24.1.2013

Miten tässä nyt näin kävi?

Liikuntaharrastukseni alkoi satujumpasta ja jatkui tanhuleirillä. Ikää oli hurjat 5 tai 6 vuotta. Muistan vieläkin lihavan lapsen tunteita tuolta ajalta. Rakkaus liikkumiseen taisi kuitenkin syttyä. Isoäitini vei mua usein uimaan ja muutamana kesänä isoisäni ohjasi mut uimakouluun. Uimaseuraan löysin tieni ala-asteen kolmannella luokalla luokkakaverini houkuttelemana. Tuolle tielle jäin useaksi vuodeksi ja vasta ripari-iässä siirryin uima-altaalta saman urheiluhallin pallosaliin käsipallon pariin muutamaksi vuodeksi.

Uinnisssa, kuten en myöskään käsi- tai pesäpallossa, ollut koskaan erityisen hyvä. Toisaalta 70-luvun juuri rakennetussa lähiössä tavoite oli saada nuoret harrastamaan jotain muuta kuin kadulla norkoamista, ei niinkään tehdä heistä huippuja. Tuolloin valmentajani olivat vapaaehtoisia, joilla oli uintivalmennuskurssi käytynä, mutta viihtyivät meidän nuorten ja teinien kanssa uimahallilla jopa 6 kertaa viikossa.

Sama kaava toistui itselläni. C-perus- ja uintivalmentajapaperit (nykyisin 1-tason valmennuskurssi) olivat kädessäni ennen ripari-ikää. Yläasteen ajan uin, valmensin, pelasin pesäpalloa. Riparin jälkeen osa uintitreeneistä vaihtui käsipalloon. Viimeiset todelliset uintitreenit vedin vaihto-oppilasvuonna ja viimeiseksi kisaksi jäi kaupunkiottelu vaihtarivuoden jälkeen. Tuossa kisassa kauhoin perhosta. En muista oliko matka 100m vai 200m, mutta pitkä ja tuskainen se oli. Lukioaikana hankin itselleni vielä B-tason (nyk. 2-tason valmennuskurssi) valmentajatutkinnon.

Valmennuksen jätin pois ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Tuohon mennessä olin ehtinyt valmentamaan yhtä ryhmää usean vuoden ajan ja kasvattamaan pari uutta valmentaja-alkua seuraan, vetämään uimakouluja lapsille ja aikuisille sekä vesiralleja nuorille. Veri kuitenkin veti uimahalille toisen lapsen syntymän jälkeen. Tällä kertaan suostuin vetämään vielä kerran vesirallia kurssimuotoisena. Muutaman vesirallikurssin jälkeen totesin antaneeni tarpeeksi Suomen uinnille.

Koluttuani pari uimaseuraa triathlonharrastuksen aloitettuani, olen ehtinyt kieltäytymään valmentamisesta muutamaan otteeseen. En ole suostunut edes apuvalmentajaksi enkä tuuraajaksi. Viime syksynä rekisteröidyin paikallisen triathlonseuran kuntojäseneksi, jotta tutustuisin paikallisiin triathlonin harrastajiin sekä olisi mahdollista treenata heidän kanssaan. Puoli vuotta myöhemmin minut on nimitetty paikallisen triathlonseuran triathlonkoulun uinnin vastuuvalmentajaksi. Miten ihmeessä tässä pääsi näin käymään?

Ehkä aika on otollinen ja elämäntilanteeni antaa mahdollisuuden ottaa haaste vastaan. Eikä kyse ole valmentamisesta useita kertoja viikossa. Lisäksi yksityisopetuksen anti on ollut suurta ja herättänyt valmentaja minäni esiin. En ole sitoutunut toistaiseksi, ainostaan kymmeneksi kerraksi. Katsotaan mitä tämä kokemus tuo tulleessaan. Tämän illan uintiohjelma on tehty ja innokkaan odotan triathlonkoululaisten kohtaamista altaassa.

Uintitekniikka on muuttunut hurjasti niistä ajoita, jolloin itse uin ja valmensin aktiivisesti. Neljä vuotta sitten kuvittelin uivani teknillisesti hyvin, enää en ole noissa kuvitelmissa. Näiden vuosien aikana tekniikkaani on päivitetty 2000-luvulle ja edelleen hion vaparin tekniikkaa kymmenen kerran "tehovalmennuksessa" Vierumäellä. Ensimmäinen kerta meillä oli maanantaina ja heti ensimmäisellä kerralla tuli muutama erinomainen oivallus omaan asentoon vedessä sekä miten kelluessa saada vajoavat jalat pinnalle.

Mielenkiinnolla odotan oman uintivideon analysoinnin tuloksia, jonka perusteella saan henkilökohtaiset harjoitteet tekniikan parantamiseksi. Aivan treenin lopussa pyysin vielä katsomaan perhosuinnin tekniikkaani. Palautteen jälkeen  ihmettelen miten ihmeessä syksyn kisoissa kykenin uimaan 200m perhosta. Kaikki mitä vaan voi olla, on pielessä. Enää en yhtään ihmettele kisoissa saamaani kommenttia, että perhosen tekniikkani vaatii todella paljon voimia. Pahin haaste lienee pois oppiminen vanhasta tekniikkasta. Haasteita siis riittää. Jos uimahallissa törmäät naisuimariin, joka tuskailee perhosuinnin kanssa tai pystysasennossa potkii altaan syvässä päässä piiskaten itseään, niin saattaa olla, että olet kanssani samassa altaassa. Toivottavasti kevään lyhyen radan kisoissa perhonen menee hiukan kevyemmin.

22.1.2013

Triathlonkoulun avajaiset ja kauden vaihtajaiset

Viime viikonloppuna triathlonkoululaiset kokoontuivat Märkiön leirikeskukseen tutustumaan toisiinsa ja koulun vetäjiin. Erityisen ilahtunut olin sukupuoli- ja ikäjakautumasta. Naisia ja miehiä on yhtä paljon ja ikähaarukka on parikymppisestä aina ikämiehiin asti. Neljä vuotta sitten olin innokas triathlonkoululainen ja porukan ainoa nainen eikä ikähaarukka ollut ollenkaan näin laaja. Mielenkiinnolla odotan ensimmäistä yhteisuintitreeniä. Ehdin jo alustamaan, että tekniikkapainoitteisesti aloitetaaan ja tekniikkaharjoittelu tulee kulkemaan punaisena lankana koko triathlonkoulun ajan. Hyvän vaikutelman taisivat saada musta, kun saavuin paikalla niukasti ennen aloittamista hiukset märkinä ;).

Perjantai-ilta jatkui triahtlonharjoitteluluennolla by Antti Hagqvist. Hyvää ja osuvaa tietoa tuli harjoitusmääristä, niiden ajankohdista sekä laadusta. Unohtamatta riittävää lepoa ja uneen vaikuttavia asioita. Vaikka luennon kohderyhmä oli aloittelevat triathlonistit, sain itse hyvää muistutusta asioista ja vähän uuttakin tietoa. Ytimekäs kooste tuosta lähes kahden tunnin luennosta: keep it simple and less is more! "Less in more" ei toteutunut itselläni menneellä viikolla.

Lauantaina seura palkitse viime vuoden ansiokkaat junnut ja vähän vanhemmat pyörälijät. Muutaman triathlonistikin sai mainetta ja kunniaa viime vuoden tuloksien ja aktiivisuuden perusteella. Itselleni mahtui 2x2 tunnin treenit lauantaille.

Oma viikonloppu alkoi ja päättyi juoksumatolla. Perjantaina tein vetoja ennen siirtymistäni Märkiöön ja sunnuntai-iltana palauttelin spinden jälkeen sisätiloissa. Koko viikon treenimäärä nousi melko päättömäksi, mutta leiriviikolla yleensä treenimäärät ovat korkeita eikä tämä viikonloppu ollut poikkeus:






18.1.2013

Kiitos!

Kiitos teille blogini lukijat. Eiliseen iltaan mennessä blogiani on katseltu 10 000 kertaa. Huima luku!

Aloitin blogin pitämisen puhtaasti itselleni. Tuolloin ajatukseni oli pitää päiväkirjaa treeneistä ja mietteitä kisoista, jotta voisin palata niihin myöhemmin. Olin niin otettu kun Kaukomara löysi blogini ja hän oli ensimmäinen seuraaja. Nyt teitä seuraajia on jo 19! Välillä olen pitänyt blogihiljaisuutta, mutta aina palannut kirjoittamaan kuulumisia. Näin tulee tapahtumaan jatkossakin. Tulevaisuudessakin tulee aikoja kun elämän muut osa-alueet vievät ajan ja energiani.

Tänään treenit jäi väliin, kun uni vei voiton. Nukahdin sohvalle läppäri sylissä ;). Ilta meni sitten ihonhoidon merkeissä. Alla kuva illan kosteuttavasta kasvonaamiosta. Ei ole mikään edustuskuva, mutta sitäkin luonnollisempi ;). Harmi ettei ole alkutilanne kuvaa, jossa naamani oli aivan valkoinen naamiosta. Oli erittäin valaisevaa huomata kuinka kuiva iho mulla on. Jospa tästä saisi motivaatiota huolehtia ihostaan ja tehdä useammin näitä kasvohoitoja kotona.





