Sykkeet koholla

Flunssa ei tunnu helpottavan. Oireena on ainoastaan yskä ja käheä ääni, ei kuumetta, ei nuhaa.  Vähäisistä oireista huolimatta kroppa käy ylikierroksilla, rasittuu, ei palaudu. 

Tiistain spinning tunnin jälkeen huomasin, etteivät sykkeeni laske kuten normaalisti. Kevyt pyörittely piti sykkeet yli 150:n ja pelkkä istuminen ei laskenut sykkeitä alle 140. Ensimmäinen ajatus oli, että sykemittari temppuilee. Tunnin jälkeen vietin hetken aikaa salilla, jossa etsin yläkropan lihaksia. Ilmeisesti muutama lihas löytyi yläselästä. 

Päivän treenit päättyivät uima-altaalle. Mielestäni uin hyvin kevyesti, mutta sykkeet nousivat liian korkealle suhteessa vauhtiin. Uintitreeni jäi lyhyeksi kavereiden valmistautuessa viikonlopun skaboihin. Omalta osaltani olen peruuttanut Kuopion kisat.  

Keskiviikon juoksulenkki aamupäivällä sai mut todella heräämään, ettei kaikki oikeasti ole niin kuin pitäisi. Puolen tunnin kevyen juoksun jälkeen sykkeet laskivat seisoessani yli kaksi minuuttia aivan paikoillaan. Loppu lenkin ajan tarkkailin sykkeitäni, en päästänyt niitä enää nousemaan yli pk-alueen vaikka se välillä tarkoitti etenemistä lähes kävelyvauhtia. 

Torstaina puhelu valmentajalle, jolta sain lyhyen ja ytimekkään kommentin: LEPOA! Joku voisi ajatella, että tuota on helppo noudattaa.


Aamulla olin pakannut treenikamat mukaani, niinpä löysin itseni Pirkkolasta illalla. Ennen uintia ohjelmassa olisi ollut lyhyt juoksulenkki, jonka kuitenkin jätin kiltisti väliin. Myös uimassa tein heti selväksi, etten ole vetovastuussa vaan tulen kevyesti jonkun muun perässä. Vauhdin puolesta menin kevyesti, mutta yllättävän korkealle sykkeet taas nousivat. Pientä pistoa omatunnossa. Vaikka sykkeet nousivat, niin olin tyytyväinen illan treeneihin.   

Uintivalmentaja oli miettinyt niin leirillä kuin sen jälkeen mistä johtuu hyppivä uintityylini. Tähän mennessä olen itse ajatellut tekniikkavirheeni johtuvan toispuoleisesta tai virheellisestä käsivedosta. Jota olen joskun koettanut korjata ilman tulosta. Uintiasentoni on hyvä, päänasento on oikea, potkin ns kuusitahtisesti, siis missä vika? 

Tänään uidessani muiden perässä liikuin lähinnä käsivetojen voimin. Jos vedessä liikkuu ainoastaan käsivetojen varassa, ei jalkojen kuulemma pitäisi kellua veden pinnalla. Siis keskivartaloni tekee jonkin pienen liikkeen, joka mahdollistaa tämän. Aivan heti asia ei valjennut mulle, mutta keskittyen jokaiseen liikkeeseen ja kropan asentoon käsivedon eri vaiheissa, tajusin, että alavartaloni ei kierry, ainoastaan ylävartalo, jolloin taittoa tulee lantiosta ja uinnista tulee ns hyppivää. Pieni liike saa uintini näyttämään edestäpäin aaltomaiselta. Kunpa tämä tekniikkavirhe olisi korjattu 30 vuotta sitten. Tämän lisäksi käsivetojen määrää per altaanmitta (25m) on vähennettävä kahdeksaan käsivetopariin. Koko vartalon kierto ja liukuminen (jota ei siis ole ollut ollenkaan). Olo oli kuin pienellä lapsella oppiessaan uutta, mutta oppiiko vanha vielä uusia temppuja?

Asiat tärkeysjärjestykseen

Iloiset asiat ensin; vanhempi tytär pääsi läpi kirjallisista! Ensi viikon torstaina hänellä on inssiajo. Hienoa! Niin nämä pienet kääröt kasvavat ja aikuistuvat.  Juhlistimme kirjallisten läpimenoa käymällä kahvilassa. Arjen pieniä iloja!

Rakas appeni on vakavasti sairas, ollut jo pidempää ja saanut sairauteensa eri määrän hoitoja. Sairaus ei näytä perääntymisen merkkejä vaan näyttää ottavan vankemman otteen. Rankin hoitojakso alkaa ensi viikolla. Mikäli tuo ei auta, sen jälkeen ei ole enää muita hoitokeinoja. Hoitojakson aloittamisen ajankohdasta tuli päätös viime viikolla.

