Paluu treenien pariin

Muutaman viikon olen päässyt tekemään hyviä treenejä. Treenit ovat koostuneet salitreenistä, joka on ns jaksijakoinen ohjelma, joka on ihan omaa käsialaani. Yhtenä päivänä yläkroppa ja toisena päivänä alakroppa. Aikomukseni on käydä kolmesti viikossa salilla ja tavoitteena lihasvoiman parantuminen

Kerran viikossa pyrin käymään laadukkailla juoksutekniikkatreeneissä. Tähän mennessä olen ollut erittäin tyytyväinen treeneihin ja saanut hurjasti oppia. Treenejä vetää yleisurheiluvalmentaja. Tehdään loikkia, opetellaan käyttämään nilkkaa ja tehdään loistavia oheistreenejä ennen varsinaista treeniä.

Pyörän päälle olen päässyt kahdesti. Ensimmäisen kerran jälkeen olin varma, että tää oli taas tässä. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha, mutta peruin toisen spindetunnin samalta viikolta. Vasta seuraavalla viikolla menin 45min spindeen.  

Kurssilla harjoiteltiin kolmiportaisen pp-ergotestin tekemistä. Ja kas kuka olikaan meidän ryhmän koekani?!? On vaan mielenkiintoista olla porukan vanhin ja ainoa kestävyysurheilija. Muun porukan piti arvioida aloitus watit perustuen lämmittelyn sykkeisiin. Olivat vaan ekaksi sitä mieltä, että laskevat mun sykkeen maksimisykelaskukaavalla eli 220-ikä, jonka perusteella olisivat saaneet mun maksimisykkeeksi mun anaerobisen kynnyksen ja testi olisi antanut aivan väärän tuloksen.

Aloittivat kuitenkin 70watilla ja 4min jälkeen nostivat 100 wattiin. 8min jälkeen oltiin jonkin verran jäljessä tavoitesykkeistä.  Nostivat 160 wattiin. 12 min täynnä ja mun sykkeet olivat pitäneet olla anaerobisella tasolla, mutta eihän ne olleet. Kysyivät joskos jatkaisin vielä 4 tason eli vielä 4 min. Lisäsivät watteja, mutta eivät kertoneet kuinka paljon. Missään vaiheessa testiä en tiennyt millä wateilla poljin. Suostuin jatkamaan testiä. Hups! Ja sitten poljin ylämäkeä! Mieli teki polkea uupumukseen asti, mutta 14 min kohdalla tiesin, etten pysty testamaan todellista maksimisykettäni. Sen verran pakara ja takareisi joutui tekemään töitä, etten halunnut tietoisesti ärsyttää iskiasta. 16min jälkeen sykkeeni oli 171 eli anaerobisen kynnyksen tuntumassa. 200 wattiin olivat nostaneet tehot. Mielestäni oikein hyvät watit huomioiden nää viimeaikaiset ongelmani.

Vertauksen vuoksi laitan tähän ohjeelliset watit: naisten maksimi on 100Wja miesten 140W. Watteja nostetaan 10-40W per taso eli alkuwatit saattavat olla jopa 20-40W.

Uimahallissa olen viihtynyt niin altaan reunalla kuin vedessäkin. No tämä tuskin yllätti ketään :).

Aikainen maanantaiaamu altaan reunalla

Treenien lomassa olen herkutellut sushilla.....

sekä jogurttipäällysteisillä herkuilla kera cafe au laitin.

Endorfiiniviikko

Kunpa olisi nauhuri, joka kääntäisi äänen lausutut mietteet kirjoitetuksi tekstiksi. Usein treenin aikana tai jälkeen nousee mieleen, että tämä haluan julkaista blogissani. Kotiin päästyä asia on joko unohtunut tai konetta ei jaksa/viitsi avata.

Edellä mainittuja tilanteita on tällä viikolla ollut useampia. Jos lähden purkamaan tämän viikon tapahtumia tuoreesta vanhempaan, niin eilinen uinti on ehdottomasti yksi niistä treeneistä, jotka nostivat endorfiinitasoa.

Hengarissa kuivumassa

Mutta ennen tuota eilistä treeniä sattui ostosvirhe. Mulla on ollut useamman vuoden saman valmistajan lahkeellinen simmari, jonka koko on ollut koko ajan sama. Käyttämäni simmari tuli elinkaarensa päätökseen ja eilen päätin ostaa uuden kulahtaneen tilalle kerran Mäkelänrinteessä oleva uintivarusteliike oli auki. Otin siis saman valmistajan, saman mallin ja saman koon kuin aina aikaisemminkin. Nyt ostamani simmari oli jo neljäs, joten olin varma koosta ja sen sopivuudesta. Vanha simmari meni roskikseen ja uuden simmarin, kuva vieressä, käyttöön. Päälle kiskoessani (suihkussa eli vaihto mahdollisuus meni siinä samassa) simmari tuntui ja näytti pieneltä mutta uidessa koko totuus paljastui. Koko ei todellakaan ole sama kuin edellisessä simmarissani vaikka kokolappu niin väittääkin. Ilmeisesti valmistaja on vaihtanut tekstiiliä ja samalla myös muuttanut kokoa pienemmäksi. Ikävä yllätys. Nyt täytyy mennä ostamaan vielä toinen, kokoa isompana.