16.1.2013

Aamu Mäkelänrinteessä

Tänään olin kuudennen kerran opettamassa vaparin tekniikkaa uimaoppillaalleni. Kehitys on ollut huimaa ja "opettajana" olen todella ylpeä oppilaastani, joka on ollut ahkera ja motivoitunut harjoittelemaan itsenäisesti tapaamistemme välissä. Mun tehtävä on ollut jopa hillitä uintitreenien määrää ;).  Ensimmäisessä harjoituksessa meinasin kehoittaa kaveria kääntymään jonkun toisen valmentajan opetukseen. Epäilin omia kykyjäni kyetä opettamaan vaparia aikuiselle ihmiselle niin nopeasti ja hyvin, että kesällä hän kykenisi uimaan 1900 metriä. Mietin olenko valmis ottamaan moisen vastuun itselleni? Mitä jos epäonnistun, aikaa ei olisi tuhlattavana? Tämän päivän jälkeen kyse on vain kuinka nopeasti hän taittaa avovedessä tuon matkan. Olen iloinen, että hän luotti minuun, sillä kehitystä on ollut ilo seurata. Kehityksen seuraamisen jälkeen parasta antia itselleni on ollut positiivinen palaute, jota olen saanut treenien jälkeen.

Opetuksen jälkeen tein oman uintitreenini. Edellisenä päivänä olin saanut facebookin kautta treenivinkin, jota halusin testata soveltaen sitä omiin tavoitteisiini. En ole koskaan aikaisemmin treenannut uintia tasavauhtisesti niin, että asetan itselleni tavoiteajan 100 m matkalle ja tuolla ajalla uidaan jokainen satanen. Ohjelmassani oli 3x(9x100m vu) - sarja, jonka halusin uida tasavauhtisesti kellottaen jokaisen satasen.

Alussa meno oli taas hiukan tahmeaa, mutta hyvän verran jälkeen tahmeudesta oli vain muisto jäljellä. Olisin halunnut uida lyhyellä radalla koko ohjelman, mutta jo 3. satasen jälkeen radan valtasi viriilit vesipallo vaarit. En muuten olisi pysynyt heidän vauhdissa alkuunkaan. Kiltisti siirryin 50m altaan puolelle ja nopeiden radalle ohittelemaan muita ;).

Kolmas 9x100m -sarja lähti käyntiin ja olin valmis siirtymään saunan puolelle. Tiesin, ettei kyse ole kunnon puutteesta vaan enemmänkin kyse oli menttaallisesta puolestani. Koetin pitää vauhdin mahdollisimman tasaisena jokaisella satasalla. Toiseksi viimeisen satasen viimeisellä 25 metrillä iski väsymys. Potkut tuntuivat reisissä, käsivedot käsivarsissa. Töitä sain tehdä pitääkseni vauhdin yllä. Ennen viimeistä satasta piti pitää pieni sisäinen puhe itselleen: "treeniä ei jätetä kesken tässä vaiheessa. Yksi vaivainen satanen." Päättäväinen ponkaisu päädystä. Ai, että miltä tuntui? Raskaalta, varsinkin viimeinen 30m.

Naama punaisena ja hengästyneenä kuuntelin naapurin radan viriilien vesipallo vaarien kommentteja omasta treenistä ja siirtymisestä kahvilan puolelle munkkikahveille. Mulla oli vielä verra jäljellä ja vaatelokerossa odotti palautusjuoma. Myönnän, että "roikkuessani" altaan reunalla hörppien juotavaa munkkikahvi kuullosti huomattavasti houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin mun palautusjuoma.

Mikä fiilis treenistä? Huippu treeni! Altaassa tuntunut väsymys oli sellaista hyvää väsymystä. Tietoisuutta, että treeni on ollut tehokas ja juuri sellainen kuin sen kuvittelinkin olevan. Treeni tuntui koko kropassa. Tätä haluaa lisää!

Illalla vein treenin Polarin treenipäiväkirjaan tarkempaa analysointia varten. Aivan ensimmäiset sataset olen uinut asettamaani tavoiteaikaan. Alun jälkeen vauhti on hiipunut muutaman sekunnin, mutta yllättävän tasaista vauhtia olen pitänyt jokaisessa 9x100m -sarjassa.




