Hoitotasolla käyty, vaan ei pysytty

Sairaalasta päätyäni keuhkoemboliaa on hoidettu Marevanilla, joka estää hyytymisiä. Valitettavasti en saanut uudempaa verenhyytymistä estävää lääkettä, koska kyseessä oli molemminpuolinen laaja keuhkoembolia. Sairaalassa sain jo ns napapiikkejä kahdesti päivässä. Googlettamalla saa tietoa, että napapiikit lopetetaan noin viiden päivän kuluttua Marevan-lääkkeen aloituksesta. Itseni kohdalla meni reilu kuukausi ennen kuin sain luvan lopettaa. Syy piikkien ottamiseen kuukauden ajan, oli liian alhainen verenhyytymisarvo eli INR. Marevan-lääkettä jatketaan aina tammikuun laajaan kontrollikäyntiin asti, jolloin selviää joudunko loppuelämäni syömään verenohennuslääkettä vai pääsenkö eroon jatkuvasta lääkityksestä. 

Marevanin annostelua seurataan INR-verikokeen avulla. Seuraavan kontrollikäynnin saan aina tietää edellisen kontrollikäynnin tuloksen yhteydessä. Tuossa samaisessa viestissä on myös lääkityksen taso per päivä. Lääkeannostus ei siis ole esim yksi tabletti per päivä toistaiseksi, vaan se on riippuvainen kontrollikäynnin tuloksesta. Annostus saattaa pysyä samana koko viikon tai sitten se voi olla 0-2 tablettiin per päivä siten, että joka päivä otetaan eri määrä tabletteja. 

Muutaman viikon sain mennä yhdellä kontrollikäynnillä, mutta viime viikkoina olen joutunut käymään useamman kerran viikossa. Itse verikokeen ottaminen ei kestä kauaa ja labraan saa varattua aikojakin. Käytännössä kuitenkin tilanne on se, että saan esim tiistaina ennen klo 16 tietää maanantaiaamun verikokeen tulokset ja tiedon seuraavan kontrollikäynnin olevan esim torstaina. Kahta päivää ennen on melko haastavaa saada enää ajanvarauksen kautta varattua aikaa labraan. Ei mikään iso juttu, mutta tämä on viikottaista ja labrassa tulee käydä ennen klo 11. Istun siis aamulla tunnista puoleentoista tuntiin odottamassa labraan pääsyä.  

Koska kyseessä on Marevan, niin hoitoon kuuluu syödä normaalisti pitäen kuitenkin vihreiden kasvisten määrä samana joka päivä, sama on marjojen kanssa (maks 2 dl per päivä) sekä nestetasapainosta huolehtiminen. Kuulostaa helpolta ja niin itsekkin ajattelin. Aina siihen asti, kunnes alkoi arki. 

Kesällä tuli syötyä marjoja enemmän kuin nyt. Lomalla tuntui olevan helpompaa pitää vihreiden kasvisten määrä melko vakiona. Kesä päättyi, samoin loma. Arki on tuonut tullessaan erilaisia tilanteita, joissa on ollut mahdotonta syödä vihreää sama määrä kuin edellisenä päivänä.

Ja sitten on tullut se hetki, kun teki mieli sushia ja muistin vasta saatuani annoksen eteeni, että miten olikaan niiden vihreiden kasvisten kanssa. Yleisohjeessa mainitaan tummanvihreiden kasvisten sisältävän runsaasti k-vitamiinia kuten esim pinaatti, nokkonen, maustekasvit; persilja, basilika. Merilevän osalta olen löytänyt hiukan ristiriitaista tietoa. INR Tracker -sivulta sain ehkä parasta tietoa.

Tai viikonloppuna nälissään tuunaa vähän pitsaa.

Mitä seurausta näistä on sitten ollut?

Alkuvaiheessa INR-arvo ei millään meinannut nousta hoitotasolle ja sitten alkoi työt, elokuusa tuli viileämmät ilmat, nestetasopaino oli ehkä paremmin hallussa ja tuli päiviä, jolloin vihannesten määrä jäi todella vähäiseksi, niin INR-arvo ylitti reilusti hoitotason (2-3) kahdessa peräkkäisessä kontrollissa. Sainkin sitten puhelun, että mistähän moinen nousu voisi johtua. Olinko mahdollisesti nauttinut alkoholia?