Huolimatta tiukkaakin tiukemmasta simmarista uin erittäin hyvän kelaustreenin. Viime vuoden lopulla uin saman treenin aamutreeninä, jolloin viimeisessä sarjassa aloin epäilemään pääsenkö enää ylös altaasta. Tällä kertaa samassa kohtaan käsissä alkoi tuntumaan väsymystä. Viimeisen sarjan jälkeen suunnittelin ohjelmaan vielä pari sataa potkuja räpylöillä, mutta laittaessani räpylät jalkaan tunsin suonenvetoa varpaissa. Räpylät pois ja verra. Hyvä näin, sillä aika alkoi käydä vähiin. Treenin piti olla kestoltaan tunti kolmekymmentä. Lisäksi piti ehtiä miestäni vastaan lentokentälle.


Mäkelänrinteessä suuntasin lentokentälle hakemaan miestäni ja saavuttuamme kotiin meitä odotti yllätys illallinen. Upean ruuan lisäksi kokki oli siivonnut omien jälkiensä lisäksi koko keittiön sekä kattanut kauniin illallispöydän meille.

Illalliseksi meille oli valmistettu itse tehtyjä rosmariini-lohkoperunoita sekä täytettyjä paprikoita. Miehelleni jauhelihatäytteellä ja minulle sienitäytteellä. Todella maukasta ja mikä ihana tapa tulla kotiin, kun ruoka kirjaimellisesti odotti pyödässä. Herkullisen illallisen päätti rahkajälkiruoka, jossa oli murskattuja dominokeksejä.

Itse kokkaillessani ruokia en koskaan käytä oikeaa kermaa tai voita, joista saan kyllä kuulla nuorimmaiselta tyttäreltäni. Nyt hän oli täytteeseen laittanut smetanaa ja perunat olivat tehty reilussa öljyssä :). Enkä usko rahkajälkiruuankaan olleen ilman aitoa kermaa. Nykyisin meillä tuntuu ruokaöljyä menevän samaa tahtia kuin oliiviöljyä italialaisessa keittiössä ;). Vielä kuitenkin minä kokkailen arkiruuat, joten nämä ravintolatason ateriat jäävät herkutteluhetkiin.

Tällä viikolla päättyi triathlonkoululaisten uinnit. Viimeisellä kerralla he saivat osallistua seuran CUP:n, joka alkoi 400m vapaauinnilla. Suurin osa saapui uimahallilla ja muutama heistä epäröi uisiko 400m putkeen vai jakaisiko matkan esim 8x50m 5 sek levolla tai 4x100m vai kenties 2x200m, joissa molemissa maksimi lepo olisi 10sek. Ensimmäinen porukka lähti urakoimaan 400m ja toinen porukka halusi jakaa tuon matkan lyhyempiin osiin. Onneksi mukana oli kaksi kello, joten sain kaikille ajat ;). Itse jätin tämän uinnin väliin. Liian vähän uintia takana uidakseni oikeasti vauhdilla 400m. Lisäksi olin aamulla herännyt 4:45 ja uinti oli vasta klo 21 jälkeen. Hyvä kun jaksoin olla hereillä.

Viikon ohjelmaan kuului myös spinde, jossa oli lupa revitellä. Senpä vuoksi menin syketunnilla ja tiesin ohjaajan poljettavan hyviä syketunteja, joissa saa oikeasti tehdä töitä. Jaloissa tuntui, puuskutus kävi ja hiki lensi. Tunnin jälkeen fiilis oli mahtava vaikka jälleen kerran lähtö salille oli hankalaa. Spidetunnin jälkeen lyhyt juoksu matolla ja lihaskuntotreeni päälle ja siinä oli keskiviikon treenit.

Kolmas treeni, josta jäi erityisen hyvä olo, oli maanantain pitkä juoksu. Alunperin ajatukseni oli lähteä yksin lenkille, mutta laittaessani juoksuvaatteita päälle sain jalkoihini pyörimään ruskean karvaisen kaverin. Jos ei pyöritynyt jaloissa, juoksi se mun ja ulko-oven väliä. Lopulta siirtyessäni laittamaan juoksukenkiä jalkaan siirtyi kaveri mun ja oven väliin ja suuntasi ruskeat silmät muhun kuin kysyen: "Otathan sä mut mukaan?" Kuka voisi kieltäytyä? Suunnitelmiin muutos ja otin kaverin mukaan juoksulenkille. Juostiin paria minuuttia vajaa kaksi tuntia rauhallisesti. Kunpa päästäisiin pian metsään juoksemaan!

Viikonlopun treenit vielä odottavat tekijäänsä. Ohjelmassa on vk-yhdistelmätreeni sekä pk-juoksu. Tänään ilma tuntuu suosivan ulkona juoksemista, joten taidan lähteä ulos juoksemaan verran ennen siirtymistä juoksumatolla juoksemaan vk-osuudet. Salilta trainerin päälle siirtymiseen ei pitäisi kestää yli 10 min, joten tulen kotiin hikoilemaan pyörän päälle. Nyt on hinku treenaamaan!

Spindeviikko

Kulunut viikko oli nimetty treeniohjelmassa spindeviikoksi aivan aiheellisesti. Spindetunteja kerääntyi 5:30, joka on melkoinen määrä talvella. Tunnit kerääntyivät kolmesta eri sessiosta, joista kaksi olivat tiistaina ennen ja jälkeen kahvakuulatunnin sekä lauantain neljän tunnin spinde-maratonista.