14.1.2013

Ja niin härkäviikot lähtivät käyntiin

 



Viime viikon treenit huipentuivat lauantain yhteistreeneihin Pajulahdessa, jossa triathlonliiton valmentajakoulutuksessa olevat valmentajat teettivät meille juoksu-, lihaskunto- ja uintitreenit. Valmennusporukastamme mukana oli muutama triathlonisti ja loput osallistujat edustivat x-tri Lahtea. Valmentajat edustivat useaa eri triathlonseuraa ympäri Suomea. Kyseessä oli 2-tason valmentajakoulutus, joten moni heistä toimii valmentajana seuratasolla.

Päivä alkoi juoksua tukevilla harjoitteilla, jota ennen toki oli perusteellinen lämmittely. Monet harjoitteet olivat tuttuja. Hyvin ymmärrettävää, kun valmentajia kouluttaa tiimimme valmentaja. Ensimmäinen harjoittelusessio oli sellainen, jonka voisi oikeasti itse toteuttaa, jos vaan olisi mahdollisuus mennä halliin. Toki salilla voi tehdä näitä tukevia liikkeitä kuten askekyykkykävelyä, mutta lyhyiden kiihtyvien vetojen tekemistä juoksumatolla en koe mielekkääksi.
Lihaskunto-osuudessa ajanhallinta ei valitettavasti mennyt aivan nappiin. Porukka oli jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäinen ryhmä jäi tekemään keskivartalolihastreeniä ja toinen ryhmä keskittyi ylävartalolihastreeniin. Itse jäin ensimmäiseen ryhmään. Lämmittelyosuus oli virkistävää "sumopainia" saman kokoisen ihmisen kanssa. Lämmittelyn jälkeen meille esiteltiin kuntopiirin liikkeet. Näistä liikkeistä ainakin yhtä tulen itse käyttämään alkavassa triathlonkoulussa uintia tukevana liikkeenä. Koska aika loppui kesken emme ehtineet tekemään ylävartalolihastreeniä ollenkaan. 
Pajulahtihallista siirryttiin uimahallin puoleen, jossa meitä odotti kaksi "uintivalmentajaa" + sivusta seurasi muut valmennuskoulutukseen osallistuvat valmentajat.  Veteen mennessä saimme ohjeet, että nopeimmat uimarit menevät ykkösradalla ja nelosradalle hitaimmat. Muutaman sekunnin arpomisen jälkeen hyppäsin kakkosradalle. En ollut ollenkaan varma miten väärän radan valitsin. Katsoin vain, että treeniporukan miehet menivä kolmosradalle. Seurakseni sain kaksi nuorta miestä. Tässä vaiheessa herätyskellot alkoivat soida, mutta enpä siirtynyt ahtaammalle radallekaan.
Uintiohjelma sisälsi pitkän verran. Note to self; ei yhtään hullumpi verra, voisi ottaa mukaan omaa uintiohjelmaan. Verran jälkeen seurasi muutama kelluntaharjoitus, jonka jälkeen päästiin itse treeniohjelmaan. Viimeisessä sarjassa sain laittaa parastani peliin ja sykkeeet olivat sen mukaiset. Perässä pysyin, mutta treeni ei välttämättä aivan ollut pk-treeniä mulle. 
Ainakin uintiamme kuvattiin veden alta ja joitain kommentteja Katja näytti antaneen valmentajille liittyen joidenkin uintitekniikkaan. Ilmeisesti heidän iltaohjelmaansa kuului uinnin analysointia. 
Tuollaisen treenirupeaman jälkeen olisi ollut paikallaan hyvät venyttelyt illalla telkkarin ääressä. Venyttelyni kuitenkin vaihtui mainioon seuraan ja erinomaiseen illalliseen ystäväni luona. Sunnuntaiaamuna aamupalapöytään istuminen aiheutti pientä irvistystä. Enpä muista milloin viimeksi lihakset olisivat olleet näin kipeät treenin jälkeen! Kyllähän sitä aina joku lihas vähän jomottaa tai on hiukan kipeä, mutta nyt tää on kunnollista treenistä johtuvaa lihaskipua. Kysehän on ainoastaan heikoista lihasryhmistä, jotka vaavivat treeniä tulevaisuudessa :). 
Kokonaisuudessaan treeniviikko sujui lähes suunnitelman mukaisesti. Ainoastaan yksi treeni jäi väliin. Perjantaiaamuna oli tunne, että se flunssa iskee sittenkin. Lisäksi illalla sain kuningasidean  miehen lähdettyä ruokakaauppaan - kaivaa vaatehuoneesta Lundia-kirjahyllyn osat esiin ja koota se yksinäni.










