Rauhallista Joulua!

Muumitalo rakennettu

Ihana piparin tuoksu tervehti eilen saapuessani kotiin treeneistä! Nuorempi tytär kaverinsa kanssa olivat leiponeet piparkakkutalon. Vuosia sitten vannoin, ettei meille tule toista kertaa muumitaloa. Talo valmistui monen tunnin puurtamisen ja kuuden sormenpään palamisen jälkeen. Tytöt olivat fiksumpia ja tekivät talon perinteisesti neljästä seinästä ja ainoastaan kaksi sormenpäätä paloi. Nuoret neidit siivosivat jopa keittiön jälkeensä. Sokerinen pannu ja kauha jäivät minun siivottavakseni. 

Eilen meinasi väsymys painaa niin paljon, että sohva, telkkari ja suklaakonvehtirasia houkuttelivat kovasti pitämään lepopäivän. Onneksi ennen totaalista väsymystä olin laittanut tekstarin treenikaverille, että voin lähteä juoksumatolla ja uimaan, mutta kovia treenejä en jaksa tehdä. Melko pian tuon jälkeen yksi konvehti toisen perään upposi suuhuni. 

Hiukan äklön huonoa oloa meinasi pukata juoksumatolla. Ei kuitenkaan haitannut kevyttä juoksua eikä juoksun jälkeistä uintia. Uimahallissa oli reilusti tilaa, sai uida yksin omalla radalla. Treenikaveri valtasi uintivalvojan ehdotuksesta viereisen radan. Huono puoli tuossa yksin uimisessa on vauhdin hidastuminen. Toisaalta perusuinnista oli kyse. Ja energia riitti aamuun asti :).

Viikko jouluun

Tämä vesisade ja synkät säät riittävät!

Lauantai-iltana lähdin lenkille räntäsateessa ja en ollut uskoa itseni, että oikeasti nautin tuosta vaikka välillä isot hiutaleet osuivat suoraan silmään. Onneksi olin pukeutunut sään mukaan eikä räntäsateen kosteus häirinnyt. Tätä pimeää on ollut niin pitkää, että jo räntäsateen tuoma valkeus piristi mieltä Valitettavasti aamulla heräsin vesisateeseen eikä lumesta ole kuin muisto vaan.

Kuluneen viikot treenimäärä jää suunnittelua matalammaksi. Alkuviikon kaksi hieronta kertaa ja yksi työilta kahvilassa kääntämässä comms henkilölle yhtä infoa – ei siis mitenkään paha ollenkaan;) – veivät kolme iltaa tältä viikolta. Tämän viikon treenimäärä jää kokonaisuudessaan alhaisemmaksi kuin viime viikonlopun treenimäärä.  En ole ollenkaan huolissaan, sillä olen kuitenkin päässyt tekemään niin vauhtikestävyyttä, peruskuntoa, lihaskuntoa sekä -huoltoa.

 

Myöhästymisiä

Viime aikoina en ole joutunut ajamaan aamuruuhkassa, joten olin jo unohtanut millaista matelemista se voi olla.

Tänään oli seminaaripäivä lähes Stadin keskustassa. Mielestäni olin varannut riittävästi aikaa matkan tekoon. Parkkipaikka oli tiedossa ja tiesin, ettei sen etsimiseen tarvitse käyttää aikaa.

Myöhästyin - jälleen kerran - luennolta, mutta onneksi eivät olleet päässeet luennossa vielä juurikan alkua pidemmälle. Lounaan jälkeen jouduin osallistumaan yhteen työpalaveriin. Harmitti!

Seminaaripäivän päätteeksi suuntasin toimistolla päivän toiseen palaveriin.Olin jättänyt 30 min varan siirtymiseen, joka olisi riittänyt, mutta ei ruuhkassa :(. Päivän toinen myöhästyminen. Olin vielä itse kokoonkutsuja. Palaveri meni päin...... mikään asia ei tuntunut tulevan suusta oikein eikä sanoja löytynyt sitten mistään. No saatiin se pidettyä, mutta kyllä hävetti!

Palaverista suoraan 1½ tunnin hierontaan, joka oli kaikkea muuta kuin rentouttava. Avattiin pohkeita ja penikoita, hiukan lonkankoukistajia. Ja sitten hieroja keksi vatsalihakset! Hengitystekniikka alkaa kohta olemaan kohdillaan, kun koetan hengityksen avulla rentouttaa itseäni. Lopuksi passiiviset venytykset pakaroilla ja reiden sivuosille. Hierojalla riittää työmaata lihaksien kanssa. Jos jossain olen onnistunut hyvin niin, se on saamaan lihakset lähes täydelliseen jumiin.



Huomenna uusi yritys olla seminaarissa ajoissa. Päivä alkaa 15 min aikaisemmin kuin tänään. Aina voi yrittää!

Hikeä, narua ja kipeitä lihaksia Trileirillä

Jos kausi alkaa leirillä, niin nyt triathlonkausi on virallisesti avattu. 

