29.5.2012

Giro de Espoo 2012

Sunnuntaina ajettiin ensimmäinen Giro de Espoo ja siellähän minäkin olin reilun tuhannen muun pyöräilijän kanssa. Sää suosi kerrankin. Oli lämmintä, ei juurikaan vastatuulta, hyvää seuraa ja jalat eivät menneet alta. 
Aamulla pakkasin mukaan mitä lenkille tarvitaan, niin automatkalla sitten tajusin, että numerolappukin pitäisi laittaa selkäpuolelle. En ole kovin innokas lävistämään teknillisiä vaatteita hakaneuloilla, jonka vuoksi mulla on kuminauhaa ym. kotona. Hanskatkin jäivät kotiin. Juomapulloissa oli vettä. Olimme koko ajan puhuneet, että mennään polkemaan reissu lenkkinä. Mä sitten varauduin sen mukaisesti. Mukana oli mm. aurinkorasvaa, aurinkolasit, hihaton ajopaita, kaksi 5 dl juomapulloa (isommat eivät mahdu pyörääni pienen rungon takia) ja 4 energiapatukkaa + yksi geeli.

Paikan päällä arvottiin seurakaverien kesken minkä ryhmän takaa olisi turvallista lähteä. Varoituksen sanoja oli kuultu alkumatkan mutkista. Yhteistuumin arvelimme, kovemmissa ryhmissä olevan hankalempi välttää vähältä piti -tilanteita. Jäimme 26 keskivauhtiryhmän takajoukkoon. 

Alkumatka mentiin melkoisessa sumpussa, mutta rauhallisesti. En osaa sanoa kuinka pitkään tulimme tuossa joukossa ennen kuin totesimme, että nyt mennään koko letkan ohitse, jotta pääsemme ajamaan omassa rauhassa. Tässä vaiheessa kadotimme seurakaverimme :(. 

Päästyämme tuon keskivauhtiryhmän ohitse ei mennyt kuin tovi ennen kuin saavutimme seuraavan. Päätimme jäädä tähän. Melkoisen tempoilevaa matkan teko oli ja pian huomasimme olevamme ryhmän kärjessä. Yhteisellä päätöksellä taas mentiin vasemmalta ohitse.

 Melko pian ohituksen jälkeen tuli ensimmäinen juomapiste. Itselläni oli yksi pullo lähes tyhjä, joten päätimme pysähtyä täydentämään pullot. Ja siinä sitten meni tuo ohittamamme ryhmä ohitse. Kiire jäi siihen. Meillä ei ollut suurempia intohimoja lähteä aivan heidän peräänsä. 

Saimme jälleen tuon 28km keskivauhtiryhmän kiinni. Pientä ärsytystä aiheutti tempoileva vauhti. Joka ikinen pienempikin nousu aiheutti selkeän vauhdin hidastumisen. Jokainen nousu oli todellakin nousu, koska lähes pysähtyneestä vauhdista joutui vääntämään mäet ylös. 

Seuraava pysähdys. Ryhmä pysähtyi. Mahdollisimman nopeasti pullon täyttäminen, janon sammuttaminen ja banaani + suolakurkku alas. Treenikaveri oli nopeampi vaikka olinkin koettanut puikkelehtia isompien ihmisten kainaloiden alta ;).

Pyörän selkään ja maantielle ennen ryhmää. Loppumatka taittui omassa rauhassa. Mäkiä riitti ja noustessamme kohti Bodomjärveä mielessä kävi mitenhän tässä jaksaa loppuun asti. Bodomjärven ympäristö on kaunis, tie kumpuilevaa. Tour de Helsinki menee samaa reittiä, joten muistin mitä mäkiä tuolla reitillä on. Miellyttävästi tuo taittui ja seuraavaksi aloin jo miettimään sitä Jorvin mäkeä, josta oli mainittu. Noin 20 km ennen maalia saavutimme seurakaverit. Vaihdoimme muutaman sanan. Olin asennoitunut polkemaan heidän kanssaan loppumatka. Sillä heidän vauhtinsa ei kuitenkaan olisi ollut itselleni mahdoton, kuten olin lähdössä arvellut. Treenikaveri kysyi jäädänkö tähän. Matkaa n 20 km. Arvelin, että saatoin tehdä väärän päätöksen, mutta jalat jaksoivat pyörittää hyvin, joskin ylämäet tuntuivat jo selkeästi. Päätimme mennä omaa vauhtiamme.

Olin melko varma, että tulisin vielä jossain vaiheessa matkaa katumaan tuota päätöstä sekä sitä kuinka nousin muutaman mäen ylös. Yhdessä mäessä suusta pääsi "Auts", kun reisiä alkoi polttaa ja koetin sinnikkäästi pysyä perässä. Tässä vaiheessa tajusin, että takanani polki ainakin yksi mies. Heti perään tuli toinen nousu, jossa jäin sen verran pahasti jälkeen, että oli pakko antaa treenikaverille merkki, että jään jälkeen. Pieni ärräpää pääsi suusta. 

Yhteen risteykseen tultiin auton kanssa peräkkäin ja ymmärsimme, että meidät ohjattiin auton kanssa samaan suuntaan. Väärä suuntahan se oli. Harmitti, sillä vauhti oli hyvä. Toisaalta pääsimme eroon meidän peesissä tulleesta 4 miehen porukasta. Ei mua olisi haitannut tuo porukka ollenkaan, jos olisivat menneet mäet mun edellä :). Olettaisin heidän reisissä olevan enemmän vääntöä kuin mulla.

Hyvissä ajoin ennen Jorvin mäkeä olin ilmoittanut, että sen mäen tulen ylös rauhallisesti. Olihan se hiukan inhottava mäki, mutta ylös pääsin pyörittäen tasaisesti. Pidin mielessä talvella saatuja ohjeita: ylävartalo rennosti, pyöritä kaikilla lihaksilla. Mielestäni tuon jälkeen tuli lähes samanlaisia nousuja, joskaan ei ehkä aivan yhtä jyrkkää.

 Pari kilsaa ennen maalia treenikaveri otti pienen spurtin, ajatteli mun pysyvän peesissä. Kun vauhti alkaa lähestyä 40 km tunnissa ja edessä on edelleen se pieni vaihde, niin enhän mä millään pysy peesissä muutama hetkeä pidempää. En myöskään halunnut ottaa riskiä vaihtamalla isommalle, sillä pelkäsin ketjujen irtoamista. Maaliin tultiin kuitenkin yhdessä alittaen 4 tuntia. 

Lopuksi on todettava, että olin erittäin tyytyväinen pyöräilyyn. Vauhti oli itselleni toisinaan melko kova, joskin keskisyke jäi PK2- tasolla, joka oli positiivinen yllätys. Toki rauhallinen alku, pari pysähdystä tiputti keskisykettä. Kun otan tuloslistan käteeni, niin voin olla itseeni tyytyväinen. Naisten kuntosarjassa oli yli 100 maaliin tullutta naista, joiden seurassa sijoituin 30 parhaan joukkoon. Ei yhtään hullumpi sijoitus. Päinvastoin taisin saada tarvitsemaani nostetta itsetuntooni viime vuoden ja tämän vuoden HCR:n jälkeen.