En malttanut ainoastaan koota ja laittaa tuomiai kirjoja hyllyyn vaan siirsin myös makuuhuoneen kirjahyllystä kirjoja tulevaan "kirjastoon". Vielä mahtuu muutama kirja tuotavaksi ja luettavaksi.

10.1.2013

Triathlonisti uimareiden treeneissä

Joulutauko pidetty uimaseuran treeneistä ja tänään oli aika palata takaisin treenaamaan uimareiden kanssa. Usean viikon ajan olen käynyt yksinään uimassa omalla mukavuusalueella ja tiesin, että tänään voin unohtaa mukavuusalueella uimisen.

Potkut! En tiedä miten saisin potkuihin sitä samaa voimaa, joka uimareilla on. Mä vaan teen niin kuolemaa joka kerta, kun ohjelmassa on potkuja. Mä oikeasti yritän tehdä parhaani ja potkin niin kovaa kuin vaan yksinkertaisesti jaloista lähtee. Siitä huolimatta jään jälkeen todella pahasti. 25m pysyn joten kuten vauhdissa, mutta ensimmäisen käännöksen jälkeen ero kasvaa silmissä.

Alla olevaa käyrä todentaa, että potkuissa olen antanut parastani, jotten aivan jäisi muiden jalkoihin.

Alkuverran jälkeen oli 50x50m sarja, joka koostui 5x(4x uinti+ 4x käsivedot + 2 x potkut). Joka kerta kun vuorossa on ollut potkut ja olen ponnistanut päädystä, sykkeeni ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Uintiosuudet ovat pysyneet vihreällä alueella ja käsivedoissa olen sitten löysäillyt. Uinnissa käytän selkeästi enemmän ylävartalon lihaksia kuin jalkalihaksia. Tämän vuoksi käsivedoissa saan himmailla. Olisi toki hienoa pystyä käyttämään koko vartalon lihaksia tasavertaisesti uinnissa. Tuo voisi tuoda kaivattua nopeutta uintiin.

Ennen loppuverraa oli vielä 2x50m, josta viimeinen 15m tuli uida A4-tasolla eli VK2/kynnys -tasolla. Tuon lyhyen pätkän annoin mennä perhosta. Viimeisissä perhosen käsivedoissa olkapäissä -pakko tunnustaa - tuntui eilinen kahvakuulatreeni. Pientä poltetta, mutta vain pienen hetken ajan.

Mutta ei tää treeni kyllä mulle ollut A1 (PK)-tason harjoitus noiden potkuosuuksien vuoksi. Onneksi valmentaja on ottanut triathlontreeniohjelmassa huomioon, että uimaseuran treeneissä mun uinnit ovat usein vk-mk -tasolla.

Mietin vaan, että kuinka kovaa ryhmän naiset potkivat sitten kun potkuja mennään A4-tasolla? Mun jaloista ei lähde tämän enempää eikä kyllä sydänkään juuri tule pysymään mukana kovemmassa menossa.



Vaikutus
Perus- ja keskitehoinen harjoitus
Tämä harjoitus paransi aerobista peruskestävyyttäsi, aerobista kuntoasi ja aineenvaihduntaasi. Kehosi sydän- ja verenkiertojärjestelmän sekä lihasten kyky varastoida happea parani. Harjoitus kehitti myös käytettyjen lihasten kestävyyttä. Tällä tehotasolla keho käyttää energialähteenään rasvaa ja hiilihydraatteja.




9.1.2013

Kokemuksia kahvakuulatunnista

Tiistaisin salilla on mahdollisuus erittäin hyvään treeniin yhdistämällä spinde ja kahvakuula -tunnit. Treenin pääse aloittamaan puolen tunnin spindellä. Tunti on tarkoitettu aloittelijoilla, mutta toimii erinomaisena lämmittelynä. Kolmenkymmenen minuutin verran jälkeen onkin hyvä siirtyä viereiseen saliin kahvakuulatunnilla. Kun 50 minuuttia on heilutellut kahvakuulaa käsissään, voinkin siirtyä takaisin spindepyörän päälle polkemaan peruskestävyystreeniä. Näin minäkin tein eilen, kun kaikki juoksumatot olivat varattuina ennen kahvakuulatuntia. Vieläkö helmikuussa on yhtä täyttä?

