20.8.2012

Viikonloppu kannustusjoukoissa


Olipa jännittävä ja aktiivinen viikonloppu! 

Lauantaina seurakaverini kisasi Kalmarissa Ironman-paidan kiilto silmissä. Uinti ja pyöräily sujuivat mallikkaasti ja varsinainen jännittäminen alkoi juoksuosuudelle, kun 12 km jälkeen keskivauhti alkoi hiipua.
Vauhti ei enää noussut juoksuvauhdiksi vaan pysyi lähes kävelyvauhtisena. Kymmenen kilsaa ennen maalia kyseisen henkilön veli laittoi FB:n päivityksen, että jokainen askel on taistelua.  Tässä vaiheessa taisi omat silmät kastua. Mielessäni hoin: Koeta jaksaa! Älä luovuta! Lopulta tulospalvelu näytti, että maaliin oli tultu. Aivan mieletön taistelu! Seuraavana aamuna FB osasi kertoa, että teräsnaisen vatsa oli mennyt sekaisin tuossa 12 km kohdalla eikä mikään pysynyt sisällä ja ”viimeiset” 30 km hän oli tullut ilman energiaa. Wau! 30 km ilman energiaa pyörän päällä on jo haasteellista! Hän saavutti tavoitteensa: mitali ja Ironman-paita, joka on kuulemma tosi UPEA!


Lauantaina, toisen uidessa 3.8km, pyöräilessä 180 km ja juostessa 42.2 km, vietin mieheni kanssa osan päivästä Porvoossa. Ei meillä mitään asiaan sinne ollut, mutta Porvoon idyllisessä vanhassa kaupungissa on kiva käydä kerran kesällä nauttimassa kesäpäivästä.

Sunnuntain vietin Pajulahdessa seuraten täyden matkan SM-kisaa. No aivan koko kisaa en seurannut, mutta puolen päivän aikaa saavuin paikalle, jotta ehdin tavata Hannen, joka osallistui kuntosarjan perusmatkalle.  Maalialueelle mennessä tapasin Jaanan ja Ninnin eikä aikaakaan kun Hanne tuli pyöränsä kanssa urheilukentältä. Itselläni oli hyvää aikaa, sillä minun oli määrä olla kahden jälkeen juomapisteen kohdalla ojentamassa geeliä.

Lounastaessamme ehdimme hienosti vaihtamaan kuulumisia kasvotusten.  Ruokailun jälkeen suuntasin juoksureitin juomapisteen kohdalle. Saapuessani oikeaan paikkaan, treenikaveri juoksi ohitseni.  Pientä sydämen tykytystä, olisiko pitänyt olla jo aikaisemmin paikalla? Monesko kierros hänelle on meneillään?!? Juoksureitti oli melko sekava  - ainakin minulle ja oli erittäin vaikea hahmottaa, millä kierroksella juoksijat menivät. Ilmeisesti hän oli juuri aloittanut juoksun ja olin heti toisella juoksupisteellä ojentamassa geeliä. Kuten tänä kesänä on ollut tapana trikisoissa, sääennusteesta poiketen vettä satoi – välillä enemmän ja välillä vähemmän. 

Seurakavereiden kanssa kannustettiin kisaajia, tarjottiin geeliä ja jopa yhdellä sankarille haettiin radio ;), kun hänen omasta soittimesta kuulemma patterin loppuivat. Taisi kyseessä kuitenkin olla akun loppuminen iPodista tms. 
Maalialueelle kävin kääntymässä kannustamassa ensimmäisiä seurakavereita maaliin, kun saamani geelit ovat loppuneet. Jonkin aikaa tuolla meni eikä minulla ollut minkäänlaista mielikuvaa ajankulusta. Kun treenikaveria ei näkynyt, alkoi jo hiukan huolestuminen iskeä takavasemmalta. Mielestäni siitä hetkestä, jolloin hänellä oli vielä n. 10 km jäljellä, oli kulunut jo hyvä tovi.  Juoksureitti ollut millään tavalla ollut katsojaystävällinen, jotta olisi voinut kävellä esim vastaan.  Päätin siirtyä risteyskohtaan, jossa juoksivat menivät kolmeen eri suuntaan. 

