Kisakauden avaus Weertissä, 1.6.2019

YLEISTÄ

Vuoden 2019 perusmatkan eli olympiamatkan Euroopan Mestaruuskisat käytiin kesäkuun 1.-2. päivä helteisessä Weertissä Hollannissa. Lauantaina käytiin miesten eliten EM-kisa, jossa Suomea edusti Henrik Goesch, joka taisteli hienosti kuumassa kelissä sijalle 34. Euroopan mestaruus meni Isoon-Britanniaan Alister Brownleelle.

Keski-Euroopassa perusmatkan kisat ovat Age Group -urheilijoiden suuressa suosiossa ja isommissa maissa kuten Iso-Britanniassa ja Saksassa maansa edustaja urheilijat lunastavat paikkansa karsintakisojen kautta. Kisojen isoin edustus taisi jälleen tulla Isosta-Britanniasta. Suomen Age Group tiimistä oli Suomea edustamassa itseni lisäksi, Tomi Kanto  ja Mikael Mård.

ENNEN KISAA

Ilman sattumuksia ja kömmähdyksiä ei selvitty tästäkään reissusta. Torstai-iltana oli pyörää kasatessa selvinnyt että lennon jälkeen ei sähkövaihteet toimineet. Kaveri googlesta kyllä yritti antaa hyviä vinkkejä kuinka aukaista sähkövaihteiden mahdollinen save mode. Kun ei avut auttaneet, niin googlelta neuvoja mistä löytää paikallinen Shimanonin valtuuttama pyörähuolto. 

Aamulla klo 5 tajunnan herättävä fakta. Uintireittiin tutustuminen ei onnistu ennen rekisteröitymistä. Koska olimme saapuneet torstaina vasta klo 22 jälkeen, niin seuraava mahdollinen rekisteröityminen Suomen joukkueelle olisi perjantaina klo 16-17. Aamulla tilannearviointi: yksi auto, yksi ongelmallinen pyörä, yksi kisaaja Dusselforfissa. Asiat tärkeysjärjestykseen. Mun kisa on lauantaiaamuna, Tomi pystyy odottamaan kyytiä kentällä. 

Aamupalan jälkeen navigaattorin avustuksella paikalliseen huoltoliikkeeseen. Pyöräliike oli Shimanon valtuuttama, mutta siellä pyörä sai osakseen vain ihastusta. Palvelua ei kuitenkaan voi moittia. He soittivat toiseen liikkeeseen, selittävät tilanteen ja varmistivat, että ottaisivat pyöräni heti huoltoon. Pyörä autoon ja navigaattoriin uusi osoite. Pientä epäröintiä ehti tulemaan, kun käännyttiin toinen toistaan kapeammalle tielle keskelle pientä asuinaluetta. Saavuttuamme liikkeeseen tiesimme, että täältä joko saadaan apua tai sitten mun kisa oli tässä. Jäimme Arin kanssa liikkeeseen ja Mikael lähti hakemaan Tomia Dusseldorin kentältä - 110 km päästä.

Pyörän ollessa huollossa, nautimme Arin kanssa liikkeen tarjoamat cappucinot ja palat itse tehtyä kakkua takapihalla. Itse huolto ei kestänyt kauaa. Lukitus saatiin auki, jarruja vähän säädettiin ja pyörä oli valmis. Koska meillä ei ollut autoa käytettävissä, liikkeestä soittivat jollekin tutulle taksikuskille, joka vie meidän vapaapäivänään takaisin hotellille. Odottelessa Mikaelin ja Tomin saapumista, kävin tekemässä pyöräverran. Kyllä vaan on hienoa pyöräillä maassa, jossa on kunnon pyörätiet eikä tarvitse koko ajan pelätä. 

Tomin ja Mikaelin saavuttua, lähdimme hoitamaan rekisteröitymisen, seuraamaan junior naisten sprittikisaa, syömään ja kokeilemaan, josko meitä onnistuisi vielä päästä käymään uintipaikalla ja mahdollisesti jopa uimaan. Ajaessamme kisakeskukseen aloimme puhumaan kisalisensseistä. Melko nopeasti yksi meistä otti puhelimen käteen ja alkoi viestin vilkas lähettely. Suomeen EI tainnut mennä 5 min kauempaa kuin kansainvälinen lisenssi oli hommattuna. 

Vaikka olimme noin tuntia ennen meidän omaa rekisteröitymisaikaa hakemassa kisanumeroita ja chippiä, niin ei meitä ajattu pois eikä siellä ollut meidän lisäksi kuin pari muuta kisajaa. Meillä taisi olla täydellinen ajoitus.

