12.3.2012

Viikko 10

Olisin halunnut aloittaa; Olihan kympin viikko! 

Mennyt viikko alkoi kuitenkin pitkällä työpäivällä, jatkui parilla lähipäivällä opiskellen viestintää ja vuorovaikutustaitoja. Loppuviikko meni töiden parissa liikuntojen jäädessä vähiin. Laiskotti, mutta oli oikeasti kiirettäkin. Lisäksi sormien niveliä ja polvia särki. En muista milloin viimeksi niveliä on särkenyt, kun en ole pitänyt minkäänlaista päiväkirjaa tuosta. Onneksi kivut eivät olleet kovia, mutta mielen ne painavat alavireiseksi. Lievää jäykkyyttä edelleen toisen käden sormissa, mutta kivut ovat poissa tältä erää.

Viikolla liikuntamäärän jäätyä normaalia vähäisemmäksi oli lauantaiaamuna energiaa jopa siivoamisella. Tulihan puhdasta jälkeä ja hyvällä omatunnolla vietin lauantai-illan salille yhdistelmätreenin parissa. Yksin treenatessa sitä tuli jälleen mietittyä minkä vuoksi sitä lauantai-iltana on yksi polkemassa spindesalissa ja mitä mieltä tässä kaikessa on. Treenin jälkeen sitä taas tiesi syyn: hyvä mieli.

Sunnuntaiaamuna suuntasin uintitreeneihin. Muu porukka oli ollut lauantaina kisoissa ja tähtäävät kuun lopussa oleviin SM-kisoihin, joten treenit painottuvat nopeuteen. Treenin jälkeen jäätiin porukalla istumaan uimalan kahvilaan. Tuossa tuli pohdittua mihin lajeihin sitä tekisi mieli keskittyä ensi syksyn kisoja silmällä pitäen. Nopeus on heikkouteni, joten kaikki lyhyet matkat ovat pois suljettuja. Perhonen on aina ollut laji, jota olen halunnut kyetä uimaan kilpailumielessä. Tuon uintilajin hyvä puoli on se, että moni kokee perhosen haastavana ja raskaana. Joita se kieltämättä onkin. Vapaauinnissa ja lyhyillä matkoilla kilpakumppanien taso on korkea, joten parasta on keskittyä niihin lajeihin ja matkoihin, joissa tarvitaan kestävyyttä nopeuden sijaan. Haaveilen kykeneväni uimaan 400 sekaria ja 200 perhosta ensi syksyn kilpailuissa. Kahden sadan perhonen on "tappo" ja vaatii paljon lajikohtaista treeniä.Mutta haastetta pitää olla, vai kuinka? Sata metriä perhosta pystyn uimaan, mutta toinen satanen siihen päälle jää tällä hetkellä uimatta.

Sunnunta-iltana punnitsin pitkän lenkin ja yhdistelmätreenin välillä. Keli oli mahtava, mutta jalkakäytävät märät. Lopulta päädyin tekemään lenkin ulkona ennen spinning-tuntia ja tunnin jälkeen juoksin hetken juoksumatolla. 

Viikko 10 alkoi aamulenkillä ja päättyi infapunasaunaan.Viikon liikuntasaldoksi tuli n 10 tuntia liikuntaa + 80 min hierontaa + venyttelyt päälle. 
 

3.3.2012

Talven "iloja"

Tällainen näkymä odotti mua aamulla, kun olin lähdössä tekniikkaharjoituksiin. Illalla lumiaura oli käynyt avaamassa tien ja samalla tukkinut pihatiemme. Yritin lapiolla saada tietä auki, mutta totesin sen turhaksi. Eilinen loska on jäätynyt eikä alumiinilapiolla saanut kuin raapaistua pintaan.