Odotellessani kaveria, otti pieni tyttö- kentis tuleva maratoonari tai triathleetti - mallia isommista. Tässä mallia kevyestä askelluksesta.

 Pian näinkin treenikaverini, hänellä oli enää lyhyt metsälenkki ja "kunniakierros" urheilukentällä. Tullessaan kentällä, hän pyysi jonkun tulevan tsemppaamaan häntä viimeiselle 400 m:lle. Reppu pois selästä, kamera repun päälle ja huppari kasan päälle. Totta kai menin ja kerrankin pysyin hänen vauhdissa ;). Loppusuoralla oma kirini ei ihan riittänyt siihen, että olisin ehtinyt nappaamaan hänestä kuvan maaliviivalla.Vaikka hymy ei vielä maalissa ollut herkässä, niin oman ennätyksensä hän teki haastavasta reitistä ja huonoista järjestelyistä huolimatta. 
 
 X-tri Lahti oli hyvin näkyvästi edustettuna myös kannustusjoukoissa :)


Onnittelut kaikille viikonlopun Teräsnaisille ja Teräsnmiehille!

 

16.8.2012

Viikko 32

Valmistautuminen Kuopion triathloniin meinasi mennä pieleen tiistain pyörälenkin ansiosta. Edellisen viikon lauantain treeni oli ollut kova eivät jalat olleet täydellisesti palautuneet tuosta treenistä. Tiistaina oli siis TdH:n valmennusryhmän yhteisajo, jonka fiksu ihminen olisi jättänyt väliin tässä tilanteessa. Lähdin yhteistreeneihin, mutta onneksi lopulta maltoin mieleni enkä lähtenyt vääntämään yhdessäkään mäessä vaan maltillisesti tulin mäet ylös vaikka muut joutuivat odotttamaan mua. Pidin mielessä, että lauantaina on näytön paikka, ei tiistaina yhteistreeneissä. Melkoisen tempoilevaa vauhtia ajettiin koko matka, reisissä ei tuntunut mukavalta. Lisäksi polvet olivat alkaneet särkemään jo edellisen kisan jälkeen eikä ne nyt yhtään pitäneet tiistain pyörälenkistä.

Tiistain tuntemuksien perusteella loppuviikko painoittui lihashuoltoon ja verraan. Mahdutin kaksi hierontakertaa viikkoon. Keskiviikkona avattiin reisilihaksia. Kipeätä teki ja piti keskittää kaikki ajatukset siihen Kuopion mäkeen, josta olin vasta nähnyt videon ja ajatella, että kiitän tästä kärsimyksestä ajaessani ylös THE mäkeä. Illalla kävin vielä kevyesti verraamassa avovedessä.

Torstain hierontakerralla keskityttiin avaamaan niskaa ja yläselkään. Sama päivänä kävin myös toistamiseen pyörähuollossa. Tiistain pyörälenkille huomasin, että ketjut hakevat edelleen omaa kohtaansa eivätkä siis mene kohdilleen kuten pitäisi. Menin liikkeeseen kysymään onko mitään tehtävissä ja ilmoitin tarvitsevani pyörän takaisin vielä samana iltana. Poika otti pyöräni heti työn alle ja sovimme, että menen tekemään viikonlopun ruokaostokset sillä aikaa. Niinhän siinä sitten kävi, että liikkeenomistaja itse huolsi pyöräni. Ketjut ja takapakka oli ajettu loppuun. Ei ihme, jos ei mene ketjut kohdilleen ;). Sain pyöräni  ja kiikutin sen kiekkojen vaihtoon treenikaverilleni. Hiukan arvoin takakiekon kanssa, koska treenikaverin takapakka on käytetty ja mulla on aivan uudet ketjut pyörässä. Testailtiin ja vaihteet toimivat kuten pitikin. Kuopion kisassa kyllä pari kertaa eturattaan kanssa oli haastetta, mutta sain kuitenkin pienen taistelun jälkeen aina ison rattaan käyttöön ylämäen jälkeen.

Perjantaina lähdetiin ajoissa kohti Kuopiota, jossa ehdin tekemään hyvän kisaverran juosten ja pyörällä.

Treenitunteja ei montaa ollut kisaviikolla.


