28.12.2017

CSS -testi

Riippumatta siitä onko kyse urheiluun tai muuhun liittyvä testi tai koe, niin mulla ne menevät aina penkin alle. Urheilun puolella siihen liittyy liikaa yrittämistä ja akateemisissa aiheissa jännitystä. Liika yrittäminen näkyy sähläämisenä tai kuten eräs uintivalmentaja totesi; menet nuoruuden innolla. Akateemisissa aineissa - etenkin jos testissä on mitään mikä viittaa matematiikkaan - aivojen täydellisenä tyhjentymisenä. 

Tällä viikolla mulla oli uinnissa CSS-testi (Critical Swimming Speed). Edellisestä kerrasta on jo tovi ja tuolloin nimenomaan 400m meni huonosti. Tälläkin kertaa samainen matka meni liiaksi yrittämiseksi, rentous puuttui. Mun pitäisi varmaankin uida pidempää settiä ennen testiä, jotta saisin karistettua ylimääräiset energiat pois.

Heti CSS-testin perään mulla oli 10x100m Vu CSS-tuloksella. Satuin vain uimaan nuo kaikki sataset sekunnin-kaksi kovempaa kuin mitä testitulos oli. Syketaso oli sama näissä satasissa kuin mitä se oli testissä. Tämä on yksi syy miksi itse en ole ihastunut näihin testeihin, kun monesti sitten kuitenkin treeneissä uin pitkiä settejä kovempaa kuin mitä CSS-tulos on ollut. Itselleni sopii paljon paremmin testata uinnin kehitystä uimalla vaikka juuri tuollainen 10 x 100 määrätyllä vauhdilla ja palautusajalla. Toinen on, että näitä testejä voi manipuloida esimerkiksi uimalla 200m hitaammin kuin mihin pystyy. Jos olisin uinut 200m kolme sekuntia hitaammin kuin mitä uin, olisi CSS-tulos ollut kaksi sekuntia kovempi. 

Viime kerrasta CSS-tulos kyllä parani, mutta parantamisen varaan jäi. Seitsemän kesää on hinkattu samoja aikoja, joten kyllä oma tavoite on parantaa puolimatkan kisassa 1900m uintiaikaani. 

 

27.12.2017

Ylimääräinen lepopäivä

Treenin  ja treenijakson pitääkin rasittaa eikä jokainen treeni tunnu hyvältä. Puhumattakaan, että ne olisivat aina kivoja ja niitä tekisi vain hymyillen. Kovan tai haastavan treenin jälkeen olo on kuitenkin hyvä. Mutta mistä sitten tiedän milloin haastavaa treeniä edeltävänä olo on epäilyä omasta kyvystä suoriutui treenistä  tai jopa laiskuudesta ja milloin keho yrittää kertoa, ettei se ole valmis ottamaan kovaa treeniä vastaan. Itse ainakin joudun toisinaan keskustelemaan itseni kanssa. Lopputulos on useimmiten sen, että ainakin verraan. Useimmiten kroppa ja mieli vaan vaatii hyvän verran tai ehkä pitäisi sanoa valmistautumisen itse treeniin.

Pikaisen analyysin ja omien tuntemukseni mukaan väittäisin, että tänä syksynä olen treenannut kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Tästä naisesta on muutamia kertoja otettu kyllä kaikki irti, joka yksittäisessä treenissä tai sitten treenijakson aikana. Muutaman kerran olen aamuyöstä herännyt siihen, että kroppa tuntuu kuin se olisi hakattu. On ollut treenejä, joita ennen olen ollut todella epävarma kyvykkyydestäni suoriutui siitä ja on niitäkin, joiden aikana olen lähettänyt virtuaaliterveisiä.

Joulukuussa oli 13 päivän treenijakso, joka päättyi palautteeseen;"Aika väsynyttä menoa. Ihan ok, mutta aikaisemmat treenit selkeästi painavat kehossa. En saanut tehoja irti." Vastaus oli aika selkeä; viikonloppu kevyesti.

