Triathlonisti uimareiden treeneissä

Joulutauko pidetty uimaseuran treeneistä ja tänään oli aika palata takaisin treenaamaan uimareiden kanssa. Usean viikon ajan olen käynyt yksinään uimassa omalla mukavuusalueella ja tiesin, että tänään voin unohtaa mukavuusalueella uimisen.

Potkut! En tiedä miten saisin potkuihin sitä samaa voimaa, joka uimareilla on. Mä vaan teen niin kuolemaa joka kerta, kun ohjelmassa on potkuja. Mä oikeasti yritän tehdä parhaani ja potkin niin kovaa kuin vaan yksinkertaisesti jaloista lähtee. Siitä huolimatta jään jälkeen todella pahasti. 25m pysyn joten kuten vauhdissa, mutta ensimmäisen käännöksen jälkeen ero kasvaa silmissä.

Alla olevaa käyrä todentaa, että potkuissa olen antanut parastani, jotten aivan jäisi muiden jalkoihin.

Alkuverran jälkeen oli 50x50m sarja, joka koostui 5x(4x uinti+ 4x käsivedot + 2 x potkut). Joka kerta kun vuorossa on ollut potkut ja olen ponnistanut päädystä, sykkeeni ovat lähteneet jyrkkään nousuun. Uintiosuudet ovat pysyneet vihreällä alueella ja käsivedoissa olen sitten löysäillyt. Uinnissa käytän selkeästi enemmän ylävartalon lihaksia kuin jalkalihaksia. Tämän vuoksi käsivedoissa saan himmailla. Olisi toki hienoa pystyä käyttämään koko vartalon lihaksia tasavertaisesti uinnissa. Tuo voisi tuoda kaivattua nopeutta uintiin.

Ennen loppuverraa oli vielä 2x50m, josta viimeinen 15m tuli uida A4-tasolla eli VK2/kynnys -tasolla. Tuon lyhyen pätkän annoin mennä perhosta. Viimeisissä perhosen käsivedoissa olkapäissä -pakko tunnustaa - tuntui eilinen kahvakuulatreeni. Pientä poltetta, mutta vain pienen hetken ajan.

Mutta ei tää treeni kyllä mulle ollut A1 (PK)-tason harjoitus noiden potkuosuuksien vuoksi. Onneksi valmentaja on ottanut triathlontreeniohjelmassa huomioon, että uimaseuran treeneissä mun uinnit ovat usein vk-mk -tasolla.

Mietin vaan, että kuinka kovaa ryhmän naiset potkivat sitten kun potkuja mennään A4-tasolla? Mun jaloista ei lähde tämän enempää eikä kyllä sydänkään juuri tule pysymään mukana kovemmassa menossa.

Vaikutus
Perus- ja keskitehoinen harjoitus
Tämä harjoitus paransi aerobista peruskestävyyttäsi, aerobista kuntoasi ja aineenvaihduntaasi. Kehosi sydän- ja verenkiertojärjestelmän sekä lihasten kyky varastoida happea parani. Harjoitus kehitti myös käytettyjen lihasten kestävyyttä. Tällä tehotasolla keho käyttää energialähteenään rasvaa ja hiilihydraatteja.

Kokemuksia kahvakuulatunnista

Tiistaisin salilla on mahdollisuus erittäin hyvään treeniin yhdistämällä spinde ja kahvakuula -tunnit. Treenin pääse aloittamaan puolen tunnin spindellä. Tunti on tarkoitettu aloittelijoilla, mutta toimii erinomaisena lämmittelynä. Kolmenkymmenen minuutin verran jälkeen onkin hyvä siirtyä viereiseen saliin kahvakuulatunnilla. Kun 50 minuuttia on heilutellut kahvakuulaa käsissään, voinkin siirtyä takaisin spindepyörän päälle polkemaan peruskestävyystreeniä. Näin minäkin tein eilen, kun kaikki juoksumatot olivat varattuina ennen kahvakuulatuntia. Vieläkö helmikuussa on yhtä täyttä?

Monelta olen kuullut kahvakuulan raskaudesta ja tehokkuudesta, mutta itse olen saanut tuntumaan treenin ainoastaan olkapäissä sekä varsinaiset vatsaliikkeet vatsassa. En ole siis saanut mielestäni koko kehon treeniä, kuten olin ajatellut. Epäilenkin syyn olevan siinä, etten uskalla ottaa tarpeeksi isoa kuulaa, jolla saisin liikkeet tuntumaan myös keskivartalossa ja jaloissa, koska pelkään selkäni ja oikean käsivarteni puolesta.