Perinteisesti olemme viettäneet hänen synttäreitä isänpäivänä, mutta nyt synttärit vietetään tulevana viikonloppuna - sunnuntaina. Tämä muuttaa ensi viikonlopun suunnitelmat. Ensi suunnittelin, että jos synttärit pidetään sunnuntaina, lähden Kuopioon lauantaiksi, mutta nyt olen sitä mieltä, että jätän kilpailut kokonaan väliin. Matkustaminen Kuopioon kahden lajin vuoksi, ei ole sitä minkä koen mielekkääksi. Perjantaina junalla Kuopioon, myöhäinen päivällinen ja yö hotellissa. Kaksi starttia lauantaina ja junalla kotiin.

Synttäreiden ajankohtakin saattaa vielä muuttua lauantaiksi, enkä missään nimessä halua jättää niitä väliin. Kilpailuita tulee tulevaisuudessa aivan riittämiin.

Työrintamalla on päästy jo palkkaneuvotteluihin, mutta edelleenkään ei ole tullut kutsua soveltuvuustestaukseen. Kuitenkin alkuperäinen aikataulu päätöksien tekemiselle oli lokakuun loppu. Kiire tulee.

Tunnelmia triathlonleiriltä

Perjantaina klo 17 alkoi leiri suoralla toiminnalla - juoksutekniikkaharjoitteilla mm. loikkija, lyhyitä askeleita, päkiöillä etenemistä. Harjoitteita, joita tulisi tehdä useammin kuin kerran tai kaksi vuoteen. Triathlonistit ilmeisesti harjoittelevat pikavaihtoja myös leirillä. Muuta syytä en löytänyt aikatauluun, juoksutekniikkatreeni päättyi klo 18 ja uintitreeni alkoi klo 18 viereisessä rakennuksessa. Taisin olla viimeinen, joka pulahti altaaseen. 

Keskimmäisillä radoilla uivat nopeimmat uimarit ja reunaradoilla hitaimmat. Valitsin niiden välistä, mutta ei mennyt kauaa, kun valmentaja opasti siirtymään keskimmäiselle radalle. Muutaman kierroksen jälkeen kaduin siirtymistä, mutta pinnistelen loppuun saakka samalla radalla vaikka puhti loppui puolen tunnin jälkeen. Aamuinen kahden tunnin lenkki ja juuri ennen uintia tehdyt tekniikkaharjoitteet verottivat oman osuutensa. Myös energiavajetta oli ehtinyt kehittymään liikaa.

Päivällisellä ruoka maistui. Perjantai-iltana saimme kuunnella paria erilaista kisaraporttia viime kesän kisoista sekä luennon D-vitamiinista. Ensimmäinen päivä päättyi klo 22. 

Toiseen leiripäivään päästiin kiinni klo 7:00 alkaneella "kevyelle" aamulenkille. Aivan varmasti se oli kevyt näille huipuille, mutta mulla sykkeet nousivat ja vauhti alkoi hiipua - jälleen kerran - 30 min jälkeen. Luotin treenikaveriini. Jos mä näännyn, hän todennäköisesti hölköttelee loppumatkan mun kanssa. Porukan kärjestä jäimme, mutta emme kuitenkaan niin paljoa, ettemmekö olisi ehtineet mukaan mäkivetoihin. Pikainen suihku ja aamupalalle, joka totuuden nimessä maistui.

Aamiaisen jälkeen oli toinen ryhmä uimassa ja meillä muilla oli mahdollista omaehtoiseen treeniin. Perjantaina uintitreenin perusteella, päätin käyttää tämän mahdollisuuden lepäämiseen.

Lauantain uinti meni siinä mielessä paremmin, että osasin välttää kovimpien menijöiden radan. Ensimmäisen tunnin olin vetovastuussa ennen kuin tajusin, että perässä tulijalla on enemmän potkua kuin antaa ymmärtää. Suosiolla sain hänet vetämään viimeiset kovat sarjat. Mun jalat olivat jo veteen tullessa ilmoittaneet: ”enough is enough”

Puolentoista tunnin uintitreenin jälkeen lounas maistui erinomaiselta. Ruokaa sulateltiin kolmen eri luennon avulla sekä kevyellä fillarilenkillä, jonka teimme treenikaverin kanssa kahdestaan. Mulla menee oma aika vaatteiden vaihtoon ja siirtymiseen, joten muut ehtivät mennä. Lyhyen pyörittelyn jälkeen pikainen vaatteiden vaihtoa, ja siirtyminen halliin harjoittelemaan juoksunopeutta harjoittavia tekniikoita. Valitettavasti osa harjoitteista oli liian kovia polvilleni ja tein kevyempiä versioita.

Pääsin myös olemaan, tahtomattani, esimerkkinä siitä mitä tapahtuu juostessa kovaa kengännauhat auki. Astuin nauhan päälle sen verran, että tasapaino horjahti ja lensin pitkin pituutta radalle. Häpeän lisäksi sain komean mustelman polveeni. 