Peruuttaminen takaisin ja soitto V:lle. Liikkeen numeroon ei tietenkään kukaan järkevä ihminen vastaa lauantaiaamuna ennen klo 8, joten jätin tekstiviestin. Harmittaa niin vietävästi. Perjantai-illan uintitreenit jätin väliin, jotta aamulla jalat olisivat hyvin palautuneet torstain juoksutreenistä. Olin varautunut tiukkaan tekniikkaharjoitteluun niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lisäksi V tulee vuokseni aikaisemmin liikkeeseen ja rakkaudesta pyöräilyyn käyttää omaa aikaansa opettaakseen mulle pyöräilyn saloja.

Reilun puolen tunnin työn jälkeen jäävalli on poissa. Ei siis ollut mun heikoista voimista kiinni, etten saanut järkäleitä edes liikahtamaan.

Eilen pihatie oli niin loskassa, että autolla oli hankaluuksia ajaa parkkipaikalla. Tänään pihalta ei pääse autolla pois. Mun puolesta talvi voisi olla tässä. 

Porukan siirryttyä omiin touhuisinsa, pääsin pyörän päälle hikoilemaan.



Näkymä trainerin päältä. Kyllä se sulaa......




Auringonsäteet antavat toivoa kevään saapumisesta:



2.3.2012

Tilastotietoa ja pohdintaa


Muutamissa blogeissa on laitettu treenitunnit esille ja vertailtu niitä edellisen vuoden vastaavaan aikaan.  Niinpä itsekin innostuin tuosta ja löysin treenit.net:n sivuilta tilastot.  Huonosti on tullut tutustuttua treenit. net –palveluun. Toista vuotta jo merkkailen treenejäni sinne ja vasta nyt klikkaa tilastot -välilehteä.

Viime kevät oli työrintamalla melkoisen stressaavaa ja työpäivät venyivät lähes poikkeuksetta 10 tuntiin. Tuon päälle tuli vielä työmatkat. Se selityksistä. Tilastot kertovat seuraavaa: Viime vuoden helmikuussa treenitunteja oli kerääntynyt 28,5 tuntia. Tämän vuoden helmikuussa treenitunteja tuli 50. Tämän vuoden luvuista saattaa puuttua joku lyhyt lenkki tai salitreeni, joita en ole raportoinut valmentajalle.

Vertaillessa kuinka tuo 50 tuntia on jakaantunut eri lajien välillä, niin juoksuun ja spindeen olen kuluttanut eniten aikaan, uintiin vähiten. Ainoastaan hiukan yli 7 tuntia. Mukaan mahtuu toki myös lihashuoltoa, salitreeniä ja tekniikkaharjoittelua. Uintiin ei ole laitettu juurikaan aikaa aivan siitä syystä, että se on ollut vahvin lajini. Kerran viikossa on ollut tavoitteena pulahtaa veteen. Mutta totuus on, ettei kehitystä tapahtu ilman treeniä. Uskon, että kehitystä alkaa tapahtua uinnissa, kun pääsen treenaamaan itseäni nopeampien kanssa. Aina treeneissä en saa naisista itselleni sopii vastusta, sillä naisia on ainoastaan muutama. Mutta aina voin ottaa tavoitteen pysyä käsivedon tai kaksi viereisellä radalla uivien miesten rinnalla. Kaikki mastersryhmän uimarit (naiset ja miehet) ovat entisiä kilpauimareita ja uineet ties kuinka monta vuotta. Ja sitten mä tulin sinne, joka on uinut tunnin viikossa parin viimeisen vuoden aikana. Ei ihme, jos he karvaavat minulta, kun lähdetään uimaan kakkostasoa kovempaa.

Eilen treenin jälkeen infrapunasaunassa ikäiseni naiset keskustelivat kuntoutuslomista. Pääsinkö minäkin viikoksi Vierumäelle kuntoutukseen? Pakko myöntää, että tunsin itseni hiukan erilaiseksi aikuiseksi. Tuskin mikään lääkäri – paitsi korkeintaan psykiatri – antaisi minulle puoltavaa lausuntoa osallistua KELAn korvaamalle kuntoutuslomalle.