Edellenkään en ole aamuihmisiä ja usein lauantaina vasta heräilen kymmenen aikaa aamulla, nyt piti olla pyörän päällä aamulla klo 10. Ja siellähän mä olin pirteänä ja valmiina polkemaan seuraavat neljä tuntia. Urakkaan olin valmistautunut 4 pullollisella urheilujuomaa ja yhdellä vesipullolla. Lisäksi pari pientä patukkaa ja ensimmäistä kertaa kokeilin glukoosipastilleja. Energia ei todellakaan päässyt loppumaan ;).

Neljä tuntia oli jaettu kahden eri vetäjän kesken ja jokaisella tunnilla oli oma teemansa. Rutistus aloitettiin peruskattauksella eli normaali lauantaiaamun tunnilla, josta jatkettiin elokuvamaailmaan. Kolmas tunti pyöriltiin 80-luvun tahtiin. Tunnin aikana huudeltiin esittäjien nimiä. Eipä montaa nimeä palautunut mieleen vaikka biisivalinnat olivat kuin omilta c-kaseteiltani ;). Viimeinen rutistustunti mentiin tecno/konemusiikin tahtiin.

Osa porukasta vaihtui tasatunnein, mutta porukkaan mahtui meitä neljä tunnin polkijoitakin. Oma strategiani oli polkea peruskattaus peruskestävyysalueella ja siitä koettaen nostaa syke ns kisatasolle. En ollut yhtään varma kykenenkö polkemaan kisasykkeellä puoli tuntia pidempää. Treenikaverini lähti polkemaan kisasykkeellä ensimmäisestä tunnista lähtien. Kahden ensimmäisen tunnin jälkeen tuli tunne, että josko ois sittenkin pitänyt ottaa toinen tunti hiukan rauhallisemmin. Biisivalinnat suorastaan vaativat irtiottoja. Muutaman kerran oli muistutettava itseään pitämään malttia, jottei viimeinen tunti tulisi olemaan tuskainen.

Neljännen tunnin alkupuolella alkoi tuntua hiukan epätoivoiselta, mutta pian ottamani energia alkoi vaikuttamaan ja neljännellä tunnilla otin tasaiseen tahtiin viimeisiä glukoosipastelleja. Tai sitten sain henkistä voimaa treenikaverin antamasta geelistä, joka oli taskussani viimeisen tunnin aikana ;). Viimeisiin pariin kymmeneen minuuttiin mahtui erittäin vauhdikasta menoa sekä raskas ylämäki. Jostain vielä löytyi puhtia ja nämä viimeiset rutistukset vedin "hanat auki" -meiningillä. Kaiken päälle kävin verraamassa juoksumatolla 15 min.

Huolta aiheutti - ja asia, joka täytyy jollain tavalla selvittää - on oikean jalkapohjan kipeytyminen. Ulkosyrjä kipeytyy niin pahasti ettei jalalla juuri kärsi astua.

Lauantaihin mahtui vielä TuUS naisten tapaaminen. Minä en nyt tietenkää ehtinyt sinne ajoissa, vaan lähes pari tuntia myöhässä. Ajoitus oli sinänsä nappi, sillä olivat juuri siirtymässä jälkiruokiin. Kolmea ihanaa makeaa piirakkaa/torttua oli pöydässä. Vaikka myöhässä olinkin, en mennyt tyhjin käsin.

Lyötiin lukkoon naisten viestijoukkeet sekä ketkä naisista uivat 1- ja 2- sekaviestijoukkeissa Maarianhaminassa. Koska naisia lähtee kisoihin enemmän nyt kuin syksyllä, ei kaikkien tarvitse olla mukana jokaisessa viestijoukkueessa. Viestien uiminen on mukavaa, mutta itse en ole sprintteri ja lyhyissä rykäsyissä saan vaan lihakset hapoille. Muutama startti siis vähemmän kuin syksyllä Turussa. Ellen sitten innostu uimaan henkilökohtaisia lajeja enemmän.

Spindeviikon päätti pitkä alivauhtinen/PK-lenkki koiran kanssa upeassa kevätsäässä. Monella tavalla vastakohta lauantain treenille.

Monenlaisia tunteita ja tunnelmia

Vuoden kuudenteen viikkoon mahtui monenlaista fiilistä ja paljon positiivisiä asioita.

Viikon tärkein asia oli työasioiden selviintyminen. Maanantai-iltana ajaessani Vierumäelle uinnin tekniikkaharjoituksiin sain mieleisen puhelun, jossa sovittiin sopimuksen allekirjoituksesta seuraavalle päivälle sekä aloituspäivämäärästä. Haasteellinen puoli vuotta tiedossa. Paljon uutta opittavaa, mutta erittäin mielenkiintoista. Iso firma vaihtuu pieneen yritykseen, joka sekin tuo oman lisämausteen asiaan. Mieleen palaa vuosituhannen vaihde, jolloin aloitin IT tai paremminkin ICT-urani pienessä yrityksessä, jossa työntekijöiden keski-ikä taisi olla niukasti 30-vuotta. Hauskoja muistoja palaa mieleen :).

En siis ruvennut täysipäiväkseksi triathlonistiksi. Ei olisi ollut kohta leipää pöydässä. Treenaaminen jatkuu siis muun arjen ohella, kuten pitääkin. 

Edellisen viikon treenit jäivät melko niukaksi. Milloin ei huvittanut, milloin lumityöt ja aikaiset heräämiset (4:30!!) sekoittivat rytmiä ja sitä myöten jaksamista. Tällaisiä kevyitä treeniviikkoja toki tarvitaan, sillä kuten viisaat sanovat;" levossa tapahtuu kehittymistä!"

