Vuoden ensimmäiset viikot

Kun muut kilistelivät laseja ihaillessa ilotulituksia, niin itse vietin vuoden vaihteen karvasen kaverin kanssa saunan pukuhuoneen lattialla. Ellei itsellä ole henkilökohtaista kokemusta koirasta, joka pelkää monia asioita mm pauketta, niin koiran pelkoa saattaa olla vaikea ymmärtää. Tämän kaverin pelkotilan aikaansaamiseksi ei paljoa tarvita, mutta myös monta pelkotilaa on saatu poistettua vuosien aikana. Esim. ylikulkusillat eivätkä miehet enää saa aikaiseksi nelitassujarrutusta. Uusi vuosi on siis aik hurjaa aikaa meidän karvakuonolle.

Tällä kertaa Khalin mielestä talon turvallisin paikka oli saunan pukuhuoneen nurkkaus. Vaikka pelkäsi, niin läähämättä kuunteli pauketta. 

Huolimatta vuoden ensimmäisen viikon vapaista, niin treeniviikko ei ollut paras mahdollinen.  Ihan heti en muista milloin viimeksi multa on jäänyt yhdeltä viikolta kolme treeniä väliin. Maanantain en päässyt juoksun jälkeen sauna houkutteli enemmän kuin traineri.  Keskiviikkona oli paluu töihin ja suoraan asiakkaan luokse koko päiväksi. Työpäivän jälkeen jokainen solu huusi päästä sohvalla pötköttelemään viltin alla. Loppuviikosta kävi sanoin kuin maanantaina. Juoksun jälkeen en vaan saanut itseäni pyörän päälle. Jos alkuviikosta saattoi olla joku vatsapöpö, niin loppuviikon treenin väliin jättäminen oli silkkaa laiskuutta. Vaikka osa treeneistä jäi tekemättä, niin onneksi sain muutaman kohtuullisen hyvän treenin tehtyä. Ehkä mun kroppa ja mieli vaan tarvitse nämä "lintsaukset".

Vuoden toinen viikko olikin sitten edellisen viikon vastakohta. Normaalisti päivätöissä, parina aamuna valmennukset ja muina aamuina treenit altaassa. Eli syksyllä aloitettu aamutreenirutiini jatkuu edelleen. Toistaiseksi aamutreenit ovat onnistuneet, mutta projektihommissa käänteet suuntaan ja toiseen saattavat olla hyvin nopeita. Vaikka en missään nimessä ole aamuihminen, niin koetan nauttia täysin sydämin tästä mahdollisuudesta, kun altaassa pystyy 100%:sti keskittymään oman treenin tekemiseen.  Etenkin silloin kun väsymys alkaa iskemään lihaksiin ja tekee kaikkensa ylläpitääkseen vauhdin, niin siihen kohtaan en välttämättä haluaisi kovin montaa kanssauimaria samalle radalle. Kuka ei mieluummin aamulla kauhoisi altaassa vaikka kovempaakin treeniä kuin istuisi 3-tien ja kehän ruuhkissa. 

Itse uinti on tökkinyt pari kuukautta. Tarkemmin siitä lähtien kun pääsin takaisin treenien pariin loka-marraskuun vaihteessa. Varmasti kaikilla on niitä päiviä, kun ei joku laji ei kulje, mutta kun viikosta toiseen sama laji ei kulje, niin jossain vaiheessa alkaa huumori loppua. Uinti ei ollut tuntunut ns. omalta aikoihin. Uintivauhteihin ei tullut muutosta treenien muuttamisesta huolimatta. En saanut normaaleja uintilihaksia väsyneiksi. Vuoden vaihteen jälkeen havahduin siihen, että olen jossain siellä marraskuun alussa koettanut omaksua kädet melko suorana uimista pyrkien saamaan mahdollisimman paljon vettä työnnettyä taaksepäin. Yllä kuva miltä tuo näytti voimantuotoltaan. Alla olevassa kuvassa saman käden voimantuotto palattuani vanhaan ja tuttuun uintityyliin. Selkälihakset ovat löytyneet, saanut paremman otteen vedestä, joka tarkoittaa myös lisää nopeusalueita. Enää ei ole vain verra ja miellyttävä matkavauhti. Toki koetan parantaa omaa uintitekniikkaa, mutta ehkä tämä oli viimeinen kerta  - toistaiseksi - kun koetan muuttaa sitä täysin toisenlaiseksi. Uintini ei näytä kauniilta, mutta eteenpäin sillä pääsee. 