Perjantaina lumimyräkässä suuntasin treenikaverin kyydissä kohti Pajulahtea. Lähtömme viivästyi parikymmentä minuuttia. Perjantaipäivä oli kiireinen töiden puolesta ja lisähaastetta toi tyttären kuljettaminen reilun 40 km päähän. Huonoa ajosäätä en ollut ottanut huomioon. 

Järkevä ihminen olisi pakannut edellisenä päivänä ja miettinyt mitä oikeasti tarvitsee. Pakkaaminen jäi aivan viime tippaan. Siis lattialle kolmeen kasaan; 2x ulkotreeniin, 2xsisäjuoksutreeniin, uintiin + varavaatteet. Kiireessä ei miettinyt mitä oikeasti tarvitsin. Niinpä aivan liikaa tuli otettua mukaan. Parempi niin. Edellisestä vuodesta oppineena, otin repun mukaan.

Myöhäisestä lähdöstä ja äärimmäisen huonosta kelistä huolimatta, emme myöhästyneet kuin aloituksesta. Ehdimme majoittumaan, syömään ja ensimmäisiin treeneihin. Alun perin verryttely oli suunniteltu ulos, mutta sää oli sen verran ilkeä, että menimme suosiolla sisähalliin, jossa teimme myös keskivartalotreenin. Sisähallista siirryimme uimalaan. 

Uintitreeni keskittyi tekniikkaharjoituksiin ja uinnin kuvaamiseen. Jokaisen uintia kuvattiin veden alta edestä ja sivusta.  Perjantai-ilta päättyi iltapalaan. Ruokalan piparkakkutalo näytti niin herkulliselta, että teki mieli käydä taittamassa katosta pieni pala. 

Lauantaipäivä alkoi uintitekniikkakuvauksien purulla. Puolentoista tunnin aikana ehdimme analysoimaan jokaisen leiriläisen tekniikka ja samaan neuvoja millaisilla drilleillä tekniikkaa voisi korjata. Itselleni tuli muutamia ahaa-elämyksiä. Oma uintiasento on hyvä, samoin potku. Käsiveto tippuu liian alas. Olen korjannut aikaisempaa virhettäni hiukan väärin. 

Tekniikka-analyysien jälkeen vuorossa oli juoksutreeni. Sää ei yhtään houkutellut juoksemaan ulkona. Mutta ei tupaten täynnä oleva sisähallikaan houkutellut. Jokainen sää on liikuntasää. Siispä ulos loskaan juoksemaan vauhtikestävyystreeniä.  Sama matka mentiin neljästi. Ensimmäisen puhdas pk-veto, 2 min tauko, toinen aerobisella kynnyksellä, 2 min tauko, kolmas vk:n puolivälissä, 3 min tauko ja neljäs veto anaerobisella kynnyksellä.  Lyhyen verran jälkeen siirryimme uimaan. Tällä kertaan laitoimme neljä ”peiliä” altaan pohjalle, Jokaisen piti uida kyseisellä radalla. Mielenkiintoista oli katsoa omaa uintiaan alhaalta käsin. Eniten hyötyä tuosta oli niille, joilla on paranneltavaa uintiasennon kanssa. Itse olisin hyötynyt peilien ollessa päädyssä, jolloin olin nähnyt missä kulmassa käteni ovat käsivedon alkaessa. Uintitreeni päättyi tri-uintiin. Rataköydet pois, kaikki samalla ”viivalle” vesilähtöasentoon ja merkistä yhteislähtö. Eipä edes Joroisilla ole ollut yhtä kovaa lähiuintia kuin näissä  harjoituksissa. Molemmilla puolilla itseäni huomattavasti isommat miehet, joista kummatkaan eivät antaneet senttiäkään periksi.  Melko käsirysyä! Viimeisessä lähdössä edellisen lisäksi joku tai jotkut kouraisivat oikein kunnolla nilkoista. Taisi joku jopa napata kiinni. Ehkä aivan näin autenttista tilannetta en ollut hakenut ;).

Lounaan jälkeen oli lyhyt lepotauko ennen juoksukuntopiiriä. Lämmittelyn teimme Nikulahallissa. Teimme mitä erilaisimpia liikkuvuutta parantavia liikkeitä. Ainakin naurulihakset saivat töitä. Viimeinen lämmittely sai sykkeet nousemaan naurun lisäksi. Olimme pareittain ja meidän piti saada läpsäytettyä toista pakaralle. Ainakin minulla ja parillani oli hauskaa. 

Kuntopiiriä teimme kaksi kierrosta. Kaikki liikkeet olivat yksinkertaisia ja suuri osa tehtiin joko gymstickin tai jättipallon kanssa. Kaikki liikkeet olivat sellaisia, joita voisi tehdä kotona, paitsi viivajuoksua. Viivajuoksun merkitys ei vieläkään auennut minulle. Vaikka jokainen teki kunnolla liikkeet, niin siitä huolimatta saimme huumorin kukan kukkimaan ja naurua aikaiseksi. Hyvä treeni, hiki tuli, lihaksissa tuntui ja hauskaa oli. Enempää ei voisi treeniltä toivoa.

