Happy New Year!

Kaksi päivää jouluun

Pari viimeistä kuukautta on mennyt melko raskaisssa tunnelmissa sen jälkeen, kun itsetuntoni sai aikamoisen kolauksen. Tästä syystä olen pitänyt blogihiljaisuutta. Olen keskittänyt energiani elämän tärkeisiin asioihin, kuten perheeseeni,  koettaen kooto itseäni henkisesti taas omaksi itsekseni. Marraskuu meni ohitse apaattisissa merkeissä haluamatta hyväksyä tilannetta. Vuosi on päättymässä ja nyt on ollut pakko hyväksyä tapahtunut, jotta on saanut pakolliset paperiasiat eteenpäin. Työ ei ole vielä valmis, mutta parempaan suuntaan olen menossa. Raskaita hetkiä tulee vielä eteen, mutta suunta ei voi olla muu kuin ylöspäin ja katse kohti tulevaisuutta. Tuokoon se sitten mitä vaan. Minulla on kuitenkin perheeni ja terveys. 

Tuosta kolahduksesta viikko eteenpäin, tätini löydettiin kuolleena kotiinsa. Hän oli jo iäkäs, mutta toki olisin suonut hänelle vielä monia elinvuosia enemmän. Itsenäisyyspäivän jälkeen hänet saatettiin viimeiseen lepoon läheisten läsnäollessa. Tilaisuus oli erittäin pieni, ainoastaan lähiomaiset ja muutama erittäin läheinen ystävä osallistuivat  tilaisuuteen.

Vuoden viimeisten kuukausien aikana treenimäärät ovat jääneet normaalia alhaisemmiksi vaikka aina treenien jälkeen olo on ollut upea. Sinne lähteminen on vaan on vaatinut ponnisteluita. Näiden 8 viikon aikana olen kuitenkin osallistunut uinnin kelausviikonloppuun, jonka aikana tuli uitua n 14.5 km. Onneksi käteni oli teipattua viikkoa aikaisemmin yhteistreeneissä. Uskallan nimittäin epäillä, ettei käteni oli kestänyt tuota määrää uintia ilman kinesioteippausta. 

Triathlonpuolella on ollut yhteistreenejä mainiossa porukassa sekä juoksutesti, jonka tulos ei ollut sitä mitä olin odottanut. Mutta onneksi kuntoa testattiin nyt eikä vasta myöhemmin keväällä. Pari viikkoa olen treenannut puhtaasti peruskestävyyttä, sillä tuolla puolella ei kaikki ole niin kuin pitäisi. Sitä kohentaaksi olen tehnyt pitkiä treenejä todella matalilla sykkeillä. Lepopäiviä on tullut joka viikko enemmän kuin ohjelmassa on ollut. Osa syy ylimääräisiin lepopäiviin on tätini asunto, jota on siivottu useampi viikko ja nyt alettu tyhjentämään mm vaatteista ja peruskeittiövälineistä. Asunto ei edellenkään näytä siltä,että siellä olisi tehty useampi viikko töitä, paitsi äitini ja minun silmissä, kun tiedämme millainen alkutilanne oli. Asian laajuutta ei tajua ennen kuin on käynyt asunnossa. Sillä vasta käymällä asunossa ymmärtää mistä äitimme kanssa puhumme. Työtä siis riittää sillä saralla.

Mutta joulu kolkuttaa jo ovella ja meilläkin sitä odotetaan kovasti. Vanhin tytär tulee kotiin jo sunnuntaina - oma jääkaappi ammottaa kuulemma tyhjyyttä ;). Ruokatoivelistaa on tullut siinä missä lahjatoivelistatkin. Lahjatoivelistat ilmeistyivät jääkaapin oveen hyvissä ajoin marraskuun puolella. Joulukuusi on koristeltu tänä vuonna jo ennen aattoa ja valkoinen joulutähti on päässyt olohuoneen ikkunaan.

