Olen terve! YES!! Reilun kolmen kuukauden ajan käsijarru on ollut päällä joko siitä syystä, ettei keho vaan yksinkertaisesti ole kyennyt kovempaan menoon tai sitten olen tietoisesti ottanut maltillisesti varoen rasittamasta sydäntä ja kehoa liiaksi. Mutta nyt himmailu sairauden vuoksi on ohi. Viime viikolla huomasin selkeää muutosta sykkeissä. Jouduin jo ihan oikeasti tekemään töitä pitääkseni sykkeen tavoitetasolla eikä ylämäet aiheuttaneet sykkeen nousemista lähelläkkään anaerobiselle kynnyksellä.
Vielä kaksi viikkoa sitten uidessa hengästyin niin kovin, että ystäväni huolestui puuskutuksestani. Pieni vauhdin nosto sai sykkeen nousemaan anaerobiselle kynnyksellä ja haukomaan henkeä. Tällä viikolla yllätyin, kun pyörän päällä syke kävi anaerobisen kynnyksen toiselle puolella. Tarkoitus ei ollut ylittää tuota kynnystä, mutta kun happi ei loppunutkaan, niin en huomannut tilannetta. Toisin oli vielä kaksi viikkoa sitten, jolloin jouduin viheltämään pelin poikki hapen loppuessa 10 pykälää matalimmilla sykkeillä.
Tänään siis lääkäri soitti viime viikon testien tuloksista. Sydämen ultraäänen perusteella sydämessä ei ole minkäänlaisia merkkejä keuhkoembolian aiheuttamasta rasituksesta. Sydämeni pumppaa verta kuin nuorella ja kaikkien verikokeiden tulokset ovat hyviä. Sydämen entsyymiarvo TnT, joka heinäkuussa oli 145 indikoiden vauriota sydänlihaksessa. Monesti arvoa käytetään toteamaan sydän infarktia, mutta myös mm. sydänlihastulehdusta, sydämen vajaatoimintaa ja keuhkoemboliaa. Nyt tuo arvo oli normaali eli 15. Verikokeiden perusteella tukokset ovat liuenneet ja sain siis lausunnon täydellisestä toipumisesta. Toipumisesta huolimatta lääkehoitoa jatketaan tammikuun tutkimuksiin asti ennaltaehkäisyn vuoksi, ei sairauden hoitamiseen.
Touko-kesäkuun alusta lähtien olen siis ollut sairaana, mutta nyt neljän ja puolen kuukauden jälkeen PÄÄSEN nauttimaan treenaamisesta. Jokaista hengitystä, jokaista askelta osaa arvostaa. Samoin erinomaista peruskuntoa, joka nopeutti mm. toipumista ja töihin paluuta.