Tämän viikon perusteella voisin yrittää väittää toisin, mutta ehkä yhden huonon treenin perusteella ei sovi lähteä kinasteleman levon tärkeydestä ;). Urheilijan pyhään kolminaisuuteen kuuluu lepo!
Mitä siis tapahtui tällä viikolla? Tällä viikolla piti juosta nousevalla vauhdeilla. Vauhdeilla, jotka valmentaja oli antanut. Tämä treeni oli merkattu perjantaille, lepopäivän jälkeen. Lepopäivä meni sohvalla valittamalla vatsaa, kiitos naishormooneille sekä väsymystä - kiitos jälleen aikaiselle heräämiselle klo 4:30. Mieheni matkustaa noin kerran kuukaudessa, mutta nyt näitä matkustuspäiviä tuli kahdelle peräkkäiselle viikolle. Olen siis vienyt miestäni lentokentälle kahtena aamuna. Eikä edes Starbucks aukea kuin vasta klo 6. Joten olen ollut PAKOTETTU nauttimaan kaksi lattea aamuisin. Yhden mieheni tarjoaman Picnikistä ja toisen omalla kustannuksella ihanan ventikokoisen rasvattoman ja sokerittoman vaniljalaten. Elämän pieniä iloja!

Mutta siis takaisin itse asiaan. Perjantaina ehdin treenaamaan vasta klo 21, jolloin on aivan turha edes yrittää kovia treenejä. Menin uimaan paikallisen triseuran uintivuorolla. Ja sainkin tehtyä hyvän perustreenin. Lauantaina pääsin salille illan suussa ajatuksena tehdä juoksutreeni, jonka jälkeen siirtyä triathlonkoululaisten kanssa spindeen. Juoksu ei tuntunut erityisen kevyeltä edes lämmittelyssä. Tein normi lämmittelyn ja pikaiset venytykset ennen vetoja. Kolme ensimmäistä vetoa meni ok. Neljännen vedon aikana piti ottaa käyttöön mielikuvat Joroisten ja Kuopion juoksuradoista sekä pitää korvissa vauhtiin sopivaa musiikkia. Viides veto ja jalat painoivat. Eikä vauhti ollut edes järjettömän kova. Olen juossut kovempaankin näitä viimeisiä vetoja ilman suurempia ongelmia. Nyt ei auttanut mielikuvaharjoitukset, ei musiikki. Ehkä suurimman pudottajan Jillian olisi kyennyt estämään mut keskeyttämästä huutamalla naaman edessä, etten saa keskeyttää. Vaikka kuinka koetin silmien edessä nähdä juoksuradan, maaliviivan niin mikään ei auttanut. Oli vaan pakko luovuttaa kesken. Parempi kokea luovuttaminen nyt kuin kesän kisoissa.  

Viikko päättyi erittäin hyvää ja pitkään peruskestävyystreeniin. Ulos teki mieli mennä, mutta sen verran oli pöperöiset tiet etten lähtenyt kiduttamaan pohkeita ja nilkkojani kesäjuoksukengissä. Olen onnistunut hukkaamaan mun talvijuoksukengät. 55 min spideä fiilistellen vuosien takaisia spindetunteja tutun ohjaajan vetämänä. Spiden jälkeen koettelin omaa kärsivällisyyttä ja tahdonlujuutta juoksemalla puolitoista tuntia matolla. En luovuttanut!

+ yksi 30min oheisharjoitus ja n.tunnin lihashuolto.

Kokemuksia kahvakuulatunnista

Tiistaisin salilla on mahdollisuus erittäin hyvään treeniin yhdistämällä spinde ja kahvakuula -tunnit. Treenin pääse aloittamaan puolen tunnin spindellä. Tunti on tarkoitettu aloittelijoilla, mutta toimii erinomaisena lämmittelynä. Kolmenkymmenen minuutin verran jälkeen onkin hyvä siirtyä viereiseen saliin kahvakuulatunnilla. Kun 50 minuuttia on heilutellut kahvakuulaa käsissään, voinkin siirtyä takaisin spindepyörän päälle polkemaan peruskestävyystreeniä. Näin minäkin tein eilen, kun kaikki juoksumatot olivat varattuina ennen kahvakuulatuntia. Vieläkö helmikuussa on yhtä täyttä?

Monelta olen kuullut kahvakuulan raskaudesta ja tehokkuudesta, mutta itse olen saanut tuntumaan treenin ainoastaan olkapäissä sekä varsinaiset vatsaliikkeet vatsassa. En ole siis saanut mielestäni koko kehon treeniä, kuten olin ajatellut. Epäilenkin syyn olevan siinä, etten uskalla ottaa tarpeeksi isoa kuulaa, jolla saisin liikkeet tuntumaan myös keskivartalossa ja jaloissa, koska pelkään selkäni ja oikean käsivarteni puolesta.