Eilen vakkari vetäjä oli sairastunut ja hänen tuuraajansa veti tunnin kiertoharjoitteluna. Liikkeitä oli toistakymmentä ellei vielä jokunen enemmänkin. Monet liikkeet olivat itselleni täysin outoja. Ei neljän kerran kahvakuulakokeilulla vielä kovin moneen liikkeeseen ehdi tutustua. Eilisen kiertoharjoittelun jälkeen voin todeta, että kahvakuulalla saa  ERITTÄIN monipuolisen treenin. Kiertoharjoittelun hyvänä tai huonona puolena on, ettei ole mahdollista tehdä juuri sen kokoisella kuulalla kuin normaalisti tekee liikkeen. Näin tulee kokeiltua rohkeammin isompaa kahvakuulaa. Muutaman liikesarjan jouduin tekemään isommalla kahvakuulalle kuin olisin normaalisti tehnyt. Yhden käden pystypunnerruksessa oli kerta kaikkiaan liian iso paino, jotta olisin jaksanut tehdä liikettä koko ajan vaihtoon asti. Oli vaan pakko huilia. Lisäksi oli liike, jota en pystynyt tekemään ollenkaan ohjeen mukaisesti vaan oli pakko mukauttaa liikettä itselleen sopivammaksi. Enpä ollut ainot nainen joka ei pystynyt punnerrusasennossa tekemään soutuliikettä. Erittäin haastava liike pelkästään oman kehon painolla, puhumattakaan että maasta pitäisi saada kuusi kiloa ylös.

Nyt olen vakuuttunut, että kahvakuulalla voi treenata voimaa että kestävyyttä. Mä valitsen suosiolla jälkimmäisen :). Ensi tiistaina jälleen kahvakuulan käteen ja hikeä pintaan.

Perus tekemistä

Back to basic eli peruskuntokausi aloitettu hyvin matala sykkeisillä treeneillä. Ainoa sykkeen nosto treeni oli sauvakävely tarpoessani laskettelurinnettä ylös. 

Viikko oli hyvin juoksupainotteisesti johtuen pimeän laskeutumisesta melko aikaisin kesäiltoihin verrattuna.

Kaunis sunnuntaipäivä, jolle olin suunnitellut pitkää pyörälenkkiä, sai heti aamusta uuden käänteen pääkivun vuoksi. Iltapäivällä tuli vanhempi tytär syömään ja viemään kaapeista ylimääräisiä kippoja ja kulhoja. Vasta puoli kahdeksan aikaa illalla tuli sopiva hetki lähteä treenaamaan. Ei se lähteminen helppoa ollut eikä juoksu tuntunut ollenkaan hyvältä. Päinvastoin. Olisi tehnyt mieli jäädä sohvalle tuhoamaan kaappiin ostamani soijavanukkaat. Sain itseni ulos, mutta jo kuuden minuutin jälkeen otin ensimmäiset kävelyaskeleet ja mietin kääntymistä takaisin kotisohvalle. Jatkoin kuitenkin matkaa käyden samaan aikaa keskustelua itseni kanssa. Matka eteni rauhallisesti. Tein suunnitelman, että jos juoksu ei tunnu yhtään paremmalta noin puolen tunnin päästä, jolloin olen sellaisessa kohdassa, josta pääsen kotiin alta puolen tunnin, annan itselleni luvan kääntyä kotiin sillä ehdolla, että menen salilla.. Annoin myös itselleni luvan tarpeen tullen kävellä ylämäet ylös. Mutta lenkki vaikkakin kevyt on 100% parempi kuin sohvaperuna oleilu jatkaen maken syömistä.

Puolen tunnin kohdalla askel keveni. Ilmeisesti lähes älytön hiilarimäärä elimistössä alkoi huveta. Olotilan parannettua jatkoin juoksemista pitäen sykkeet alle 140 eli pk1-tasolla. Ylämäet meni mukavasti, mutta alamäet tuntuivat erityisen inhottavilta oikeassa reidessä. Jyrkät alamäet kävelin ilman itseni soimaamista. Koska lähtiessäni lenkille en ajatellut juoksevani aivan niin pitkää lenkkiä kuin mitä tein, niin mukaan ei tullut juotavaa. Tästä johtuen viimeisten 5 km aikana nestehukka tuntui kehossa painavana askeleena.

Muuten viikon treenit ovat menneet mallikkaasti. Melko paljon uintia on ollut vaikka tuohon osa-alueeseen - triathlonkisojen näkökulmasta - ei mun tarvitsisi juuri satsata, mutta kun on niitä muita tavoitteita :). Lihaskuntotreeniä tarvitaan kaksi kertaa per viikko nyt tuon yhden sijaan.

Viikon 37 yhteenveto: