Jaksaa, ei jaksa, jaksaa, ei jaksa......

Viikon treenit tehty ja mitä tällä viikolla tuli opittua? Peruskestävyystreeneihin lähtö on helppoa, mutta kun ohjelmassa on vauhtikestävyystreenejä (vk) mä alan hannata. Viivyttelen lähtöä ja itseluottamus heikkenee. Näin juuri kävi tänään. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta. Vastoinkäymisiä on vaikka harvemmin niistä tulee julkisesti kirjoitettua.

Eilen vaihdon sunnnuntain ja lauantain treenien paikkoja, joten tänään oli vuorossa yhdistelmä vk-treeni: trainerillä ja juoksumatolla. Mielessä kävi siivous, jopa vaatteiden silittäminen, joilla olisi helppo siirtää treeni jopa toiseen päivän. Viivyttelystä ei kyllä ollut yhtään hyötyä. Päinvastoin, viivyttelystä johtuen en ehtisi enää treenin jälkeen uimahallille tekemään palauttavaa uintia, jota olin suunnitellut.

Härkää sarvista kiinni ja pyörän päälle. Tavoitteena oli saada tehtyä kolmesti vk-vauhtinen osuus. Lyhyen verran jälkeen lisäsin vastuksia ja koetin pitää kierroslukeman yli 80:ssa. Lonkankoukistajiin sattui, epävarmuus kasvoi. En pystyisi tähän. Hölläsin ja lyhyen levon jälkeen yritin uudelleen - heikolla menestyksellä. Päätin olla antamatta periksi ja tehdä VK-vedot lyhyemmissä pätkissä. Vähensin vastusta, mutta kierrosnopeuden pidin samassa. Nyt homma alkoi tuntua järkevältä. Siitä huolimatta puolessa välissä teki mieli lopettaa, mutta päätin jatkaa minuutin ja sitten taas toisen minuutin. Samaa rataa jatkoin viimeiseen minuuttiin asti, jolloin ei kyllä enää periksi anneta. Viimeinen vk-veto meni siis juuri niin kuin pitikin. Kaiken kaikkiaan pyörän päällä tuli oltua tunti, joten ihan ok vaikka kaukana tavoitteesta. Ok, koska tajusin, että mä pystyn kyllä tekemään mulle suunnitellut treenit, mutta mun tulee luottaa itseeni sekä unohtaa se nopeusmittari. Sykkeet ja kierrosnopeus ovat ne olleellisemmat mittarit mulle.

Pyöräilystä on tullut mulle henkisesti isoin peikko, josta on päästävä eroon. Kelit eivät suosi maantiepyöräilyä, joten iltaisin ei pääse tekemään edes lyhyitä pyörälenkkejä, mutta harkitsen vakavasti kevyitä ja lyhyitä trainerisessioita. Ei niistä haittaakaan ole. Jos tällä konstilla saan pyöräilystä yhtä mielekkään lajin kuin juoksusta, niin kai sitä voi ainakin yrittää.

Yhdistelmätreeniin sisältyi myös vk-juoksu. Läpimärkä paita pesukoneeseen, kuiva päälle, valmiiksi pakattu reppu mukaan ja siirtyminen salille. Ensimmäinen vk-veto meni rennosti eikä sykkeet aivan nousseet tavoitetasolle. Lyhyt palauttelu ja toinen samanlainen veto. Toiseen vetoon nostin hiukan vauhtia ja sykkeet nousivat vk-tasolle. Puolessa välissä alkoi selvästi jaloissa painamaan viikon treenit ja kolmannen vedon viimeisellä kilometrillä oli pakko ottaa käyttöön mielikuvat kisojen viimeisiltä sadoilta metreiltä. Miten voikaan niinkin lyhyt matka kuin yksi - vaivainen - kilometri tuntua ikuisuudelta. Tämän päivän treenin jälkeen ei ollut tunnetta, että olisin voinut mennä pidemmänkin matkan tai vähän kovempaa.

Juoksumaton reunalla istuin hetken ja mietin vieläkö tästä naisesta löytyy energiaa ja tahdonvoimaa tehdä lihaskuntotreeni.

Nuorempana käydessäni aktiivisesti salilla en oikein tahtonut ymmärtää ihmisiä, jotka eivät nauttineet salitreenistä, nyt kuulun tuohon samaan ryhmään. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, etten useampaan vuoteen ole käynyt tekemässä salitreeniä. Bodypumpissa tuli käytyä useampi vuosi ja viimeiset pari vuotta olen käynyt tekemässä salitreeniä epäsäännöllisesti. Nyt olen luvannut itselleni tehdä lihaskuntotreeniä useamman kerran viikossa kesäkuun alkuun asti, jolloin salikorttini menee kesätauolle. Niinpä vaihdoin juoksukengät kulahtaneisiin Karhuihin ja suuntasin kohti käsipainoja.

Lopettaessani lihaskunto-osuutta salilla alkoi spinde. Hetken, erittäin lyhyen hetken harkitsin sinne menemistä, mutta kropan energiatasot oli vedetty jo melko vähiin ja järki sanoi, että tämän viikon treenit ovat tässä. Niinpä pukuhuoneeseen sekoittamaan palautusjuomaani.

