osa johtui aivan varmasti edellisen viikon treenimäärästä ja tehoista. Ikä painaa ;).

Loppuviikko mennään rauhallisilla treeneillä, jotta ensi viikolla päästään treenaamaan tehoilla.

15.2.2012

Tauti iski,


..... mutta ei kaatanut täysin sängyn pohjalle.

Parin päivän ajan lämpö on sahannut edestakaisin. Olisin mielummin ottanut kunnon kuumeen kuin tälläisen melkein sairaana olotilaan. Aamulla ei ollut enää lämpöä, mutta päivän mittaan kurkku on kipeytyy asteittain. Siitäkin huolimatta, että olen pyrkinyt olemaan hiljaa peruuttamalla kaikki ei-akuutit palaverit ja työskentelemällä kotoa käsin tämän päivän
.
Nyt pitäisi vaan malttaa levätä välttääkseen taudin pitkittymisen, mutta kuumeettomani on todella haastavaa jättää treenit väliin. Kovasti tekee mieli päästä liikkumaan, edes rauhallisesti.  

14.2.2012

13.2.2012

Lähes täydellinen treeniviikko takana


Erinomaisen treeniviikon kruunasi sunnuntain kevyt juoksulenkki. Vaikka alku oli hiukan takkuista ja menin melko hitaasti, niin 40 min jälkeen tämäkin dieselkone heräsi.  Seuraava tunti meni mainiosti. Juoksu oli kevyttä ja sykkeet selkeästi PK 1-tasolla. Huolimatta alun vaiteliaasta menosta, on vauhti kasvanut hiukan yli 1.5 km/tuntia kahden vuoden aikana. Olen todella tyytyväinen. Takana oli kuitenkin melko rankka treeniviikko eikä ikää ole mitenkään puolellani. 

Viikon kovimmat treenit osuivat tiistain spindeen, jossa tunnin vetäjä sai minut ylittämään itseni. Hänen tuntinsa poikkeavat muiden vetäjien tunneista. Hän kiertää salia, tarkkailee sykkeitä ja käyn kannustamassa. Tällainen valmentajamainen tyyli sopii minulle oikein hyvin. 

 Torstaina oli nousevavauhtinen juoksu, jota jännitin jo etukäteen. Kun ohjelmassa lukee VK II tai anaerobinen kynnys, alan epäilemään omaa kuntoani ja kykyäni liikkua noilla sykealueilla. Kuitenkin juoksu meni täysin ohjelman mukaan eikä missään vaiheessa tuntunut liian haastavalta. Juoksun jälkeen olo oli melko voittajamainen.

Kolmas kova treeni tuli lauantaista. Lauantaiaamuna kello 8:20 auto oli pakattu treenikassilla ja pyörällä. Naapuri hiukan ihmetteli mihin oikein olen menossa ja totesi ilman olevan viileän puoleinen pyöräillä? Valaisin, että olen menossa sisätiloihin opettelemaan tekniikkaa. 

Tein erilaisia tekniikkaharjoitteita, osa erilaisia kuin edellisellä kerralla. Mutta edelleen keskitytään takareisiin. Ne ovat niin onnettoman voimattomat! Yllätyksekseni sain positiivista palautetta. Oikea ajoasentoni alkaa löytyä, omaan hyvän lihaskoordinaation ja viimeiseksi, että kyllä tästä vielä saadaan aikaiseksi pyöräilyä. 75 min meni huomaamatta ja oli aika pakata auto. Tällä kertaa suuntana Mäntsälä. Olimme treenikaverin sopineet treffit Mäntsälään, josta jatkaisimme matkaa yhdellä autolla kohti Lahtea. 

Seuran spindessä sain nostettua sykkeitä aivan niin kuin oli tarkoitus.Tuntui niin hyvältä kyetä toisen tunnin loppupuolella nostamaan sykkeet lähellä anaerobista kynnystä. Pari edellistä kertaa on mennyt pinnestellen enkä ole pystynyt nostamaan sykkeitä yli aerobisen kynnyksen. Lauantaina lihaksissa riitti hyvin energiaa, mutta yli kolmen tunnin pyörittämisen jälkeen jaloissa kyllä tuntui päivän treeni. 

Tällaisen treeniviikon jälkeen kevyt viikko tulee tarpeeseen!

8.2.2012

Opinko koskaan?

Vaikka tänään olisi ollut ohjelman mukaan ainoastaan uinti, menin spindetunnille ennen uintia. Pari viikkoa sitten kävin samaisen vetäjän spindetunnille ja pidin hänen tyylistään. Niinpä löysin itseni toistamiseen hänen tunnillaan. Ja mikä treeni! Spindetuntia voi todellakin kutsua treeniksi. Ainakin minä voin.