Monelta olen kuullut kahvakuulan raskaudesta ja tehokkuudesta, mutta itse olen saanut tuntumaan treenin ainoastaan olkapäissä sekä varsinaiset vatsaliikkeet vatsassa. En ole siis saanut mielestäni koko kehon treeniä, kuten olin ajatellut. Epäilenkin syyn olevan siinä, etten uskalla ottaa tarpeeksi isoa kuulaa, jolla saisin liikkeet tuntumaan myös keskivartalossa ja jaloissa, koska pelkään selkäni ja oikean käsivarteni puolesta.

Eilen vakkari vetäjä oli sairastunut ja hänen tuuraajansa veti tunnin kiertoharjoitteluna. Liikkeitä oli toistakymmentä ellei vielä jokunen enemmänkin. Monet liikkeet olivat itselleni täysin outoja. Ei neljän kerran kahvakuulakokeilulla vielä kovin moneen liikkeeseen ehdi tutustua. Eilisen kiertoharjoittelun jälkeen voin todeta, että kahvakuulalla saa  ERITTÄIN monipuolisen treenin. Kiertoharjoittelun hyvänä tai huonona puolena on, ettei ole mahdollista tehdä juuri sen kokoisella kuulalla kuin normaalisti tekee liikkeen. Näin tulee kokeiltua rohkeammin isompaa kahvakuulaa. Muutaman liikesarjan jouduin tekemään isommalla kahvakuulalle kuin olisin normaalisti tehnyt. Yhden käden pystypunnerruksessa oli kerta kaikkiaan liian iso paino, jotta olisin jaksanut tehdä liikettä koko ajan vaihtoon asti. Oli vaan pakko huilia. Lisäksi oli liike, jota en pystynyt tekemään ollenkaan ohjeen mukaisesti vaan oli pakko mukauttaa liikettä itselleen sopivammaksi. Enpä ollut ainot nainen joka ei pystynyt punnerrusasennossa tekemään soutuliikettä. Erittäin haastava liike pelkästään oman kehon painolla, puhumattakaan että maasta pitäisi saada kuusi kiloa ylös.

Nyt olen vakuuttunut, että kahvakuulalla voi treenata voimaa että kestävyyttä. Mä valitsen suosiolla jälkimmäisen :). Ensi tiistaina jälleen kahvakuulan käteen ja hikeä pintaan.

7.1.2013

Äiti, miks sä et oo koskaan kipee?

Kuumetta, yskää ja niistämistä. Näiden ympärillä olen elänyt torstaista lähtien.  Viime viikolla lääkitessäni teini-ikäistä tytärtäni, hän kysyi miksen mä olen koskaan kipeenä, paitsi sitä yhtä kertaa? Totta! Perinteisesti olen ollut vähintään yskässä syksyisin, joka on estänyt mm juoksutestien tekemisen. Joka syksyinen flunssa jätti mut väliin viime vuonna ja kovasti toivon vastuskykyni pystyvän taistelemaan tätäkin flunssaa vastaan.

Moni asia  vaikuttaa hyvään vastustuskykyyn kuten hyvä peruskunto. Kova stressi vastaavasti heikentää vastustuskykyä. Stressiä oli liiaksikin loppuvuoden aikana, mutta onnistuin silti välttämään syksyn flunssat.  Peruskunto on kohdillaan, mutta mikä on muuttunut sitten vuoden aikana? Urheilumäärissä ei ole ollut merkittäviä muutoksia,  mutta vitamiinien saantiin on tullut selkeä muutos. Aikaisemmin otin vitamiineja kausiluonteisesti. Voisin jopa sanoa, että silloin kun muistin. Tuudittautuen oletukseeni, että päivittäinen ravintoni sisältää kaikki tarpeelliset vitamiinit ja mineraalit. En ole ravintoterapeutti, mutta perustuen omakohtaiseen kokemukseeni voin todeta, että ilmeisesti vitamiinipuutoksia oli ollut. Lähes puolen vuoden ajan olen päivittäin ottanut suosituksien mukaisen annostuksen monivitamiinitabletteja sekä kalaöljykapseleita. Tyttären kysymykseen siis vastasin: monipuolinen ravinto, liikunta ja vitamiinit – päivittäin vuoden jokaisena päivänä.