Kun altaan reunalla ei ole ketään korjaamassa tekniikkaa, niin koetan älylättäreillä jollain tavalla korvata valmennusryhmät. Huono puoli on, että analyysin tekeminen jää omalle vastuulleni sekä se, että altaan reunalla pitää olla joku laite, jolla pääsee nettiin tallentamaan älylättäreiden nauhoituksen. Senpä vuoksi en ruuhka-aikoina käytä älylättäreitä. 

Valinnanvaraa kyllä olisi erilaisista treeniryhmistä ja ohjatuista tunneista. Mutta kun mä tykkään ihan mahdottomasti treeneistä, joissa on mulle juuri sopivasti haastetta ja tiedän, että pystyn ne tekemään loppuun asti.  Itselleni parhaimmat kiksit tulevat niistä treeneistä, joissa treenin aikana tuntee rasituksen lihaksissa ja treenin jälkeen jää tunne, että tää oli just se taso mihin tänään kykenin. Samalla voin luottaa siihen, että kokonaiskuormitus on paremmin hallussa, kun treenit tulevat yhdeltä valmentajalta. Miksi sekoittamaan hyvin toimivaa kokonaisuutta. Keep it simple! 

Viikon treenit eivät ole pelkästään olleet uintia, vaikka tällä viikolla olenkin jo kolmesti ehtinyt altaaseen. Hikeä on valutettu juoksumatolla, trainerin päällä ja salilla. Treenit ovat olleet vaihtelevia ja mielenkiintoisia. Edes juoksumatolla ei aika ole tullut pitkäksi, vaikka ensimmäisen 20 sekunnin jälkeen usein tuntuu kuin siinä olisi jo juossut 20 min ;).                                                                                Viikon toinen salitreeni oli kyllä melkoinen. Treenin aikana ei oikeastaan muuta pystynyt ajattelemaan kuin meneillä olevaa liikettä / sarjaa. Ihan parasta. Siinä unohtui päivän työasiat. Hiki lensi, puuskutus kävi. Koska treeni oli samalla melko pitkä, niin siinä ajassa ehti ainakin yksi joukko ihmisiä aloittamaan ja päättämään oman treeninsä. Jos nyt joku salilla kävijä oli ajatellut aloittavansa harrastamaan triathlonin, niin seuratessa mun tekemistä salilla, saattoi hän tulla toisiin aatoksiin. Lainatakseni seurakaverin kommenttia jostain aikaisemmasta treenistä: "Pitää olla joku ruuvi löysällä, että ihminen tekisi itse itselleen näitä treenejä :)" 

Tällä viikolla arkipäivät ovat alkaneet siis joko altaan reunalla ja altaassa. Uimahallista töihin. Töiden jälkeen juoksu/traineri/sali -treeni. Lisäksi viikolla mies oli parin päivän työmatkalla. Tämä tarkoitti itselleni pikaista aamulenkkiä koiran kanssa ennen aamutreeniä. Sama työpäivän jälkeen ennen iltatreeniä. Lisäksi lunta saatiin sen verran paljon, että sain hoitaa lumityöt työpäivän jälkeen. Onneksi lumenluontialue on pieni, niin koko kropoa ei saa shokkihoitoa. Nyt ainostaan hauikset kipeytyivät kantaessa raskaan puoleista lunta pois talon edestä. Poikkeuksena perjantaina, jolloin oli ainoastaan aamutreeni. Treenivapaailta oli tervetullut ja mielestäni jopa ansaittu. Niinpä otin sen 100%sti levon kannalta. Sohvalla leffaa katsoen.