Saimme yllättäen tilaisuuden varata samalle illalle hieronta-ajan hierontaopiskelijoilta. Itse sain ajan heti kuntopiirin jälkeen. Vauhtikestävyystreenin jäljiltä pohkeet ja reidet olivat melko tukossa. Niinpä annoin nuorukaisen palautella jalkalihaksiani. Erittäin miellyttävä kokemus ja jalat toivat sunnuntaina. Ennen illallista oli syvävenyttelyä jaloille. 

Sunnuntaiaamuna suuntasimme hallille. Tuskin uskon itsekkään, mutta sunnuntaiaamuna olin vapaaehtoisesti viittä minuuttia vaille seitsemän aamulla simmari päällä altaan reunalla ja taustalla soi joululaulut. Alkuverran aikana valmentaja oli tullut samalle radalle uimaan kanssani. Meillä ei ollut virallista ohjelmaa vaan tarkoitus oli kroppaa herättävä liikunta. Koska valmentaja tuli samalle radalle uimaan, niin oli luonnollista uida samaa ohjelmaa hänen kanssaan. Vaikka hän huomattavasti minua nopeampi uimari, niin hän piti vauhdin sellaisena, että pysyin mukavasti mukana. Uimme yhdessä 4x300 m sarjan (100m vu tekniikka + 50m vu potkuja + 150m käsivetoja bullareilla). Lisäksi uin alku-ja loppuverryttelyt.

Leirin viimeinen treeni oli juoksutekniikkaharjoituksia sisähallissa. Lämmittelyn aikana ihailimme yleisurheilijoiden menoa. Siellä oli nuoria naisia harjoittelemassa seiväshyppyä, oli aitajuoksijoita, pikajuoksijoita jne. Ihailtavan näköistä juoksua ja nopeutta. Teimme monenlaisia harjoituksia, mutta haastavimmat harjoitukset itselleni oli ne, jotka tehtiin aitojen kanssa. Varressani saisi olla 5 cm lisää pituutta tai lasten aidat. Ainakin jouduin nostamaan jalkojani ylös. Loppuverryttelyn juoksimme sukkasiltaan jalkapallokentällä.

Venyttelyn yhteydessä kävimme lyhyen palautekierroksen. Kaikki olivat samaa mieltä leirin mahtavasta yhteishengestä. Mielestäni kunnia tuosta kuuluu valmentajalle, joka kannusti tasaisesti unohtamatta huumoria, hyväntahtoista kiusoittelua ja naurua. Ja kiitos kaikille leirillä mukana olleille triathlonisteille!

Metsälenkki

Lauantaina oli mahtava ulkoiluilma! Treenikaverin kanssa olimme sopineet yhteisen juoksulenkin lauantaille. Perjantaina vertasimme treeniohjelmiamme ja jotenkin ne ovat kovin yhtäläiset vielä tässä vaiheessa kautta. Valmentaja tietää meidän toisinaan treenaavan yhdessä. 

Autolla pyyhälsin heidän luokseen, muuten lenkistä olisi tullut vähintään tunnin pidempi. Juoksureitti kulki ulkoilureittejä myöten metsässä. Osa reitistä oli tuttua viime talvesta, mutta osa oli täysin vierasta. Vasta toistakymmentä vuotta asunut samalla paikkakunnalla;). Osan tuosta selittää se, että asun toisella puolella kaupunkia. Juosten toiselle puolella aikaa menisi se 45-60 min. Takaisinkin pitäisi juosta. Ei siis ihme, jos tuon puolen ulkoilureitit ovat jääneet tutkimatta. 

Treenikaveri, joka tuntee tuon alueen reitit, esittele myös reittivaihtoja ja yksi vaihtoehdoista jäi erityisesti mieleen. Noin kolmen kilsan metsäpolku, jossa vuoronperään vaihtelevat ylä- ja alamäet. On kuulemma raskas lenkki ja näin syksyllä erittäin liukas. Tuonne haluaa mennä yksin! Yksin, koska en millään pysy treenikaverini perässä tuollaisessa maastossa. Jos maa ei saa lumipeitettä vielä hetkeen, niin haluan käydä tuon lenkin kävellen lävitse heti kun siihen on mahdollisuus. 

Lenkki oli todella hyvä, mutta jostain syystä juoksu ei kulkenut yhtä kevyesti kuin tiistaina. Jos olisi ollut yksin, olisin aivan varmasti laskenut nopeutta tai jopa kävellyt parissa kohdin. Onneksi oli kaveri mukana, niin eipä saanut velttous yliotetta.

Joulukuun ensimmäinen päivä

Mulla oli sellainen käsitys, että lapsillani - jopa nuoremmalla - olisi ikää sen verran, ettei joulukalenteri olisi enää yhtä tärkeä, kuin mitä se oli muutamia vuosia sitten. Väärässä olin. Eilen kesken työpäivän sain viestin: "OOTHAN SÄ OSTANUT MULLE JOULUKALENTERIN? (:"

Olin ostanut ja vielä toivomuksen mukaisen. Illalla piti kalenteri saada huoneeseen, jotta heti herättyään pääsee aukaisemaan ensimmäisen luukun :). Joulun odotus alkanut!