Tässä viikon treenit lukuina:

39 vrk ja 18 tuntia

Jälleen ollaan yhtä viikkoa lähempänä Joroista. Tätä kirjoittaessa starttiin on aikaa 39 vuorokautta ja 18 tuntia.

Viime viikko on mennyt treenien osalta mukavasti vaikka pieniä muutoksia suunnitelmiin tuli viikon varrella. Keskiviikon uintitreenit jäivät väliin. En edes muista syytä, muta jokin hyvä syy mulla on ollut jättää treenit väliin. Keskiviikosta tuli treenivapaapäivä. Ainoa uinti on tiistailta, jolloin kävin ennen bodypumpia avovedessä.

Lihaskuntoa en ole tehnyt pariin kuukauteen ja aloitin sen viime viikolla. Harmikseni oli todettava, että bodypumptunteja on vähennetty kesän ajaksi. Ja juuri tuo tiistain tunti on poistunut kesän ohjelmasta. Kesäohjelman bodypumpit ovat ikäviin aikoihin, joten täytyy katsoa miten saan lihaskuntoharjoittelun sovitettua omaan ohjelmaan. En todellakaan kuulu siihen ihmisryhmään, jotka jumppaavat kotona. Olohuoneen matto on sen verran pehmeä, että siihen jää mukavasti köllöttelemään jumpan sijaan.

Pyöräilyä on ollut hurjan vähän ohjelmassa johtuen Giro de Espoosta sekä ajatuksesta lähteä Pirkan pyöräilyyn. Olen kuitenkin käynyt muutaman kerran pyörän päällä ja molempina kertoina olen tehnyt lajikohtaista lihastreeniä, polkien raskailla vastuksilla koetan pitää jalat liikkeessä koko ajan. Kadenssilukema ei päätä hirvitä. Valitettavasti.

Juoksu kulkee, josta olen erityisen iloinen. Perjantai juoksutreeni lähti nihkeästi käyntiin, mutta sinnikkäästi yritin saada koneen kulkemaan. Lopulta juoksin nousevasti 4 x n.1.9 km. (ulkoilureitin pätkä, joka kulkee metsän läpi, jonka vuoksi ei tullut täyttä 2 km per veto). Lopuksi piti olla 1 km MK:lla. No sykkeet eivät nousseet, mutta koetin juosta kovempaa kuin viimeisen n 1.9 km vedon. Yli puolet tuosta ajasta oli loivaa nousua.

Lauantaista tuli hektisempi kuin olin osannut ennakoida. Aamulla vein miehen lentokentällä. Jonka vuoksi oli herätys kukonlaulun aikaan. Tuntemattomasta syystä olin nukkunut vain muutaman tunnin edellisenä yönä. Joten uni olisi maistunut. Lentokentältä ostin ison laten ja myslipatukan. Ajellessa kotiin en ollut vielä tietoinen, että saankin luvan tulla ysien kevätjuhlaan. Tytär ei halunnut muita kuin siskonsa ja poikaystävän mukaan siinä pelossa, että valokuvaan häntä.

Aikainen herätys, lähes yhdeksän tuntia menossa enemmän tai vähemmän, sai mulle aikaiseksi ikävän ja lievän pääkivun, jonka syyksi laitan laiskakatariinan tarttumisen. Lauantaina kävin parin tunnin kävelylenkillä koiruuden kanssa ja kotiin tullessa kuulin sohvan kutsuvan. Punaviinilasi eksyi käteeni.

Viikolla olin luvannut itselleni, että menisin uimaan sunnuntaina. Jos lauantaina heräsin aikaisin, niin sunnuntaiaamuna sain herätyksen heti kuuden jälkeen. Nelitassuinen ystävä tuli ilmoittamaan, että nyt on aika nousta ja lähteä ulos. Kuka olisi uskonut, että MINÄ olen sunnuntaiaamuna klo 6:30 ulkona. En juossut. En todellakaan. Löntystelin tunnin verran Khalin perässä. Puoli yhdeksän aikaan olisi pitänyt lähteä ajamaan kohti uimahallia. Väsymys iski. Treeniohjelmassa olisi pitkä pyörälenkki ja verrajuoksu. Jätin uinnin väliin ja otin aamupäivä päikkärit ;).

Keli oli mitä oli sunnuntaina - tuulinen ja sateinen. Vasta kuuden aikaan sade loppui ja pääsin pyörän päälle. Ei siis tullut pitkää pyöräilyä. Pyöräily ei tuntunut kevyeltä eikä meno ei rennolta. Vastaavasti pyöräilyn jälkeen juoksu tuntui erinomaisen hyvältä.

Monina aamuina aamupalan jälkeen olen käynyt Khalin kanssa aamulenkillä - jopa sateessa. Kevyet aamulenkit ovat tervetulleita treeniohjelmaan, joten toivottavasti ajan kuluessa nämä ovat osa päivärutiineja. Lisäksi olen Khalin kanssa viettänyt useamman tunnin metsässä liikkuen, joita en ole merkannut treeneiksi.