Suihku ja päivälliselle. Lauantai päättyi miellyttävästi rauhalliseen tukilihasharjoitteluiden opetteluun ja venyttelyyn. Mistähän saisin itselleni pienen jumppahuoneen, jonne mahtuisi jumppapallon lisäksi myös pyörä, televisio, soitin, ……..

Sunnuntaipäivä alkoi avantouinnilla (lue pulahdus) ja ohrapuurolla mansikoiden kera. Kunpa olisi vielä saanut jättimukin maitokahvia.

Viimeiseen leiripäivään mahtui tunnin uintitreeni sekä 10 km sauvakävelylenkki. Pyöräilylenkki jäi väliin teiden ollessa vielä hiukan jäiset eikä mun pyörän renkailla ole mitään asiaa liukkaalle teille.

Kiitos leirin järjestäjille, valmentajille sekä kaikille leiriläisille!

Kotiin palattua pikainen vaatteiden vaihto, meikit matkaan ja taas menox. Kohteena syntymäpäivät, jonne ajoituksemme oli oiva. Suoraan kakkujen kimppuun ja seuraamaan päivänsankarille omistettua vatsatanssiesitystä. 

Huomenna ainoastaan kevyen kevyttä liikuntaa ja venyttelyä. Kroppa kaipaa palauttelua

Viikonlopun saldo on 10h 20min jakautuen seuraavasti:

Uintia 3h 30min

Pyöräilyä 30min

Juoksua 2h 50min (sis perjantaiaamun)

Juoksutekniikkaharjoitteita 2h

Sauvakävelyä 1h 30min

Lopuksi erään leiriläisen kommentti sunnuntain lounaalla:” Arvatkaas mikä täällä on parasta? Täällä ottaessa ison annoksen ruokaa lautaselle on seurassa aina joku, joka ottaa vielä enemmän”.

Ensimmäinen triathlonleiri lähestyy

Vierumäellä kokoontuu lähes 50 kuntotriathlonistia viikonlopun aikana harjoitteluleirin merkeissä. Kolmen päivän ohjelma sisältää; kolme uintitreeniä, juoksutekniikkaharjoituksia, aamulenkki klo 7 lauantaiaamuna! Lauantaina ja sunnuntain aikana ehditään tekemään juoksutreenejä pari kertaa, saadaan mahdollisuus vapaaseen harjoitteluun ja pariin pyöräilytreeniin. Lisäksi on tiedossa kisatarinoita, luento pyöräasennosta ja juoksujalkineista sekä erittäin tärkeää asiaa tukilihasten harjoittelun merkityksestä. Lauantaipäivä päättyy venyttelyyn. Epäilemättä uni tulee helposti ja sunnuntaina valkenee puolen toista tunnin uintitreenin merkeissä. Jossain määrin mieleen nousee nuoruusvuosien uintiharjoitusleirit, joihin mahtui käsittämättömien uintikilometrien lisäksi lenkkejä ja lihaskuntotreeniä. 

Miksi musta jälleen tuntuu siltä, etten kuulu joukkoon? Epäilykseni perustunee sille samalle tunteelle kuin mitä mulla oli viime viikon lauantaina valmennusporukan esittelyn aikana. Kovia urheilijoita kaikki, joilla on takana useita vuosia kestävyyslajeista. Mutta joskus hekin ovat olleet aloittelijoita.  Muutama tuttu kasvo on leirillä seuran kuntopiiristä ja torstain uintitreeneistä. 

Flunssa on muuttanut muotoaan siltä osin, että nyt mulla on yskä, mutta ei kurkkukipua eikä lämpöä. Eilen illalla tein kevyen iltakävelyn, kun sisällä olo alkoi käydä kestämättömäksi. 

Kolmen päivän treenikamojen pakkaamista ei ole vielä aloitettu ja ennen sitä käyn vielä kevyellä juoksulenkillä. Tältä viikolta on jäänyt väliin 3 treeniä; 2 juoksua ja yksi uinti. Koetan saada edes osan juoksutreeneistä kiinni.

Flunssan kourissa

Syksyn aikana flunssa on yrittänyt iskeä ja nyt sitten tuli päälle. Tiistain raskas olo uintitreeneissä saattaa johtua tästä flunssasta. Parina aamuna kurkku on ollut lievästi kutiseva, mutta eilen nieleminen alkoi tuntua ikävältä. Päätin jättää juoksutreenin väliin ja mitä ilmeisimmin tämän päivän juoksu+uintitreeni vaihtuu kuuman juomiseen. Nenä vuotaa, yskittää ja päätä särkee. Argh!!

Flunssan ajankohtaa ei tietenkään voi vaikuttaa, mutta kyllä tämä nyt tuli todella huonoon ajankohtaan. Viikonloppuna on triathlonleiri ja ensi viikonloppuna on Mastersien pitkän radan SM skabat Kuopiossa. Nyt kun mainitsin Kuopion kisat, niin muistin nähneeni painajaisunta kisoista viime yönä. Unessa myöhästyin starteistani. Näin ei ole koskaan tapahtunut, mutta taidan jännittää kisoja enemmän kuin muita tähän mennessä. 