15.8.2012

Haaste otettu vastaan


Jokin aika sitten sain Triathlonin viemää-blogin Hannelta haasteen vastailla blogissani 11 kysymykseen ja paljastaa itsestäni asioita, joita ei välttämättä ole tullut aikaisemmin esille ;)


1. Älyttömin/mieleenpainuvin urheilulaji tai liikuntaan suuntautuva asia jota olet koskaan kokeillut?
En ole hurjapää, joten mitään täysin älytöntä ei ole tullut tehtyä. Olen kuitenkin aikoinani osallistunut mm Suomen YFU:n seminaareihin, joissa olen saanut kokeilla mm abseilingiä.

2. Mikä on paheesi?
Paheeni taitaa olla kaikki makea, erityisesti tuore laku ja Parrotsin jogurttipäällysteiset herkut. 
3. Onko sinulla tai onko sinulla ollut muita kuin liikunnallisia harrastuksia? Mitä?
Triathlonin lisäksi en juuri muuta ehdi harrastaa. Jossain vaiheessa koetin kasvattaa bonsaipuuta, mutta talven tullen puut kuolivat :(. Jos aikaa ja energiaa on, koetan ylläpitää englanninkielen taitoani lukemalla englanninkielisiä pokkareita.
 4. Jokaisella on joku elämänviisaus jota noudattaa. Mikä on sinun mottosi?
En tiedä onko tämä nyt elämäviisaus, mutta hankkiessani RoadID:tä tuli vastaan lainaus, jonka laitatin myös RoadID:ni. "Never let your age define you". Jostain syystä tuo sävähdytti mua ;)

5. Miten rentoudut ja nautiskelet elämästä kaikkein parhaiten?
Tällä hetkellä ja tähän vuoden aikaan taidan parhaiten rentoutua liikkumalla luonnossa nauttien vadelmista ja mustikoista. Elämästä nautin eniten asioiden ollessa tasapainossa keskenään.

6. Mikä on suurin haaveesi jonka aiot vielä toteuttaa?
Suurin haave taitaa olla saada molemmat tyttäreni "maailmalle" ja nähdä heidän toteuttavan itseään.
Liikunnan puolelta suurin haaveni on viiden vuoden päästä osallistua ilman aikatavoitetta täyden matkan kisaan. Mielellään jossain kaukana, jossa on lämmintä

7. Rantaloma, kaupunkiloma vai mökkiloma?
Rantalomalla tuskin viihtyisin paikoillani paria päivää pidempää. Mökkielämästä pidän kovasti, mutta jokainen loma ja matka ovat aina olleet kaupunkikohteita. 
Nautin kulttuurista, musiikista, ihmismassoista, shoppailusta, hyvästä ruuasta ja kunnollisista kahviloista :). New York, varsinkin Manhattan on kohde, johon voisin matkustaa yhä uudelleen ja uudelleen.
  
8. Mikä on ehdottomasti paras kuukausi vuodesta, vain yksi ja miksi?
Tämä onkin yllättävän vaikea kysymys.Pidän toukokuusta, jolloin luonto on mielestäni kauneimmillaan ja ulkoilmasta pääsee nauttimaan jalan ja pyörällä. 
Pidän myös syyskuusta. Silloin luonto tuoksuu ja väriloiste on upea ja aamukosteus on piristävä. Kesän jälkeen on energinen olo ja kaapeista saa alkaa etsimään lämpöisempiä vaatteita. Pineviä iltoja voi valaista kynttilöillä ja lasi punaviiniä maistuu viileinä syyskuun iltoina.
Mutta sitten on se heinäkuu, jolloin Suomi lomailee, kesä on parhaimmillaan, ihmiset hymyilevät, harvalla on kiire, kotimaisia mansikoita on tarjolla, hellemekko on usein riittävä, järveen voi mennä uimaan myös ilman märkäpukua ;). Ja monena vuotena olen pitänyt lomaa heinäkuussa. Sanon siis heinäkuun olevan paras kuukausi.