Mutta kun treeniohjelmassa lukee, että on treeni ja seuravaa treenitön päivä on vasta muutaman päivän päästä, niin henkisesti on vaikeaa ottaa kevyesti pelkän oman tuntemuksen perusteella. Aamusyke vahvisti edellisen päivän tuntemuksia. Lisäksi Polar Flown kautta tarkastelin joulukuun palautumisen tilaa. Aamusyke ja palautumisen tila vahvisti, ettei kyse ole laiskuudesta, vaan levon tarpeesta. Treenitön päivä ennen aikojaan. Vaikea asia, vaikka kyllähän sen tietää, että levossa kehittyy.



Vaikka lukemat kertoivat kropan vaativan lepoa ja lauantai meni joulun valmisteluissa ja kyläillessä, niin koko ajan jossain mielen sopukoissa jäyti huono omatunto väliin jätetystä treenistä. Jos sitten kuitenkin olisi pitänyt. Järjen ääni taas painoi päälle, ettei keho ota vastaan treeniä ja mahdollisesti ensi viikon treenit menevät penkin alle, jos nyt ei kuuntele mitä keho tarvitsee. Onneksi tultiin kotiin sen verran myöhään, ettei tullut mieleen aloittaa treenin tekemistä.

Sunnuntaiaamuna syke oli jo sitä tasoa, että uskalsin lähteä ohjelman mukaisesti tekemään rauhallisen, mutta pitkän treenin. Maanantain treenikin meni täydellisesti ohjelman mukaisesti.

Keskiviikkoaamun sykkeen mittaus ja Polar näyttämä palautumisen tila - vahvasti tasapainossa - olivat keskenään synkassa.

Ei ole helppoa kuunnella kehoaan, ja aina ymmärtää mikä on oikea ratkaisu. Itse olen päätynyt siihen, että teen jokaisesta treenistä lyhyen analyysin sisältäen tuntemukseni + muut mahdolliset stressitekijät ja välitän ne eteenpäin pari kertaa viikossa. Tarvittaessa jopa heti treenin jälkeen, kuten viime viikon perjantaina. Taaksepäin katsoessa on helppo vetää yhteen esim kuinka kuormittavalta treeni on tuntunut ja onko treenien lisäksi ollut muita stressitekijöitä.

6.12.2017

Suomen 100 v itsenäisyyden kunniaksi 100 x 100 -treeni

Yllytyshullu
Marraskuun 23.päivänä sain viestin:"Moro! On tässä pyörinyt mielessä, että pitäisköhän tässä nykäistä Suomi100 kunniaksi 100x100m treeni?" Muutamia viestejä myöhemmin oli selvää, että mukana ollaan ja päivämäärä oli lyöty lukkoon. Paikka ja tarkka kellon aika vaati vielä pientä hiomista. Treeni olisi Suomi100 ja Suomi liikuttaa 100tuhatta -hengessä.

Tausta
Ennen tätä haastetta pisin yksittäinen uintitreeni löytyy keväältä 2016. Tuona keväänä tavoitteena oli uida 10 km treeni, jota varten alettiin nostamaan kilometrimäärää maltillisesti ylöspäin. Valitettavasti loukkasin olkapää-yläaselän alueen kaatuessani ennen kuin päästiin 10 km asti. Pisimmäksi treeniksi jäi hiukan yli 7 km. Edelleenkin muistan viimeisen 1 km tuskan kropassani ja millaista poltetta olkapäissä oli.

Tänä syksynä pisin uintitreeni on ollut hiukan yli 6 km ja tuostakin treenistä päällimmäinen muisto on se rasituksen aiheuttama kipu etenkin selässä. Myöntyessäni osallistumaan 100x100m treeniin en siis todellakaan luottanut kyvykkyyteni uida 10 km treeniä. Ennen myöntymistä valmentaja oli näyttänyt vihreää valoa, koska hänen mielestään 10 km ei nyt kuitenkaan olisi kovin kuormittava.

Valmistautumista
Ennen treenipäivää tilasin Black Friday ostokseni Suomi 100 -uimalakit siihen mennessä osallistumisen varmistaneille henkilöille; Maarit, Veijo, Janne ja minä.