Ennen kisaa en itse ollut ehtinyt käymään kertaakaan avovedessä, mutta yhden kerran olin hetken uinut altaassa märkkä päällä. Nyt  - vajaa vuorokausi ennen kisastarttia ensimmäinen avovesiuinti. 

Vesi tuntui lähes jäätävältä. Ei kun märkkäri päälle ja veteen. Ensimmäisten 100m aikana olin varma, että sormet jäätyvät. Lopulta kuitenkin kiersimme elitesarjan uintipoijut.

Hotelliin päästyä tarrat pyörään, tatskat käsivarsiin ja pohkeisiin. Uni tuli yllättävän hyvin. Aamulla selvisi, että Mikael ja Tomi olivat yömyöhään olleet tiriahlon.org -sivujen syövereissä analysoimalla millä ajalla saavutetaan oman ikäsarjan euroopan mestaruus ja millä ajalla ollaan podiumilla. 

LAUANTAI  - OMA KISAPÄIVÄ

Kisa-aamuun oli varattu aikaa, mutta yksi asia johti toiseen ja lopulta tuli jo vähän kiire. Ehdin kuitenkin viemään T2:lle juoksukengät ja harjoittelemaan vaihtoalueen. Vaihtoalueelle kun ei päässyt ennen kisa-aamua. Sieltä autolla uintipaikalle.

Kun ei ollut likaa aikaa, niin hyvin sai ns kierroksia koneeseen ennen starttia. Ehdin kuitenkin verraamaan ja aktivoimaan uintilihaksia sekä ihan riittävästi jännittämään ja käymään lähes koko tunneskaalan lävitse ennen kuin siirryin starttialueelle. Starttialue oli iso. Teltasta löytyi vesipulloja, penkkejä, mahdollisuus pyöritellä rullien päällä, teknillistä apua pyörän kanssa. Kiitos jälkeen avuliaalle teknikolle, joka pumppasi renkaisiin oikeat paineet, samalla teki hieno säädön etujarruihin ja samalla huomasi, että olin laittanut etukiekon väärinpäin. Itse tuskin ehdin tajuamaan mitä tapahtui kun pyörä ojennettiin mulle takaisin. 

Viimeinkin olin valmis siirtymään T1-alueelle. Ennen alueelle pääsyä oli kisapuvun tarkistus ja pyörän tsekkaus.

Ehdin harjoittelemaan sisääntulon ja ulosmenon sekä laittamaan paikkani kuntoon T1-alueella.

UINTI 1.5 km

Tässä ei ole oma startti, vaan AG-miesten, mutta sama kaava oli jokaisessa startissa. Ei tarvinnut rannalla jäädä kenenkään selän taakse piiloon tai yrittää livahtaa kenenkään kainalon alta ;). 

Omassa lähdössäni kärki lähti heti kovaa. Koetin pysyä heidän peesissä, mutta vauhti oli itselleni liian kova. Juoduin ottamaan vähän happea ja jatkamaan uintia yksinään. Tässä vaiheessa olin täysin varma, että olin hitaampia uimareita ikäsarjassani, kun en nähnyt yhtään uimaria lähietäisyydellä. Myöhemmin tuloksia analysoiden olin uinut uintireitin 20 sekkaa kovempaa kuin ikäsarjani voittaja ollen 7. nopein uintiosuudella. Tämä oli itselleni erittäin positiivinen yllätys, sillä keski-eurooppalaisilla perusmatkan kisaajilla on erittäin vahva uinti. Vuoden 2014 EM-kisoissa uintivauhtini riitti keskikastiin.

PYÖRÄ 40 km

Pyörä kulki, jalat tuntuivat erinomaisilta ja kampiakselin pyörittäminen tuntui vahvalta, mutta ei missään kohtaan vääntämiseltä. Fiilis nousi. Nautin koko 40 km matkan vauhdin hurmasta ja vahvan tuntuisista jaloista. Oli ihan mieletön fiilis päästä pyöräilemään asfaltilla, joka on ehjä, ei ole reikkiä, ei ole paikattuja kohtia. Tuosta reitistä olisi voinut nauttia pidemmäkin matkan ajan. 

Kivaa oli, oikeastaan "sika mageeta". Kuuma oli, mutta sitä ei pyörän päällä huomannut muusta kuin muutamasta valuvasta hikipisarasta, juomapulloon en vaan tarttunut tarpeeksi tiheään tahtiin. Pulloon jäi n 2 dl nestettä.

