Vaikka tänään olisi ollut ohjelman mukaan ainoastaan uinti, menin spindetunnille ennen uintia. Pari viikkoa sitten kävin samaisen vetäjän spindetunnille ja pidin hänen tyylistään. Niinpä löysin itseni toistamiseen hänen tunnillaan. Ja mikä treeni! Spindetuntia voi todellakin kutsua treeniksi. Ainakin minä voin.
Näiden kahden kerran perusteella vetäjä saa minulta lempinimen: piiskaajaa. Vuosien takaa muistan vastaavia tunteja, joilla todellakin hengästyin ja tuntui, etten jaksa enää yhtään polkaisua. Ja kun ohjaaja tulee siihen eteen ja sanoo Jaksaa, Jaksaa! Niin kyllä tästä kropasta vielä kuitenkin löytyy potkua pyörittää polkemia. Pari kertaa oli kevennettävä sykkeiden kohotessa anaerobisen kynnyksen ylitse. Vielä ei ole maksimikestävyysharjoitteluiden aika.
Lauantain spinde ei sitten mennytkään aivan yhtä putkeen. Kävin muistelemassa miltä tuntuu polkea ilman riittävää energiaa. Ensimmäinen tunti meni suunnitelmieni mukaisesti, mutta toinen tunti oli kaukana suunnitelmistani. Tarkoitukseni oli polkea toinen tunti, kuten se oli suunniteltu. Selkeästi kaksi nousevaa mäkeä, joiden välissä tullaa alas lähelle PK-tasoa. Yritin saada sykkeitä nousemaan, mutta kropassa ei yksinkertaisesti ollut puhtia. Hyvin jaksoi PK-tasolla mennä, mutta VK-tasolla siirtyminen oli tuskaa eikä siellä jaksanut montaa kampikierrosta olla. Todella surkea treeni, Pettymyksen määrää omaan kykyyni syödä oikein ja riittävästi aamulla oli valtava. Milloin opin? Loppupäivä meni syödessä. Surkean polkemisen jälkeen suuntasimme uimahallille. Meitä oli ainoastaan 4, joten hyvin mahduimme uimaan. Tosin kuntouimarit olivat eri mieltä meidän tulemisesta altaaseen sotkemaan heidän uintejaan.
Pääpaino oli tekniikassa ja erityisesti rytmityksessä. Meillä kaikilla neljällä on haastetta oikein ajoituksen löytämisessä. Valmentaja kuvasi meidän kunkin uintia veden alta. Selityksistä en juuri ymmärtänyt mitään, mutta videon katselemisen jälkeen valmentaja laittoi mut uimaan tekniikkaa, joka auttaa löytämään oikein ajoituksen, vaikutti että jokin kolahti paikoilleen. Ei välttämättä vielä itse tekniikkaan, mutta ymmärrykseen. Ehkä. Oppiiko vanha koira uusi temppua? En tiedä, mutta hankalaa oli ja samalla katosi ote veteen.
Tänään kaikki tekniikkaharjoitteluni keskittyi ajoituksen harjoitteluun. Pari vuotta sitten kuvittelin osaavani uida, mutta kuvitelmat ovat jo haihtuneet. Uidessa koetin pitää mielessä seuraavia asioita: pään asento, muista kyynärpää, ote vedestä, vartalon asento vedessä, ei kiirettä, vahvista käsivetoa loppua kohden. Ja tietenkin pitäisi pitää vauhtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)