Aikataulu alkoi hahmottumaan osallistuvien uimareiden valmennustöiden väliin. Seuraavalla viikolla selvittelin uimahallilta ratatilannetta ja mahdollisuutta varata yksi rata meidän tempaukselle, jotta emme häiritsisi muita uimahallin asiakkaita tai ainakin mahdollisimman vähän.

Rajamäen uimahallin kanssa neuvottelu oli helppoa. Tilannetta helpotti kovasti se yhteensattuna, että kyseisenä viikonloppuna paikallinen uimaseura oli perunnut ratavuorojaan IKM-uintien vuoksi. Saimme tempauksellemme oman radan useamman tunnin ajaksi. Kiitos Rajamäen uimahalli!

Koska itse en ollut täysin ihastunut lähtemään uimaan 10 km ilman jonkinlaista runkoa, pyysin valmentajalta runkoa 100 x100m -treeniin. Sananlasku:"Sitä saa mitä tilaa" piti tässäkin kohtaan paikkansa. Saimme monipuolisen, mutta mielestäni myös melko haastavan ohjelman. Ohjelma sisälsi kaikkia uintilajeja perhosesta vapariin sekä potkuja ja uintia pullareilla.

Osallistujat
Lauantaina 2.12. klo 13:45 meillä oli sovittu treffit altaan reunalle. Itse en osannut yhtään arvioida energian tarvetta enkä sitä mikä maistuisi, joten mukaan otin pari pulloa energiajuomaa, yhden banaanin, energiapatukoita ja rusinoita. Lisäksi kahdessa pullossa oli nesteyttävää juomaa. Koska treeniuimalasit painavat välillä melko pahasti, otin mukaan parit eri uimalasit. Aloitin uimisen kisalaseilla vaihtamatta niitä kertaakaan.

Ennen veteen hyppäämistä "before" -kuva 100 x 100m treeniin osallistujista:


Janne: kesällä osallistui ÖTILLÖ MM-kisoihin Maaritin kanssa. Jannella on sormensa pelissä mm. Midnight Sun swimrun -kisassa. Jannen ehdoton valtti on heittäytyminen ja sitkeästi perässä pysyminen. En ole aikaisemmin tavannut ihmistä, joka rohkeasti on lähtenyt uimaan perhosta katsomalla miten edessä oleva ui ilman minkäänlaista tekniikkaaopetusta.
Veijo: hän ui marraskuun 4.-5. päivä 50 km ja jatkoi seuraavana päivänä omaa tempaustaan juoksemalla 50 km. Huima suoritus! Ja nyt jo takaisin altaassa. Taustalla on 40 vuoden uintitausta.
Maarit: edustaa myös Tuusulan Uimaseuraa, kuten Veijokin. Tämä pari on Suomen huippu swim-run -pari. Molemmat ovat ikäsarjansa huippuja myös uinnin puolella.
Lisäksi Johanna, joka ei uinut meidän kanssaan 100 x 100, van hän vetäisi 100 x 25 m perhosta (tämän haluan uida vielä joskus). Johanna on ollut uinnin huipulla koko ikänsä. Maaritin tavoin mastersien uinnin MM-kisat ovat tuttuja ja tämä nainen ei ole tainnut tulla kertaakaan kotiin ilman mitalia edes MM-kisoista.  "Ei se voitto, vaan ylivoimainen voitto".

Olin siis osallistumassa tähän treeniin huippujen kanssa. Myönnän lievästi jännittäneeni miten pysyn heidän vauhdissaan. Edellisenä yönä olin nähnyt unen, jossa uin pyjama päällä.

100 x 100 m treeni
Altaan reunalla seisten treeni ei etene, joten ei kun veteen:
Verran aikana meidän vauhti oli sellaista 1.39 / 100 m. Tuntui todella kevyeltä niin kuin pitikin, mutta mielessä kävi epäilys miten tuo vauhti kostautuisi ohjelman loppupuolella. Kuten normaalistikin Jannen kanssa uidessa, niin myös nytkin uimme siten, että yksi setti aloitetaan yhdessä, pidetään ohjelman mukaiset tauot ja setin jälkeen odotamme toisiamme. Settien väliin siten saattaa tulla pidempiä taukoja, mutta kun yhdessä tullaan treenaamaan, niin yhdessä myös treenataan.