Työrintaman puolella on tekemässä muutoksia. Kesälomien jälkeen olen etsinyt uusia haasteita ja parin kuukauden jälkeen alkaa tuloksia tippua. Yhden tehtävän osalta prosessi on kestänyt lähes kaksi kuukautta sisältäen useita haastattelukierroksia ja koko päivän sisältävän soveltuvuustestauksen. Olen saanut heiltä tiedon, että sovellun tehtävään ja ovat halukkaat ottamaan minut. Aivan viime metreillä minuun oltiin yhteydessä eräästä yrityksestä ja yhden haastattelukierroksen jälkeen sovimme puolen päivän soveltuvuustestauksesta. Heidän aikataulunsa on tiukka, sillä tulevat tekemään päätöksen ensi viikon aikana.  Joitain vuosia sitten olin vastaavassa tilanteessa ja päädyin siirtymään talon sisällä ja kauniisti kieltäydyin ulkopuolisesta tarjouksesta. Tuota päätöstä olen katunut muutamaan kertaan.  Saatan pian olla toistamiseen kahden työtarjouksen loukussa, mikäli jälkimmäinen yritys päätyy samaan tulokseen haluta palkata minut. Valinta näiden kahden tehtävänä välillä lienee aika selvä minulle, mutta tiedän saavani aikamoisen ryöpyn niskaani joutuessani kieltäytymään toisesta.

Kisat lähenevät

Syksyn värikkäät lehdet olivat peittäneet pihamme etuosan niin peittävästi, että vaikutti kuin koko etuosa olisi yhtä valtavaa lehtikasaa.  Lehtien haravointi ei ole ikävää puuhaa, mutta joka helposti jää huomiselle. Etäpäivän hyvänä puolena on, että töiden lomassa ehtii tekemään pieniä kotiaskareita. Siispä ennen kuin annoin itselleni luvan nauttia maitokahvista, tuli etupiha haravoida.  Haravointi toimi erinomaisena taukojumppana.

Päivän aikana ehdin töiden lisäksi toimittamaan muitakin asioita: viemään nuorimman kouluun. Matkaa on vajaat 1.5 km, mutta neidin lähtö viivästyi. Vanhemmalla tyttärellä oli työhaastattelu, lupauduin toimimaan hänen henkilökohtaisena kuskinaan sinne ja takaisin. Haastattelun ajan käytin hyödykseni lukien ammattikirjallisuutta.  Pakastinkin tuli sulatettua vastaillessa työsähköposteihin.

Illalla suuntasin spinnigsalille. Olin tietoinen vetäjän vaihtumisesta ja minulla oli omat epäilykseni. Valitettavasti epäilykseni osoittautui todeksi. Musiikin rytmi pysyi samana alkulämmittelystä venyttelyyn. Vetäjälle oli kaksi tekniikka: istuen tai seisten. Ei variaatioita. Tylsää pidemmän päälle, mutta tällä kertaa musiikki antoi hyvä pohjan polkea toinen tunti vk-alueella. Lopulta pyörän päällä vierähti tunti kaksikymmentä minuuttia ja hiki lensi. 

Tiistain treenit päättyivät uintitreeneihin.  Koska tällä kertaa ohjelmassa oli ainoastaan spinde ja uinti, jäi näiden väliin hyvin aikaa. Ilman kiirettä ajoin hallille ja pääsin altaaseen puoli tuntia ennen treenien alkamista. Masters-ryhmällä ei ole valmentajaa, joten uin oman mieleni mukaan. Pitkän radan SM-uinnit lähestyvät, joten oli helppo tehdä päätöksiä mitä uida. Uinti ei kuitenkaan sujunut millään mittareilla. Varsinkin perhostelu tuntui erityisen rankalta. Paine kasvaa! Kisoihin on enää kaksi viikkoa aikaan. Eikä uintia helpottanut ennen uintia nautittu pala välipalapatukasta nimeltään Giant bite. Ei sovi minulle ennen treenejä.  Vatsa tuntuu kuin olisi kiven syönyt. Todella raskas olo aina siihen asti kunnes olin jo matkalla kotia.  

Tämän päivän treenin perusteella ensi viikko tulee ottaa kevyesti. Viikonloppuna valmentajalta tuli samaa viestiä. Mutta tämä viikko vielä treenataan normaalisti. Totuuden nimessä on todettava, ettei tässä vaiheessa ole enää mitään tehtävissä. Kahden viikon päästä nähdään valitsenko kilpailuohjelmaan liian paljon kahdelle päivälle.  