9. Olet järjestämässä ns. " Neljän tähden illallista". Mikä olisi sinun 3 ruokalajin menu eli alku-pää-ja jälkiruoka?
Just! En ole kokki enkä edes taida ruuanlaittoa ;). Joten helpoilla resepteillä on pelattava. 
Alkuruuaksi valmistaisin tomaattia ja mozarellaa vihreällä salaattipedillä + patonkiviipaleita pestolla ja juustoraasteella. Pääruuaksi kasviksia, tofua (tai sekaruokailijoille kananfileitä) vuohenjuustolla. Jälkiruuaksi pitäisi varmaankin olla tiramisua, mutta koska en osaa tuota valmistaa (tai voisihan sen aina ostaa valmiina kaupasta), tarjoaisin maitokahvin kanssa mansikoita jonkinlaisessa rahka-kermavaahdossa marengin (ei itse tehdyn) päällä.

10. Mainitse kolme asiaa joista et luopuisi mistään hinnasta?
Terveys ja perhe ovat elämäni peruskivet. Ja kolmanneksi on varmaankin todettava liikunta niin kauan kuin sitä pystyy harrastamaan. Palkkatyö on toki tärkeä, mutta ilman terveyttä en voi tehdä työtä, ilman liikuntaa työkyky heikkenesi ja ilman perhettä elämästäni puuttuisi se elementti, joka tukee, iloitsee ja pitää tasapainoa yllä.

11. Mitä osaa eläimet näyttelevät jokapäiväisessä elämässäsi? Mitä eläimiä sinulla on tai haluaisitko ottaa lemmikin ja jos niin minkä? Eläinten omistajille myös jatkokysymys, onko jotain eläintä jonka haluaisit ottaa vielä nykyisen lisäksi?
Toukokuussa adaptoimamme Khali näyttelee erittäin suurta osaa jokapäiväisessä elämässäni. Käymme yhdessä pitkillä kävelylenkeillä ja illalla otamme yhden "painikierroksen". 
Khali metsälenkillä, heinäkuu 2012
Koska itse ehdin vastata haasteeseen erittäin myöhään, uskon haasteen kiertäneen jo kaikille niillä, joiden blogeja itse seuraan. Jos et kuitenkaan ole saanut haastetta vastaan, tunnista itsesi ja ota haaste vastaan vastaamalla samoihin kysymyksiin :)

12.8.2012

Perusmatkan SM-kisat Kuopiossa 11.8.2012


Viikkoa ennen kisaa tein kovan sprinttitreenin treenikaverini kanssa ja valmistavalla viikolla osallistuin yhteispyöräilyyn, joka ei välttämättä ollut se fiksuin treeni ennen kisaa. Jalat olivat melko hyvässä tukossa vielä tiistaina, samoin kuin niska. Keskiviikko ja torstai menivät lihashuollon ja tankkauksen merkeissä. Samoin käytin pyörääni pari kertaa huollossa sekä sain lainaksi hiilikuitukiekot :). Kiitos treenikaverilleni!

Perjantaina pakkasimme auton ja saimme itsemme tien päälle puoli seitsemän aikaa aamulle. Ehdin tekemään hyvä kisaverran paikan päällä ja tuhlaamaan rahaa Kuopiossa. Mitä ilmeisemmin tankkaus ja jännitys yhdessä saivat vatsani lähes kuralle. Lisäksi jonkin aiheutti ns heinänuhaoireita. Olo ei ollut kaikista parhain.

Aamulla olisi nukuttanut ja pelkäsin olon ennustavan samanlaista tukalaa menoa kuin viime vuonna Joroisilla. Muutamat tunnit ennen lähtöä kuluivat nopeasti pyöräkatsastuksessa, tavaroiden viennissä vaihtoalueella, kissainfossa ja märkäpuvun laittamisessa päälle.

Startissa otin huonon paikan vaikka edessä olinkin. Ensimmäiselle poijulle asti meno muistutti kahakointi  ja toi mieleen ensimmäisen kisani Joroisilla. Omaa paikkaa ei millään tahtonut löytyä. Sykkeet olivat varmaankin aivan tapissa, reisissä tunne oli ikävä ja pari kertaa mieleen tuli jättää kisa tähän.

