Näytetään tekstit, joissa on tunniste wattbike. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste wattbike. Näytä kaikki tekstit

31.12.2014

Syksy 2014

Blogihiljaisuus on ollut täysin tietoinen valinta ja katsotaan miten innostun kirjoittamaan vuoden vaihteen jälkeen. Näin vuoden viimeisenä päivänä ajattelin tehdä lyhyen yhteenvedon kuvien avulla kuluneesta syksystä.

Triakauden päättäjäisissä HyPyn Typyt muistivat mua omalla kakulla:

Kesä jatkui pitkään lämpöisenä ja vielä syyskuun puolessa välissä kävimme uimassa Sääksissä:



Syksyn ajan kävin kävelemässä sen mitä polvi kesti. Muutamasta kilometristä kuuteen kilometriin. Ei siis mitään huimia lenkkejä. Mutta onneksi tuo karvanen kaveri ei valittanut.



Elokuussa päättyi koulutusohjelma, jonka jälkeen mulle tarjottiin töitä 100%:n provisiolla. 


Syksy toi tulleessaan ihania värejä

 ja uintivalmennuksia:

Aloitin myös jonkin asteisen treenaamisen:

Sunnuntaipäivät muodostuivat pitkiksi ja tarvittiin eväät päivään:

Rinnetreeneistä tuli viikon kohokohta. HyPyn TyPyjen kanssa  kävimme valloittamassa Kulomäkeä lauantaisin. Aloitimme sauvakävelyllä:

Hiljalleen tehoja nostettiin niin, että ennen joulua ensimmäiset nousut käveltiin ja loput nousuista juostiin sauvojen kanssa ylös:

Kuntoutin itseäni uinnilla:

ja vesijuoksulla:

Loppuvuodesta pääsin aloittamaan kampiakselin pyörittämisen:

Sekä kokeilemaan juoksuaskellusta juoksumatolla:

Uinnin saloja olen avannut yli seurarajojen tutustuen mahtaviin uusiin ihmisiin:

Ehdin myös "hävittämään" mun treenivihon. Tässä hyvin käytetyssä vihossa on monen kurssin agenda, joukko treeniohjelmia ym. Vihko löytyi Märskystä, mutta ehti likoa märässä pussissa viikon. Kuivatuksen jälkeen osa muistiinpanoista ovat luettavissa.

Ennen joulua kipu helpotti ja pääsin juoksemaan!!! Olisin voinut huutaa ilosta. Sen sijaan nautin jokaisesta askeleesta:





Uinti vaihtui juoksuun ja pyöräilyyn:



Ruokaakin on tarvittu:


Vaikka syksy ja koko vuosi olisi voinut olla parempi, niin monta ihanaa ja ikimuistoista hetkeä on mahtunut tähänkin syksyyn ja koko vuoteen:

12.2.2014

Levon ja osteopaatin jälkeen se sitten lähti lapasesta

Maanantain treenitön päivä teki terää. Päivä alkoi uimahallilla ja päättyi uimahallilla. Kaksi eri uintiryhmää, kaksi eri kaupunkia. Perusmaanantai :)

Tiistaina mulla oli aika osteopaatille. Jälleen avattiin selkänikamia: naks, naks ja naks sekä selkälihaksia. Siitä herra osteopaatti siirtyi takareiden kautta leveän peitinkalvon jännittäjälihakseen. Lyhyen tarkkailun jälkeen totesi oikean jalan tensor fascia lataen olevan kireä kuin viulun kieli ja olleen sitä jo kauan. Onhan tuo, kuten myös IT-jänne olleet kireät molemmista jaloista jo hyvän aikaa. Erityisesti kipua on tuntunut pyöräilessä kuten mäkiosuuksilla tai vedoissa, jolloin reisistä on kivun lisäksi vaan loppunut puhti. Ei vaan ole kyennyt jatkamaan reiden kirratessa vastaan.




