Pikavisiitti keväiseen Frankfurtiin

Viimeinen kuukausi on ollut melko kuormittava, joka näkyy lievänä väsymyksenä joutuen välillä todellakin potkimaan itseään "ylös-ulos-ja-lenkille". Kuormitusta on tullut työn saralta ja erityisesti matkustamisen muodossa. Reissussa työpäivät ovat pitkiä eikä niihin juurikaan mahdu ns. omaa aikaa.

Tällä viikolla oli toinen reissu kolmen viikon sisällä Frankfurtiin. Molemmilla kerroilla lähtö on ollut tiistaina työpäivän jälkeen.

Lento ei kauaa kestä ja yksi lisätunti tulee aikaerosta. Perillä kuitenkin odotti ikävä yllätys, kun koetin Frankfurtin kentältä ostaa iltapalaa eikä korttini toiminut. Onneksi edellisestä kerrasta viisastuneena - mm. taksimatkoja ei voi maksaa kortilla - olin ottanut pienen määrän käteistä mukaan. Kun ei kortti toiminut hotellilla, niin kyllä alkoi sydän tykyttää. Onneksi kollegan kortti toimi ja saatiin kirjauduttua sisään.

Vasta huoneeseen tullessani huomasin tekstiviestin:

Sinänsä mielenkiintoista ja täysin odottamatonta, kun kortti oli toiminut moitteettomasti kolmea viikkoa aikaisemmin sekä iltapäivällä vielä Helsinki-Vantaan lentokentällä. Niinpä en osannut odottaa ongelmia korttini kanssa. Tilannetta vaikeutti se, että kädessäni oli uusi puhelin enkä päässyt kirjautumaan mobiilipankkiin.

Seuraava päivä alkoi kuitenkin loistavissa tunnelmissa. Aamulla heräsin virkeänä ja puoli tuntia myöhemmin olin ulkona aamulenkillä. Lyhyt, mutta melko napakka juoksu nostaen vauhtia kolmesti. Vaikka en todellakaan ole mikään aamuihminen, niin aamulenkki ihanan keväisessä säässä antaa loistavan buustin pitkään työpäivään. Aamut ovat ainoita ajankohtia, jolloin ehtii liikkumaan ja saamaan raitista ilmaa. Itse ainakin tarvitsen edes lyhyen happihyppelyn vastapainoksi pitkällä päivälle.

Keskiviikko oli todella lämmin ja kyllä harmitti olla sisätiloissa. Iltapäivällä raitista ilmaa haukkasimme avaamalla neukkarin ison ikkunan.

Ensimmäinen päivä päättyi lähempänä klo 18 ja tuntia myöhemmin odottelimme kaikkien saapumista päivälliselle.


Paikassa, jossa käymme lounaalla  / päivällisellä on melko niukka valikoima kasvisruokaa, mutta muutaman loistavan löydön olen ehtinyt tekemään. Paikallisessa ravintolassa saa ison kulhollisen joko tomaatti- tai sienikeittoa. Molemmat on testattu ja maistuviksi todettu.

Keittojen lisäksi ruokalistalla on kasvismunakas. Toimii erittäin hyvin päivällisellä, että lähtöpäivän lounaalla.

Toisen päivän aamu oli hiukan edellistä viileämpi. Ei lunta, ei oikeasti kylmä. Oikein hyvä juoksukeli puoli seitsemän aikaan aamulla. Torstaiaamun ohjelmassa oli lyhyt kiertoharjoittelu, jonka olin päättänyt tehdä ulkona. Löysin vain mainion paikan lammen rannalta. Vesi oli kuultavan sinistä, aamuauringon säteet kohdistuivat vastarannan puihin. Siinä kyllä mieli lepäsi, vaikka samaan aikaan harmitti, etten ollut ottanut puhelinta mukaani.

Kahden intensiivisen päivän jälkeen oli iltalento takaisin Suomeen. Näillä reissulla on lentokentät, lentokenttähotelli ja hotellin takana oleva metsä tulleet tutuiksi. Ei siis shoppailua eikä edes illallista Frankfurtin sydämessä. Lentokoneesta olen haikeana ihaillut Frankfurtin valoja.

Iltalento laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentällä klo 22:50, joten vasta puolen yön jälkeen olin kotona.

 Jo helmikuun puolella, viikolla 8,  Frankfurtissa oli jo ihanan lämmin keväinen sää:

Monenlaisia tunteita ja tunnelmia

Vuoden kuudenteen viikkoon mahtui monenlaista fiilistä ja paljon positiivisiä asioita.

