26.4.2016

Säästä huolimatta se on kevät

Tänä keväänä(kin) sää on ollut kovin vaihteleva. Maantiepyöräilykauden alussa sää oli lämmin ja   jokaiselle pyörälenkillä oli liikaa vaatetta päällä, kunnes viime viikon lauantaille ennustettiin räntää ja ukkosta. Sääennustee oli sen verran kurja, etten ollut halukas pyöräilemään kolmea tuntia räntäsateessa.
Lauantain sää, joka ei houkutellut ulos pyöräilemään
Kun talven jälkeen on pääsyt kerran maantiepyöräilyn makuun, niin sisäpyöräily ei juurikaan houkuttele. Mukavuudenhaluisena pyöräily on kuitenkin mukavempaa sisällä lämpöisessä kuin ulkona räntäsateessa.

Kolme tuntia meni melko kivuttomasti, kun siirsin lauantaina treenin perjantai-iltaan, jolloin salilla on 2x 60 min spinde.


2 h 45 min kohdalla tuli tunne, että nyt riittää ja ajankuluminen tuntui pysähtyneen. Pari minuuttia ennen kolmennen tunnin täyttymistä oli tunne, että voisihan tuota pyörittämistä jatkaa.

Sunnnuntaina osallistuin Helsinki Spring maratonille juoksemaan puolikkaan maran puhtaasti treeninä. Tavoite oli saada pohjalle ehjä ja tasapainoinen juoksu ilman minkäänlaista aikatavoitetta. Alla ei ollut valmistautumista taikka tankkausta. Vasta sunnuntaiaamuna mietin mitä ihmettä sitä laittaisi päälleen ilman ollessa +3 pilvistä ja tuulta 5-6 m/s. Aamupalan ja yhden banaanin voimin päätin taivaltaa 21,1 km.



Automatkan aikana tein itselleni suunnitelman juosta ensimmäinen 10 km PKII/VK-kynnyksen sykkeillä, josta seuraavat 6 km VK-kynnys/VK-ala, jonka jälkeen fiiliksen mukaan annan sykkeen nousta ylemmäksi. Tavoitteen oli siis hyvin maltillista juoksua toivoen kuitenkin myös vauhdin nousevan linjassa sykkeiden kanssa. Juoksusta tuli juuri sellainen kuin olin suunnitellutkin. Maltillinen juoksu, joka oli loppua kohden nouseva.

Aina tavoite ei ole ajan parannus. Toisinaan tavoite on saada juosta tasaisesti, kivuttomasti ja pitäen kiinni omasta suunnitelmasta.

Olin tyytyväinen juoksuun vaikka aika oli mitä oli. Jos kesällä puolimatkalla juoksu kulkee samalla tavalla ja vaikka samaan aikaan kuin nyt sunnuntaina, niin olen tyytyväinen. Jos on hidas, niin on hidas. Minkäs sille tekee. Kyllähän se vaan niin on, ettei tällä sydämellä kovia treenejä tehdä eikä kisoissa mennä korkeilla sykkeillä. Kun raja ylittyy, sydän muistuttaa hiljentämään. Niin se teki sunnuntainakin, muistuttaen menemään maltilla maaliin asti. Valitettava seikka minkä kova stressi laukaisi alku kesästä 2013.

Hartiaseudun/olkapään/epäkäslihaksen kivut ovat helpottaneet, mutta eivät täysin poistuneet, jonka vuoksi kävin tämän viikon maanantaina uudelleen lääkärissä. Lihasvauriot ovat parantuneet hyvin, mutta lääkäri ei ollut täysin tyytyväinen kuulessaan kipujen vielä vaivaavan mm pienen rintalihaksen ja lapaluun kohdalla.

Lähetteellä pääsin fyssarille seuraavana päivänä. Fyssari aukaisi jumeja ja manipuloi mm. pientä rintalihasta, ensimmmäistä ja neljättä kylkiluuta. Tunnin mobilisoinnin ja manipulaation jälkeen tilanteeseen saatiin huomattava parannus. Etenkin ensimmäisen kylkiluun käsittely toi välitöntä helpotusta. Eiköhän tästä(kin) vielä toivuta ja päästä tällä viikolla kokeilemaan uintia.