Vuosi alkoi palauttavalla viikolla, joka sisälsi yhden kovemman treenin. Viikon treenit sujuivat suunnitelman mukaisesti aina sunnuntaihin asti. Sunnuntaiaamuna heräsin aivan liian myöhään ehtiäkseni treenaamaan aamusta ja päivän menot venyivät niin, että olin kotona vasta seitsemän jälkeen illalla. Tuohon mennessä en ollut vielä ehtinyt syömään päivän lämpöistä ateriaa enkä ollut edes huomannut ottaa välipalaa mukaani. Puhumattakaan, että treenikassi olisi ollut mukana. Huonoa ajanhallintaa ja organisoimista. Siinä syyt minkä vuoksi sunnuntain treeni jäi väliin.
Viikko kuitenkin alkoi miellyttävästi kehonhuollolla.  Kevyt osuus päättyi keskiviikkona, jolloin märkä lumi oli saatava pois pihalta, jotta autot eivät jää kiinni pihaan. Aamusta tein tunti neljäkymmentä minuuttia lumitöitä ja illalla vielä puoli tuntia. Harmi, ettei sykemittari ollut päällä, sillä kevyt oli kaukana tuosta hommasta. Miehen tultua kotiin oli hän varma, että traktori oli käynyt pihassa. Juu, ei käynyt traktori vaan minä!

 Torstaina oli viikon kovin juoksutreeni. Juoksua nousevilla vauhdeilla. Kelit eivät oikein suosi vetojen tekemistä ulkona, jonka vuoksi kävin kuluttamassa salin juoksumattoa. Tavoiteajat olin saanut etukäteen km/min, juoksumatolla sitä piti miettiä mitä tavoiteajat ovat km/h. En tiedä kuinka vikaan meni, mutta viimeinen veto sai sykkeet jyrkkään nousuun. Jalat toimivat täydellisesti, henki kulki ja sydänkin pysyi paikoillaan. Kaikki siis hyvin.
Perjantai alkoi vaparitekniikkaopetuksella Mäkelänrinteessä. Tällä kertaa aloitimme uintitreenin mun osuudella. Pulahdin itse veteen näyttämään miten eri drillit tehdään, jonka jälkeen kännykällä videoin Jukan näytteet samoista drilleistä. Omasta mielestäni otin useita videopätkiä. Lauantai-iltana aloin viemään videoita läppärilleni huomatakseni, ettei kännykkäni ollut tallentanut yhtään videoitia. Melkoinen määrä ärräpäitä pääsi suustani. Harmitti niin vietävästi. Jukan kanssa olimme sopineet tapaamisesti sunnuntaina, jolloin kävisimme videot yhdessä lävitse. Nyt mulla ei ollut mitäään! ARGH!!!

Tekniikkaopetuksen jälkeen kävin itse uimassa. Olipa jäykkää menoa! Näyttäessäni drillejä kyllä huomasin, ette kroppa todellakaan ole iskussa ja treenin aikana oli selväksi että lihaksien tukkoisuus estää vauhtileikittelyn. Usein verran aikana meno on jäykkää ja tukkoista, mutta ohjelman edetessä lihakset vetreytyvät. Perjantaina ei vetreytymistä tapahtunut. Meno oli tasaista vaikka kuinka yritti nostaa vauhtia. No palauttava viikon treeniksi oikein hyvä.
Launtain treeni jäi iltaan, kun tekosyiden lista kasvoi kasvomistaan. Oli yleistä siivoamista, ruuan laittamista, kuusen purkamista, imuroimista. Viimein pääsin lähtemään huomatakseni ettei mulla ollut salikenkiä mukana. No, salitreeni jää siis väliin. Ei huolta, onhan mulla spinde- ja juoksukengät mukana. Voisin tehdä pitkän yhdistelmätreenin, niin sunnuntaina riittää lyhyempi treeni. Sukat olivat jääneet kotiin! Ei siis spindekenkiä jalkaan. Onneksi mukana oli luotto juoksukengät, joilla uskallan juosta ilman sukkia. Tosi, jos kerran treeni on yksistään juoksemista olisin voinut yhtä hyvin tehdä sen ulkona, mutta enää en lähtisi kotiin vaan suunnistin juoksumatolle. Hyvä puoli juoksumattotreenissä on, että juoksu on tasavauhtista ja sykkeet pysyvät tavoitetasolla.

Näin tasaista oli lauantain meno. 45 min kohdalla nostin vauhtia 1km/tunti, jonka vuoksi sykkeet ovat hiukan nousseet tuossa kohtaan.




1.1.2013

Vuoden 2012 viimeinen viikko

Joulun ja uuden vuoden aaton välille on mahtunut monenlaista aktiviteettia.

Ekaksikin vuoden viimeinen viikko - joulusta huolimatta tai juuri siitä syystä - oli erittäin treenipainotteinen. Hyvä näin sillä liian pitkään on mennyt apaattisissa tunnelmissa. Viikon aikana ei ollut kertaakaan tunnettta, että pitääkö mennä tai ei-oikein-huvita/jaksa.