Tuon fascia lattaen ja IT-jänteen avaaminen sattui muuten niin pirusti, mutta olihan kiva vääntää Wattbiken kampiakselia tänään, kun reiteen ei sattunut vaan toimivat loistavasti.  Ja kyllä muuten lähti! Lähti ihan lapasesta viimeisessä vedossa. VIimeiset vedot oli ohjeistettu pyörittämäään aerkynnyksellä. Viimeistä vetoa likuunottamatta, ne muut menivät kauniisti nousujohteisesti. Paitsi se viimeinen. Vedin maksisykkeille. Ei ollut tarkoitus enkä seurannut sykkeitäni, vaan nautin loistavasti fiiliksestä apulannan huutaessa korvissa: 

Savuna ilmaan ei voi estää 
Verenä hiekkaan ei voi kestää 
Kivusta nautintoon on matkaa 
Pelottavan vähän" 

Näky oli varmaan kamala. En nimittäin todellakaan kuullut omaa hengitystäni enkä pidetellyt ilmeitäni. Meno oli nastaa vaikka ei tuossa viimeissä vedossa mitään järkeä ollut. Mutta kun se vaan tuntui NIIN hyvältä!! Pyörän päältä noustessa jalat ja kädet tärisi. Aivan mahtavaa!!!


Jotain muuta kuin blogin päivittämistä mulle kyllä suositeltiin herra osteopaatin toimesta ;).

19.1.2014

Wattbike Cup / Wattbike SM 10km, Espoo

Sini, Anne ja Hanne! Siinä kolmikko, mikä sai mut torstaina ilmoittautumaan lauantain Wattbikekisaan. Uteliaisuus ja halu tietää mistä tää kolmikko hehkuttaa olivat voimakkaimmat vaikuttimet laittaa nimi osallistujalistalle.

Mulla oli takana aivan normi treeniviikko. Ei siis mitään kisoihin valmistautumista ellei sitten perjantain lepopäivää lasketa valmistautumiseksi. En myöskään ole koskaan pyöräillyt 10km kovaa. Onhan mulla vetoja, mutta ei ne ole koskaan olleet 10km (tai ainakaan mä en ole koskaan moista pyöräillyt) - poislukien vuosia sitten tehtyä epäsuoraa pyörätestiä - polkenut itseäni loppuun. Lisäksi mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä miten tuo 10km tulisi polkea Wattbikilla. Vasta edellisellä viikolla mulle oli valjennut pro ja trainerin erot sekä mikä ja missä on ilmanvastus. Siihen asti olin käyttänyt magneettivastusta ja tehnyt muutaman pyöräilytreenit Wattbike trainerillä. Tältä poljalta oli erinomaista ilmoittautua kisaan. Ei mitään käsitystä mihin olin nimeni laittanut.

Verran jälkeen alkoi sitten ihmettely miten saan klossini wattbiken polkimiin. Onnekseni paikalla oli mielettömän ihania ihmisiä. Tätähän Hanne on hehkuttanut blogissaan.

Kuvassa Kirsi, jonka tapasin ensimmäistä kertaa verratessa pyöräni päällä vaihtaa tässä mulle polkimia. Poljin hänen polkimillaan. Mullahan meni sormi suuhun jo siinä vaiheessa, kun mainittiin polkimien vaihtamisesta. Kiitos Kirsi avustasi, neuvoista, kannustamisesta sekä huoltajana toimimisesta. Vielä illalla vesi maistui erinomaiselta.



Tässä sitä vielä mietitään, että mitäs tällä wattbikillä pitäisi sitten oikein tehdä:
Kuva Jari Birling

Kaksi kertaa kisa keskeytettiin aivan alkumetreillä teknillisten ongelmien vuoksi. Kolmas kerta toden sanoo ja sitten mentiin:



Mihin hittoon mä olen itseni laittanut? Tää on epämukavaa, mutta enpä vielä tässä vaiheessa tiennyt, että kohta se vasta alkaa.

kuva Jari Birling
Tasaista tuskaa…..
Kuva by Jari Birling ( kuva rajattu)

Yhteislähdössä oli naisten harraste- ja N50 sarjat sekä minä. Ikäsarjani lähtö oli ollut jo aamulla klo 10. Tämä ryhmä starttasi 14:50.

