24.9.2012

Viikonlopun saldo




Viime viikon aikaansaannoksiin olen tyytyväinen – erittäin tyytyväinen. Viikonloppu alkoi rauhallisella yhdistelmätreenillä: kevyt juoksu, lihaskuntotreeniä ja palauttavaa uintia. Tällä kertaa palauttava uinti tarkoitti testiuintia eli miten sujuu 200m perhosta ja 400m sekauintia. Sujumisella en tarkoita vauhtia vaan kykyä uida nuo matkat. Kumpikaan matka tai laji ei tuottanut ongelmia. Perhonen on ehdottomasti uinnissa lempilajini vaikka vauhti ei päätä huimaa.

 


Lauantaina kävin ostamassa tyttärellä kaksi opiskelukirjaa ja samalla matkalla poikkesin kauppakeskukseen ostamaan uutta maskaraa. Aikani vaellettuani hyllyjen välissä oli kädessäni maskaran lisäksi silmämeikin poistoaine, joka tuli kaupanpäällisenä. Lisäksi ostin BB-puuterin. Maskaran ja BB-puuterin kaupanpäällisenä tuli aurinkopuuteri, kun saman tuotesarjan ostokset ylittivät 30€. Ennen maksamista oli pakko varmistaa olinko todella ymmärtänyt oikein.

Iltapäivä pitkän treenin jälkeen oli tarkoitus lähteä kahdestaan Nepalilaiseen ravintolaan syömään, mutta yllätykseksemme molemmat tyttäret halusivat lähteä mukaan. Eniten meidän vanhempi tytär yllätti, sillä jo suomalainen ruoka on toisinaan liian mausteista hänelle. Pitkään meni ruokien odottelu enkä voi millään sanoa ruuan olleen erinomaista. Pientä pettymystä havaittavissa.

Sunnuntaiaamuna uni maistui sen verran hyvin, etten ehtinyt uintitreeneihin. Hiukan harmitti, mutta minkäs teet jos nukkuu pommiin. Koska täällä satoi koko päivän, innostuin viimeinkin siivoamaan vaatekaappini. Edellisestä kerrasta taitaa olla vierähtänyt jokunen vuosi. Samalla tuli käytyä kesävaatteet lävitse. Paljon on kaappeihin kerääntynyt vaatetta, jotka ovat joko liian nuorekkaita tai liian pieniä. Kolme säkkiä lähtee kierrätykseen. Sunnuntaina siirryin myös sisäkauteen tekemällä ensimmäisen juoksutreenin juoksumatolla. Nähtäväksi jää oliko lauantaina myös tämän kauden viimeinen maantiepyöräily. 


Aivan kaikkia vanhoja paitoja en kuitenkaan raaskinut laittaa kiertoon. Nimittäin vuosien varrella olen kiertänyt jonkun verran eri maissa ja joissakin kohteissa on ollut Hard Rock Cafe. 




Samoin abihuppari vuodelta -88 jäi vaatehuoneen hyllylle.


 Koon vuoksi taisin käyttää tätä odotusaikana ;).


Myös viikon treeneihin olen tyytyväinen, onnistuneita treenejä hiukan yli 14 tunnin edestä sisältäen pari tuntia lihashuoltoa.

17.9.2012

Perus tekemistä



Back to basic eli peruskuntokausi aloitettu hyvin matala sykkeisillä treeneillä. Ainoa sykkeen nosto treeni oli sauvakävely tarpoessani laskettelurinnettä ylös. 

Viikko oli hyvin juoksupainotteisesti johtuen pimeän laskeutumisesta melko aikaisin kesäiltoihin verrattuna.

Kaunis sunnuntaipäivä, jolle olin suunnitellut pitkää pyörälenkkiä, sai heti aamusta uuden käänteen pääkivun vuoksi. Iltapäivällä tuli vanhempi tytär syömään ja viemään kaapeista ylimääräisiä kippoja ja kulhoja. Vasta puoli kahdeksan aikaa illalla tuli sopiva hetki lähteä treenaamaan. Ei se lähteminen helppoa ollut eikä juoksu tuntunut ollenkaan hyvältä. Päinvastoin. Olisi tehnyt mieli jäädä sohvalle tuhoamaan kaappiin ostamani soijavanukkaat. Sain itseni ulos, mutta jo kuuden minuutin jälkeen otin ensimmäiset kävelyaskeleet ja mietin kääntymistä takaisin kotisohvalle. Jatkoin kuitenkin matkaa käyden samaan aikaa keskustelua itseni kanssa. Matka eteni rauhallisesti. Tein suunnitelman, että jos juoksu ei tunnu yhtään paremmalta noin puolen tunnin päästä, jolloin olen sellaisessa kohdassa, josta pääsen kotiin alta puolen tunnin, annan itselleni luvan kääntyä kotiin sillä ehdolla, että menen salilla.. Annoin myös itselleni luvan tarpeen tullen kävellä ylämäet ylös. Mutta lenkki vaikkakin kevyt on 100% parempi kuin sohvaperuna oleilu jatkaen maken syömistä.

