Säästä huolimatta se on kevät

Tänä keväänä(kin) sää on ollut kovin vaihteleva. Maantiepyöräilykauden alussa sää oli lämmin ja   jokaiselle pyörälenkillä oli liikaa vaatetta päällä, kunnes viime viikon lauantaille ennustettiin räntää ja ukkosta. Sääennustee oli sen verran kurja, etten ollut halukas pyöräilemään kolmea tuntia räntäsateessa.

Lauantain sää, joka ei houkutellut ulos pyöräilemään

Kun talven jälkeen on pääsyt kerran maantiepyöräilyn makuun, niin sisäpyöräily ei juurikaan houkuttele. Mukavuudenhaluisena pyöräily on kuitenkin mukavempaa sisällä lämpöisessä kuin ulkona räntäsateessa.

Kolme tuntia meni melko kivuttomasti, kun siirsin lauantaina treenin perjantai-iltaan, jolloin salilla on 2x 60 min spinde.

2 h 45 min kohdalla tuli tunne, että nyt riittää ja ajankuluminen tuntui pysähtyneen. Pari minuuttia ennen kolmennen tunnin täyttymistä oli tunne, että voisihan tuota pyörittämistä jatkaa.

Sunnnuntaina osallistuin Helsinki Spring maratonille juoksemaan puolikkaan maran puhtaasti treeninä. Tavoite oli saada pohjalle ehjä ja tasapainoinen juoksu ilman minkäänlaista aikatavoitetta. Alla ei ollut valmistautumista taikka tankkausta. Vasta sunnuntaiaamuna mietin mitä ihmettä sitä laittaisi päälleen ilman ollessa +3 pilvistä ja tuulta 5-6 m/s. Aamupalan ja yhden banaanin voimin päätin taivaltaa 21,1 km.

Automatkan aikana tein itselleni suunnitelman juosta ensimmäinen 10 km PKII/VK-kynnyksen sykkeillä, josta seuraavat 6 km VK-kynnys/VK-ala, jonka jälkeen fiiliksen mukaan annan sykkeen nousta ylemmäksi. Tavoitteen oli siis hyvin maltillista juoksua toivoen kuitenkin myös vauhdin nousevan linjassa sykkeiden kanssa. Juoksusta tuli juuri sellainen kuin olin suunnitellutkin. Maltillinen juoksu, joka oli loppua kohden nouseva.

Aina tavoite ei ole ajan parannus. Toisinaan tavoite on saada juosta tasaisesti, kivuttomasti ja pitäen kiinni omasta suunnitelmasta.

Olin tyytyväinen juoksuun vaikka aika oli mitä oli. Jos kesällä puolimatkalla juoksu kulkee samalla tavalla ja vaikka samaan aikaan kuin nyt sunnuntaina, niin olen tyytyväinen. Jos on hidas, niin on hidas. Minkäs sille tekee. Kyllähän se vaan niin on, ettei tällä sydämellä kovia treenejä tehdä eikä kisoissa mennä korkeilla sykkeillä. Kun raja ylittyy, sydän muistuttaa hiljentämään. Niin se teki sunnuntainakin, muistuttaen menemään maltilla maaliin asti. Valitettava seikka minkä kova stressi laukaisi alku kesästä 2013.

Hartiaseudun/olkapään/epäkäslihaksen kivut ovat helpottaneet, mutta eivät täysin poistuneet, jonka vuoksi kävin tämän viikon maanantaina uudelleen lääkärissä. Lihasvauriot ovat parantuneet hyvin, mutta lääkäri ei ollut täysin tyytyväinen kuulessaan kipujen vielä vaivaavan mm pienen rintalihaksen ja lapaluun kohdalla.

Lähetteellä pääsin fyssarille seuraavana päivänä. Fyssari aukaisi jumeja ja manipuloi mm. pientä rintalihasta, ensimmmäistä ja neljättä kylkiluuta. Tunnin mobilisoinnin ja manipulaation jälkeen tilanteeseen saatiin huomattava parannus. Etenkin ensimmäisen kylkiluun käsittely toi välitöntä helpotusta. Eiköhän tästä(kin) vielä toivuta ja päästä tällä viikolla kokeilemaan uintia.

Dataa: syksy 2014 vs syksy 2015

Harvoin tuon esille treenituntimääriäni, mutta kaikkea pitää edes kerran tehdä.

Syksy 2014 oli toisinta vuoden 2013 syksystä ellei jopa heikompi. Syksy 2014 meni kivuliaan  juoksijanpolven parissa.

Tuosta 96 tunnista jonkin asteista juoksua oli huikeat 10 h, jonka lisäksi juoksumatolla oli n 4h. Tästä ei voinut olla muuta kuin suunta ylöspäin vuonna 2015.