Eilen vakkari vetäjä oli sairastunut ja hänen tuuraajansa veti tunnin kiertoharjoitteluna. Liikkeitä oli toistakymmentä ellei vielä jokunen enemmänkin. Monet liikkeet olivat itselleni täysin outoja. Ei neljän kerran kahvakuulakokeilulla vielä kovin moneen liikkeeseen ehdi tutustua. Eilisen kiertoharjoittelun jälkeen voin todeta, että kahvakuulalla saa  ERITTÄIN monipuolisen treenin. Kiertoharjoittelun hyvänä tai huonona puolena on, ettei ole mahdollista tehdä juuri sen kokoisella kuulalla kuin normaalisti tekee liikkeen. Näin tulee kokeiltua rohkeammin isompaa kahvakuulaa. Muutaman liikesarjan jouduin tekemään isommalla kahvakuulalle kuin olisin normaalisti tehnyt. Yhden käden pystypunnerruksessa oli kerta kaikkiaan liian iso paino, jotta olisin jaksanut tehdä liikettä koko ajan vaihtoon asti. Oli vaan pakko huilia. Lisäksi oli liike, jota en pystynyt tekemään ollenkaan ohjeen mukaisesti vaan oli pakko mukauttaa liikettä itselleen sopivammaksi. Enpä ollut ainot nainen joka ei pystynyt punnerrusasennossa tekemään soutuliikettä. Erittäin haastava liike pelkästään oman kehon painolla, puhumattakaan että maasta pitäisi saada kuusi kiloa ylös.

Nyt olen vakuuttunut, että kahvakuulalla voi treenata voimaa että kestävyyttä. Mä valitsen suosiolla jälkimmäisen :). Ensi tiistaina jälleen kahvakuulan käteen ja hikeä pintaan.

Kova treeniviikko takana

Kyllä lepoviikko tulee tarpeeseen kahden viikon rutistuksen jälkeen. Sunnuntai-illan spindessä oli vaan todettava, että tästä naisesta on mehut poissa. Loppuun asti poljin, mutta kyllä töitä sain tehdä, jotta kampiaskel pyöri. Kävellessä sateessa kotiin tuli hinku teeleipiin. En todellakaan osaa sanoa, mistä tämä päähänpisto näin yllättäen tuli, sillä en ole niitä tehnyt vuosiin. Vaikka kotona olin vasta kymmenen jälkeen, oli saatava teeleipiä. Onneksi kaapeista löytyi lähes kaikki tykötarpeet ja netistä sain reseptin. Hyviä olivat teen kanssa.

Ensi viikonlopun kisojen kokoonpano on selvinnut ja  mulle tuleekin kahdeksan starttia, joista kolme on henkilökohtaisia, loput viestistartteja. Seurasta lähtee ainoastaan neljä  naista Turkuun, jonka vuoksi olen mukana viestijoukkueissa. Pidän viesteistä, mutta on kurjaa olla selkeästi heikoin lenkki. 

Myös osallistujalista on julkistettu. Pienen tutkailun jälkeen bongasin muutaman tutun nimen. Katsotaan tunnistanko heitä enää :).

Omassa ikäsarjassani ei ole montaa osallistujaa niissä lajeissa, joita itse kauhon kisoissa. Perjantai-illan 1500m vapaauinnissa ikäsarjassani on minun lisäksi yksi osallistuja, lauantain 200m perhosessa olen ainoa uimari. Eipä noita osallistuja 200m perhoseen kovin montaa ole missään ikäsarjassa. Ainoastaan 30-34 -vuotiaissa on kaksi osallistujaa .Sunnuntaina uin vielä 400m vaparia, jossa on kaksi kanssakisaajaa. Nämä pitkät matkat eivät tunnu olevan kovassa huudossa. Mun on taas aivan turha lähteä kisaamaan lyhyillä matkoilla, kun vielä 60-65 –vuotiaat naiset uivat 100m vaparia kovempaa kuin minä. 

Osallistujalistaa selatessa, silmiini taisi osui skabojen vanhin osallistuja. Hän on syntynyt vuonna 1926! Oma isoisäni oli syntynyt vuonna 1911 ja nukkui pois yli 30 vuotta sitten. Jos taas vertaan itseeni, niin olen kovin alkuvaiheessa tätä ”kilpaurheilijaelämää”;). Mulla on vielä VUOSIKYMMENIÄ aikaa kehittyä. Kahdeksantoista vuotiaana tosin uskoin ja kuvittelin erään kaupunkiottelun olleen mun viimeinen uintikisa, jossa muuten uin perhosta, matka taisi olla 100m ja sijoitus viimeinen.

Viikko 10

Olisin halunnut aloittaa; Olihan kympin viikko! 

Mennyt viikko alkoi kuitenkin pitkällä työpäivällä, jatkui parilla lähipäivällä opiskellen viestintää ja vuorovaikutustaitoja. Loppuviikko meni töiden parissa liikuntojen jäädessä vähiin. Laiskotti, mutta oli oikeasti kiirettäkin. Lisäksi sormien niveliä ja polvia särki. En muista milloin viimeksi niveliä on särkenyt, kun en ole pitänyt minkäänlaista päiväkirjaa tuosta. Onneksi kivut eivät olleet kovia, mutta mielen ne painavat alavireiseksi. Lievää jäykkyyttä edelleen toisen käden sormissa, mutta kivut ovat poissa tältä erää.

Viikolla liikuntamäärän jäätyä normaalia vähäisemmäksi oli lauantaiaamuna energiaa jopa siivoamisella. Tulihan puhdasta jälkeä ja hyvällä omatunnolla vietin lauantai-illan salille yhdistelmätreenin parissa. Yksin treenatessa sitä tuli jälleen mietittyä minkä vuoksi sitä lauantai-iltana on yksi polkemassa spindesalissa ja mitä mieltä tässä kaikessa on. Treenin jälkeen sitä taas tiesi syyn: hyvä mieli.

