Endorfiiniviikko

Kunpa olisi nauhuri, joka kääntäisi äänen lausutut mietteet kirjoitetuksi tekstiksi. Usein treenin aikana tai jälkeen nousee mieleen, että tämä haluan julkaista blogissani. Kotiin päästyä asia on joko unohtunut tai konetta ei jaksa/viitsi avata.

Edellä mainittuja tilanteita on tällä viikolla ollut useampia. Jos lähden purkamaan tämän viikon tapahtumia tuoreesta vanhempaan, niin eilinen uinti on ehdottomasti yksi niistä treeneistä, jotka nostivat endorfiinitasoa.

Hengarissa kuivumassa

Mutta ennen tuota eilistä treeniä sattui ostosvirhe. Mulla on ollut useamman vuoden saman valmistajan lahkeellinen simmari, jonka koko on ollut koko ajan sama. Käyttämäni simmari tuli elinkaarensa päätökseen ja eilen päätin ostaa uuden kulahtaneen tilalle kerran Mäkelänrinteessä oleva uintivarusteliike oli auki. Otin siis saman valmistajan, saman mallin ja saman koon kuin aina aikaisemminkin. Nyt ostamani simmari oli jo neljäs, joten olin varma koosta ja sen sopivuudesta. Vanha simmari meni roskikseen ja uuden simmarin, kuva vieressä, käyttöön. Päälle kiskoessani (suihkussa eli vaihto mahdollisuus meni siinä samassa) simmari tuntui ja näytti pieneltä mutta uidessa koko totuus paljastui. Koko ei todellakaan ole sama kuin edellisessä simmarissani vaikka kokolappu niin väittääkin. Ilmeisesti valmistaja on vaihtanut tekstiiliä ja samalla myös muuttanut kokoa pienemmäksi. Ikävä yllätys. Nyt täytyy mennä ostamaan vielä toinen, kokoa isompana.

Huolimatta tiukkaakin tiukemmasta simmarista uin erittäin hyvän kelaustreenin. Viime vuoden lopulla uin saman treenin aamutreeninä, jolloin viimeisessä sarjassa aloin epäilemään pääsenkö enää ylös altaasta. Tällä kertaa samassa kohtaan käsissä alkoi tuntumaan väsymystä. Viimeisen sarjan jälkeen suunnittelin ohjelmaan vielä pari sataa potkuja räpylöillä, mutta laittaessani räpylät jalkaan tunsin suonenvetoa varpaissa. Räpylät pois ja verra. Hyvä näin, sillä aika alkoi käydä vähiin. Treenin piti olla kestoltaan tunti kolmekymmentä. Lisäksi piti ehtiä miestäni vastaan lentokentälle.


Mäkelänrinteessä suuntasin lentokentälle hakemaan miestäni ja saavuttuamme kotiin meitä odotti yllätys illallinen. Upean ruuan lisäksi kokki oli siivonnut omien jälkiensä lisäksi koko keittiön sekä kattanut kauniin illallispöydän meille.

Illalliseksi meille oli valmistettu itse tehtyjä rosmariini-lohkoperunoita sekä täytettyjä paprikoita. Miehelleni jauhelihatäytteellä ja minulle sienitäytteellä. Todella maukasta ja mikä ihana tapa tulla kotiin, kun ruoka kirjaimellisesti odotti pyödässä. Herkullisen illallisen päätti rahkajälkiruoka, jossa oli murskattuja dominokeksejä.

Itse kokkaillessani ruokia en koskaan käytä oikeaa kermaa tai voita, joista saan kyllä kuulla nuorimmaiselta tyttäreltäni. Nyt hän oli täytteeseen laittanut smetanaa ja perunat olivat tehty reilussa öljyssä :). Enkä usko rahkajälkiruuankaan olleen ilman aitoa kermaa. Nykyisin meillä tuntuu ruokaöljyä menevän samaa tahtia kuin oliiviöljyä italialaisessa keittiössä ;). Vielä kuitenkin minä kokkailen arkiruuat, joten nämä ravintolatason ateriat jäävät herkutteluhetkiin.

Tällä viikolla päättyi triathlonkoululaisten uinnit. Viimeisellä kerralla he saivat osallistua seuran CUP:n, joka alkoi 400m vapaauinnilla. Suurin osa saapui uimahallilla ja muutama heistä epäröi uisiko 400m putkeen vai jakaisiko matkan esim 8x50m 5 sek levolla tai 4x100m vai kenties 2x200m, joissa molemissa maksimi lepo olisi 10sek. Ensimmäinen porukka lähti urakoimaan 400m ja toinen porukka halusi jakaa tuon matkan lyhyempiin osiin. Onneksi mukana oli kaksi kello, joten sain kaikille ajat ;). Itse jätin tämän uinnin väliin. Liian vähän uintia takana uidakseni oikeasti vauhdilla 400m. Lisäksi olin aamulla herännyt 4:45 ja uinti oli vasta klo 21 jälkeen. Hyvä kun jaksoin olla hereillä.

