Viikon loppupuolella yksi juoksutreeneistä lähti pk-alakynnykseltä nousevasta vk-yläkynnykselle. Oma asenne oli jälleen ”kohdillaan”. Henkisesti valmistauduin siihen, ettei vk-yläkynnyksellä juokseminen tule onnistumaan. Elokuun jälkeen olen tehnyt ainoastaan pk1-tason treenejä. Toki muutamia lyhyitä vetoja on välillä ollut, mutta vaihtelevista syitä johtuen tämä oli ensimmäinen vk-alueen treeni, vaikka lyhyt sellainen. Posiitivinen yllätys oli, että juoksu onnistui korkeammilla sykkeillä ilman hankaluuksia. Vaikeimmaksi osuudeksi osoittautuivat ensimmäiset osuudet. Jatkuvasti sykkeet meinasivat nousta, kuten ka sykkeet näyttävät: 118 – 135 – 143 – 148 – 150 – 153 – 158 – 163 – 169 – 175 - 158. Tavoitteena oli nostaa sykkeitä 5 pykälällä 50 min aikana, mutta kuten huomaa alussa sykkeet nousivat huomattavasti nopeammin. Negatiivista oli huomata, että vauhti on laskenut heinäkuun puolesta välistä. Huomioitavaa on, ettei maksimisykkeeni ole 220 miinus oma ikä, vaan se on n 190.
Lauantaipäivä kului laiskotellen ja shoppailun merkeissä tyttären kanssa. Illalla sain itsestäni niskalenkkiotteen ja lähdin melko myöhään treemaan, jonka vuoksi uinti vaihtui salitreeniksi. Lopulta kuitenkin juoksin 45 min (tosin vedot jäivät väliin, kun en tarkistanut mitä ohjelmassa olisi ollut). Lisäksi kävin salilla tekemässä ylävartalotreeniä 30 min, jonka jälkeen hölköttelin 15 min.
Sunnuntaiaamuna tein täytekakun! En ole moista tehnyt pariin vuoteen. Idea lähti siitä, että tytär omien synttäreitensä jälkeen ilmoitti, että olisi halunnut minun tehneen perhoskakun. Asia jäi harmittamaan. Kun hän pyysi perhoskakkua isänpäiväksi, niin eipä siinä muu auttanut kuin tehdä sellainen. Harmi, etten huomannut ottaa valokuvaa kakusta. Ei sillä, että olisi ollut hieno, mutta hymyillyttää kun teini haluaa vielä tuollaisen kakun. Kakku maistui niin tyttärella kuin isällä ja vaarillekin. Kannatti siis tehdä, sillä sain monen ihmisen hyvälle mielelle.
Isänpäivä muuttui aamupalan jälkeen minuuttiaikatauluksi. Kullakin oli tärkeitä asioita, joita tuli ottaa huomioon. Pienten säätelyiden jälkeen onnistuimme sovittamaan kuuden ihmisen aikataulut ja toiveet yhteen. Ehdimme nauttimaan omasta perinteisestä isänpäiväaamusta, käymään vaarilla ja mummolla, tytär ehti tapaamaan poikaystäväänsä, mies ehti käymään salilla ja kahvilla äitinsä luona.
Illalla ehdin mainiosti käymään naapuri kylän salilla. Kolmas tason spinde oli haasteellinen, jos se olisi tehnyt ohjaajan ohjeiden mukaisesti. Itse sovelsin tuntia itselleni paremmin soveltuvaksi ja tunnista tuli vk-treeni. Ei ehkä aivan sitä mitä olisi pitänyt olla ohjelman mukaan eikä tainnut olla intervallikaan kuten tuntikuvauksen perusteella olisi pitänyt olla. Lisäksi tunnin olisi pitänyt olla 55 min, mutta ohjaaja pitikin ainoastaan 45 min. Eipä tuo minua suuremmin haitannut. Oma treeni jatkui juoksumatolla 45 min ajan. Juoksumaton hyvä puoli on vauhdin tasaisuus. Tavoitteena oli rauhallinen pk-juoksu. Sykemittarin mukaan treenistä tuli tavoitteen mukainen: ka-syke oli 139 ja max 144. Mutta jos jokin on tylsää, niin se on juoksumatolla juokseminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)