Maaliskuun viimeinen viikko

Kiirastorstaina kävin työhöntulotarkastuksessa, jossa käytiin lävitse perusasiat sekä aikaisemmin

edellisellä viikolla otetun labratestien tulokset. Mitään yllättävää ei tullut esille testeissä. Edelleen kaikki arvot ovat kunnossa.

Huolimatta siitä, että olin jo esitietolomakkeessa ilmoittanut alkoholin käyttöni olevan kohtuullista, jota labratulokset puolsivat 100%:sti. Sain täytettäväksi erillisen lomakkeen alkoholin käytöstäni. Ei lomakkeiden täyttäminen itseäni häiritse, mutta laittoi miettimään kuinka rehellisesti tai kaunistellen ihminen, joka tiedostaa alkoholin käytön olevan ongelmallista, täyttää tuon lomakkeen työhöntulotarkastuksessa?

Lomakkeen täyttämisen jälkeen terveydehoitaja totesi, ettei riskikäyttöä ei ole. Onneksi liikunnallisuudesta ja siitä johtuvasta rasitusvammautumisen riskistä ei ollut yhtä kattavaa kysymyssarjaa. Siinä varmaankin kuulun riskiryhmään.

Tarkastuksessa yllättävää oli, ettei liikunta, ravinto ja lepo olleet kuin yhden kysymyksen arvoisia asioita. Kuitenkin näillä on tärkeä rooli ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa ja jaksamisessa niin työssä kuin vapaa-ajalla. Väsynyt ja huonot ruokailutottumukset omaavan ihmisen keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen. Kuinka moni laistaa aamuisin terveellisen aamupalan tai unohtaa järkevän välipalan tärkeyden omassa jaksemisessa työpäivän aikana?

Mutta kun painoon päästiin ja kerroin haasteestani saada kiloja alaspäin, kuulin olevani vanha. Nuori terveydenhoitaja koetti korjata tilannetta; ei-nyt-niin-vanha sekä et-vielä-yli-viisikymppinen. Sieltä se nyt vaan kuitenkin tuli; olen vanha. Hän selitti, että normaali painoisena keho pyrkii takaisin entiseen painoon eikä edes lievä ylipaino välttämättä ole pahasta tässä iässä. Mutta hänpä ei tiedä miltä musta tuntu vetää tiukka kisapuku näiden kilojen päälle.





Viikolla tekemäni treenit ovat menneet hyvin, mutta pari treeniä on jäänyt väliin. Keskiviikkona olo ei ollut mitenkään mairitteleva, joten ajoin tylysti Mäkelänrinteen ohitse. Yksi uintiteeni on siis jäänyt väliin, samoin jäi lauantain traineriharjoitus Ikeareissun vuoksi. Lipaston hakuun ja rungon kasaamiseen saatiin kulumaan lauantai-ilta.

Täysin uimatonta ja traineritonta ei viikosta kuitenkaan tullut.   Maanantaina kävin triseuran vuorolla uimassa hyvän uinnin sekä tänään pitkän treenin päätteeksi pyörittelin 30 min. Kaukana tuo oli suunnitellusta traineriharjoituksesta, mutta tulihan muutama kilometri pyöriteltyä.

Tuleva kesä lähenee ja moni varmaankin asettaa kovia tavoitteita itselleen. Tämän vuoden tavoitteeni on miellyttäviä kisoja kannustavalla fiiliksellä. Sarasvuota lainaten ja hiukan mukaillen: en kisaa, vaan kilvoittelen! Tämä näkyy asennoitumisessani treeneihin. Teen treenit hyvin, mutta jos joku jää väliin niin paineita en siitä ota. Toki tekemättömät treenit näkyvät ensi kesänä, mutta muuttaako se mua ihmisenä tai heikentääkö se mua triathlonistina?

Perjantaina oltiin Khalin kanssa kävelylenkillä, jolloin innostuin tallentamaan alkukevättä. Hyvä, ettei molemmat jääty käätyvän auton alla mun kyyristellessä lumikinoksen takana. Kuski oli kärsivällinen ja ystävällinen. Ei tööttäillyt eikä muutenkaan antanut mun ymmärtää olevani todella vaarallisessa kohdassa.