ETU European Championship Long Distance 14.9.2019

Challenge organisaatio täyden matkan kisa ja ETU:n pitkän matkan EM-kisa kisattiin molempien organisaatioiden yhteistyönä Almeressa syyskuun 14. Molemmissa kisoissa samat matkat (uinti 3.8 km, pyörä 180 km ja juoksu 42.2 km), samat reitit ja samaan aikaan. Lisäksi samassa kisassa hollantilaiset kisasivat täyden matkan Hollannin mestaruudesta. 

Hollannin triathlonin koti on Almeressa, joka sijaitsee 4.5 m merenpinnan alapuolella. Suoraa rantaviivaa ja peltoja pääsemättä piiloon tuulelta. Kovasta tuulesta olin saanut paljon varoituksia ja myös kommentteja, ettei sinne kannata lähteä, koska ei siellä tule hyviä aikoja. Itse en ole loistavien aikojen perään ja samassa kisassa olosuhteet ovat yleensä samat kaikille. Pitkän päivän aikana sääolosuhteet ja tuulen suunnat vaihtuvat, mutta sekin kuuluu lajin piirteisiin. 

Edellinen täyden matkan kisa oli Kalmarissa 2014. Tuon kisan jälkeen ei jäänyt sellaista "tätä täytyy saada lisää" -fiilistä. Päinvastoin tuosta jäi sellainen fiilis, ettei täyden matkan kisat ole mua varten maratonin vuoksi. Kalmarissa loppuaikani oli jotain 14h 30 min. 

KESA

Kesällä pääsin treenaamaan melko hyvin. Aivan kaikkia treenejä en päässyt tekemään. Osittain ei vaan jaksanut, valitsin kannustamisen treenien sijaan eli vietin yhden viikonlopun Tallinnassa, välillä säästelin polviani ja viimeisten treeniviikkojen aikana olin jo palannut takaisin töihin, jolloin treenit jäivät toiseksi.

Lahden kisan jälkeen vatsaongelmat pahenivat. Pitkistä juoksutreeneistä alkoi muodostumaan painajaisia, kun juoksu aiheutti ripulointia. Lopulta tuli piste, jonka jälkeen tehtiin perusteelliset tutkimukset poissulkemaan mahdolliset taudit. Mitään tautia ei löytynyt. Onneksi. Lääkärin ohjeistuksella jätin ruokavaliosta vehnän, keinotekoiset makeutusaineet ja laktoosin. Olo alkoi helpottamaan. Elokuussa Turun Challenge -kisassa toimin valmennettavani jalkoina juosten puolimaran. Tuo oli loistava tilaisuus saada vahvistus miten vehnätön ja laktoosin -ruokavalio toimii sekä testata Clifbarin blokseja. Juoksu meni loistavasti. Ei vessassa käyntejä, ei vatsan turvotusta ja jalat toimivat loistavasti.

MITES SE KISA SITTEN MENI?

KISAPÄIVÄN AAMU

Herätys klo 4:05. Rauhallinen herääminen ennen aamupalalle. Hotellin aula oli tyhjä ja aamupalapaikka pimeä. Respasta kysyin varaamasta aikaisesta aamupalasta. Sain käteeni boksin. Just... En alkanut avautumaan tuossa kohtaan kuluttaen vaan energiaa asiaa, johon kys henkilö ei voisi tehdä muutosta, joten kävelin boksin kanssa huoneeseen. Boksissa oli leipää, makea pulla, banaani, vesipullo ja snickers suklaapatukka. Eipä tuossa mulle paljon ollut syötävää, mutta hinta 18 euroa! Kallis vesipullo ja banaani. Jos olisin tiennyt, millainen on aikainen aamupala, niin olisin jättänyt väliin. Onneksi edellisenä iltana olin ostanut melko reilusti syötävää ja mulla oli omat leivät ja kaurajuomat mukana. Niinpä sain koottua hyvän aamupalan itselleni. 

Kisapaikalle lähdettiin klo 6, jotta meille jäisi Tiinan kanssa noin tuntia aikaa vaihtopaikalla. Suunnattiin ekaksi pyörien luokse. Juomapullon täyttäminen, eväät "eväspussiin" ja renkaisiin riittävät paineet. Pakollinen vessakäynti. Koska kumpaakaan ei huvittanut jonottaa kylmässä bajamajaan, kävelimme kisakeskuksen lämpimään vessaan. Kun kisaan osallistuu kourallinen naisia, niin vessajonoa ei pääse syntymään. Ennen märkkärin päälle laittamista mun oli käytävä tekemässä edes lyhyt verra, jossa saisin sykkeet pari kertaa ylös. 