Valmennusporukan ensimmäinen yhteistreeni Lahdessa

Työviikko päättyi erittäin perinteisesti juoksuun ja kuntopiiriin.  Pirkkolan urheilupuiston maasto alkaa käydä liiankin tutuksi – sen verran lyhyt rata on, että puolessa tunnissa ehtii tehdä useamman kierroksen.  Treeniohjelmaan sisältyi 5 x 45 sek rentoja vetoja.  Meno oli kevyttä ja mielelläni olisin juossut enemmänkin, mutta aikaa ei ollut tuhlattavaksi eikä treeniohjelmaan kuulunut puolta tuntia pidempää juoksua.

Kuntopiiriin liikkeet pysyvät samana, aika vaan lisääntyy sekä viimeinen vatsalihastreeni vaihtuu. Tällä kertaa liike vaati keskittymistä ja voimaa olkapäissä kuin vatsalihaksia. Ainakin siltä liike tuntui sitä tehdessä.  Lähtötilanne perus lankku, josta saman puoleisen jalka ja käsi nostettiin sivulle, takaisin perusasentoon ja siitä toinen puoli. Minuutin verran ainoastaan tehtiin tuota liikettä, mutta pitkältä se minuutti tuntui.

Treenin jälkeen suunnistin Jumboon hakemaan tytärtä ja kotiin päästyäni olin valmis nukkumaan iltapalan jälkeen. Nuori nainen oli halukas lähtemään ystävänsä synttäreille, jotka vietettiin 20 km päässä sivistyksestä. Olimme myös sopineet, että jos meno alkaa käydä liian levottomaksi tulen hakemaan hänet pois yöllä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhden aikaan yöllä starttasin auton.

Lauantaiaamuna uni maistui niin hyvin, että heräsin vasta kymmenen aikaa nuorimman toteamukseen:” missä äiti on? Meidän piti mennä ostamaan ratsastussaappaat!”  Mitäpä muuta siinä olisi voinut tehdä kuin nousta ylös, heittää treenikassi keskelle eteisen lattiaa ja pakata tarvittavat treeninasut mukaan, yrittää samaan aikaan keksiä jotain järkevää syötävää nopeasti, pukea päällensä ja lähteä hankkimaan saappaita ennen ratsastustuntia. Eipä niitä saappaita löytynyt. Saappaista löytyy kaikkia muita kokoja, mutta ei meidän tarvitsemaa. Argh! Toinen liike on lauantaisin kiinni. Auki ainoastaan ma-pe klo 9-17. Siis miten ihmeessä koskaan ehdi tuohon liikkeeseen!

Tytär tallille, pikainen auton siistiminen, jotta kehtaan ottaa kyytiin ketään ulkopuolista. Soitto treenikaverille, meni vastaajaan. No, eipä se mitään vaan ajoin talon eteen.  Lähdimme puoli kahdentoista aikaan ajelemaan Lahteen, jossa meillä oli ensimmäinen yhteistreeni valmennusporukan kanssa. Meitä yhdistää sama valmentaja ja suurimmalla osalla porukassa on triathlontausta tai tavoitteena ensi kesänä kisata ensimmäinen triathlon.

Sauvakävelyä vaihtelevassa maastossa kaksi tuntia meni nopeasti hyvässä porukassa. Juttua riitti vaikka ainoastaan osa tunsi toisensa entuudestaan. Lenkin aikana suoritimme myös lyhyen esittelykierroksen, jonka jälkeen tunsin olevan ehkä väärässä ryhmässä. Kaikilla on vahva kestävyysurheilutausta. Hyvä puoli tässä on, että porukka asettaa kovan riman ja haastetta. Treenit vedettävä tunnollisesti ja kehityttävä tavoitteiden mukaisesti, jotta pysyy porukan mukana.  

Lenkin jälkeen suunnistimme paikalliseen uimahalliin harjoittelemaan uinnintekniikkaa. Uinnin kohdalla tasomme vaihtelee aloittelijasta teknillisesti riittävän taitaviin uimareihin. Oma uintini on edelleen hyppivää.  Hengitystekniikka on vaihdettu, potkut eivät enää hajoa. Mistä siis on kyse? Oma arvioni hyppimiseen alkaa kääntyä käsivetotekniikan puoleen tai siihen, että toinen käsiveto on toista heikompi. Valmentaja soittanee seuran uintivalmentajalle, mitä ihmettä tekevät mun uinnin kanssa. Eräs valmennettava totesi altaassa, että Antti Kasvio ui maailmanennätyksiä voimakkaasti pomppivalla tekniikalla.

Erilaisia tekniikoita harjoitellen vierähti lähes tunti vedessä. Uintitreenien jälkeen ei ollut nälkä, mutta heikottava olo ja orastavaa pääkipua. Pukuhuoneessa tarkistin Polarista kuinka paljon olen kuluttanut treeneissä. Kulutus on ollut lähes 1300 kcal. Aamupalani oli ollut banaani sekä soijamaitoon ja proteiinijauhetta. Toinen banaani oli syöty ennen sauvakävelylenkkiä. Ei ihme, jossa olo oli hiukan heikko. 