Isäntäperheeni, vuosilta 84-85, muistivat jälleen minua ja perhettäni joulupaketilla. Paketissa tuli erilaisia M&M's karkkipusseja sekä muita peanut butter-karkkeja. Kaikki missä on peanut butteria on mun herkkua ;).

Lisäksi talon naiset saimme omat lahjapaketit. Tytöt eivät malttaneet odottaa aattoon asti, vaan aukasivat lahjansa välittömästi. 

Oma lahjani on vielä käärössään:

"Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha nuuti joulun viepi."

Joulukuun 21.päivän aamuksi olen perinteisesti tehnyt riisipuuron ja ottanut punaiset jouluastiat käyttöön. Tänäkään vuonna tämä perinne ei rikkoutunut. Myös jouluverhot ja -pöytäliinat on otettu esiin.

Rauhaisaa joulua teille kaikille!

Hyvä ellei erinomainen

Melko rauhallinen viikonloppu takana. Mitä nyt perjantai-iltana nuori neiti tuli 1½ tuntia myöhässä kotiin. Ei mitään suurta draamaa, mutta toivottavasti ensi kerralla tajuaa soittaa mulla mikäli kuski alkaa kiukuttelemaan eikä pidä lupauksiaan.

Erittäin hyviä treeniviikkoja on takana. Tähänkin viikkoon on mahtunut rentoja mäkivetoja, rappusten juoksemista, vetoja aerobiseltä kynnykseltä anaerobiselle kynnykselle (tai melkein anaerobiselle kynnykselle. Ensi kerralla aloitusvauhtia pitää nostaa), uintia ja lihaskunto- sekä huoltoa. Spinde on ainoastaan jäänyt väliin kuluneella viikolla. Katsotaan ehdinkö tänään spindeen klo 20-22, sillä kohta puolin lähden hakemaan kahta kaveria mukaan yhteistreeneihin Pajulahteen. Tiedossa on vauhtileikittelyä maastossa norjalaisten opeilla, kuntopiiri uusilla liikkeillä ja uusia uintidrillejäkin on luvassa. Toivottavasti drillien vaikeustaso ei kasva viime kertaisesta. Hukkumisvaara kasvaa muuten samassa suhteessa.

Kuva kuvaa erinomaisesti lauantaina käydyn keskustelun tyttäreni ja minun välillä.

Kausi 2012 saatu virallisesti päätökseen

Nyt on virallisesti saatu edellinen trikausi päätökseen mukavissa tunnelmissa. Kauden päättäjäisten yhteydessä pidettiin myös sääntömääräinen syyskokous. Hiukan yli 20 jäsentä oli paikalla valitsemassa hallitukseen uusia jäseniä erovuorossa olevien tilalle, katsottiin erittäin koskettava triathlon pätkä The real Ironman. Varoituksen sana, pätkä saattaa nostaa kyyneet silmiin. Kuunneltiin uuden yhteistyökumppanin esittelyä, syötiin hyvin, palkittiin menneen kauden menestyneet triathleetit suuren maailman tyyliin palkintogaalassa kiertopalkinnoilla ja kunniamaininnoilla. Oli musiikkia, kuvia ja onnitteluhalauksia. Virallinen osuus päätettiin "mitalikahveihin" mutakakun ja jäätelön kera.

Ja mä sain noottia seuran kisa-asun puuttumisesta, sillä kisoissa kuvaaja ei ole luonnollisestikaan tunnistanut mua. Olivat kuitenkin kuvagalleriaan löytäneet muutaman kuvan musta facebookin kautta ;).  Pitänee kai hankkia se ensi kesäksi. Seuran asut ovat oikeasti hyvän näköisiä, mutta mä olen halunnut olla "näkymätön" kisoissa ja lenkkipoluilla.

Illan aikana katsottiin myös toinen triathlon pätkä vuodelta 1997. Olen joskus päästänyt suustani, että vaikka kontaten maaliin, mutta en taida sittenkään haluta kokea maaliin tulemista nelinkontin.