 Poijun kierron jälkeen tilanne rauhoittui ja sain omasta uinnistani hyvin kiinni. Rantaan ja toinen kierros. Fiilis nousi ja uinti kulki. Rantautumisessa oli ongelmia, sillä en ollut tietoinen niistä isoista kivenmurikoista vasemmalla reunalla. Horjahtelin eikä askel meinannut millään pitää

Juostessa märkäpuku päällä, kuulin olleeni uinnissa nopein nainen. Hyvä alku ja sen mukainen tuuletus.

Vaihtoalueella en meinannut saada märkäpukua pois toisesta jalasta. Sain tehdä todella töitä saadakseni nilkan pois puvusta. Pari geeliä taskuun, lopuksi pikainen kelaus onko kaikki mukana. Lähdin juoksemaan pyräilykengissä eikä aikaakaan kun jalka lipesi ja pyörä irtosi kädestäni. Ei kuin liukastellen askel taaksepäin ja nostamaan pyörä. Takaanta kuului tuttu seurakaverin ääni: "Päivi, ota rauhallisesti!"

Pyörän kanssa piti juosta ehkä n 200m. Itse pyöräily sujui ihan mukavasti. Edellisenä iltani olimme autolla käyneet reitin lävitse ja tiesin reitillä olevan yksi kova nousu. Valmentajalta olin saanut ohjeen olla jättämättä jalkajani tuohon nousuun. Reitti kierrettiin 4 kertaa ja neljästi tuo samainen ylämäki piti nousta ylös. Matkan aikana tsemppasin ohittamiani kanssakilpailijoita, joista monet taisivat olla kuntosarjalaisia. Reitin varrella oli muutama pieni kohta mukulakiveä. Vesipullo pysyi mukana kyydissä, mutta kolmannella kierroksella mukulakivi vei voiton energiapatukan jämästäni,  jonka olin suunnitellut ottavani suuhuni viimeisen kierroksen alussa. Onneksi laitoin pari geeliä taskuun.

Tullessani takaisin vaihtoalueelle pyörän kanssa, kuulin selostajan selvittävän yleisölle olevani kiinni N45 mitalisijassa. Tiesin myös olevani heikko juoksija enkä tiennyt yhtään kuinka kovaa takana tultaisiin. T2-vaihtokaan ei ollut mallisuoritus. Varpaat olivat aivan kohmeat, jonka vuoksi juoksukenkien laittaminen jalkaa oli hiukka työlästä. Juoksuun pääsin ja päätin mennä siltä miltä jaloissa tuntui. Askel näytti kevyeeltä ja rennolta, mutta väsymystä tuntui jaloissa. Toisen kierroksen jälkeen kuulin selostajan ilmoittavan N45 Suomen mestarin olevan maalissa aikaan 2:19. Ei voisi olla totta! Kuinka monta kierrosta juoksua olikaan! Ei vaan yksinkertaisesti voinut olla niin, että kyseinen henkilö olisi mennyt noin kovaa! Tilanne aiheutti pientä epävarmuutta juoksukierrosten lukumäärästä. Asiaan piti saada varmuus. Pysähdyin tyhmän näköisenä kysymään kuinka monta kierrosta oikein pitäisi juosta?!? Neljä? Huutelin samaa kysymystä seurakavereilleni. Asiaan tuli varmistus. 4 kierrosta. Kiitos Mira ja Toni! Juoksuosuudella tuli peukkuja ja kannustuksia! Mahtava fiilis!

Tulin toista kertaa kääntöpaikalle ja näin edessäni kilpailijan samasta sarjastani. Siis ainakin yksi olisi ohittanut minut jossain vaiheessa. En lähtenyt tavoittelemaan häntä vaikka mieli olisi tehnyt. Kolmas kierros lähti käyntiin. Geeliä ja vettä. Pian jotain tippui maahan. Pikainen tarkistus. Toinen geeli tippui maahan. Ei auta kääntyä vaan jatkaa matkaa. Neljäs kierros alkaa, näen geelin maassa vastakkaiselle puolelle. Päätän nostaa sen maasta ja koukata vesipisteen kautta. Viimeinen geeli suuhun ja menoksi. Vajaat 2½ km jäljellä. Juoksu alkaa sujumaan mukavasti. Tulen viimeiselle kääntöpisteelle, käännös ja näen toisen kilpailijan omasta sarjastani. Hän ei ole montaa askelta minusta. Matkaa ei ole kuin n 1 km, nyt en annan periksi. Nostan vauhtia. Tätä on harjoiteltu. Vauhtikestävyyttä. Jos takana tulija ei ohita minua pienen pienessä nousussa, en anna periksi nousun jälkeen. Ei mene ohitse, päätän nostaa vauhtia ja tulla niin kovaa kuin pystyn maaliin asti. Maaliviiva ylittyy. Tiedän tehneeni oman ennätykseni, sillä Polar näyttää 2:55. Laitoin  Polarin päälle n 10 min ennen starttia.

