Ironman 70.3 Lahti 29.6.2019

Ironman 70.3 Lahti, the second edition

Ja samalla myös toinen kerta itselläni tässä kisassa kun ensimmäisellä kerralla ei usko, ettei järjestäjät madanna niitä mäkiä eikä Suomen kesä halua näyttää parastaan näissä karkeloissa. Onneksi ei kuitenkaan satanut vettä. Tuulta taas riitti - edestä, sivusta ja takaa.

Matkalla Lahteen viestiteltiin Minnan kanssa huomataksemme ajavan melkein peräkkäin motorilla ja varanneemme majoituksen samasta hotellista.  Kun olin yksin matkassa, niin oli kuitenkin joku tuttu samassa hotellissa ja pystyisi ainakin joitain aktiviteettejä sovittamaan samaan aikaan.

Kisainfon ja pastapartyn jälkeen oli aikaa ottaa rennosti auringonpaisteessa (aurinkolasit olisivat olleet aika näppärät)

Kisastartti oli vasta klo 15:40, joten mitään kiirettä ei ollut kisapäivän aamuna. Hyvin ehti nauttia aamupalasta, laittaa kisapussit ja pullot valmiiksi. Pyörän ja vaihtopussit halusin vaihtoalueella ajoissa, jotta pääsin vielä testaamaan pyörän toiminnallisuuden ennen pyörän katsastusta.

Vaikka startti oli vasta iltapäivällä eikä missään vaiheessa tullut hoppu, niin kyllä tuo aika ennen starttia aina vaan menee nopeasti.

Uinti 1.9 km
Ennen ryhmittäytymistä omaan lähtökarsinaan, kävin tekemässä uintiverran. Hui kamala, miten kylmältä vesi tuntuikaan. Sain kuitenkin tehtyä hyvä verran ja testattua rantautumista.

Kuvaaja: @hannutenhunenphotography

Startista ensimmäiselle kääntöpoijulle asti aallot löivät ihan kiitettävästi. Suunnistaminen tapahtui enemmän tai vähemmän luottamalla edessä menevän ryhmän suunnistustaitoon, kun omaan suunnistamiseen. Melko alussa huomasin lähteneeni liian hitaassa ryhmässä, mutta hyvin pääsi kuitenkin ohittamaan eikä ollut mitään pahoja törmäyksiä tai päälle uinteja. Pari yllättävän hidasta uimaria kyllä osui eteeni.

Toisella kääntöpoijulla suunnistaminen lähti väärällä poijulle. Tässä kohtaa olisin kaivannut yhtä - vaikka pientä - poijua ohjaamaan oikeaan suuntaan. Montaa ylimääräistä käsivetoa tuskin ehdin ottamaan ennen kuin tajusin virheeni. Loppumatka meni ottaessa kiinni edellämenijöitä ja / tai uiden jonkun rinnalla. Sen verran uimareita oli koko ajan rinnalla, ettei missään kohtaan ehtinyt jäämään omiin ajatuksiin vaan vauhti pysyi päällä loppuun asti.

Uinnin aikana ei kertaakaan tullut tunnetta, että olisi arvioinut vauhtini väärin tai tullut epätoivoista oloa matkan pituudesta. Yleensä noilla kahdella on jotain tekemistä keskenään. Alun aaallokon jälkeen uinti tuntui rennon vahvalta.

Rantautumiseen hain hyvää paikkaa siirtyen reunalle, joka oli oikein hyvä ratkaisu. Rappusilla oli vapaaehtoisia avustamassa nousemista.

Vedestä noustessa kannustus oli - voisiko jopa sanoa - pauhaava.


Pyörä 90 km

Lähdin pyöräosuudelle noudattaen saamiani ohjeita ennen kisaa. Alun mäkiosuuksissa maltoin olla vääntämättä väkisin ja alamäet tulin mahdollisimman kovaa koettaen pitää pään alhaalla.

Kärkölässä käännyttiin jyrkästi takaisinpäin ja yllätys oli melkoinen kuullessani kovaa kannustusta. Kyllä oman nimen kuuleminen on hienoa!

Messilän mäen jälkeen ennen T2:ta takarengas tyhjeni. Arvoin eri vaihtoehtojen välillä ja päädyin ottamaan riskin ja ajaa tyhjälle tuubille T2:n. Siitäkin huolimatta etten ole pro enkä tavoitellut kärkisijoja. Siinä pyöritellessä mietin riskin ottamisen järkevyyttä, kun takaanta kuului pahaenteistä kolinaa. Lähes pysähdyin, mutta pyörän hallinta ei muuttunut enkä äkkiseltään nähnyt mitään sellaista, joka aiheutti metelin.