Märkkäri vyötärölle asti. Kello oli 7:03. Vaihtoalue meni kiinni klo 7:00. Ja siinä samalla tajusin, että siis vaihtoalue meni kiinni klo 7:00, ei vaan pyöräalue. Kiireesti kokeilemaan onnea, sillä mulla oli vielä käsissäni juoksussa tarvittavat Cliffit. Vaihtoalueella oli vielä liikettä, joten livahdin äkkiä sisään, vaikka kovasti ohjeistivat siirtymään uinnin starttipaikalle. Ennen vihreän pussin luovutusta vielä pikaiset avaavat liikkeet vastuskuminauhan avustukselle. Pussin luovutus ja märkkäri kokonaan päälle. Märkkärin kiinni laittamiseen tarvitsen apua, joten saman reissun aikana piti jo toistamiseen etsiä sopiva "uhri" auttamaan mua. Vieressä istui oikein sopivan näköinen kaveri, joka ystävällisesti laittoi mun märkkärin kiinni.

Teltasta ulos, ja samalla huomasin mahdollisuuden käydä kastelemassa pääni, lasit ja uimalasit järvessä. 

UINTI

Ekaksi starttasivat elite-sarjan miehet, heidän perään elite-sarjan naiset ennen EM-kisan age-group ryhmiä. EM -kisaan startattiin ikäsarjoittain, ei siis rolling-starttina. Naisia oli vain kourallinen koko kisassa, joten kaikki EM-startin naiset lähtivät yhtä aikaa matkaan. EM-kisan jälkeen matkaan starttasivat Challenge Open -sarjan pitkän matkan lähtijät rolling-startilla ja viimeisenä Challenge puolimatkan kisaajat. 

Vesi oli melko viileää ja itselleni sopi oikein hyvin vesistartti, jota ennen saatiin melko pitkää odottaa omaa starttia vedessä. Siinä ehti erinomaisesti tottumaan viileään veteen. Minuutti starttiin ja nyt se oma rannelaite käyntiin, ettei se vaan unohdu. 

Heti startin jälkeen melko iso ryhmä teki selkeän irtioton. Jäin hiukan parin uimarin väliin, mutta aika nopeasti kuitenkin pääsin heistä irti ja löysin oman uintilinjan. Oma uintini tuntui alusta alkaen sellaiselta perusuinnilta. Ekan kierroksen jälkeen jo tunsin reitin ja miten poijut olivat, joten pystyin sen puoleen uimaan rennommin. Rentoa uintia hiukan haittasi miesten ohittaminen, sillä en halunnut uida kenenkään päälle tietoisesti. Se vaan rikkoisi ja hidastaisi omaa vauhtiani. Välillä luulin saavuttavani kärkiuimareita, mutta en saanut heitä kiinni. Viimeisen poijun jälkeen olin hiukan hukassa, kun en kunnolla nähnyt missä ja miten edellä menevät uivat. Uintireittiin tutustuminen olisi ollut tarpeen, mutta se oli jo torstaina, jolloin itse vasta matkustin paikan päälle. Uinnin loppumatka meni melko hitaasti ja epävarmasti.

Rantautuminen sujui loistavasti. Suunnistin sellaista porttia kohti, johon kukaan muu ei ollut suunnistamassa. Käsi kosketus rampiin ja ylös.

T1

En ollut erityisen hengästynyt, joten rennosti olin uinut. Jalat toimi loistavasti. Uimalasit otsalle, märkkäri aukia, kädet pois hihoista, uimalakki pois. Ja olin saapunut vaihtoalueen teltalle. Märkkäri pois, jalkojen pikainen kuivaus pyyhkeeseen, numerolappu, sukat, pyöräilykengät ja kypärä. Hetken aikaa yritin laittaa sukkia jalkaa, mutta muutaman yrityksen jälkeen luovuin ajatuksesta. Pyöräilyn aikana ehdin katumaan tuota päätöstä, kun keli ei ollutkaan kesäisen lämmin. 

PYÖRÄ

Pyörä alku meni kevyesti ja alun vauhti ihan syystä hiukan hirvitti. Mutta tehot olivat matalat enkä voi millään sanoa joutuneeni tekemään töitä, joten en myöskään lähtenyt himmailemaan. Ja sitten tuli se rantaviivapätkä, josta mua oli varoiteltu. Pitkä se oli, todella pitkä. Tuntui että se vain jatkui ja jatkui. Loputon rantaviiva. 