Kausi 2012 on ollut aivan mieletön. Vuoden aikana olen tutustunut mahtaviin uusiin tuttavuuksiin niin triathlon- kuin uintiporukoissa. Kokenut asioita, joista en edes haaveillut. Kiitos teille kaikilla ihanille ihmiselle, joihin olen saanut tutustua kasvotusten tai blogienne kautta.

Kausi 2012 kymmenen minuutin koosteena: X-tri Lahti

Ja vielä kerran (valittettavasti kuvien sijoittelu ei onnistu juuri nyt):

Hyppyrimäki, jota ei enää ole

Viime viikon juoksulenkillä otin valokuvia Hyvinkään hyppyrimäestä tietämättäni, että viikkoa myöhemmin kyseinen mäki räjäytettäisiin. Mulla on siis historiallista materiaalia ;)

Ylen uutinen aiheesta

Trikausi avattu

Kahtena viimeisenä maanantaina on tullut rankkoja uutisia. Viimeinen viikko on ollut enemmän kuin raskas ja laittanut miettimään monia asioita elämässä. Stressitaso on ollut ja on edelleen melko korkealla, jonka vuoksi treenejä on jäänyt väliin. Kisaviikonlopun jälkeinen lepo oli kyllä suunniteltua, mutta tarkoitus ei kuitenkaan ollut pitää aivan niin löysää viikkoa kuin mitä tuosta viikosta tuli.

Viikonloppu kuitenkin meni liikunnallisissa merkeissä.  Lauantaina lähdin tuulettamaan päätäni tehden rauhallisen pitkän juoksulenkin täysin fiiliksien mukaan. Sykevyönkin jätin kotiin! Sää oli mitä mainion ulkoilemiseen ja koiruus nautti päästessään juoksemaan vapaana. Juoksu alkoi melko nihkeästi, mutta reilun puolen tunnin päästä juoksu alkoi tuntua tutulta menolta. Lenkin loppupuolella päätin käydä katsastamassa hyppyrimäen montusta tulevat rappuset. 

Monttu ja usva

  Täällä on kaksi vanhaa poissa käytöstä olevaa hyppyritornia. 

Isompi

  Isomman tornin juuressa olevat rappuset ovat hyvässä kunnossa, joka sai mut – ensimmäistä kertaa  -  kokeilemaan niiden juoksemista ylös.   

mä meen jo!

 Todella rauhallisesti lähdin liikenteeseen ja viimeiset askellukset todella tuntuivat.  Rinnettä alas ja kerta kiellon päälle. Kylläpä jaloissa tuntui makoisalta!

Uudestaan!!

Sunnuntaina käynnistettiin trikausi Pajulahdessa valmennusporukan kanssa. Tosin aivan kaikki eivät päässeet paikalla, mutta kyllä meillä nelistään + valmentajan kanssa oli oikein mainio sunnuntaipäivä.  Ulkona verrattiin ja tehtiin erilaisia liikkuvuusharjoitteita, sisätiloissa tutustuttiin uusiin kuntopiiri liikkeisiin, jotka tukeva juoksua ja uintia. Päivä päättyi uintidrilleihin, uinnin kuvaukseen ja uinnin analysointiin. Analyysien aikana kommentteja lensi sellaisella huumorilla, että ehkä oli hyvä että tiimin uudet jäsenet tulevat hiukan myöhemmin meidän kanssa treenaamaan. 

Maanantaina oli muuten jalat KIPEÄT!

Mastersmestaruuskisat Turussa 2012

Kisat ohitse!
 
Saldo:
* yläkroppa oli melko hellänä
* "outoja" lihaksia löytynyt

* perjantaina vedin kädet hapoille 1500m vaparissa
* 1500m vapari oli 600m jälkeen melkoista taistelua liian kovan alun vuoksi
* sunnuntaina 400m vapari meni huomattavasti heikommin kuin ensimmäinen 400m 1500m vaparissa
* sunnuntain 400m vaparin jälkeen oli edessä vielä yksi viestiosuus, jonka vuoksi lähdin rennosti matkaan. Vasta viimeiseen 50 metriin laitoin vauhtia, siitä huolimatta: 4x100m vapariviestissä uin vain hiukan paremmin kuin ensimmäisen satasen 1500m vaparissa
= vauhdinjakoa treenattava kaikilla matkoilla