Selostaja on äänessä. Pian kuulen; N45 Suomen mestari on Päivi...... Tuuletus!!! Ei voi olla totta! Mä tein sen! Hymy on herkässä :)

Suihkuun ja kuivat vaatteet päälle. En usko todeksi sijoitustani. En ennen kuin olen saanut mitalin kaulaan.



Juoksussa kovan vastuksen antanutta on ilo onnitella. Tosin vasta suihkussa tuli ilmi, että hän oli kierroksen minua jäljessä ;).

Viime kesän vastoinkäymiset ja talven kova treeni palkittiin yli odotuksien. Syksyllä 2009 ilmoittautuessani triathlonkouluun en edes haaveillut kilpailevani ikäsarjassa. Puhumattakaan, että voisin olla perusmatkalla Suomen mestari. Haaveilin ainoastaan kyvystä kyetä joskus juoksemaan 10 km ilman kipuja.

Kiitos miehelleni, joka kannusti lähtemään Kuopioon sekä teki osallistumisen mahdolliseksi tulemalla mukaan. Kuopioon mennessä mies kesti erinomaisesti musiikkivalintani ja äänen voimakkuuden ;).

Kiitos Katja! Kiitos treenikaveri! Kiitos tukijoukot!

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tämän vuoden aivan uskomaton Triathlonkausi!




6.8.2012

Viikko 31

Viime viikkoon sisältyi perustekemisen lisäksi kaksi kova tehoista treeniä. Tavoitteena oli tehdä ensimmäinen kova tehoinen keskiviikkona ja toinen lauantaina. Asiat eivät vaan aina mene suunnitelmien mukaisesti, jonka vuoksi keskiviikosta tuli lepopäivä ja treeni siirtyi perjantaille. Perjantain lihaskuntotreeni jäi väliin. 

Viikko 31 lukuina:



Kaikki viikon pk-treenit sujuivat tuttuun tapaan. Keskiviikkona yritin mennä tekemään sprinttitreenin, mutta rannalle päästyäni aurinkoinen +19 keli oli muuttunut tuuliseksi sadesääksi ja lämpötila laskenut +12:n. Tässä vaiheessa tein päätöksen. Tästä tulee  lepopäivän. Myöhemmin illalla olisi ollut mahdollisuus päästä tekemään sama treeni paikallisen seuran kanssa, mutta olin sopinut menoa illaksi. Tavallaan harmitti, mutta en halunnut lähteä peruuttamaan sovittua vierailua.

Torstaipäivästä tuli hektinen eikä ollenkaan sellainen kuin olin alunperin haaveillut. Harvoin tapaan erästä pitkä aikaista ystävääni ja juuri torstaille olin sopinut menosta hänen mökilleen. Taisi olla keskiviikko saadessani viestiä torstaina fillarilenkin tarkemmasta ajankohdasta. Fillarilenkki alkaisi jo klo 17! 

Jotta saisimme nopean lähdön Stadiin, vein fillarini treenikaverille ennen kuin lähdin ajamaan kohti Nastolaa. Vierailu Nastolan tuntumassa jäi aivan liian lyhyeksi. Olisin viihtynyt kaverini mökille huomattavasti pidempää, mutta surkean ajanhallintani vuoksi visiitti jäi muutamaan tuntiin. Khali kotiin ja suuntasin treenikaverin luokse. Pian saimme itsemme toiseen autoon ja matka jatkui kohti Helsingin Velodromia. Torstaina pääsin siis tutustumaan Helsingin kujiin poliisisaattueessa. Muistoajon jälkeen TdH:n valmennusryhmä lähti vielä tekemään oman treeninsä. Harjoiteltiin ryhmässä ajamista, joka tällä kertaa onnistui. Vauhti oli sopiva kaikille ja ryhmä pysyi kauniissa parijonossa. 