Kuva Jari Birling

Tuskaista raastoa!
Rajattu edellisestä kuvasta

Eikä 10km tunnu loppuva ollenkaan, jalat kyllä hapottavat ja korvien välissä on alkanut hokema:" Ei jaksa, jaksaapa, ei jaksa,….YRITÄ EDES"




Lopu jo!


Kyllähän se loppui! Ja olisi loppunut jo n. minuuttia aikaisemmin, jos olisin osannut asettaa näytön näyttämään matkaa. Mä poljin niin kauan kunnes mulle vakuutettiin mun olevan maalissa. Aivan kamala laji. Ei tätä kyllä olisi tehnyt ilman kannustavia ihmisiä ympärillä. Erinomainen maksimaalinen treeni!

Verraa ja olemista ja sitten se lähti. Ja kovaa mentiin - sykkeiden perusteella, ei vauhdin. Jälleen kerran mulla on tuolla kisan lopussa tuo epämiellyttävä tilanne. Syke pomppi edes takaisin.


Seuraavissa kuvissa on sitten ilmeet kohdillaan! Pahoitteluni kamalista ilmeistäni. Melko suoraan pyörän päältä ottamaan vastaan palkintoja:


SM-kultamitali


Yllätys #2. Toisena ikäsarjani kokonais Cupissa


HYVÄ ME!


Samalla tässä tulee ilmi, että viime vuoden lopulla tulin valituksi HyPy Bioracer Teamiin. Meillä on oma blogi (keskeneräinen):  http://hypybioracerteam.blogspot.fi. Kisaan siis kotikaupunkini seuran väreissä.

Huikea viikko ja mikä viikonloppu!

Viiko lähti käyntiin lähes erinomaisella uinnilla. Edellisen viikon himmaamisesta ei ollut kuin muisto vain. Sain vedettyä hyviä uintivetoja. Lievää ikävää tuntemusta oli jalassa, mutta ei mitään samanlaista kuin edellisenä päivänä. Tästä rohkaistuneena uskaltauduin seuraavana päivänä tekemään hyvän pyöräilytreenin wattbikella. No pientä himmaamista, kun en uskaltanut vääntää ilmanvastusta tarpeeksi, jotta vedot olisivat olleet aerobisellekynnyksellä (hiukan harmittaa, kun mulla on aina käsijarru päällä palaamaan mukavuusalueelle) ja keskiviikkona tein loistavan lihaskunnon. Siinä meni askelkyykyt kahvakuulan kanssa ja pakaran kiusaaminen Smith-laitteessa. Eikä tuntunut missään.

Torstaina oli vuorossa Katjan treeniporukan yhteistreeni. Pyörän päällä verraa, jonka jälkeen juoksuvetoja, jolloin tunsin itseni etanaksi muiden joukossa. Vedot oli tarkoitus juosta nousevasta. Ensimmäinen veto oli mulle hyvää matkavauhtia ja toinen oli sitten mun maksimivauhtia. Puolessa välissä vetoa tiesin, että vauhti on  mulle liian kova, jos vielä kaksi vetoa tulee mennä nousevasta. Mutta kun pystyin pitämään juoksun ehjänä ja selät lähes kosketus etäisyydellä annoin mennä. Tuntui hyvältä, voimakkaalta ja rennolta. No rentous, keveys ja mukavuus eivät valitettavasti olleet enää kolmannessa vedossa. Juoksukin alkoi hajota ja tuntua runttaamiselta. Niinpä jätin vedon vajaaksi haluten juosta mahdollisimman ehjän vedon sekä kyetä juoksemaan vielä sen viimeisen - vaikkakin lyhyempänä, mutta pitäen vauhdin samana. Vetojen jälkeen oli pientä tuntemusta, mutta juoksun aikana ei ollut minkäänlaista kipua tai edes tuntemusta iskiaksesta.