Puolen tunnin kohdalla askel keveni. Ilmeisesti lähes älytön hiilarimäärä elimistössä alkoi huveta. Olotilan parannettua jatkoin juoksemista pitäen sykkeet alle 140 eli pk1-tasolla. Ylämäet meni mukavasti, mutta alamäet tuntuivat erityisen inhottavilta oikeassa reidessä. Jyrkät alamäet kävelin ilman itseni soimaamista. Koska lähtiessäni lenkille en ajatellut juoksevani aivan niin pitkää lenkkiä kuin mitä tein, niin mukaan ei tullut juotavaa. Tästä johtuen viimeisten 5 km aikana nestehukka tuntui kehossa painavana askeleena.

Muuten viikon treenit ovat menneet mallikkaasti. Melko paljon uintia on ollut vaikka tuohon osa-alueeseen - triathlonkisojen näkökulmasta - ei mun tarvitsisi juuri satsata, mutta kun on niitä muita tavoitteita :). Lihaskuntotreeniä tarvitaan kaksi kertaa per viikko nyt tuon yhden sijaan.

Viikon 37 yhteenveto:

14.9.2012

Uusi taistelukenttä ja strapless agility paddles



Treeniviikko ei ole vielä pulkassa vastahan viikonloppu on edessä :). Laitanpa tässä kuitenkin pientä väliaikatietoa treeneistä. Eilinen treeni on nimittäin mainitsemisen arvoinen - siitä tuli hyvälle mielelle ja tahtoi lisää samanlaista treeniä! Keli oli mitä mukavin ulkoiluun, lämmin ja aurinkoinen. Happea riitti eikä ollut verenmaku suussa. Milloinkahan mulla olisi ollut verenmaku suussa? Ei kai koskaan. Olen liian mukavuudenhaluinen.

Ninnin ja Jaanan blogien innoittamana päätin vaihtaa juoksulenkin sauvakävelyyn. Kävelysauvat ovat roikkuneet eteisessä muutaman vuoden käyttämättöminä. Siellä löytyy omat kävelyyn ja rulaluisteluun. Ennen triathlonin aloittamista kävin aktiivisesti rullaluistelemassa ja sauvat tulivat mukaan polvien vuoksi. Tuo on jäänyt loukkaantumisriskin pelossa ;). Mikä syy!

Tässä "kylässä", muutaman kilometrin päässä on lasketturinne. Olen jopa käynyt laskettelemassa tuossa rinteessä, mutta aikaisemmin en ole hoksannut, että tuo on oiva paikka tehdä mäkitreeniä. Vastahan me muutimme tänne vuonna -99.

Mäen alla musiikki korvaan ja kohti huippua ajatuksena: tää on mun taistelukenttä tänään!



Helpoin osuus takana;

Tältä näyttää kaupungin pohjoispuoli. Mä asun ETÄLÄ-SUOMESSA JA KAUPUNGISSA. Se ei kyllä mitenkään välity tästä kuvasta. Mutta golfklubi näkyy ;)

 Ennen siirtymistä uimahalliin tein vielä juosten mäkivetoja loivemmassa rinteessä.

Pimeys laskeutui melko pian poislähdön jälkeen ja ajaessani hallille teki kovasti mieli kääntää auto kohti kotia. Hallilta kuitenkin löysin itseni.

Tällä kertaa mulla ei ollut mukana mitään ohjelmaa, joten sävelsin itse tällaisen:
400 m verra
300 m tekniikkaa
8 x 25 m perhosta
3 x 500 m vu käsivetoja (1. pullarit 2. pullarit ja lättärit 3. pullarit)
4 x 100 m sekauintia
verra

Heinäkuussa sain tilaamani uudet lättärit sekä lauta/pullari -yhdistelmän. Näillä siis uin kaikki vaparin käsivedot:


Aluksi lättärit tuntuivat todella oudoilta ilman minkäänlaista nauhaa, mutta nopeasti näihin tottui. Mutta, "lättäri pysyy paikoillaan, jos uimari pitää oikean asennon." Senpä vuoksi pystyn näillä uimaan ainoastaan vaparia ;). Linkin kautta voi katso lyhyen demovideon näiden lättäreiden käytöstä Strapless Agility paddle

13.9.2012

"I love your blog"

Sähköpostiini oli tullut tieto kahdesta kommentista blogiini. Yllätyin ylipäätän jo siitä, että joku on kommentoinut jotain lähes kuukauden kestäneen blogihiljaisuuden vuoksi. Kommentit lämmittävät aina mieltä. Mutta se, että olen saanut kaksi blogitunnustusta tuntui erityisen hyvältä. Erinomaisia blogeja on hurja määrä, joita seurata. Lisäksi tiedostan erittäin hyvin, että blogiani julkisesti seuraa itseäni huomattavasti nuoremmat ihmiset. Muutama taitaa iältään olla lähempänä jälkikasvuani kuin minua :). Kiitos tunnustuksista!