TdH:n valmennukseen osallistuin sillä ajatuksella, että Joroisten jälkeen keskityn maantiepyöräilyyn. Suunnitelmat vaan vaihtuivat, jonka vuoksi en ole päässyt yhtään tekemään varsinaista maantiepyöräilytreeniä. Ohjelmat jäävät minulle, joten voin hyödyntää Kjellin tekemiä ohjelmia myöhemmin.

Perjantain yhdistelmä vk-treeni sujui melko hyvin. Melko hyvin, sillä jouduin pitämään yhden pidemmän tauon pistämisen vuoksi, jonka aikana nautin metsämansikoista. Niinhän siinä treeniohjelmassa luki ;). Lisäksi yksi veto tuli täyteen keskellä ylämäkeä. Reisiin poltti sen verran, että pysäytin vauhdin juuri siinä kohdassa, jossa veto tuli täyteen ja nousin mäen rauhallisesti ylös. Mäen päälle päästyäni asia kismitti sen verran pahasti, että ajoin takaisin mäen alle ja nousin sen uudestaan ylös. Ei muuten mennyt yhtään sen helpommin. Fillaroinnin jälkeen oli ohjelmassa juoksuvedot. Valmentaja oli aikaisemmin viikolla sanonut, että neljäkin on ihan ok. Fiiliksen mukaan. Tätä ei olisi pitänyt sanoa minulle. Tein neljä enkä viittä, kuten ohjelmassa oli. Treeni jälkeen kävin treenikaverin kanssa vielä lyhyellä uinnilla. Hakiessani häntä oli alkanut sataa vettä, joten pientä suosittelua piti tehdä, jotta päästiin lähtemään ;). 

Lauantaille olimme sopineet sprinttikisan kisavaihdoilla, jos saisimme huoltojoukon kasaan. Sovimme uintireitistä, joka ei ollut 750 m, vaan tuota pidempi. Pyöräilyä oli 22,8 km ja juoksu n 5 km. Huoltotiimimme koostui miehestäni ja Khalista. Pienien säätämisien jälkeen pääsimme aloittamaan oman kisamme n puoli tuntia myöhemmin kuin olimme ajatelleet. Tuuli oli sen verran kova, että aloittaessamme uintiosuutta uintireitillä oli muutama surffari. Suunnistaminen aallokossa onnistui yllättävän hyvin maamerkkien avulla, mutta uinti oli räpiköimistä ja voimia vievää. Selkälihakset ovat edelleen kipeät ;). Vaihtoon tulin ensimmäisenä ja onnistuin pitämään ensimmäisen sijan pyöräilyn puoleen väliin asti. Reitti oli nouseva takaisinpäin tullessa, jolloin jalat ilmoittivat edellisen päivän treenistä. Siitä huolimatta koetin olla antamatta periksi. Vauhti hiipui aivan liikaa loivissa nousuissa. En vaan jaksanut pitää vauhtia yllä. Viimeiset pari kilometriä oli tasaista enkä säästellyt jalkojani. Halusin kokeilla miten juoksu onnistuu, jos vaihtoon tulee vauhdilla. Toinen vaihto oli samanlaista säätämistä kuin ensimmäinenkin. Pari ensimmäistä juoksuaskelta tuntui siltä kuin en olisi ikinä lähtenyt juoksemaan pyörän päältä. Tilanne muuttui pian ja jalat tuntuivat omilta. Pistämistä vasemmalla puolella ja myöhemmin oikeallakin puolella. Hiukan hidastin vauhtia koettaen päästä eroon tuosta ilkeästi tunteesta. Puolessa välissä matkaa pistäminen helpotti täysin. Sykkeet olivat melko korkealla. Ennen viimeistä 500 m oli vaan pakko pysähtyä. Sykkeet olivat olleet liian pitkää tapissa, joka tuntui jo ikävältä. Lyhyt pysähdys, pari kävelyaskelta ja loppurutistus juosten. Tuon viimeisen 500m tulin sitten niin kovaa kuin pystyin. Jalat eivät väsähtäneet, mutta sydän oli eri mieltä vauhdista.