Pyöräreitti oli kyllä aika mielenkiintoinen. Suoraa rantatietä niin pitkällä kuin vain näki ja välillä kapeaa reittiä ja sitten oli vielä kapeampaa pätkää, jossa just just mahtui ohittamaan toisen pyöräilijän. Yhdessä kohtaa oli sellaista rytkytystä, että lepuuttajien välissä oleva juomapullo ei tahtonut pysyä matkassa mukana. Koetan saada sitä takaisin paikoilleen vauhdissa, mutta eihän siitä mitään tullut. Eikä myös siitä, että olisin koettanut pitää siitä kiinni. Ei kun pysähdys tien reunaan ja koettaa saada pullon ympärillä oleva ohut ja liukas lenkki takaisin paikoilleen. Aikaa tuohon nyt tuhrautui ihan kiitettävästi ensimmäisellä kierrokselle. Toisella kierroksella sama juttu, mutta nyt en yrittänyt olla nokkela, vaan pyörä suoraan tien reunaan ja pyörän päältä pois. 

Oikeastaan koko pyöräosuus meni samalla tavalla kuin uintikin. Rennosti pitäen silmässä vain tehoja, jotka pidin tietoisesti matalalla. Olin päättänyt ajaa viisaasti jalkoja säästellen ja huolehtia tasaisesta nesteytyksestä ja energiasta. Olihan tuo pyöräosuus varsinainen eväsretki, kun koko ajan sai laittaa jotain suuhunsa. Itselläni on Nosthin Energy Chewsejä, yksi 226Eers:n energiapatukka, joiden lisäksi otin järjestäjien tarjoamaa banaania. 

Yllättävän helposti tuo 180 km meni, vaikka alla ei ollut kovinkaan montaa yli 120 km lenkkiä. Toki keli oli ihanteellinen. Enkä sellainen "Once in a lifetime".

T2

Huh, miltä jalat tuntuivatkaan! Näilläkö pitäisi juosta 42,2 km!! Teltassa sukat jalkaan, Cliffin Blocksit ja särkylääkkeet taskuun. Vuosi sitten Tanskan kisassa selkä oli järkyttävän kipeä pyöräilyn jälkeen, joten nyt varauduin samaan, mutta myös mahdolliseen polvikipuun.

Lähdin teltasta ulos, mutta väärään suuntaan. Aamulla en ollut käynyt lävitse mihin suuntaan pitää suunnistaa pyörän jälkeen juoksureitille. Pientä pyörimistä, mutta pääsin kuin pääsinkin ulos teltasta.

JUOKSU
Juoksureitti kulki saman järven ympäri, jossa oli uinti. Yhdelle kierrokselle tuli matkaa 7 km eli 6:n asti piti osata itse laskea ja pitää kirjaa kierroksista. Ennakkoon mietin miten pysyy laskuissa, mutta hyvin pysyi. Lähes jokaisen kilometrin kohdalla oli auto, jonka kyljessä oli kilometrilukemat.

Juoksu lähti hyvin liikkeelle ja ekat kilsat menivätkin hiukan liian vauhdikkaasti. Ekan kierroksen alussa kuitenkin tein nopean pit stopin. Ekat 11 km meni hyvin. Aivan kuten valmentaja oli ennustanut. Loput 31 km olikin sitten vaikeita. 18 km jälkeen olin lähes varma, että päivästä tulee todella pitkä. Eiks vaan voisi olla puolimara? Kolmannen kierroksen alussa toinen pit stop. Nyt jouduin odottamaan useamman minuutin. Itse asiassa mietin jo matkan jatkamista seuraavalla huoltopisteelle. Jäin kuitenkin odottamaan omaa vuoroani. 

Kolmas kierros lähes lopussa, kuuntelin kuinka kisaajat kilisyttävät kelloa viimeisten kilometrien merkiksi. Jos ja kun olen kuudennella kierroksella, niin kilisytän tuota kelloa niin, että se varmasti kuuluu ja pitkällä.

Kilometrit tuntuivat pitkiltä, mutta onneksi juoksureitillä oli mitä odottaa. Jos pyöräosuus oli eväsretkeä, niin juoksuosuutta voisi kuvata bilejuoksuksi. Siellä oli paikallinen triathlonseura kannustamassa loistavalla energialla, loivassa nousussa oli kameramies ja yhden naisen show, jotka kannustivat ainakin mua ottamaan vaan juoksuaskelia. Toisella puolella järveä oli Red Bullin DJ ja tarjoilu sekä maalialue, jossa tunnelma tiivistyi kierros kierrokselta. Puhumattakaan huoltopisteiden vapaaehtoisista, jotka jaksoivat tarjota juotavaa, syötävää ja kannustusta.