* elävänä selvitty 200m perhosesta. Pitäisi ehkä treenata enemmän kuin n 1000m verravauhdilla
* viesteissä annoin kaikkeni, paras veto taisi olla 50m perhonen naisten 4x50m sekaviestissä. Maaliin tullessa sykkeet olivat korkealla, pahaa teki kuten jokaisen viestiosuuden jälkeen
* 8 starttia; 4 kultaa, 2 hopeaa, 1 pronssi + 1 Suomen ennätys 4x100m naisten c-luokan vapariviestissä
* ruokailut?!? kaikki on mennyt mitä on ollut tarjolla ja vähän enemmänkin
* voltare ja burana olivat kovassa käytössä
Summary:
* melko yltiöpäistä oli lähteä tällä uintitreenimäärällä vetämään valitsemiani lajeja
* lisää treeniä!!!

Parasta: 
Mahtava yhteishenki Turussa
Mieletöntä kannustusta
Taidettiin olla kisojen äänekkäin seura
Seuran nimiin tuli 5 uutta Suomen ennätystä
Näin seurakaverini 70-80 -luvulta
Sain hyviä vinkkejä parilta kanssakisaajalta
Paljon oppia ja huima annos treenimotivaatiota

Kisaviikko

Tämän viikon treenit ovat keskittyneet palautteluun, verraan ja lyhyisiin vetoihin. Käännöksiäkin muistin harjoitella. En oikein ole osannut valmistautua tällaiseen kisaan, joten katsotaan miten naisen käy viikonloppuna ja otetaan opiksi ensi kertaa varten.

Oikeassa olkapäässä ja käsivarressa on inhottavaa kivun tunnetta, joka tuntuu erityisen ilkeältä perhostellessa. Särkylääkettä ja geeliä pakattava reppuun. 

Näillä näkymin viikonlopun aikana tulee mulle kaiken kaikkiaan 8 starttia. Kahdeksan kertaa mahdollisuus saada lihakset täysin tukkoon. Sunnuntaiaamu tuntuu juuri nyt haastavimmalta kisapäivältä. Takana on silloin viisi starttia ja sunnuntaipäivä alkaa viestillä (50m vaparia) jatkuen henkilökohtaisella 400m vaparilla ja päättyen 100m vaparin viestiosuuteen.

Kova treeniviikko takana

Kyllä lepoviikko tulee tarpeeseen kahden viikon rutistuksen jälkeen. Sunnuntai-illan spindessä oli vaan todettava, että tästä naisesta on mehut poissa. Loppuun asti poljin, mutta kyllä töitä sain tehdä, jotta kampiaskel pyöri. Kävellessä sateessa kotiin tuli hinku teeleipiin. En todellakaan osaa sanoa, mistä tämä päähänpisto näin yllättäen tuli, sillä en ole niitä tehnyt vuosiin. Vaikka kotona olin vasta kymmenen jälkeen, oli saatava teeleipiä. Onneksi kaapeista löytyi lähes kaikki tykötarpeet ja netistä sain reseptin. Hyviä olivat teen kanssa.

Ensi viikonlopun kisojen kokoonpano on selvinnut ja  mulle tuleekin kahdeksan starttia, joista kolme on henkilökohtaisia, loput viestistartteja. Seurasta lähtee ainoastaan neljä  naista Turkuun, jonka vuoksi olen mukana viestijoukkueissa. Pidän viesteistä, mutta on kurjaa olla selkeästi heikoin lenkki. 

Myös osallistujalista on julkistettu. Pienen tutkailun jälkeen bongasin muutaman tutun nimen. Katsotaan tunnistanko heitä enää :).