Tunnukset tulivat Reippaasti-blogin Mirjamilta; blogissa käsitellään juurikin näitä asioita: treeniä ja arkielämää. Päivi on ihailtavan reipas ja treenaa triathlonia kurinalaisesti valmentajan opastamana. Mukavia tarinoita elämästä ja liikkumisesta.

Ja Triathlonin viemään Hannelta: Miun "etävalmentaja"...:) Päivillä on mukava, aikuisen naisen kirjoittama treeniblogi. Olen sanonut sen Päiville, sanon sen nyt eikä tähän ole yksinkertasesti muuta lisättävää kuin että: Toivoisin olevani kymmenen vuoden päästä yhtä motivoitunut ja yhtä rautaisessa kunnossa kuin Päivi on. Piste.

Olen äärimmäisen otettu näistä perusteluista, joilla blogitunnustus on minulle annettu. Kommenteista heijastuu takaisin juuri blogini alkuperäinen ajatus. Minun tyyppinen treenipäiväkirja, jossa avaan omaa treenielämääni koettaen pitää jonkin asteista itsesensuuria yllä ;). En edes koeta olla muuta kuin oma itseni vaikka ideoita ammennan muiden blogeista.

 Mutta, tunnustuksen idea ja säännöt:
  1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
  2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. 
  3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
  4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.
Idea siirtyä pitämään blogia julkisesti sai kimmokkeen Kaukomaran blogista. Ennen blogimaailmaa olen törmännyt Piian triathlonkisoissa, maraton- ja avovesitapahtumissa. Hänen pirteä ja kannustava olemuksensa kiinnittää huomiota.

Ensimmäinen tunnustus siis lähtee etuoikeutetusta Kaukomaran Pialle: Kaukomaran blogi huokuu hyvää oloa, tasapainoista elämää. Pian blogia lukiessa ei voi muuta kuin innostuu liikunnasta. Kannustavien tekstien lisäksi blogia piristävät tilannekuvat. Kamera taitaa olla aina Pian mukana.

Toinen tunnustus lähtee blogin pitäjälle, jonka valokuvat inspiroivat itseni lisäämään visuaalisuutta omaan blogiin eli Liikuntapäiväkirjan Jaanalle. Liikuntapäiväkirja on visuaalinen, rehdistä liikuntapäiväkirja kisaraportteineen. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan; saattaa johtaa kolmeen riippuvuuteen - triathloniin, valokuvaukseen ja ruokaan.

Triathlonin viemää Hannelle lähtee kolmas blogitunnustus. En muista miten Hannen sivuille päädyin eikä se ole mitenkään oleellista. Hanne kirjoittaa elävästi käyttäen kivasti murretta. Blogissaan hän on ihanan vilpitön ja rehellisesti valokuvien saattamani tuonut esille mm uintitekniikkaansa. Nuo valokuvat saivat valmentajapuoleni heräämään vuosikymmenien takaa. Blogia lukiessa tulen aina hyvällä päälle. 

Seuraava tunnustus lähtee Kari across America by Bicycle Karille. Hän piti aikaisemmin blogia toisaalla, jossa tutustuin Karin pyöräilytreeneihin ja seurasin valmistautumista Vätternrundaniin. Samaan tapahtumaan, johon itse olin menossa. Tämän vuoden huhtikuun lopusta toukokuun 18.päivään asti seurasin Karin blogia päivittäin, tarkemmin: aamu ei alkanut ilman Karin blogia, jossa hän kirjoitti kuulumisiaan blogin nimen viittaamasta tapahtumasta. 27 päivässä Kari pyöräili Kaliforniasta Floridaan. Kova suoritus kenelle tahansa, mutta vaikeuskerrointa lisätään titaanipolvilla. Ei yhdellä operoidulla polvella vaan kahdella. Blogitunnustus tulee kuitenkin blogin sisällöstä. Jokainen päivä on kuvattu elävästi käyttäen mielenkiintoisia assosiaatioita. Elävä kirjoitustapa jätti koukkuunsa. Note to self: polvien mahdollinen leikkaus ei estä kovaakaan treeniä.

Viimeisen tunnustuksen haluaisin jakaa kaikkien loppujen kanssa. Jos en pitäisi blogista, miksi seuraisin sitä. Mutta yksi on nostettava vielä. Viides blogitunnustus lähtee - ei ainoastaan itse blogin vuoksi - vaan myös uskomattoman positiivisen asenteen vuoksi. Mirjamin Reippaasti -blogia lukiessa on usein tullut mieleen, että asioilla on todellakin aina vastakohtansa. Jos ei saa liikkua, ehtii tekemään monia muita mielenkiintoisia asioita. Jos ei juuri nyt saa liikkua niin paljoa, että voisi trikisassa itse uida, pyöräillä ja juosta, niin osallistutaan kisaan joukkueena. Mirjamin blogissa välittyvät rauhallisuus, luonto, ihmisläheisyys ja rohkeus tehdä asioita, joista itse pitää. Blogi saa usein itseni pysähtymään katselemaan, kuullostelemaan ja etsimään niitä pieniä arkipäivän ilon aiheita, jotka usein jäävät niin helposti huomaamatta.