T2 + 500m run-up

Kaikki hyvin, vaihto ilman sähläystä. Sukat olivat kengissä, joten ne menivät helposti jalkaan. Juoksulasit ja lippis päähän. Ulos häkistä.

Nämä molemmat  T2 ja 500m run-up laskettiin T2:n aikaan. 

JUOKSU 10 km

Tuntui kuin vahvat jalat olisivat vaihtuneet vaihtoalueella raskaisiin. Vahvoista jaloista ei ollut tietoakaan. Koetin pitää yllä tavoitevauhtia.

Ensimmäinen vesipiste. Odotin saavani kaadettua mukillisen jos toisenkin vettä niskaani. Käteeni ojennettiin vesipussi. Sain sen kyllä auki, niin että siitä sai pienen määrän vettä suuhun, mutta ei siitä pienestä reiästä juurikaan vettä saanut viilentämään kehoa. Eka kierros oli puhdasta taistelua. Käänsi ajatuksen toiselle kierrokselle. Juoksujalat löytyvät parin kilsan jälkeen, eiks vaan. 

Jokaiselle kierroksella oli kaksi vesipistettä, joista molemmista koetin saada vettä niskaani. Näihin hukkasin aivan liikaa aikaa eikä juoksu oikein missään vaiheessa tuntunut siltä kuin miltä olin odottanut. Se vahva askel oli täysin kateissa, samoin vauhti. Korvien väli petti myös. Keskityin aivan vääriin asioihin.

Mutta oli juoksureitillä jotain hyvää. Jokaiselle kierroksella kasvoille nousi leveä hymy, kun katsojien joukosta kuului:  ”hyvä leijona(t)” -kannustushuuto.

Koska juoksua olin todellakin odottanut ja sen mentyä pahasti alakanttiin, niin kyllähän se veti mielen matalaksi. En edes tiennyt omaa loppuaikaani tai sijoitustani ennen kuin vasta illalla palattuamme takaisin hotellille. Miehetkään eivät kertoneet mulle aikaani tai sijoitustani, kun en sitä kysynyt.  Tuloslistalla olin sijalla 18 paria minuuttia paremmalla ajalla kuin edellinen ennätykseni. 

Lauantaipäivä huipentui elite miesten kisan seuraamiseen + 28 asteen helteessä. Kannustimme Henkkaa juoksuosuudella, samalla kun ihailimme sekä Alistair Brownleen että toiseksi tulleen Joao Pereiran juoksua. 

SUNNUNTAI

Sunnnuntain miesten AG-kisan jälkeen porukalla takaisin hotellille. Miehet kävivät suihkussa, tekivät check-outin ja sitten auton pakkaus. Kolme pyörää, matkalaukku, iso kassi ja pari reppua. Ei ihan helpoin tehtävä, mutta sopu antaa tilaa. Tomi istui pyörän ja matkalaukun kanssa takana. Ari, Mikael ja minä edessä. 

Jotta saimme vielä kisareissuun pientä jännitystä aikaan, niin Tomin pyörä vietiin Belgiaan. Aikaa meille ei ihan hirveästi ollut, mutta onnea sitäkin enemmän. Liikenne sujui hyvin, emme ajaneet kuin harhaan. 

Dusseldorfin kentällä auton palauttaminen. Mikaelin pyörän pakkaaminen pyöränkuljetuslaukkuun. Lopulta meillä jäi sen verran aikaan ennen boardingia, että minä ja Ari ehdittiin syömään pika-pikaa, Mikael ja Tomi nauttimaan hyvin ansaitut ”palautusjuomat”.

Mikael ja minä osallistuimme tammikuussa AG-tiimin leirille, jossa kasvot ja nimet tulivat tutuiksi, mutta muuten olimme toisillemme täysin ventovieraita. Kisaviikonlopun aikana meidän pieni tiimi hitsautui yhteen. Kuljimme yhdessä, söimme yhdessä, suunnittelimme yhdessä, joustimme, odotimme ja luontevasti autoimme toisiamme koko kisaviikonlopun ajan. 

Suomeen päästyä kävin kisan lävitse vielä valmentajan kanssa:

• uinnin kisavauhdin harjoittelua avovedessä
• Nyt kaivattaisiin treeneihin peesiapua
• pyöräosuudella olisi pitänyt mahdollisesti juoda enemmän
• juoksu ei vastannut tämän hetkistä kuntoa
• lievä nestehukka?

Kiitos Suomen Triathlonliitolle AG-tiimin perustamisesta ja tästä upeasta mahdollisuudesta edustaa Suomea sini-valkoisin värein!

Kiitos Mikael ja Tomi seurasta! Koska tahansa uudestaan reissuun teidän kanssa.