Viikon ohjelmaan kuului myös spinde, jossa oli lupa revitellä. Senpä vuoksi menin syketunnilla ja tiesin ohjaajan poljettavan hyviä syketunteja, joissa saa oikeasti tehdä töitä. Jaloissa tuntui, puuskutus kävi ja hiki lensi. Tunnin jälkeen fiilis oli mahtava vaikka jälleen kerran lähtö salille oli hankalaa. Spidetunnin jälkeen lyhyt juoksu matolla ja lihaskuntotreeni päälle ja siinä oli keskiviikon treenit.

Kolmas treeni, josta jäi erityisen hyvä olo, oli maanantain pitkä juoksu. Alunperin ajatukseni oli lähteä yksin lenkille, mutta laittaessani juoksuvaatteita päälle sain jalkoihini pyörimään ruskean karvaisen kaverin. Jos ei pyöritynyt jaloissa, juoksi se mun ja ulko-oven väliä. Lopulta siirtyessäni laittamaan juoksukenkiä jalkaan siirtyi kaveri mun ja oven väliin ja suuntasi ruskeat silmät muhun kuin kysyen: "Otathan sä mut mukaan?" Kuka voisi kieltäytyä? Suunnitelmiin muutos ja otin kaverin mukaan juoksulenkille. Juostiin paria minuuttia vajaa kaksi tuntia rauhallisesti. Kunpa päästäisiin pian metsään juoksemaan!

Viikonlopun treenit vielä odottavat tekijäänsä. Ohjelmassa on vk-yhdistelmätreeni sekä pk-juoksu. Tänään ilma tuntuu suosivan ulkona juoksemista, joten taidan lähteä ulos juoksemaan verran ennen siirtymistä juoksumatolla juoksemaan vk-osuudet. Salilta trainerin päälle siirtymiseen ei pitäisi kestää yli 10 min, joten tulen kotiin hikoilemaan pyörän päälle. Nyt on hinku treenaamaan!

Spindeviikko

Kulunut viikko oli nimetty treeniohjelmassa spindeviikoksi aivan aiheellisesti. Spindetunteja kerääntyi 5:30, joka on melkoinen määrä talvella. Tunnit kerääntyivät kolmesta eri sessiosta, joista kaksi olivat tiistaina ennen ja jälkeen kahvakuulatunnin sekä lauantain neljän tunnin spinde-maratonista.

Edellenkään en ole aamuihmisiä ja usein lauantaina vasta heräilen kymmenen aikaa aamulla, nyt piti olla pyörän päällä aamulla klo 10. Ja siellähän mä olin pirteänä ja valmiina polkemaan seuraavat neljä tuntia. Urakkaan olin valmistautunut 4 pullollisella urheilujuomaa ja yhdellä vesipullolla. Lisäksi pari pientä patukkaa ja ensimmäistä kertaa kokeilin glukoosipastilleja. Energia ei todellakaan päässyt loppumaan ;).

Neljä tuntia oli jaettu kahden eri vetäjän kesken ja jokaisella tunnilla oli oma teemansa. Rutistus aloitettiin peruskattauksella eli normaali lauantaiaamun tunnilla, josta jatkettiin elokuvamaailmaan. Kolmas tunti pyöriltiin 80-luvun tahtiin. Tunnin aikana huudeltiin esittäjien nimiä. Eipä montaa nimeä palautunut mieleen vaikka biisivalinnat olivat kuin omilta c-kaseteiltani ;). Viimeinen rutistustunti mentiin tecno/konemusiikin tahtiin.

Osa porukasta vaihtui tasatunnein, mutta porukkaan mahtui meitä neljä tunnin polkijoitakin. Oma strategiani oli polkea peruskattaus peruskestävyysalueella ja siitä koettaen nostaa syke ns kisatasolle. En ollut yhtään varma kykenenkö polkemaan kisasykkeellä puoli tuntia pidempää. Treenikaverini lähti polkemaan kisasykkeellä ensimmäisestä tunnista lähtien. Kahden ensimmäisen tunnin jälkeen tuli tunne, että josko ois sittenkin pitänyt ottaa toinen tunti hiukan rauhallisemmin. Biisivalinnat suorastaan vaativat irtiottoja. Muutaman kerran oli muistutettava itseään pitämään malttia, jottei viimeinen tunti tulisi olemaan tuskainen.

Neljännen tunnin alkupuolella alkoi tuntua hiukan epätoivoiselta, mutta pian ottamani energia alkoi vaikuttamaan ja neljännellä tunnilla otin tasaiseen tahtiin viimeisiä glukoosipastelleja. Tai sitten sain henkistä voimaa treenikaverin antamasta geelistä, joka oli taskussani viimeisen tunnin aikana ;). Viimeisiin pariin kymmeneen minuuttiin mahtui erittäin vauhdikasta menoa sekä raskas ylämäki. Jostain vielä löytyi puhtia ja nämä viimeiset rutistukset vedin "hanat auki" -meiningillä. Kaiken päälle kävin verraamassa juoksumatolla 15 min.

