I'm training for.......

Mutta miten tällä viikolla? Yksi erinomainen spindetunti, 5 km uintitreeni - siis yksi uintitreeni, yksi vk-juoksutreeni, yksi lihaskuntotreeni sekä kaksi pyöräily-juoksu -yhdistelmätreeniä sekä kaksi lepopäivää. Yhteensä treenitunteja kertyi 12. 

Tämän päivän juoksureitti suuntasi ulkoilureiteille, jotka vielä pari viikkoa sitten olivat lumenpeitossa. Enää vain muutamassa kohtaa oli lunta, muuten reitit olivat kuivia.Aivan loistavaa! Olen jo ehtinyt kaivata pitkiä juoksulenkkejä metsässä. Eikä tuo karvakorva ollut ollenkaan pahoillaan päästyään juoksemaan vapaana.

Harmi, etten onnistunut samaan parampaa kuvaa. Kun mä pysähdyn, niin Khali pysähtyy myös. Mutta vauhtia riitti, mutta vaaratilanteita ei. Ainoastaan kerran multa ja hiekka lensi niin kovin, että meinasin saada kiven silmääni.

Mutta on sen kanssa vaan aivan mahtava mennä tuolla metsän siimeksessä. Vastaan saa tulla vaikka millainen koira, niin tää meidän nelitassu tulee mun rinnalla ohitse. Ei silllä taida jäädä turhia energioita räyhätä ohikulkijoille.

Seuraava yhteinen pitkä lenkkimme suuntaa rappusille.

 Viikonlopun aikana ehdittiin siivota takapiha ja kaivamaan varastosta iso pahvilaatikko, joka sisälsi viime syksynä ostamamme oleskeluryhmän ulkotiloihin.

Muistin sohvaryhmän olevan huomattavasi pienempi, mutta onneksi muistin väärin. Ainoastaan pöytä on turhan matala. Viime syksynä käydessämme katsomassa tätä ryhmää, muistan hyvin kuinka onnettomalta tämä meidän ostama ryhmä näytti niiden isojen ryhmien rinnalla. Onneksi ei ostettu yhtään isompaa ryhmää. Nämä sopivat meidän pihalle.

Takataskussa on muutaman toteuttavissa oleva idea pihalle. Varsinkin tähän oleskelualueelle. Katsotaan minä vuonna ne toteutuvat, mutta suunnitelmat ovat jo kirkkaana mielessäni. Mieskin on jo ne hyväksynyt, nyt ei tarvitse kuin toteuttaa ne.

Viikonloppuna myös "kokkasin". Tein yhtä mun ehdottamasti kaikkien aikojen favoriteruokaani enkä tämän ruuan kanssa voi edes epäonnistua. Kiitos Jamie Oliver ja puolen tunnin ateriat; parsaa, minitomaatteja, valkosipulin kynsi tai kaksi, sitruunan mehua. Kaikki kasariin, kansi päälle. 30 min jälkeen ruoka on valmis.

Lisäksi chili-oliiviöljyssä paistettua tofua ja kurpitsansiemeniä:

Maistuis varmaan sullekin ;)

Maaliskuun viimeinen viikko

Kiirastorstaina kävin työhöntulotarkastuksessa, jossa käytiin lävitse perusasiat sekä aikaisemmin

edellisellä viikolla otetun labratestien tulokset. Mitään yllättävää ei tullut esille testeissä. Edelleen kaikki arvot ovat kunnossa.

Huolimatta siitä, että olin jo esitietolomakkeessa ilmoittanut alkoholin käyttöni olevan kohtuullista, jota labratulokset puolsivat 100%:sti. Sain täytettäväksi erillisen lomakkeen alkoholin käytöstäni. Ei lomakkeiden täyttäminen itseäni häiritse, mutta laittoi miettimään kuinka rehellisesti tai kaunistellen ihminen, joka tiedostaa alkoholin käytön olevan ongelmallista, täyttää tuon lomakkeen työhöntulotarkastuksessa?

Lomakkeen täyttämisen jälkeen terveydehoitaja totesi, ettei riskikäyttöä ei ole. Onneksi liikunnallisuudesta ja siitä johtuvasta rasitusvammautumisen riskistä ei ollut yhtä kattavaa kysymyssarjaa. Siinä varmaankin kuulun riskiryhmään.

Tarkastuksessa yllättävää oli, ettei liikunta, ravinto ja lepo olleet kuin yhden kysymyksen arvoisia asioita. Kuitenkin näillä on tärkeä rooli ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa ja jaksamisessa niin työssä kuin vapaa-ajalla. Väsynyt ja huonot ruokailutottumukset omaavan ihmisen keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen. Kuinka moni laistaa aamuisin terveellisen aamupalan tai unohtaa järkevän välipalan tärkeyden omassa jaksemisessa työpäivän aikana?

Mutta kun painoon päästiin ja kerroin haasteestani saada kiloja alaspäin, kuulin olevani vanha. Nuori terveydenhoitaja koetti korjata tilannetta; ei-nyt-niin-vanha sekä et-vielä-yli-viisikymppinen. Sieltä se nyt vaan kuitenkin tuli; olen vanha. Hän selitti, että normaali painoisena keho pyrkii takaisin entiseen painoon eikä edes lievä ylipaino välttämättä ole pahasta tässä iässä. Mutta hänpä ei tiedä miltä musta tuntu vetää tiukka kisapuku näiden kilojen päälle.





Viikolla tekemäni treenit ovat menneet hyvin, mutta pari treeniä on jäänyt väliin. Keskiviikkona olo ei ollut mitenkään mairitteleva, joten ajoin tylysti Mäkelänrinteen ohitse. Yksi uintiteeni on siis jäänyt väliin, samoin jäi lauantain traineriharjoitus Ikeareissun vuoksi. Lipaston hakuun ja rungon kasaamiseen saatiin kulumaan lauantai-ilta.

Täysin uimatonta ja traineritonta ei viikosta kuitenkaan tullut.   Maanantaina kävin triseuran vuorolla uimassa hyvän uinnin sekä tänään pitkän treenin päätteeksi pyörittelin 30 min. Kaukana tuo oli suunnitellusta traineriharjoituksesta, mutta tulihan muutama kilometri pyöriteltyä.

Tuleva kesä lähenee ja moni varmaankin asettaa kovia tavoitteita itselleen. Tämän vuoden tavoitteeni on miellyttäviä kisoja kannustavalla fiiliksellä. Sarasvuota lainaten ja hiukan mukaillen: en kisaa, vaan kilvoittelen! Tämä näkyy asennoitumisessani treeneihin. Teen treenit hyvin, mutta jos joku jää väliin niin paineita en siitä ota. Toki tekemättömät treenit näkyvät ensi kesänä, mutta muuttaako se mua ihmisenä tai heikentääkö se mua triathlonistina?

Perjantaina oltiin Khalin kanssa kävelylenkillä, jolloin innostuin tallentamaan alkukevättä. Hyvä, ettei molemmat jääty käätyvän auton alla mun kyyristellessä lumikinoksen takana. Kuski oli kärsivällinen ja ystävällinen. Ei tööttäillyt eikä muutenkaan antanut mun ymmärtää olevani todella vaarallisessa kohdassa.