Ennen renkaan tyhjentymistä tavoitewatit olivat asetettujen raja-arvojen sisäpuolella. Tosin siellä raja-alueen alapäässä.

T2
Odotin vain milloin T2 näkyy ja voin hypätä pyörän päältä pois. Pyörä telineeseen enkä voinut olla tekemättä pikaista katselmointia kiekkoon. Silmämääräisesti kiekossa ei näkynyt mitään silmiin osuvaa vaurioita. Koetin koota ajatukset juoksuun. Vaihtoalueella otin geelin ja vettä, jotta ensimmäisellä huoltopisteellä ei olisi tarvetta hidastella.

Juoksu 21,1 km
Juoksuun lähdin vahvoilla jaloilla eikä tavoitevauhti tuntunut ollenkaan vaikealta, mutta ensimmäisessä nousussa tunsin virtsarakon vaativan tyhjennystä. Olo ei helpottanut, joten pakkohan vaan sinne vessaan oli mentävä.

Tuohon ensimmäiseen pysähdykseen ei kauaa mennyt, mutta eipä mennyt myöskään pitkään siihen kun sormet alkoivat turvota ja vatsaa alkoi kivistää. Tämän jälkeen otin varman päälle energiat ja nesteet. . Ensimmäistä ja viimeistä huoltopistettä lukuunottamatta tuli kaikki huoltopisteet käveltyä.

Vatsa kivistämistä koetin kestää ja ajatella, että jos olen kestänyt 8 km, niin kestän kyllä loppuun asti. 9 km kohdalla annoin periksi ja tuli toinen vessapysähdys. Kun alla oli jo rengasrikko ja yksi vessakäynti, nyt otin sitten ihan ajan kanssa tämän, jotta kolmatta kertaa ei tarvitse vessaan mennä.

Toisen vessareissun jälkeen juoksuvauhti laski vaikka mitään ongelmia ei enää ollut. Sormien turvotus kyllä paheni, mutta sormilla ei juosta. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ottaa valmentajan neuvosta vaari:" Jos vauhti laskee, älä katso vauhteja." Keskivauhti oli kaukana tavoitevauhdista, jolla oli negatiivinen vaikutus omaan mieleeni ja sitä myötä vauhtiin. Juoksu muuttui itselleni perusvauhdiksi eikä missään vaiheessa tullut sellaista tunnetta, että jalkojen takia olisi pitänyt kävellä.

Juoksuosuudella kannustus ei laantunut. Ihan mahtavaa! Kyllä siinä tunsi olevansa jotain aivan muuta kuin mitä on. Harmikseni en osaa yhdistää erittäin kantavaa miehen ääntä kehenkään kaveriini. Yhtä henkilöä arvaan äänen taakse, mutta en missään nimessä ole varma asiasta.

Toisella kierroksella tuuli oli melko kovaa ja kaksi kohtaa oli sellaista, jossa päätin kävellä pahimmat vastatuulikohdat. Arvioisin kokonaiskävelymatkaksi pari kymmentä metriä. Mulla ei siis vaan enää riittänyt halua puskea tuulta vasten.

Kisan jälkeen

Ironman 70.3. Lahti, the second editionista tuli itselleni perustekemistä - kisa. Seuraavaksi on opeteltava menemään epämukavuusalueella ja luotettava sekä tähän kroppaan että omaan kuntoon, jotta pystyn ns ulosmittaamaan treenien tulokset, ne tunnit, joilla kuntoa on kehitetty.

Yksi uusi reppu, finisher-paita ja osallistumismitali hankittu.

Kisan jälkeen vein pyörän expoalueen huoltoon tarkistettavaksi. Kun sanoivat renkaan olevan ihan entinen, niin kävin pikakelauksella läpi syyt ajaa tyhjällä tuubilla. Tarkistuskysymysten jälkeen selvisi, että tuubi oli ihan entinen, ei suinkaan kiekko. Yläfemmat Jarnon kanssa, selvisin vain tuubin vaihdolla. Yllättäen 80 euroa tuntui kovin mitättömältä summalta. Pari päivää myöhemmin tajusin mistä se kova ääni johtui renkaan tyhjentymisen jälkeen. Multa oli tippunut toinen patruuna, joka oli kiinni satulatolpassa.

Koska pyörän kanssa meni oman aikansa eikä itselläni ollut kiire, niin olin kannustamassa viimeisiä kisaajia maalialueella. Oli kyllä hienoa olla kannustamassa näitä pitkän päivän tehneitä kisaajia.

Ja mikäs se oli viettää myöhäistä lauantai-iltaa näiden miesten kera:

Kuvaaja: @hannutenhunenphotography