Muutamissa seteissä "lintsasimme" eli käytimme räpylöitä parista eri syystä: ei ollut mitään mieltä rikkoa itseään esim perhosessa tai laittaa aikaa/isoa määrää energiaa potkuihin, kun niitä nyt oli enemmän kuin 100m.

Ohjelman ensimmäinen puoliskon aikana settien väliset tauot venyivät pari kertaa useamman minuutin pituuksissa joko odottaen tiimin kasaamista tai teknillisten taukojen vuoksi. Toinen puolisko meni vähemmillä tauoilla, mutta myös settin lukumäärä oli pienempi. Ainoa pidempi tauko tuli itselleni odotellessani Jannen saadessa sekarisetin päätökseen. "Uintikaveri ei jätä".

Toisen kerran, kun mieleeni iskeytyi ajatus, että mitenköhän mä tästä selviydyn tapahtui 20 x 100m sekarin ensimmäisissä satasissa. Käsien saaminen yhtä aikaa pyörimään perhosessa tuntui kankealta. Aloin jo henkisesti varautumaan siihen, että vaihdan perhosen vaikka rinuliin. En vaihtanut rinuliin missä vaiheessa. Tuossa samassa setissä laskuni meni sekaisin, jämähdin 4-6 kohdalla. Yhdessä vaiheessa olimme Jannen kanssa yhtä aikaa päädyssä, jolloin hän totesi, että sulla taitaa olla jo 11 takana. No, Onneksi! Mä kun olin sitä mieltä, että en ole vielä edes uinut 10!!! Tällä tiedolla oli voimakas vaikutus henkiseen puoleen. Olin jo yli puolen välin. Setin vaikeustasoa nosti kaksi kohta: 1. tuo setti alkoi siinä kohtaa, kun takana oli jo 5.9 km
2. äärimmäisen lyhyt palautusaika. Ohjelmassa palautusajaksi oli annettu 20 sekkaa, mutta mielessäni oli vahvasti 5 sekkaa. Yhtään vastaväitettä ei kuulunut, niin enpä sitten tarkistanut mitä ohjelmaan oli merkattu. Niin me sitten vedettiin 20 x 100 sekaria, 5 sekunnin palautuksilla. Kaikki uivat, kaikki selvisivät hengissä.

Viimeinen setti vedettiin räpylöillä. Kello alkoi olemaan melko paljon. Pyötävaraus odotti ja Veijolla valmennettavat Tuusulassa. Veijo ja Maarit aloittivat setin kahdestaan. Jannen kanssa liityttiin heidän peesiin saatuamme edellisen setin valmiiksi. Veijo veti porukkaa. Myönnän ajatelleeni, että onneksi Veijo ja Maarit ovat meitä 300 m edellä, eikä "tarvitse" uidan heidän vauhdissaan koko settiä. Väsymys selkeästi alkoi painamaan, sillä tuo setti Veijon ja Maaritin peesissä oli ihan huippu setti mulle. Samoin alkutreenistä sain ihan huippu setin uidessani Maaritin peesissä. Viimeisessä setissä sain laittaa jo vauhtia käsiin ja jalkoihin pysyäkseen edellä menevien vauhdissa. En halunnut jäädä jälkeen heistä. Nopein satanen oli 1.17 ja hitain 1.31.  Vaikka treenin aikana mietinkin, että onneksi ei uitu tuota settiä tuolla 1.17 / 100m -vauhdilla, niin se olisi kyllä tehnyt erittäin hyvää mulle.

Kovassa porukassa treenatessa taisin itse saada parhaimman treenivasteen. Loistava treeni mahtavassa porukassa!

Janne koosti hienon videon meidän 100 x 100m treenistä. Olkaa hyvät!
Henkilökunnalta saimme luvan kuvata uintiamme ja ottaa kuvia.
Kiitos kamut!