Neljäs kierros oli ehdottomasti pahin. Sillä kierroksella saatoin tehdä eniten katumusharjoituksia miettien mitkä olivat ne ehdottoman hyvät syyt jättää juoksutreenejä väliin. Neljällä kierroksen alussa otin suolakeksin, jota söin hiirenlailla samalla kävellen reippaasti eteenpäin. En kaivannut yhtään vatsaongelmaa, en pistämistä. Varpaaseen teki ihan järjettömän kipeää joka askeleella. Ajattelin rakkulan tulleen varpaaseen, joka oli puhjennut juoksu aikana ja nyt teki kipeää. Oikeassa olin, että rakkula siellä oli. Onneksi en tiennyt millainen.

Viidennen kierroksen alussa ohitin jälleen samaisen brittinaisen, jonka kanssa olimme ohitelleet toinen toisiamme sanomatta sanaakaan. Nyt kysyin millä kierroksella hän on. Oltiin samalla kierrosluvulla ja tsempattiin toisiamme. Tieto siitä, että jäljellä oli enää vajaa 2 kierrosta jäljellä ja britti oli samalla kierroksella, antoi kai jotenkin lisäbuustia. Vaikka sattui jo vähän sinne ja tänne, niin juoksu meni paremmin kuin edellisellä kierroksella.

Viidennen kierroksen loppupuolella halusin katsoa miten paljon aikaa olin siihen mennessä oikein kuluttanut. Tuohon asti mulla oli näkynyt pyöräilyssä vain keskiteho ja keskivauhti. Juoksussa hetkellinen vauhti ja keskivauhtia. Kello näytti alta 11h. "Täh?!? Puuttuisiko ajasta mun uinti?!" Mielessäni kävin lävitse startin ja kuinka olin valinnut triathlonmoodin ja n minuuttia ennen starttia käynnistänyt uinnin käyntiin. Reilu kierros jäljellä. Menee reilusti alla 13h, lähellä 12h! Aika mieletöntä. 

Vaikka olin kuinka luvannut itselleni juosta viimeisen kierroksen, niin ei vaan kyennyt. Edelleen kaikki huoltopisteet kävellen lävitse. 38 km takana, 4 kilsaa edessä.  Pitäisi pystyä pitämään loppumatka vähintäänkin nykyinen keskivauhti. 3km maaliin. Tarkistan käytetyn ajan. Siinä on n yksi minuutti extraa. Mä voisin jopa pystyä alittamaan 12h! Kävelyaskel ja taas juoksua. Ei vaan pysty juoksemaan! Pakko, pakota! Sä et halua 12:01 aikaa ilman taistelua! Juokse nainen!

Viimeisen kierroksen viimeiset kilometrit, mutta kelloa mä kilistän. Voi veljet, miten hyvältä tuntui kilistää sitä kelloa! Kuunnelkaa, MÄ menen nyt maaliin!! Kuulihan kaikki? Kuulihan??

Viimeisen kilsan mä juoksin ja kiristin vielä loppua kohden. Vaihtoalueen teltta ja punainen matto. Nyt mua ei pysäytä mikään ja eikä kukaan. Jalatkin tuntuivat kevyiltä. Maalialueella, käännös alas kohti maaliviivaa. 

Wohoo! Virallinen aika 11:59;13. 

LOPPUKANEETTI

En vain alittunut 12 h, mutta yllätin itseni juoksuvauhdin suhteen sillä ottaen huomioon, että kävelin jokaisen huoltopisteet lävitse ja tein kaksi pit stoppia, niin 4:42 ei ole mulle millään tavalla huono aika.

Kisaan ei todellakaan lähtenyt hakemaan mitään aikaan. Ainoa mitä itse halusin, oli saada samanlainen suoritus kuin vuosi siten Tanskassa. Tasainen suoritus, josta jää itselleen hyvä voittajafiilis. 

Tähän kisaan ainoat ohjeet olivat: 

* älä lähde tavoittelemaan uinnissa alta tunnin aikaa. Tämä oli sellainen vitsi, että meinasi aamukahvit kaatua syliin.

* pyöräosuudella oli maks watit annettu mahdollisille tuuliosuuksille

* lisäksi oli ohje pitää mielessä pyörän jälkeinen mara

* juoksu olisi hyvä aloittaa tavoitevauhtia kovempaa

Loppuun lienee sopiva: "Kun oikein kovasti joutuu tekemään töitä jonkun asian eteen ja kokemaan vastoinkäymisiä, niin onnistuminen tuntuu järjettömän hyvältä."

Kiitos huippu valmentajalle - kaikesta!