Vierailin uimahallin viereisessä Siwassa hakemassa välipalaa, olihan mulla vielä reilun tunnin ajomatka kotiin. Päivä oli pitkä, mutta mukava. Jään innolla odottamaan seuraavaa yhteistreeniä!

Jäätä ja jännitystä

Urheasti mies koetti lähteä kesärenkaille ajelemaan Tampereelle aamulla.  Ensimmäisessä kaaressa komea luisuminen ja heti perään kiroilua, ettei näillä renkaille päästä pientä mäkeä ylös. Nopeasti ehdotukseni sain kannatusta kääntyä takaisin, kun vielä voidaan ja ottaa alle pienempi ajopeli.

Turvallisesti päästiin perille, minä välillä torkkuen vieressä. Aamurutiinit ottivat sen verran aikaa, että aamupala jäi väliin. Matkaan ei kuitenkaan tarvittu varattua vara-aikaa, joten ehdimme ennen Tamperetta poikkeamaan aamukahvilla.

Miehelläni oli työhön liittyvä palaveri Tampereella ja minulla haastattelu.  Kiitos nykytekniikalle, joten ehdin vielä parkkipaikalla käymään pikaisesti lävitse yrityksen tärkeimmät luvat ja toimialueet. Haastattelu sujui samassa hengessä kuin sitä edeltänyt lyhyt puhelinkeskustelu. Tapaaminen oli rento, mutta asiallinen ja informatiivinen molemmin puolin. Sain tarvittavat tiedot ja olen varma, että pystyin vastaamaan minulle asetettuihin kysymyksiin 100%. Keskiviikkona saan kuulla miten jatkamme. Peukut pystyyn! Tehtävä on nimittäin juuri sellainen mitä etsin.

Haastattelu tilanteena jännittää itseäni aina ja, kun jännitys laukeaa väsymys ja päänsärky saavat musta otteen. Mieli tekee käpertyä sohvalle viinilasi kädessä. Kuitenkin olen matkalla seuran kuntopiiriin, jota ennen tulisi käydä 30 min juoksulenkillä.

Caffe-latte nautittu kera mustikka-jogurttileivoksen. Tällä eväällä on hyvä lähteä treenaamaan!

Julkisia kulkuneuvoja ja priorisointia

Viime viikon alun kuljin kurssille julkisilla kulkuneuvoilla. Maalainen stadissa ja kaikki on mahdollista. Vaihdot kulkuneuvojen välillä sujuivat hyvin, mutta Ruoholahdessa sitten suunnistin metroasemalta väärään suuntaan.  500 metrin matkasta tuli yli 1.5 km:n matka ja 15min myöhässä kurssin ensimmäisenä päivänä.

Yllättävää oli kuinka nopeasti metrolla pääsee keskustasta Ruoholahteen ;). Tiistaina oli sitten todellinen ”tulikoe” VR:lle ja minulle. Kurssi päättyi klo 16 Ruoholahdessa. Spindesalissa piti olla ennen klo 18, väliin mahtui matkat jalan, metrolla, junalla ja omalla autolla sekä auton tankkaaminen. Spindepyörän päällä olin 22 min vaille klo 18. Ei yhtään hullumpi suoritus.

Viime viikon tiistaina kävin tutustumassa toisen salin spindetuntiin. Tunnin rakenne oli hyvä maantiepyöräilyä ajatellen. Rehellisesti pidin tunnin rakenteesta. Mutta ilmapiiri tuolla toisella salilla oli kaukana siitä kotoisesta tunnelmasta, joka vallitsee normi salilla. Asiakkaat eivät jutelleet toisilleen eikä ohjaaja ottanut edes alkeellisinta kontaktia polkijoihin. Liikunnallinen tavoite täyttyi. 

Tiistain normi uinti vaihtui kurssimateriaalin pänttäämiseen ja testikoekysymyksien läpikäymiseen. Tiistai vaihtui keskiviikoksi ennen kuin pääsin nukkumaan.

Keskiviikkoaamuna vielä uutta asiaa ja iltapäivällä sertifiointitenttiin. Jännitti aivan valtavasti. Illalla en vaan jaksanut tehdä muuta kuin olla. Opiskelu on rankkaa! Taisin muuten tuhota valtavan määrän suklaakeksejä illalla.

Torstaina starttasin päivään ajatuksella mennä uimaan illalla ja jättää väliin Ten thousand wave –näyttelyn. Rankan iltapäivän jälkeen tulin siihen tulokseen, että aivan liian harvoin tulee harrastettua kulttuuria. Suuntasin siis taidehallille. Illan jälkeen ei yhtään kaduttanut treenien jättäminen väliin. Näyttely oli koskettava.