Sunnuntaiaamuna suuntasin uintitreeneihin. Muu porukka oli ollut lauantaina kisoissa ja tähtäävät kuun lopussa oleviin SM-kisoihin, joten treenit painottuvat nopeuteen. Treenin jälkeen jäätiin porukalla istumaan uimalan kahvilaan. Tuossa tuli pohdittua mihin lajeihin sitä tekisi mieli keskittyä ensi syksyn kisoja silmällä pitäen. Nopeus on heikkouteni, joten kaikki lyhyet matkat ovat pois suljettuja. Perhonen on aina ollut laji, jota olen halunnut kyetä uimaan kilpailumielessä. Tuon uintilajin hyvä puoli on se, että moni kokee perhosen haastavana ja raskaana. Joita se kieltämättä onkin. Vapaauinnissa ja lyhyillä matkoilla kilpakumppanien taso on korkea, joten parasta on keskittyä niihin lajeihin ja matkoihin, joissa tarvitaan kestävyyttä nopeuden sijaan. Haaveilen kykeneväni uimaan 400 sekaria ja 200 perhosta ensi syksyn kilpailuissa. Kahden sadan perhonen on "tappo" ja vaatii paljon lajikohtaista treeniä.Mutta haastetta pitää olla, vai kuinka? Sata metriä perhosta pystyn uimaan, mutta toinen satanen siihen päälle jää tällä hetkellä uimatta.

Sunnunta-iltana punnitsin pitkän lenkin ja yhdistelmätreenin välillä. Keli oli mahtava, mutta jalkakäytävät märät. Lopulta päädyin tekemään lenkin ulkona ennen spinning-tuntia ja tunnin jälkeen juoksin hetken juoksumatolla. 

Viikko 10 alkoi aamulenkillä ja päättyi infapunasaunaan.Viikon liikuntasaldoksi tuli n 10 tuntia liikuntaa + 80 min hierontaa + venyttelyt päälle. 

 

Vauhtikestävyyttä spindepyörän päällä

Olipahan eilen taas spinde! Juuri ei PK-alueella käyty ennen jäähdyttelyä ensimmäisten polkaisujen jälkeen.

Tunti jakautui selkeästi kahteen osaan. Ensimmäisen osan jälkeen keskisykkeeni oli juuri ja juuri vielä VK1 -alueella. Jossain vaiheessa musiikin vaihtuessa tuli hiljainen hetki ja raskas hengästymiseni taisi kuulua läpi salin. Toisen osan jälkeen keskisyke oli jo VK2 -alueella vaikka tähän osuuteen tuli mukaan palauttava osuus, jonka aikana sykkeet laskivat hetkellisesti aerobisen kynnyksen alapuolelle vajaat 10 pykälää. Maksimisykkeet molemmissa osioissa menivät anaerobisenkynnykset ylitse.

Olen tyytyväinen, että monien vuosien jälkeen olen löytänyt spindevetäjän, jonka tyyli sopii minulle ja saan tunneista irti sen mitä haluan. Melko hankalaa on ollut löytää vetäjää ja tuntia, jossa pystyn pitämään VK-tason pidempään yhtäjaksoisesti. Usein tunneilla sykkeet nousevat hetkellisesti ja sitten laskevat nopeasti.

Pientä pelkoa on siitä kuinka polvet kestävät tällaista menoa. Toisaalta en kuitenkaan käytä kovin raskaita vastuksia, kuten vuosia sitten, jolloin vääntämällä väänsin vakavin seurauksin.

Kovan treeniin päätteeksi infrapunasaunan lämpö tuntui erinomaiselta. Kun vielä oli mukavaa seuraa, niin tuntihan siellä vierähti ja 7.5 dl vettä.

Sykettä takareisiin

Lauantaiaamu ja kello soi 7:ltä. En ole aamuihmisiä, joten kyllä tämä laittaa miettimään mihin oikein olen itseni laittanut ja mihin kaikkeen sitä suostuu vapaa-ehtoisesti. Perinteinen rauhallinen lauantaiaamu on vaihtunut treeniaamuksi. 

Hurjan pitkää palautumista ei ehtinyt tapahtua ennen lauantaiaamua. Perjantai-illan uintitreeni päättyi vasta ilta puoli kymmeneltä.

Treenikamat on pakannut illalla, kun en todellakaan ole niitä ripeimpiä ihmisiä aamuisin. Smoothie, reppu, treenikassi ja pyörä ovesta ulos ja autoon. Myöhästyin vain muutaman minuutin, mutta olin ensimmäinen paikalla. 

Pyörä oli nopeasti trainerin päällä ja päästin aloittamaan tekniikkaharjoittelut. Monenlaista taas tehtiin. Edelleen pääpaino on takareisin ärsyttämisessä. Oikean puoleinen antaa sykettä, mutta toinen puoli on kyllä niin laiska. Jälleen aika meni nopeasti ja varttia vaille kymmenen oli pakko mainita omasta aikataulusta. Ennen kuin pääsin pois pyörän päältä, lähdettiin hakemaan nopeutta nostamalla kampikierroslukumäärää. Tavoitteeksi mulle heitettiin aluksi 120. Tuon saavutettuani toiselle kerralla tavoite nostettiin 140. Tuo oli liikaa. 135:n pääsin toisella kerralla ja viimeisellä kerralla mittari näytti 137. Nykyisillä taidoilla tuon nopeammin en pysty pyörittämään. 

Edelleen toinen polvi karkailee omille teillleen eikä ylävartalo ole rento, takareisin laiskuuden lisäksi. Edistystä on kuitenkin tapahtunut vaikka kuluvalla viikolla en päässyt kuin kerran itsenäisesti harjoittelemaan viime viikolla. Lihaskuntotreeniä tuli vielä vähemmän. Täydet 0 tuntia. 

