Suolaa ja kookosta

Aamulla olin jälleen pyöräilytekniikkaharjoituksissa. Ajomatkalla jalat tuntuivat jotenkin väsyneiltä. Monesti tuntemus menee ohitse lämmittelyn jälkeen. Lämmittelyn jälkeen ei lähdettykään hinkkaamaan tekniikkaa vaan lähdettiin yhdistämään tehoja ja hyvää tekniikkaa. Eteen iso vastussa ja taakse puoleen väliin pakkaa. Aloitus kierrokset olivat 80/min, jonka nostettiin 90, 100 ja 110. Tavoite oli päästä wateissa 170, mutta piiskuri sai mut pyörittämään pyörää tasaisesti ja watit nousivat. Hiki lensi. Harjoituksen päättyessä kuulin, että 190 wattiin pääsin. Ei tuo luku päätä huimaan, mutta minulle erittäin hyvä.

Tuon jälkeen sitten tekniikkaharjoittelua. Jalat eivät tuntuneet yhtään hyviltä. Kivuliasta, vaikeaa.

Tavoitteena oli toistaa ensimmäinen harjoitus, mutta emme päässeet kierroslukemissa kuin 90, kun sanoin, että nyt riittää. Reisiä suorastaan särki, tuntui äärimmäisen tuskaiselta. Mielestäni ei ollut mitään syytä jatkaa tekniikkaharjoituksia, jos keskittyminen on väärässä asiassa ja alkaa vääntää sisulla eikä tekniikalle. Olimme samaa mieltä asiasta. Ennen kuin sain luvan nousta pois pyörän päältä, selvitettiin reisin kunto. Melko tiukalta kalvot tuntuivat. Sain muutaman vinkin miten niitä voisi hieroa kotona. 

Keskustelimme myös suoloista. Olen niitä ihmisiä, jotka oikeasti hikoilevat.Kuin suihkussa olisi käynyt. Sain ohjeen ostaa neljän suolan sekoitusta. Sellaista en löytänyt tähän hätään, mutta ruususuolaa ja kookosvettä suosittelivat ruohonjuuressa. Näiden lisäksi tummaa chilisuklaata tuli mukaan.

Kotitehtäviksi tuli siis hieroa jalkoja päivittäin?! ja viikolla tulee tehdä omatoimisesti samoja harjoitteita kasvattaen aikaa maltillisesti.

Joka tapauksessa harmituksen määrä oli sanoin kuvaamaton.