Naapurikylään on avattu uusi hierontapaikka, jossa myös tehdään
kinesioteippausta, josta olen lukenut monia artikkeleita ja miettinyt teippauksen vaikutusta omiin vaivoihin. Sen vuoksi tarttasin auton kohti kohti pohjoista.
Mennessäni hierontaan olin varovaisen
optimistinen, jos vaikka ehdittäisiin hieromaan myös hartianseutu ja yläselkä. Hieronta-aika piti olla 80 min, mutta suljettuani oven
perässäni oli aikaa vierähtänyt 120 min
Kaksi
tuntia vierähti jalkapohjien, pohkeiden ja takareisin kimpussa. Teimme yhteistuumin päätöksen, että keskitytään
jalkapohjien ja pohkeiden hierontaan, koska ne tultaisiin teippaamaan hieronnan
jälkeen. Jäihän hierottavaa ensi viikollekin.
Jalkapohjien hieronta kuullosti julmalta. Ratinaa, rutinaa ja muljahtelua. Koskaan aikaisemmin
niitä ei ole hierottu ja sen kyllä tunsi. Ei varmaan jää viimeiseksi kerraksi, jos jatkan samalla hierojalla käymistä.
Nyt olen löytänyt kaksi hyvää hierojaa. Toisella vastaanotto kävelymatkan päässä, toisella on lyhyen automatkan päässä.
Parin päivän ajan pohkeita
koristavat kuvassa näkyvät upeat vauhtiraidat.
Hierontapöydällä yrittäessäni keskittyä rentoutumiseen, aloin miettiä missä menee
raja kuntoilun ja urheilun välillä? Miten määritellään kuntoilu? Ja missä vaiheessa kuntoilu muuttuu urheiluksi? Kuka on siis kuntoilija ja kuka on urheilija? Kysymysten perusteella voitte arvailla miltä hieronta tuntui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)