Jos tähän mennessä viikon treenit ovat olleet heikolla tolalla, niin perjantaina sitten otin vähän takaisin. Lähes kahden tunnin fillarointi treenikaverin kanssa, jonka jälkeen suuntasin seuran kuntopiiriin. Sitä ei uskalla jättää väliin, sillä joka viikko kutakin liikettä tehdään 5 sekuntia pidempään kuin edellisellä viikolla. Itse kuntopiirin liikkeet vielä onnistuu vaikka yksi viikko jäisi väliin, mutta se vatsalihastreeni kuntopiirin päätteeksi.  Nyt jo alkaa lankut eri versioissa tehdä tiukkaa. 

Viikon matalalento ei päättynyt perjantai-iltaan vaan oli harjoittelua lauantaille. Aamulla kauppareissu + asiointia kaupungilla, ruuan laittaminen perheelle ja appivanhemmille, jotka tulivat juhlistamaan tyttäremme 18-vuotissyntymäpäivää. Ruuan jälkeen kahvipöytä koreaksi ja kummitkin saapuivat kilistelemään shampanjalaseja. Vielä vieraiden ollessa alkoi edellisen kattauksen siivoaminen ja viimeisen laittaminen. Kolmanteen kattaukseen sisältyi mm. pitsan paistamista. Samalla piti ehtiä valmistautumaan siirtymään juhlistamaan ystävämme 50-vuotissynttäreitä sekä hänen appensa pyöreitä vuosia.Onneksi kaikki juhlat olivat samalla paikkakunnalla.

Päivän viimeisiin juhliin saavuimme noin puolitoista tuntia myöhässä, mutta vielä ehdimme nauttimaan pitopöydästä. Kekrijuhlat vaihtuivat bileisiin, samoin vaatetus maalaispuvuista vaihtui hehkeisiin bilevaatteisiin. Ja lauantai vaihtui sunnuntaiksi ennen kuin pääsin vaaka asentoon. Tästä päivästä voisi kyllä merkata parin tunnin treenin itselleen.

Sunnuntaina kotona oli rauhallista ja täysi-ikäinen tyttäremme hoiti emännän tehtäviä siivoamalla illan jälkiä. Uskallan väittää, että neidillä oli kankkunen kyläilemässä koko sunnuntaipäivän.

Viikko päättyi rauhallisesti lähes kahden tunnin juoksulenkkiin ja hemmottelevaan jalkahoitoon.

Hölkkää vaellusreitillä

Jokunen vuosikymmen on vierähtänyt edellisestä kuntopiiristä ennen eilistä iltaa. Hyvin perussettiä paitsi vatsalihastreeniä oli suhteellisesti kaikista eniten. Tiistain lihaskuntotreeni tuntui edelleen vatsalihaksissa. Ei ollut mitenkään nautinnollista tehdä vatsalihaksia. Jokainen vatsarutistus tuntui. Miellyttävä ilmapiiri vallitsi treenin ajan ja ilokseni huomasin miesten olevan sosiaalista sorttia.

Viikon kevyt juoksu oli ohjeistettu tekemään maastossa tai latupohjilla. Täältäpäin tuollaisen maaston löytäminen ei ole hankalaa. Siispä vein nuoren neidin tallille ja itse maastoon juoksemaan toivoen olematta eksymättä. Hävettää myöntää, etten ole aikaisemmin tutustunut lähistön mahtaviin maastoihin. Kesällä juoksentelin lähistöllä ja muistin nähneeni vaellusreittikyltin.

Pääsääntöisesti reitti on hyvin merkattu. Muutaman kerran epävarma olo iski ja lyhyen matkaan poikkesin reitiltä. Eksymisestä ei voi kuitenkaan puhua. Maastossa juoksuaskel pysyi lyhyenä ja jalkoja oli nostettava kantojen yli ja pari kertaa kaatuneiden puiden ylitse.

Oudolla reitillä juostessa matkanteko oli hidasta eikä valokuvaaminen kesken lenkin yhtään nopeuttanut juoksua. Pysähdyksiä tuli, mutta ei tämä ole ahdasmielistä pinkomista ja ryppyotsaista treenaamista.

Täydellinen ajoitus! Autolle päästyäni tytär tuli tallilta. Ei tarvinnut kummankaan odotella.

Puolet perheestämme oli lähtenyt ajoissa synttärikutsuille, jotta ei koko perhe myöhästy juhlista. Reilun tunnin myöhässä saavuin juhlistamaan ystäväperheemme tyttären 18-vuotispäivää. Nuorimmainen jäi kotiin viiltävän sydän surun murtamana

(vatsalihakset ovat melko normaalit, mutta nyt on kyljet kipeinä)

Surkastuneet vatsalihakset

Treenikaverini suosituksesta olen hankinnut itselleni Strength Training for Triathletes – kirjan. Kirjan mukaisia lihaskuntotreenejä en päässyt vielä kesällä kokeilemaan, sillä harjoitukset painottuivat 100 % lajitreeneihin, mutta peruskuntokaudella lihaskuntotreeni on mukana harjoittelussa. 