Viikon tärkein asia oli työasioiden selviintyminen. Maanantai-iltana ajaessani Vierumäelle uinnin tekniikkaharjoituksiin sain mieleisen puhelun, jossa sovittiin sopimuksen allekirjoituksesta seuraavalle päivälle sekä aloituspäivämäärästä. Haasteellinen puoli vuotta tiedossa. Paljon uutta opittavaa, mutta erittäin mielenkiintoista. Iso firma vaihtuu pieneen yritykseen, joka sekin tuo oman lisämausteen asiaan. Mieleen palaa vuosituhannen vaihde, jolloin aloitin IT tai paremminkin ICT-urani pienessä yrityksessä, jossa työntekijöiden keski-ikä taisi olla niukasti 30-vuotta. Hauskoja muistoja palaa mieleen :).

En siis ruvennut täysipäiväkseksi triathlonistiksi. Ei olisi ollut kohta leipää pöydässä. Treenaaminen jatkuu siis muun arjen ohella, kuten pitääkin. 

Edellisen viikon treenit jäivät melko niukaksi. Milloin ei huvittanut, milloin lumityöt ja aikaiset heräämiset (4:30!!) sekoittivat rytmiä ja sitä myöten jaksamista. Tällaisiä kevyitä treeniviikkoja toki tarvitaan, sillä kuten viisaat sanovat;" levossa tapahtuu kehittymistä!"

Tämän viikon perusteella voisin yrittää väittää toisin, mutta ehkä yhden huonon treenin perusteella ei sovi lähteä kinasteleman levon tärkeydestä ;). Urheilijan pyhään kolminaisuuteen kuuluu lepo!
Mitä siis tapahtui tällä viikolla? Tällä viikolla piti juosta nousevalla vauhdeilla. Vauhdeilla, jotka valmentaja oli antanut. Tämä treeni oli merkattu perjantaille, lepopäivän jälkeen. Lepopäivä meni sohvalla valittamalla vatsaa, kiitos naishormooneille sekä väsymystä - kiitos jälleen aikaiselle heräämiselle klo 4:30. Mieheni matkustaa noin kerran kuukaudessa, mutta nyt näitä matkustuspäiviä tuli kahdelle peräkkäiselle viikolle. Olen siis vienyt miestäni lentokentälle kahtena aamuna. Eikä edes Starbucks aukea kuin vasta klo 6. Joten olen ollut PAKOTETTU nauttimaan kaksi lattea aamuisin. Yhden mieheni tarjoaman Picnikistä ja toisen omalla kustannuksella ihanan ventikokoisen rasvattoman ja sokerittoman vaniljalaten. Elämän pieniä iloja!

Mutta siis takaisin itse asiaan. Perjantaina ehdin treenaamaan vasta klo 21, jolloin on aivan turha edes yrittää kovia treenejä. Menin uimaan paikallisen triseuran uintivuorolla. Ja sainkin tehtyä hyvän perustreenin. Lauantaina pääsin salille illan suussa ajatuksena tehdä juoksutreeni, jonka jälkeen siirtyä triathlonkoululaisten kanssa spindeen. Juoksu ei tuntunut erityisen kevyeltä edes lämmittelyssä. Tein normi lämmittelyn ja pikaiset venytykset ennen vetoja. Kolme ensimmäistä vetoa meni ok. Neljännen vedon aikana piti ottaa käyttöön mielikuvat Joroisten ja Kuopion juoksuradoista sekä pitää korvissa vauhtiin sopivaa musiikkia. Viides veto ja jalat painoivat. Eikä vauhti ollut edes järjettömän kova. Olen juossut kovempaankin näitä viimeisiä vetoja ilman suurempia ongelmia. Nyt ei auttanut mielikuvaharjoitukset, ei musiikki. Ehkä suurimman pudottajan Jillian olisi kyennyt estämään mut keskeyttämästä huutamalla naaman edessä, etten saa keskeyttää. Vaikka kuinka koetin silmien edessä nähdä juoksuradan, maaliviivan niin mikään ei auttanut. Oli vaan pakko luovuttaa kesken. Parempi kokea luovuttaminen nyt kuin kesän kisoissa.  

Viikko päättyi erittäin hyvää ja pitkään peruskestävyystreeniin. Ulos teki mieli mennä, mutta sen verran oli pöperöiset tiet etten lähtenyt kiduttamaan pohkeita ja nilkkojani kesäjuoksukengissä. Olen onnistunut hukkaamaan mun talvijuoksukengät. 55 min spideä fiilistellen vuosien takaisia spindetunteja tutun ohjaajan vetämänä. Spiden jälkeen koettelin omaa kärsivällisyyttä ja tahdonlujuutta juoksemalla puolitoista tuntia matolla. En luovuttanut!

+ yksi 30min oheisharjoitus ja n.tunnin lihashuolto.