Näiden kahden kerran perusteella vetäjä saa minulta lempinimen: piiskaajaa. Vuosien takaa muistan vastaavia tunteja, joilla todellakin hengästyin ja tuntui, etten jaksa enää yhtään polkaisua. Ja kun ohjaaja tulee siihen eteen ja sanoo Jaksaa, Jaksaa! Niin kyllä tästä kropasta vielä kuitenkin löytyy potkua pyörittää polkemia. Pari kertaa oli kevennettävä sykkeiden kohotessa anaerobisen kynnyksen ylitse.  Vielä ei ole maksimikestävyysharjoitteluiden aika.

Lauantain spinde ei sitten mennytkään aivan yhtä putkeen. Kävin muistelemassa miltä tuntuu polkea ilman riittävää energiaa. Ensimmäinen tunti meni suunnitelmieni mukaisesti, mutta toinen tunti oli kaukana suunnitelmistani. Tarkoitukseni oli polkea toinen tunti, kuten se oli suunniteltu. Selkeästi kaksi nousevaa mäkeä, joiden välissä tullaa alas lähelle PK-tasoa. Yritin saada sykkeitä nousemaan, mutta kropassa ei yksinkertaisesti ollut puhtia. Hyvin jaksoi PK-tasolla mennä, mutta VK-tasolla siirtyminen oli tuskaa eikä siellä jaksanut montaa kampikierrosta olla. Todella surkea treeni, Pettymyksen määrää omaan kykyyni syödä oikein ja riittävästi aamulla oli valtava. Milloin opin? Loppupäivä meni syödessä. Surkean polkemisen jälkeen suuntasimme uimahallille. Meitä oli ainoastaan 4, joten hyvin mahduimme uimaan. Tosin kuntouimarit olivat eri mieltä meidän tulemisesta altaaseen sotkemaan heidän uintejaan.

Pääpaino oli tekniikassa ja erityisesti rytmityksessä. Meillä kaikilla neljällä on haastetta oikein ajoituksen löytämisessä. Valmentaja kuvasi meidän kunkin uintia veden alta. Selityksistä en juuri ymmärtänyt mitään, mutta videon katselemisen jälkeen valmentaja laittoi mut uimaan tekniikkaa, joka auttaa löytämään oikein ajoituksen, vaikutti että jokin kolahti paikoilleen. Ei välttämättä vielä itse tekniikkaan, mutta ymmärrykseen. Ehkä. Oppiiko vanha koira uusi temppua? En tiedä, mutta hankalaa oli ja samalla katosi ote veteen.

Tänään kaikki tekniikkaharjoitteluni keskittyi ajoituksen harjoitteluun. Pari vuotta sitten kuvittelin osaavani uida, mutta kuvitelmat ovat jo haihtuneet. Uidessa koetin pitää mielessä seuraavia asioita: pään asento, muista kyynärpää, ote vedestä, vartalon asento vedessä, ei kiirettä, vahvista käsivetoa loppua kohden. Ja tietenkin pitäisi pitää vauhtia.

2.2.2012

Vauhtiraidat


Naapurikylään on avattu uusi hierontapaikka, jossa myös tehdään kinesioteippausta, josta olen lukenut monia artikkeleita ja miettinyt teippauksen vaikutusta omiin vaivoihin. Sen vuoksi tarttasin auton kohti kohti pohjoista.

Mennessäni hierontaan olin varovaisen optimistinen, jos vaikka ehdittäisiin hieromaan myös hartianseutu ja yläselkä. Hieronta-aika piti olla 80 min, mutta suljettuani oven perässäni oli aikaa vierähtänyt 120 min

Kaksi tuntia vierähti jalkapohjien, pohkeiden ja takareisin kimpussa. Teimme yhteistuumin päätöksen, että keskitytään jalkapohjien ja pohkeiden hierontaan, koska ne tultaisiin teippaamaan hieronnan jälkeen. Jäihän hierottavaa ensi viikollekin.
 
Jalkapohjien hieronta kuullosti julmalta. Ratinaa, rutinaa ja muljahtelua. Koskaan aikaisemmin niitä ei ole hierottu ja sen kyllä tunsi. Ei varmaan jää viimeiseksi kerraksi, jos jatkan samalla hierojalla käymistä. 

Nyt olen löytänyt kaksi hyvää hierojaa. Toisella vastaanotto kävelymatkan päässä, toisella on lyhyen automatkan päässä.

Parin päivän ajan pohkeita koristavat kuvassa näkyvät upeat vauhtiraidat.

Hierontapöydällä yrittäessäni keskittyä rentoutumiseen, aloin miettiä missä menee raja kuntoilun ja urheilun välillä? Miten määritellään kuntoilu? Ja missä vaiheessa kuntoilu muuttuu urheiluksi? Kuka on siis kuntoilija ja kuka on urheilija? Kysymysten perusteella voitte arvailla miltä hieronta tuntui.