Sunnuntain palauttavassa treenissä kahden päivän treenit todella tuntuivat ja näkyivät. Takkuista ja vaikean oloista menoa. Pidin kuitenkin kiinni suunnitelmastani reitistä laskemalla vauhtia tarpeeksi alas. Meno oli ERITTÄIN rauhallista nauttien Helsingin kehyskuntien maisemista:
Tällaisissa maisemissa fillaroin lähes koko lenkin sunnuntaina


5.8.2012

2.8.2012 ajettiin 1952 Helsingin olympialaisten maantiepyöräilyn muistoajo



Torstaina 2.8.2012 tuli kuluneeksi 60 vuotta Helsingin Olympialaisten maantiepyöräilystä. Vuonna 1952 kisaan osallistui 111 pyöräilijää 30 eri maasta. Kilpailu oli ainoastaan miehille


 










Vaikkei 190,4 kilometrin maantiepyöräilyn reitti ollutkaan vaativa, niin matkaan lähteneistä 112 osaanottajasta vain 52 pääsi maaliin asti. Suuri keskeyttäneiden määrä johtui tiukista kurveista, jossa sattui useita kolareita. Pahin haaveri tapahtui yhdeksännellä kierroksella, jolloin pääjoukon kärkipolkijat kolaroivat keskenään ja aiheuttivat parinkymmenen pyöräilijän onnettomuuden.


 
Kilpailu ratkesi 11. kierroksella, kun belgialaiskolmikko André Noyelle, Robert Grondelaers ja Lucien Victor laittoivat vauhtia. Heitä pystyivät seuraamaan vain alankomaalainen Jules Maenen ja saksalainen Edi Ziegler. Maenen putosi vauhdista 14. kierroksella. Viimeisellä kierroksella Noyelle lähti lopullisesti karkuun ja ratkaisi kisan ennen loppusuoraa. Grondelaers irtosi toiseksi ja Ziegler kukisti Victorin loppukiritaistelussa. Belgia otti selvän joukkuevoiton, kun heidän kaikki kolme pyöräilijäänsä oli neljän parhaan joukossa. 
Lähde: Wikipedia


Helsingin olympiakisat 1952, maantiepyöräily,
ryhmä menossa Pakilantiellä, nykyisen Kehä I:n pohjoisreunalla,
suuntana etelä. Alkuperäinen kuva, Valto Mattila
Lopuksi kuva itse muistoajosta, johon itsekkin osallistuin:
Kuva: http://mip63.com/2012/08/02/historian-havinaa-1952-olympiapyorailyn-muistoajo/


1.8.2012

Heinäkuun treenit

Viime kuun treenien tuntimäärä on lähellä samaa kuin kesäkuussa. Huolimatta valmistautumisesta Joroisiin ja palautumisesta kisasta. Suurin osa treeneistä oli onnistuneita lukuunottamatta pyöräilyn jälkeen olevia juoksuja. Vielä seitsemän päivää ennen Joroista vatsaongelmat vaivasivat. Näin ollen jouduin keskeyttämään yhdistelmätreenejä kovien vatsakipujen vuoksi. Viikkoa ennen itse kisaa onnistuin tekemään ensimmäisen onnistuneen yhdistelmätreenin.

Samaisena viikonloppuna tutustuin uimarannalla paikallisen pyöräilyseuran triathlonjaoston aktiivijäseniin. Sillä seuraamuksella, että olen nyt myös tuon seuran jäsen :). Odotan innolla tulevan peruskuntokauden yhteistreenejä. Ainakin spindeä ja juoksulenkkejä on tiedosssa. Tänään olisi yhteinen sprinttiharjoitus, jonka jälkeen olisi mahdollisuus saunaan. Olen vaan ehtinyt  varamaan muuta menoa tälle illalle. Hiukan harmittaa!

Lähes yksistään maantiepyöräilyyn keskittyvä harjoitellu piti aloittaa Joroisten jälkeen, mutta uusien suunitelmien vuoksi harjoitusohjelma on keskittynyt edelleen triathloniin. Tour de Helsinkiin mennään siis triathlon harjoittelulla enkä todellakaan lähde edes havittelemaan parin vuoden takaisen ajan alittamista.