Omassa ikäsarjassani ei ole montaa osallistujaa niissä lajeissa, joita itse kauhon kisoissa. Perjantai-illan 1500m vapaauinnissa ikäsarjassani on minun lisäksi yksi osallistuja, lauantain 200m perhosessa olen ainoa uimari. Eipä noita osallistuja 200m perhoseen kovin montaa ole missään ikäsarjassa. Ainoastaan 30-34 -vuotiaissa on kaksi osallistujaa .Sunnuntaina uin vielä 400m vaparia, jossa on kaksi kanssakisaajaa. Nämä pitkät matkat eivät tunnu olevan kovassa huudossa. Mun on taas aivan turha lähteä kisaamaan lyhyillä matkoilla, kun vielä 60-65 –vuotiaat naiset uivat 100m vaparia kovempaa kuin minä. 

Osallistujalistaa selatessa, silmiini taisi osui skabojen vanhin osallistuja. Hän on syntynyt vuonna 1926! Oma isoisäni oli syntynyt vuonna 1911 ja nukkui pois yli 30 vuotta sitten. Jos taas vertaan itseeni, niin olen kovin alkuvaiheessa tätä ”kilpaurheilijaelämää”;). Mulla on vielä VUOSIKYMMENIÄ aikaa kehittyä. Kahdeksantoista vuotiaana tosin uskoin ja kuvittelin erään kaupunkiottelun olleen mun viimeinen uintikisa, jossa muuten uin perhosta, matka taisi olla 100m ja sijoitus viimeinen.

Viimeinen pitkä uintitreeni ennen kisoja

Tänään kävin vetämässä viimeisen pitkän uintitreenin ennen kisoja. Koko automatkan kävin keskustelua itseni kanssa. Edellisestä treenistä oli kulunut ainoastaan 14 tuntia ja viikon treenit kyllä tuntuvat kropassa.

Hallilla pääsin ja sama itsensä motivointi jatkui altaassa. Paikallisella triseuralla on lauantaisin yksi rata varattuna kahdeksi tunniksi eikä kukaan muu tullut viettämään kaunista lauantaipäivää sisätiloihin, joten sain yksin uida. Vaikka en varsinaisesti varannut rataa, mutta eipä radalle ollut tunkua.  Viikon treenit tuntuivat toisessa pakaralihaksessa ja olkapäissä. Olisin tehnyt mieli ottaa rennosti, mutta näitä rentoja uinteja on kerääntynyt alkuviikosta aivan tarpeeksi. Kuin oikein teki nannaa olkapäissä tai jaloissa, niin motivoin itseäni jatkamaan samalla rasituksella; ”tämä on viimeinen pitkä ja kova treeni ennen kisoja. Anna lihasten totuttua tuohon tuntemukseen, sillä hyvin todennäköisesti samaa tuntemusta on ensi viikonloppuna.” Jotta en olisi reilun tunnin aikana kyllästynyt päässäni soivaan hokemaan, niin otin käyttöön myös vanhan hyväksi todetun piiskurin: ”Muutkin treenaavat!”

 

Yllättävän hyvin onnistuin pitämään vauhtia yllä yksin uidessa vaikka vauhti olisi voinut olla kovempikin. Ei oikein ole luottamusta omaan vauhtikestävyyteen ja vahtiin, josta kyllä soimasin itseäni treenin jälkeen. Tällaisen treenin kuitenkin onnistuin vetämään:

300m verra

300 tekn(3x (50m Vu yhdenkäden uintia, vaihto joka 3. käsivedolla + 25m Vu potkuja kyljelleen puolta vaihtaen + 25m Vu))

800m Vu I

2x300m Vu lätt II, tauko 15s

4x200m kv pull III, tauko 15s

6x100m kv pull+lätt IIII, tauko 15 sek

8x50m Vu IV, tauko 15 sek

200m verra

Treenin jälkeen käytiin tutustumassa uuteen ostoskeskukseen ja meksikolaiseen ravintolaan. Mitkä annokset!  Alkuruuat olisi pitänyt jättää väliin, sillä pääruokaa jäi melko paljon lautaselle. Ei ainoastaan minulta, vaan meiltä kaikilta. Ensi kerralla osaan olla fiksumpi jättäen alkuruuat tilaamatta.