19.4.2016

"The only easy day was yesterday"



Maantiepyöräkausi on polkaistu käyntiin ja tuttuun keväiseen tapaan ensimmäinen pyörälenkki oli tahmeaa, vaikeaa ja uuvuttavaa. Ei tuossa mitään uutta ollut. Sama tunne on ollut joka kevät.

Toinen pyörätreeni ulkona meni on huomattavasti paremmin ja vielä paremmin olisi mennyt, jos muutkin kuin keskustassa olevat tiet olisivat olleet jo puhdistettuna sepelistä. Toinen treeni meni sahatessa muutaman kilometrin pätkää, mutta eipä kukaan tilannut valkotakkisia miehiä paikalle, joten ei hätää. Treenit jatkuvat.

Kevään treenit ovat menneet melkolailla suunnitellun mukaisesti ja motivaatio on ollut kohdillaan. Juoksuvauhti on mitä on, mutta yli vuosi yhtäjaksoista juoksutreeniä tuntuu hyvältä.

Kahden vuoden jälkeen olen löytänyt Polarista harjoitustavoitteen luomisen. Tästä ominaisuudesta olen koettanut ottaa kaiken hyödyn irti. Ei tarvitse lenkeillä ihmetellä puolisokeana mitä se mittari haluaa kertoa sykkeestä, matkasta tai ajasta. Piippaus ranteesta ilmoittaa menenkö liian matalilla vai liian korkeilla sykkeillä. Lisäksi antaa ennakkovaroituksen, kun määräaika/-matka on tullut täyteen.


Viime syksynä tehty testi tehtiin uudelleen. Tällä kertaa onnistui myös pyörätesti. Koska viime syksynä pyörätesti ei onnistunut enkä mennyt tekemään sitä uudestaan, nyt saatiin ainoastaan juoksusta vertailevaa tulosta. Neljän kuukauden aikana on menty eteenpäin. Testituloksen ikävä puoli on, että joudun ulkona laittamaan tiuhemmin jalkaa jalan eteen. Hyvästi mukavuusalue!



Uintitreenit ovat olleet haastavia ja kerran jopa niin haastava, että pari päivää piti kerätä "rohkeutta" lähteä kauhomaan. Mutta samalla ja oikeastaan olen nauttinut saadessani haastaa itseni myös altaassa. Aikaisempina vuosina olen uinut vähän sitä sun tätä, mitä mieli tekee. Tahti on muuttunut uintitreeneissä enkä usko koskaan aikaisemmin uineeni vastaavia treenejä. No, ehkä 80-luvun alun Postarin treenit muutamilla leireillä olivat jotain vastaavia. Jos ei muuten, niin tekemisen ja fiiliksen mukaan.


Uintitreenien tulokset alkoivat hiljalleen näkyä, niin kuinkas kävikään? Ohjelmassa oli rauhallinen aamulenkki.  Khalin kanssa ollaan käyty aivan liian vähän yhdessä juoksemassa ja nyt kun siihen tuli loistava tilaisuus, niin toki sen hyödynsin.



Lenkin viimeisellä neljänneksellä sitten kävi todella huono tuuri. Tuo lähes 17 kiloinen neliveto, lie millä juoksuvauhdilla ohitti mut. Valitettavasti mutka meni suoraksi, jonka jälkeen minä makasin maassa.


Metsäpolulla maatessa, taivasta katselen olin täysin vakuuttunut lapaluun ja olkapään murtuneen. Olin lentänyt maahan kaatuen suoraan eteenpäin kierteellä olkapään ja takaraivon ottaneen ensi kosketukset maanpintaan. Siinä meni hetki ennen kuin pääsin edes ylös ja toinen hetki ennen jaloilleen pääsyä. Sinnikkäästi yritin aloittaa työpäivän, mutta eihän siitä mitään tullut. Parin tunnin päästä oli vaan todettava lääkärissä käynnin olevan ainoa vaihtoehto.



Näillä tropeilla menin muutaman päivän, jonka jälkeen Voltaren Forte on edelleen käytössä. Toista lääkärikäyntiäkään en voi välttää.  Voin uida, juosta ja pyöräillä, mutta vain, jos pystyn menemään rennosti. Hyvää harjoitusta sinällään, mutta mitään voimakkaanpaa ei voi tehdä ilman kipua. Kaikkea saa tehdä, kun ei satu.