Joulukuun alun juoksutestin tuloksien perusteella on treenien painotus monipuolisessa peruskestävyystreenissä. Ja tuota monipuolista peruskestävyystreeniä on sitten tehty tunnollisesti.

Kuun alkupuolella vaihdoin salia. Nykyinen sali avasi ovensa vuosi sitten, jolloin moni tuttu salilla kävijä ja hyvien tuntien vetäjistä vaihtoivat salia. Itse tarvitsin vuoden miettimisajan asialle. Vaihdon jälkeen on löytynyt uudelleen into ryhmäliikuntatunteja kohtaan. Lihaskuntoa on näin ollen tullut treenattua bodypumpin tahtiin, mutta myös kahvakuulatunneilla olen käynyt. Kahvakuulasta on tainnut tulla uusi suosikkini.

Samoin olen vaihtanut treeni.net -palvelun polar personal trainer -palveluun, jonka vuoksi tuo viikottainen yhteenveto on erilainen. Syy vaihtoon on yksinkertaisesti se, että sain uuden Polarin joululahjaksi ja haluan hyödyntää monipuolisen sykemittarin ominaisuuksia mahdollisimman hyvin. Tätä RCX5 -sykemittaria olen toivonut jo pitkään :).  Taisin luvata tämän itselleni jo kesällä, mutta en raaskinut ostaa sitä. Aina meni muut hankittavat asiat edelle - lähinnä tyttärien tarpeet. Tämä taitaa olla jo mun neljäs Polarin sykemittari. Mitä sitä vaihtamaan merkkiä, jos kerran tähän merkkiin olen ollut aina tyytyväinen. Tuote on kasvanut lähes käsi kädessä omien vaatimuksieni kanssa.


Joulun jälkeen oli myös treeniryhmän yhteistreeni Pajulahdessa. Ohjelmassa oli juoksutekniikkaharjoitteita, intervalleja ja venyttelyä. Olisi kai pitänyt osata arvata, että tuo tekniikkaharjoittelu tarkoitti harjoittelua aitojen kanssa. Lue; ei ole mun lemppariharjoitteita. Tällä kertaa aitojen korkeus ei ainakaan tullut haasteeksi muulle treeniporukassa, kun porukassa on yksi tällainen "huisin" pitkä tyyppi. Aidat piti laskea alimmalle tasolla mun takia. Mulle pitäisi olla lasten aidat ;).



Erilaisten tekniikkaharjoitteiden jälkeen oli vuorossa ne intervallit eli 1x2km + 2x1km + 3x666m. Huom, radan pituus on 333m. Kilsojen vedot juostiin edellistä kovempaa ja nuo 3x 666m tasavauhtisesti. Nämä tasavauhtiset vedot olivat mulle kovia vetoja. Sykkeet huitelivat lähes maksimissaan ja hapoilla mentiin, mutta periksi en antanut. Tällaiset treenit ovat hyviä niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Kaverit ja valmentaja kannustavat, itse saa psyykata itseään juoksemaan loppuun asti antamatta periksi. Yllättäen sitä huomaa kykenevänsä ylittämään maaliviivan yhtä aikaa valojäniksen kanssa. Pientä huonommuuden tunnetta ehdin potemaan läähättäessäni muiden perässä. Päivää myöhemmin ollessani salilla juoksumatolla seuraisin mielenkiinnosta vierellä juoksevan naisen vauhtia ja sykkeitä. Siinä samalla jälleen palasin maanpinnalle tajuakseni, että yhteistreenissä olleet kaverit olivat a) miehiä b) reilusti mua nuorempia.

Viime viikon treeneissä olen käyttänyt Herbalifen 24-tuotteita, jotka on tarkoitettu urheilijoille tukemaan heidän ravintotarpeitaan harjoituksien aikana että palautumiseen. Täytyy todeta, että minulla nämä tuotteet toimivat. Ensimmäiset tuotekokeilut ovat jo viime kesänä ennen Kuopion perusmatkaa, jolloin en kärsinyt ikävästä turvotuksesta kisan aikana enkä sen jälkeen. Jos haluat kuulla lisää käyttämistäni tuotteista, ota rohkeasti yhteyttä.



Joulu vietetty ja vuoden 2013 tavoitteet kirjattu ylös. Itselläni nämä tavoitteet ovat enemmänkin onnistumisien puolella kuin aika/sijoitustavoitteissa. Joroisiin ja Kuopioon on ilmoittauduttu, joten tavoitteet on asetettu näihin kisoihin. Triathlonin lisäksi tavoitteet ovat työelämässä ja hyvinvoinnissani.