Perjantaina Pohjois-Karjalan neitoset saapuivat etelään. Mäkelänrinteessä tavattiin Sinin, Karon ja Hannen kanssa. Käytiin lävitse uintitekniikkaa lähtien aivan perusteista. Samalla Sini, näiden ihanien triahtleettien valmentaja seurasi altaan reunalta aktiiivisesti kirjaten mitä tehtiin, miksi, mitä niillä haettiin ja mihin tulee kiinnittää huomiota.


Treenin aloittaminen perjantaina noin klo 14 osoittautui täydelliseksi ajoitukseksi. Lähes koko treenin ajaksi saimme olla kolmestaan radalla Sinin istuessa alttaa reunalla. Sinillä piti kiirettä seuratessa meidän treeniä, selvitellessä uteliaille keitä me ollaan ja keskustellessa muiden uimareiden kanssa. Rauhallisena hetkemme pääsimme kuvaamaan neitosten uintia veden alta, jolloin pääsivät itse näkemään omaa uintiaan.

Iskiashermo otti nokkiinsa jostain ja tuttu ikävä vedon tunne palautui oikeaan jalkaan. Koko loppuilta meni lievässä kivussa.

Lauantaina suuntasin Esportiin pyörittää Wattbikeä. Tästä osuudesta kirjoitan oman postauksen, kunhan saan vielä muutaman oleellisen kuvan Hannelta. Alla kuitenkin kuva lämmittelyosuudesta.


Illalla ennen ruokailua suuntasimme Sinin, Karon, Annen ja Hannen kanssa Liikuntamyllyyn, jossa energiaa täynnä oleva Sini teki kaikkensa, jotta olisi saanut meihin jonkinlaista eloa ja keskittymistä. Taisi kaikilla olla jalat enemmän tai vähemmän hapoilla iltapäivän pyörittämisestä ja väsymys painoi. Mua haukotti välillä todella kovasti eikä kyse ollut siitä, että harjoitus olisi ollut puuduttava, vaan syy oli puhtaasti väsymyksestä. Mielenkiinnolla odotan Sinin analyysiä juoksustani sekä pyöräilystä.


Pitkä, mutta erittäin antoisa päivä päätettiin perjantai-illan uintivideoiden purkuun ja ruokailuun:




Sunnuntaina jatkoimme uinnin merkeissä paikkana Mäkelänrinne. Radat riittivät hyvin ja kun viisi naista valtaa yhden vapaan radan, niin eipä siihen kukaan muu sitten tullut. Tällä kertaa uitiin yksi mun uintiohjelmista, joka sisälsi verraa, tekniikkaa ja vauhtileikittelyä. Väliverrana otettiin triathlonuintia ja kokeiltiin erilaisia uintileluja: vartalon hallintaan, potkuleveyden hahmottamiseen jne. Hanne ja Anne varmaankin avaavat näitä uintiosuuksia tarkemmin omissa blogeissaan kunhan ehtivät.

Treenit päätettiin kuvaushetkeen. Kiitos Petri kuvaamisesta. Suurin osa kuvista onnistui erittäin hyvin, mutta epätarkkuudesta huolimatta pidän tästä:). Voitte arvailla kuka on kukin?


Ja pääsin villasukkatiimiin. Yeah! Kiitos Anne! Nää on aivan ihanat ja miten lämpimät nämä ovat.


Aivan huikea viikonloppu takana! Iskiashermo ei ole kuin muutaman kerran ottanut nokkiinsa tai oikeastaan vain kerran ja bloggaajien kesken ON yhteisöllisyyttä ja avunantoa.



 Anne ja Hanne ovat omissaan blogeissaan kirjanneet heidän fiiliksensä samaisesta viikonlopusta. Kiitos ihanaiset naiset!

KIITOS HANNE KUVISTA!