Tekniikkaharjoittelun jälkeen kävin vielä seuran spinning-tunnilla. Lähes kahden tunnin tekniikkaharjoittelu tuntui jaloissa, ei millään meinannut lähteä jalat käyntiin. Toisaalta meneillään on kevyt viikko ja ainoastaan PK-treeniä, joten koetin pitää positiivisen mielen. Toinen tunti sitten tuntui loppuvan kesken. Toiselle tunnilla oli selkeät nopeat ja todella raskaat kohdat. Raskaat osuudet otin voimaharjoitteluna ja pyörästä kaiken irti mitä siitä lähti. Vastukset vaan loppuivat;).

Opinko koskaan?

Vaikka tänään olisi ollut ohjelman mukaan ainoastaan uinti, menin spindetunnille ennen uintia. Pari viikkoa sitten kävin samaisen vetäjän spindetunnille ja pidin hänen tyylistään. Niinpä löysin itseni toistamiseen hänen tunnillaan. Ja mikä treeni! Spindetuntia voi todellakin kutsua treeniksi. Ainakin minä voin.

Näiden kahden kerran perusteella vetäjä saa minulta lempinimen: piiskaajaa. Vuosien takaa muistan vastaavia tunteja, joilla todellakin hengästyin ja tuntui, etten jaksa enää yhtään polkaisua. Ja kun ohjaaja tulee siihen eteen ja sanoo Jaksaa, Jaksaa! Niin kyllä tästä kropasta vielä kuitenkin löytyy potkua pyörittää polkemia. Pari kertaa oli kevennettävä sykkeiden kohotessa anaerobisen kynnyksen ylitse.  Vielä ei ole maksimikestävyysharjoitteluiden aika.

Lauantain spinde ei sitten mennytkään aivan yhtä putkeen. Kävin muistelemassa miltä tuntuu polkea ilman riittävää energiaa. Ensimmäinen tunti meni suunnitelmieni mukaisesti, mutta toinen tunti oli kaukana suunnitelmistani. Tarkoitukseni oli polkea toinen tunti, kuten se oli suunniteltu. Selkeästi kaksi nousevaa mäkeä, joiden välissä tullaa alas lähelle PK-tasoa. Yritin saada sykkeitä nousemaan, mutta kropassa ei yksinkertaisesti ollut puhtia. Hyvin jaksoi PK-tasolla mennä, mutta VK-tasolla siirtyminen oli tuskaa eikä siellä jaksanut montaa kampikierrosta olla. Todella surkea treeni, Pettymyksen määrää omaan kykyyni syödä oikein ja riittävästi aamulla oli valtava. Milloin opin? Loppupäivä meni syödessä. Surkean polkemisen jälkeen suuntasimme uimahallille. Meitä oli ainoastaan 4, joten hyvin mahduimme uimaan. Tosin kuntouimarit olivat eri mieltä meidän tulemisesta altaaseen sotkemaan heidän uintejaan.

Pääpaino oli tekniikassa ja erityisesti rytmityksessä. Meillä kaikilla neljällä on haastetta oikein ajoituksen löytämisessä. Valmentaja kuvasi meidän kunkin uintia veden alta. Selityksistä en juuri ymmärtänyt mitään, mutta videon katselemisen jälkeen valmentaja laittoi mut uimaan tekniikkaa, joka auttaa löytämään oikein ajoituksen, vaikutti että jokin kolahti paikoilleen. Ei välttämättä vielä itse tekniikkaan, mutta ymmärrykseen. Ehkä. Oppiiko vanha koira uusi temppua? En tiedä, mutta hankalaa oli ja samalla katosi ote veteen.

Tänään kaikki tekniikkaharjoitteluni keskittyi ajoituksen harjoitteluun. Pari vuotta sitten kuvittelin osaavani uida, mutta kuvitelmat ovat jo haihtuneet. Uidessa koetin pitää mielessä seuraavia asioita: pään asento, muista kyynärpää, ote vedestä, vartalon asento vedessä, ei kiirettä, vahvista käsivetoa loppua kohden. Ja tietenkin pitäisi pitää vauhtia.

Perhoskakku isänpäiväksi

Viikon loppupuolella yksi juoksutreeneistä lähti pk-alakynnykseltä nousevasta vk-yläkynnykselle. Oma asenne oli jälleen ”kohdillaan”. Henkisesti valmistauduin siihen, ettei vk-yläkynnyksellä juokseminen tule onnistumaan. Elokuun jälkeen olen tehnyt ainoastaan pk1-tason treenejä. Toki muutamia lyhyitä vetoja on välillä ollut, mutta vaihtelevista syitä johtuen tämä oli ensimmäinen vk-alueen treeni, vaikka lyhyt sellainen. Posiitivinen yllätys oli, että juoksu onnistui korkeammilla sykkeillä ilman hankaluuksia. Vaikeimmaksi osuudeksi osoittautuivat ensimmäiset osuudet.  Jatkuvasti sykkeet meinasivat nousta, kuten ka sykkeet näyttävät: 118 – 135 – 143 – 148 – 150 – 153 – 158 – 163 – 169 – 175 - 158. Tavoitteena oli nostaa sykkeitä 5 pykälällä 50 min aikana, mutta kuten huomaa alussa sykkeet nousivat huomattavasti nopeammin. Negatiivista oli huomata, että vauhti on laskenut heinäkuun puolesta välistä.  Huomioitavaa on, ettei maksimisykkeeni ole 220 miinus oma ikä, vaan se on n 190.