Uusi treenikausi alkoi maltillisesti. Yllätys, yllätys mopo lähti keulimaan. Huolestuttavinta on, että kaikista syksyn treeneistä ei ole dataa. Toisaalta ei dataa = ei treeniä ;).  Viidennen "hullun" viikon kohdalla tajusin, että on asiaa on pakko tulla muutos. Viihdyin spindesalissa ohjatuilla tunneilla ja juoksumatolla liiankin hyvin. Viikolla 51 tein muutoksen ja tuo muutos näkyy selkeästi alla olevassa taulokossa vaikkakin viikosta 53 puuttuu loppuviikon treenit eikä siis näytä täyttä totuutta. Mutta suunnan se näyttää.

Juoksutunteja ulkona on tullut huomattavasti enenmmän kuin edellisenä syksynä. Erityisesti tästä olen iloinen, että jalkani tai oikeastaan keskivartalon lihakset ovat vahvistuneet ja näin polveni ovat kestäneet juoksua yli 52 viikkoa :). Näiden tuntien lisäksi olen viettänyt juoksumatolla - poislukien lämmittelyjuoksut ennen salia tms - reilu 14 tuntia. Vuoden viimeinen juoksutreeni osoitti, että juostu on, voimaa on saatu jalkoihin. Matkaa on vielä tavoitteeseen, mutta tänään juoksin Khalin kanssa PKII alueella 10 km lähes samaan aikaan kuin Kuopiossa vuonna 2012 & 2013.

Uintitreeniä oli tullut n.10 h enemmän kuin vuosi sitten. Viime viikkoina uintiin kuin myös muuhunkin tekemiseen on tullut aivan uusi tatsi. Aikuisena en varmaankaan ole koskaan uinut vastaavia uintitreenejä kuin nyt olen. Hämärästi muistuttuvat jenkkivuoden uintivalmentajani settejä. Pyöräily/sisäpyöräilytreeniä oli tullut n.20 h enemmän.

Määrää tärkeämpää on pitää treeni laadukkaana tehden kehittäviä ja järkeviä treenejä eikä kerätä tunteja. Senpä vuoksi tämän vuoden viimeiset treenit ovat keskittyneet laatuun ja sama jatkunee vuonna 2016. Erityisen tyytyväinen olen siihen miltä kropassa on tuntunut viime viikkoina. Vahvalta, hyvinvoivalta, kykenevältä.

Spinde maratonista tuli yhdistelmätreeni

Lauantaiaamun rutiinit - aamupala ajan kanssa lukien viikolla saapuneita lehtiä tai keskeneräistä kirjaa - saivat väistyä tänä lauantaina kevään viimeisen spinde maratonin tieltä.

Normaalisti spidesalissa pyöritellään spindepyörää, mutta tunnin vetäjältä oli tullut lupa ottaa oma pyörä mukaan. Niinpä puoli kymmeneltä olin jo pakkaamassa autoon pyörääni ja traineria, jotta mulla olisi aikaa tehdä tilaa spindesaliin omalle pyörälleni.

Eturiviin sain tehtyä tilaa ottaen huomioon takana olevan treenaajan. Hänelle lupasin tarjota päivällisen, jos "rapa roiskuu" hänen silmilleen. Rapa ei roiskunut, mutta pientä kumimurskaa kylläkin noin puolen metrin säteelle. Samaisella renkaalla ei ole enää asiaa maantielle.

kuva otettu tunnin jälkeen ;)

Kaksi ensimmäistä tuntia mentiin tai siis ainakin minä menin kuten tavallista spindetuntia. Ei pysynyt homma kurissa vaan musiikki vei naista vauhtikestävyysalueella tunti kaksikymmentä minuuttia. Ohjaaja vaihtui kahden tunnin kohdalla, jolloin siirryin juoksumatolle juoksemaan 55 minuutiksi.

Juoksu sujui hyvin, mitä nyt sykemittari päätti tässä vaiheessa (tai nyt vasta huomasin asian) alkaa temppuilemaan. Vauhti pysyi samana mutta syke pomppi nollasta 175:n. Todellisuudessa sykkeet olivat PK2-alueella koko ajan.

Ennen siirtymistä viimeiselle spindetunnille, kävin täyttämässä pullot. Jalat eivät todellakaan olleeet enää freshit. Pikemminkin jaloissa painoi kolmen tunnin treeni. Periksi en antanut. Tosin kaikki kevennykset otin ilomielin vastaan.

Neljän tunnin aikana käytin Prolongia, joka on tehty nimenomaan kestävyysurheiluun sekä pari Herbalifen patukkaa, jotka ovat parhaimmillaan toimivat välipaloina, mutta toimivat oikein hyvin tänään pyörän päällä.

Ennen suihkuun siirtymistä siivosin lattian mustasta pienestä töhnästä.

Pyörä pääsi pukuhuoneeseen asti, mutta ei suihkuun ;)