Endorfiiniviikko

Kunpa olisi nauhuri, joka kääntäisi äänen lausutut mietteet kirjoitetuksi tekstiksi. Usein treenin aikana tai jälkeen nousee mieleen, että tämä haluan julkaista blogissani. Kotiin päästyä asia on joko unohtunut tai konetta ei jaksa/viitsi avata.

Edellä mainittuja tilanteita on tällä viikolla ollut useampia. Jos lähden purkamaan tämän viikon tapahtumia tuoreesta vanhempaan, niin eilinen uinti on ehdottomasti yksi niistä treeneistä, jotka nostivat endorfiinitasoa.

Hengarissa kuivumassa

Mutta ennen tuota eilistä treeniä sattui ostosvirhe. Mulla on ollut useamman vuoden saman valmistajan lahkeellinen simmari, jonka koko on ollut koko ajan sama. Käyttämäni simmari tuli elinkaarensa päätökseen ja eilen päätin ostaa uuden kulahtaneen tilalle kerran Mäkelänrinteessä oleva uintivarusteliike oli auki. Otin siis saman valmistajan, saman mallin ja saman koon kuin aina aikaisemminkin. Nyt ostamani simmari oli jo neljäs, joten olin varma koosta ja sen sopivuudesta. Vanha simmari meni roskikseen ja uuden simmarin, kuva vieressä, käyttöön. Päälle kiskoessani (suihkussa eli vaihto mahdollisuus meni siinä samassa) simmari tuntui ja näytti pieneltä mutta uidessa koko totuus paljastui. Koko ei todellakaan ole sama kuin edellisessä simmarissani vaikka kokolappu niin väittääkin. Ilmeisesti valmistaja on vaihtanut tekstiiliä ja samalla myös muuttanut kokoa pienemmäksi. Ikävä yllätys. Nyt täytyy mennä ostamaan vielä toinen, kokoa isompana.

Huolimatta tiukkaakin tiukemmasta simmarista uin erittäin hyvän kelaustreenin. Viime vuoden lopulla uin saman treenin aamutreeninä, jolloin viimeisessä sarjassa aloin epäilemään pääsenkö enää ylös altaasta. Tällä kertaa samassa kohtaan käsissä alkoi tuntumaan väsymystä. Viimeisen sarjan jälkeen suunnittelin ohjelmaan vielä pari sataa potkuja räpylöillä, mutta laittaessani räpylät jalkaan tunsin suonenvetoa varpaissa. Räpylät pois ja verra. Hyvä näin, sillä aika alkoi käydä vähiin. Treenin piti olla kestoltaan tunti kolmekymmentä. Lisäksi piti ehtiä miestäni vastaan lentokentälle.


Mäkelänrinteessä suuntasin lentokentälle hakemaan miestäni ja saavuttuamme kotiin meitä odotti yllätys illallinen. Upean ruuan lisäksi kokki oli siivonnut omien jälkiensä lisäksi koko keittiön sekä kattanut kauniin illallispöydän meille.

Illalliseksi meille oli valmistettu itse tehtyjä rosmariini-lohkoperunoita sekä täytettyjä paprikoita. Miehelleni jauhelihatäytteellä ja minulle sienitäytteellä. Todella maukasta ja mikä ihana tapa tulla kotiin, kun ruoka kirjaimellisesti odotti pyödässä. Herkullisen illallisen päätti rahkajälkiruoka, jossa oli murskattuja dominokeksejä.

Itse kokkaillessani ruokia en koskaan käytä oikeaa kermaa tai voita, joista saan kyllä kuulla nuorimmaiselta tyttäreltäni. Nyt hän oli täytteeseen laittanut smetanaa ja perunat olivat tehty reilussa öljyssä :). Enkä usko rahkajälkiruuankaan olleen ilman aitoa kermaa. Nykyisin meillä tuntuu ruokaöljyä menevän samaa tahtia kuin oliiviöljyä italialaisessa keittiössä ;). Vielä kuitenkin minä kokkailen arkiruuat, joten nämä ravintolatason ateriat jäävät herkutteluhetkiin.

Tällä viikolla päättyi triathlonkoululaisten uinnit. Viimeisellä kerralla he saivat osallistua seuran CUP:n, joka alkoi 400m vapaauinnilla. Suurin osa saapui uimahallilla ja muutama heistä epäröi uisiko 400m putkeen vai jakaisiko matkan esim 8x50m 5 sek levolla tai 4x100m vai kenties 2x200m, joissa molemissa maksimi lepo olisi 10sek. Ensimmäinen porukka lähti urakoimaan 400m ja toinen porukka halusi jakaa tuon matkan lyhyempiin osiin. Onneksi mukana oli kaksi kello, joten sain kaikille ajat ;). Itse jätin tämän uinnin väliin. Liian vähän uintia takana uidakseni oikeasti vauhdilla 400m. Lisäksi olin aamulla herännyt 4:45 ja uinti oli vasta klo 21 jälkeen. Hyvä kun jaksoin olla hereillä.

Viikon ohjelmaan kuului myös spinde, jossa oli lupa revitellä. Senpä vuoksi menin syketunnilla ja tiesin ohjaajan poljettavan hyviä syketunteja, joissa saa oikeasti tehdä töitä. Jaloissa tuntui, puuskutus kävi ja hiki lensi. Tunnin jälkeen fiilis oli mahtava vaikka jälleen kerran lähtö salille oli hankalaa. Spidetunnin jälkeen lyhyt juoksu matolla ja lihaskuntotreeni päälle ja siinä oli keskiviikon treenit.

Kolmas treeni, josta jäi erityisen hyvä olo, oli maanantain pitkä juoksu. Alunperin ajatukseni oli lähteä yksin lenkille, mutta laittaessani juoksuvaatteita päälle sain jalkoihini pyörimään ruskean karvaisen kaverin. Jos ei pyöritynyt jaloissa, juoksi se mun ja ulko-oven väliä. Lopulta siirtyessäni laittamaan juoksukenkiä jalkaan siirtyi kaveri mun ja oven väliin ja suuntasi ruskeat silmät muhun kuin kysyen: "Otathan sä mut mukaan?" Kuka voisi kieltäytyä? Suunnitelmiin muutos ja otin kaverin mukaan juoksulenkille. Juostiin paria minuuttia vajaa kaksi tuntia rauhallisesti. Kunpa päästäisiin pian metsään juoksemaan!

Viikonlopun treenit vielä odottavat tekijäänsä. Ohjelmassa on vk-yhdistelmätreeni sekä pk-juoksu. Tänään ilma tuntuu suosivan ulkona juoksemista, joten taidan lähteä ulos juoksemaan verran ennen siirtymistä juoksumatolla juoksemaan vk-osuudet. Salilta trainerin päälle siirtymiseen ei pitäisi kestää yli 10 min, joten tulen kotiin hikoilemaan pyörän päälle. Nyt on hinku treenaamaan!