Lauantaipäivä kului laiskotellen ja shoppailun merkeissä tyttären kanssa. Illalla sain itsestäni niskalenkkiotteen ja lähdin melko myöhään treemaan, jonka vuoksi uinti vaihtui salitreeniksi. Lopulta kuitenkin juoksin 45 min (tosin vedot jäivät väliin, kun en tarkistanut mitä ohjelmassa olisi ollut). Lisäksi kävin salilla tekemässä ylävartalotreeniä 30 min, jonka jälkeen hölköttelin 15 min.

Sunnuntaiaamuna tein täytekakun! En ole moista tehnyt pariin vuoteen. Idea lähti siitä, että tytär omien synttäreitensä jälkeen ilmoitti, että olisi halunnut minun tehneen perhoskakun. Asia jäi harmittamaan. Kun hän pyysi perhoskakkua isänpäiväksi, niin eipä siinä muu auttanut kuin tehdä sellainen. Harmi, etten huomannut ottaa valokuvaa kakusta. Ei sillä, että olisi ollut hieno, mutta hymyillyttää kun teini haluaa vielä tuollaisen kakun. Kakku maistui niin tyttärella kuin isällä ja vaarillekin. Kannatti siis tehdä, sillä sain monen ihmisen hyvälle mielelle.

Isänpäivä muuttui aamupalan jälkeen minuuttiaikatauluksi. Kullakin oli tärkeitä asioita, joita tuli ottaa huomioon. Pienten säätelyiden jälkeen onnistuimme sovittamaan kuuden ihmisen aikataulut ja toiveet yhteen. Ehdimme nauttimaan omasta perinteisestä isänpäiväaamusta, käymään vaarilla ja mummolla, tytär ehti tapaamaan poikaystäväänsä, mies ehti käymään salilla ja kahvilla äitinsä luona.

 

Illalla ehdin mainiosti käymään naapuri kylän salilla. Kolmas tason spinde oli haasteellinen, jos se olisi tehnyt ohjaajan ohjeiden mukaisesti. Itse sovelsin tuntia itselleni paremmin soveltuvaksi ja tunnista tuli vk-treeni. Ei ehkä aivan sitä mitä olisi pitänyt olla ohjelman mukaan eikä tainnut olla intervallikaan kuten tuntikuvauksen perusteella olisi pitänyt olla. Lisäksi tunnin olisi pitänyt olla 55 min, mutta ohjaaja pitikin ainoastaan 45 min. Eipä tuo minua suuremmin haitannut. Oma treeni jatkui juoksumatolla 45 min ajan. Juoksumaton hyvä puoli on vauhdin tasaisuus. Tavoitteena oli rauhallinen pk-juoksu. Sykemittarin mukaan treenistä tuli tavoitteen mukainen: ka-syke oli 139 ja max 144. Mutta jos jokin on tylsää, niin se on juoksumatolla juokseminen.

Treffit

Edelliseen treffikutsuun annoin kieltävän vastauksen, kun teatteri-ilta oli kääntynyt lauantaiaamun puolelle. Eikä kolmennen tunnin spindemaratooni lauantaiaamuna tuntuvat terveelliseltä vaihtoehdolta. Nyt kutsu kävi keskiviikon spindetunnille. Taisin olla niitä viimeisiä tunnille tulijoita ja asetuin varaamani pyörän päälle mukavan puheensorinan saattelemana.  Ei montaa mukavaa ihmistä tarvita ympärilleen saadakseen hyvän fiiliksen. 

Treenikaverilleni olin varannut viereisen pyörän. Vaikka teemme aivan omaa treeniä, niin pakko myöntää, että aivan eri tehoilla ja fiiliksellä polkee, kun vieressä toinen ”outo lintu”. Pyörittämistahti ja asento jo poikkeavat massasta. Lisäksi on kiva heittää lyhyitä kommentteja, jotka kohottavat fiilistä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että sykkeet eivät pysyneet PK-tasolla vaan nousivat seuraavalle tasolla ja hiki valui.  Positiivinen yllätys oli, että ensimmäisen kerran Tampereen jälkeen hengitys toimi melko normaalisti kovemmilla sykkeillä. Toivoa on siis olemassa. Lepo, hieronta (urheilu + klassillinen) ja venyttely ovat olleet oikeat lääkkeet lähes toivottomaan tilanteeseen. 

Olen ottanut ohjelmaan mukaan lihastreeniharjoittelun. En käy bodypump –tunneilla, vaan ihan puhtaasti teen salitreeniä sekä  käyn coretunneilla. Keskiviikkona ei ollut tilaa coretunnille, joten sali kutsui ennen ja jälkeen spinden. Pahimmat liikkeet ovat usein ne pienimmät. Ja minulla pahimmat ovat selkälihasliikkeet lattialla kepin kanssa. Hienoista eroa on vatsa- ja selkälihasryhmien välillä. Pienet selkälihasliikkeet lyhyillä sarjoilla tuntuvat oikeasti raskaalta, mutta vatsalihastreeniä voikin sitten tehdä monta kertaa enemmän kuten vaikka staattisia pitoja eli Hoovereita. Kolme toistoa pidentäen pitoa minuutilla jokaisen toiston jälkeen eli 1 min, 2 min ja viimeinen 3 min. Tuntuihan tuo viimeinen, mutta olisin voinut vielä pitää asennon hetken aikaa. Ei auta kuin jatkaa selkälihasten etsintää säännöllisesti.