Nyt arvo on jälleen alle hoitotason. Ja jälleen kysyttiin syytä. Todennäköisin syy on ruokailussani ja nesteen nauttimisessa. Kasviruokailijana on ollut yllättävän vaikeaa pitää kasvisten määrä vakioina. Tiedän, että moni joutuu käymään rankoissa hoidoissa ja itse valitan yhdestä helkutin INR-arvosta. Asiani on hyvin. Tiedän. Elämäni on kuitenkin muuttunut ainakin tammikuun puoleen väliin asti.

INR-arvon romahdettua lähes 5:stä reilusti alle 2:n. Ensimmäinen tunne oli pettymys ja sitten epätoivo. Jos hoitotasoa ei ole saavutettu tällä viikolla, joudun palamaan napapiikkeihin. Mietinkin jo ruokapäiväkirjan pitämistä, johon saan lisättyä INR-arvon. Saattaisi auttaa hahmottamaan paremmin miten INR -arvo muuttuu suhteessa ruokailuun. Tai mitä jos vaan söisi roskaruokaa?

Paluu treenien pariin

Muutaman viikon olen päässyt tekemään hyviä treenejä. Treenit ovat koostuneet salitreenistä, joka on ns jaksijakoinen ohjelma, joka on ihan omaa käsialaani. Yhtenä päivänä yläkroppa ja toisena päivänä alakroppa. Aikomukseni on käydä kolmesti viikossa salilla ja tavoitteena lihasvoiman parantuminen

Kerran viikossa pyrin käymään laadukkailla juoksutekniikkatreeneissä. Tähän mennessä olen ollut erittäin tyytyväinen treeneihin ja saanut hurjasti oppia. Treenejä vetää yleisurheiluvalmentaja. Tehdään loikkia, opetellaan käyttämään nilkkaa ja tehdään loistavia oheistreenejä ennen varsinaista treeniä.

Pyörän päälle olen päässyt kahdesti. Ensimmäisen kerran jälkeen olin varma, että tää oli taas tässä. Onneksi tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha, mutta peruin toisen spindetunnin samalta viikolta. Vasta seuraavalla viikolla menin 45min spindeen.  

Kurssilla harjoiteltiin kolmiportaisen pp-ergotestin tekemistä. Ja kas kuka olikaan meidän ryhmän koekani?!? On vaan mielenkiintoista olla porukan vanhin ja ainoa kestävyysurheilija. Muun porukan piti arvioida aloitus watit perustuen lämmittelyn sykkeisiin. Olivat vaan ekaksi sitä mieltä, että laskevat mun sykkeen maksimisykelaskukaavalla eli 220-ikä, jonka perusteella olisivat saaneet mun maksimisykkeeksi mun anaerobisen kynnyksen ja testi olisi antanut aivan väärän tuloksen.

Aloittivat kuitenkin 70watilla ja 4min jälkeen nostivat 100 wattiin. 8min jälkeen oltiin jonkin verran jäljessä tavoitesykkeistä.  Nostivat 160 wattiin. 12 min täynnä ja mun sykkeet olivat pitäneet olla anaerobisella tasolla, mutta eihän ne olleet. Kysyivät joskos jatkaisin vielä 4 tason eli vielä 4 min. Lisäsivät watteja, mutta eivät kertoneet kuinka paljon. Missään vaiheessa testiä en tiennyt millä wateilla poljin. Suostuin jatkamaan testiä. Hups! Ja sitten poljin ylämäkeä! Mieli teki polkea uupumukseen asti, mutta 14 min kohdalla tiesin, etten pysty testamaan todellista maksimisykettäni. Sen verran pakara ja takareisi joutui tekemään töitä, etten halunnut tietoisesti ärsyttää iskiasta. 16min jälkeen sykkeeni oli 171 eli anaerobisen kynnyksen tuntumassa. 200 wattiin olivat nostaneet tehot. Mielestäni oikein hyvät watit huomioiden nää viimeaikaiset ongelmani.

Vertauksen vuoksi laitan tähän ohjeelliset watit: naisten maksimi on 100Wja miesten 140W. Watteja nostetaan 10-40W per taso eli alkuwatit saattavat olla jopa 20-40W.

Uimahallissa olen viihtynyt niin altaan reunalla kuin vedessäkin. No tämä tuskin yllätti ketään :).

Aikainen maanantaiaamu altaan reunalla

Treenien lomassa olen herkutellut sushilla.....

sekä jogurttipäällysteisillä herkuilla kera cafe au laitin.