Treenejä ja päätöksen tekemistä

Viikkoon on mahtunut jälleen monenlaista. Osa treeneistä ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, osa on mennyt aivan nappiin.

Lenkkipoluilla on tullut vietettyä useita tunteja, jopa yhden treenin aikana. Ilmat ovat suosineet lenkkeilyä ja kun ulos on päässyt, niin kotiin on tultu siinä vaiheessa kun oikeasti tuntuu, että on tehty jotain.  Myös Pajulahdessa on tullut käytyä kahdesti viikon aikana. Viime viikon keskiviikkona valmennusporukalla oli yhteistreenit, johon kuuluu juoksutekniikka, lihaskuntoa ja uintia. Meillä on hyvä porukka ja mielellään menee heidän kanssaan treenaamaan. Toinen kerta tuli tänään. Lahteen on perustettu triathlonseura ja sain kutsun tulla seuran ensimmäisiin yhteistreeneihin. Hiukan viime tippaan päätöksenteko jäi, mutta lähdin kuitenkin. Odotin siellä olevan lähes sama porukka kuin mitä valmennusporukka on, vaan eipä ollutkaan. Nyt miettimään kuinka moneen seuraan voi kerrallaan kuulua. 

Työrintamalla asiat ovat selkeytyneet. Täytyy sanoa, että pidän henkilöistä, joilla päätöksen tekeminen on mutkatonta ja suoraviivaista. Viime viikon tiistaina olimme sopineet tapaamisen rekrytoivan esimiehen kanssa. Valitettavasti asiat muuttuivat yllättäen eikä fyysistä palaveria voitu pitää. Mutta aina löytyy ratkaisu. Molemmat olimme auton ratissa, sillä itsekin olin jo matkalla kotia kohti erään palaverin jälkeen. Siispä nappikuuloke korvaan ja matka jatkui turvallisesti vastaillen tarkentaviin kysymykseen. Kyseessä oli haastattelun toinen kierros. Puhelin päätteeksi hän totesi, että eiköhän me voida oikaista prosessia ja hän selvittää muutaman asian HR:n kanssa ennen kuin laittaa soppariluonnoksen sähköpostilla mulle tutustuttavaksi. Kovasti odotin sähköpostia jo keskiviikkona, mutta sain tekstarin, jossa ilmoitettiin sopparin lähtevän torstaina. Koko torstainpäivän olin kuin kissa kuumalla katolla. Kärsimätön! Työpäivän päätteeksi sain luonnoksen. Muutamia tarkentavia kysymyksiä lähti vielä illalla tältä suunnalta. Myöhään torstai-iltana hyväksyin ehdotuksen. Perjantai-iltapäivällä olin jo allekirjoittamassa uutta työsopimusta. Ennen klo 16 piti tehdä vielä yksi soitto ja laittaa kaksi sähköpostia: irtisanoa työsuhde suullisesti ja kirjallisesti sekä ilmoittaa eräälle taholle: kiitos, mutta en aloitakaan heidän yksikössään maanantaina.

Aika kierroksilla olin käynyt, sillä edellisten jälkeen väsymys iski. Ei mikään pieni vaan totaalinen uupumus. Ei mitään puhetta kuntopiireistä ja sateessa juoksemisesta. Kotiin päästyä käperryin lämpimiin vaatteisiin ja villashaalin sisään. 

Lauantain treenitkin menivät ohitse. Hyvin olisin ehtinyt, jos olisin tiennyt neidin pikaisen asian vievän kaksi tuntia! Lopuksi hän tajusi aikataulunsa olevan niin kuralla, ettei hän ehtisikään lähtemään kanssamme syömään ja elokuviin. Kävimme kolmistaan juhlistamassa sunnuntain isänpäivää. Kotiin päästiin sen verran myöhään, ettei juoksu enää tuntunut järkevältä vaihtoehdolta.

Sunnuntaiaamu meni perinteisin menoin muistaen lasten isää.  Rauhaisa ja rento aamu, mitä nyt täysi-ikäinen neiti tekstaili terminaalista bileristeilyn jälkeen. Lupauduin hakemaan hänet juna-asemalta. Ah, näitä nuoria!

Kun kahden päivän treenit olivat menneet mönkään tein päätöksen tehdä kunnon pitkän treenin juhlallisuuksien ja velvollisuuksien jälkeen. Neiti saatu kotiin ja perhe ruokittu hiukan juhlallisemmin kuin normaali sunnuntaina laitoin treenikamat päälle ja menox; kahden tunnin lenkki, salille ja juosten kotiin. Lähes neljän tunnin treeni tuosta tuli ja saapuessani kotiin oli sauna mukavan lämmin.