Huolta aiheutti - ja asia, joka täytyy jollain tavalla selvittää - on oikean jalkapohjan kipeytyminen. Ulkosyrjä kipeytyy niin pahasti ettei jalalla juuri kärsi astua.

Lauantaihin mahtui vielä TuUS naisten tapaaminen. Minä en nyt tietenkää ehtinyt sinne ajoissa, vaan lähes pari tuntia myöhässä. Ajoitus oli sinänsä nappi, sillä olivat juuri siirtymässä jälkiruokiin. Kolmea ihanaa makeaa piirakkaa/torttua oli pöydässä. Vaikka myöhässä olinkin, en mennyt tyhjin käsin.

Lyötiin lukkoon naisten viestijoukkeet sekä ketkä naisista uivat 1- ja 2- sekaviestijoukkeissa Maarianhaminassa. Koska naisia lähtee kisoihin enemmän nyt kuin syksyllä, ei kaikkien tarvitse olla mukana jokaisessa viestijoukkueessa. Viestien uiminen on mukavaa, mutta itse en ole sprintteri ja lyhyissä rykäsyissä saan vaan lihakset hapoille. Muutama startti siis vähemmän kuin syksyllä Turussa. Ellen sitten innostu uimaan henkilökohtaisia lajeja enemmän.

Spindeviikon päätti pitkä alivauhtinen/PK-lenkki koiran kanssa upeassa kevätsäässä. Monella tavalla vastakohta lauantain treenille.

Kokemuksia kahvakuulatunnista

Tiistaisin salilla on mahdollisuus erittäin hyvään treeniin yhdistämällä spinde ja kahvakuula -tunnit. Treenin pääse aloittamaan puolen tunnin spindellä. Tunti on tarkoitettu aloittelijoilla, mutta toimii erinomaisena lämmittelynä. Kolmenkymmenen minuutin verran jälkeen onkin hyvä siirtyä viereiseen saliin kahvakuulatunnilla. Kun 50 minuuttia on heilutellut kahvakuulaa käsissään, voinkin siirtyä takaisin spindepyörän päälle polkemaan peruskestävyystreeniä. Näin minäkin tein eilen, kun kaikki juoksumatot olivat varattuina ennen kahvakuulatuntia. Vieläkö helmikuussa on yhtä täyttä?

Monelta olen kuullut kahvakuulan raskaudesta ja tehokkuudesta, mutta itse olen saanut tuntumaan treenin ainoastaan olkapäissä sekä varsinaiset vatsaliikkeet vatsassa. En ole siis saanut mielestäni koko kehon treeniä, kuten olin ajatellut. Epäilenkin syyn olevan siinä, etten uskalla ottaa tarpeeksi isoa kuulaa, jolla saisin liikkeet tuntumaan myös keskivartalossa ja jaloissa, koska pelkään selkäni ja oikean käsivarteni puolesta.

Eilen vakkari vetäjä oli sairastunut ja hänen tuuraajansa veti tunnin kiertoharjoitteluna. Liikkeitä oli toistakymmentä ellei vielä jokunen enemmänkin. Monet liikkeet olivat itselleni täysin outoja. Ei neljän kerran kahvakuulakokeilulla vielä kovin moneen liikkeeseen ehdi tutustua. Eilisen kiertoharjoittelun jälkeen voin todeta, että kahvakuulalla saa  ERITTÄIN monipuolisen treenin. Kiertoharjoittelun hyvänä tai huonona puolena on, ettei ole mahdollista tehdä juuri sen kokoisella kuulalla kuin normaalisti tekee liikkeen. Näin tulee kokeiltua rohkeammin isompaa kahvakuulaa. Muutaman liikesarjan jouduin tekemään isommalla kahvakuulalle kuin olisin normaalisti tehnyt. Yhden käden pystypunnerruksessa oli kerta kaikkiaan liian iso paino, jotta olisin jaksanut tehdä liikettä koko ajan vaihtoon asti. Oli vaan pakko huilia. Lisäksi oli liike, jota en pystynyt tekemään ollenkaan ohjeen mukaisesti vaan oli pakko mukauttaa liikettä itselleen sopivammaksi. Enpä ollut ainot nainen joka ei pystynyt punnerrusasennossa tekemään soutuliikettä. Erittäin haastava liike pelkästään oman kehon painolla, puhumattakaan että maasta pitäisi saada kuusi kiloa ylös.

Nyt olen vakuuttunut, että kahvakuulalla voi treenata voimaa että kestävyyttä. Mä valitsen suosiolla jälkimmäisen :). Ensi tiistaina jälleen kahvakuulan käteen ja hikeä pintaan.