Niinpä tiistaina otin kirjan mukaan salilla. Mistä aloittaisi? Tai paremmin missä ovat heikot kohtani?

Pyöräilyyn ei ole syytä nyt panostaa, kun kausi on ohitse. Ehkä vielä sunnuntaina tulee tehtyä lenkki. Ilmojen ja fiiliksen mukaan mennään pyöräilyn saralla. Syys-lokakuun ohjelma painottuu juoksuun, joten kyseisen lajin lihaksien harjoittelua voisi jo aloittaa.  Monelle triathlonistille varmaan valintani kuulostaa erikoiselta, sillä päätin aloittaa uintiin vaikuttavilla lihaksilla.

Uintini on ”hyppivää”, joten syy saattaa olla että itse asiassa vartaloni kiertyy liikaa tai kenties vasemman käden uintilihakset ovat heikommat verrattuna oikean käden lihaksiin. Ennen salia treeniä olin viettänyt 40 min juoksumatolla ja tulisin päättämään tiistain treenit veteen, niin jalkatreenit jäisivät vähemmälle.

Siispä aloitin vatsalihastreenistä. Voin vakuuttaa, että pallon päällä kiertoliikkeet ovat aloittavalle erittäin haastavia. Ei se pyöreä pallo meinannut millään pysyä selän alla. Jos pysyi, niin erityisen hankalaa oli saada vastakkainen jalka ja kyynärpää kohtamaan toisensa. Surku hupaisan näköistä ähellystä sen on pitänyt olla. Seuraavaksi treenasin käsiä, molempia erikseen, jotta saisin lihaskunnon tasapainoon. BodyPumpissa heikompi käsi jää lepoon voimakkaan käden tehdessä rankimman työn.  Sama pätee jalkoihin, joten yhden jalan kyykyt eteen ja sivuilla tuli ohjelmaan mukaan.

Salilla ei lihastreeni tuntunut, eikä edes vedessä. Itse asiassa uinti sujui vallan mainiosti, jos mittariksi ottaa perhostelun. Kuopion pitkän radan Mastersien SM:t ovat kuukauden kuluttua enkä ole vielä tehnyt lajivalintoja. Perhonen houkuttelee kovasti, mutta 100 metriä on pitkä matka tuota lajia. Vuosi sitten metriä oli aivan tarpeeksi. Tiistaina päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja kokeilla kykenenkö perhostelemaan 100 metriä, jos aloitan varovasti. Omalla radalla uiden en olisi edes kenenkään jaloissa. Siispä kokeilemaan! Ensimmäinen 50 metriä perhosta meni hyvin, mutta päätin pitää lyhyen tauon. Kaiken varalta. Hetken levon jälkeen, lähdin kauhomaan toista 50 metriä. Kevyiltä tuntui, kun vauhdin piti sopivana ja muisti hengittää jokaisella vedolla. Joten vinstan (50m) jälkeen en jäänytkään päätyyn vaan käännyin heti seuraavalle vinstalle. Ja niin sitä perhosteltiin 100 m! Aivan liian hyvä tunne, joten perään vielä toinen 100 metriä perhosta -  levon jälkeen.

Treeniaikaa ollessa jäljellä noin 10 min, tuli puheeksi uintiajat. Ne pitäisi kanssa ilmoittaa. Koska minulla ei ole aikaa lajeista, joita suunnittelen uivani lokakuun lopulla, piti treenin päätteeksi vetää yksi 400 metriä ajalla. Aika on suuntaa antava, sillä itse ottama aika ei mitenkään voi olla tarkka. Mikä parasta; sain pientä kunnioitusta kanssa treenaavilta miehiltä, joilla vauhtia riittää vaikka muille jakaa 50 ja 100 metrin Vu matkoille, mutta eivät välttämättä hallitse muita lajeja tai pidempiä matkoja. Jään täysin heidän jalkoihin lyhyillä matkoilla.

Palataan vielä niin kadonneisiin lihaksiin. Keskiviikkoaamuna valkeni mitkä lihakset ovat surkastuneet. Sängystä ylöspääsy oli hankalaa särkevien vatsalihasten vuoksi, illalla juostessa vatsalihakset kiristelivät. Siinä oli kiva juosta treenikaverin kanssa vk-lenkkiä, kun vatsaan sattui.  Illalla koetin varovasti tehdä vatsalihastreeniä lattialla, mutta en kyennyt. Tuntui kuin repeisivät viimeisetkin lihakset.

Uskokaa pois vaan: Vatsalihakset voi saada jumiin. Vielä näin perjantai-iltapäivällä vatsalihakset ovat kosketus arat. Vaan eipä tunnu tiistainen salitreeni jaloissa eikä käsissä. 

Tänään maalainen koettaa löytää Oulunkylästä urheilupuiston ja oikean salin. Siis lisää lihaskuntotreeniä, mutta sitä ennen pitäisi käydä juoksemassa 45 min, johon eilen ei ollut aikaa ennen uintitreeniä.