Huikea viikko ja mikä viikonloppu!

Viiko lähti käyntiin lähes erinomaisella uinnilla. Edellisen viikon himmaamisesta ei ollut kuin muisto vain. Sain vedettyä hyviä uintivetoja. Lievää ikävää tuntemusta oli jalassa, mutta ei mitään samanlaista kuin edellisenä päivänä. Tästä rohkaistuneena uskaltauduin seuraavana päivänä tekemään hyvän pyöräilytreenin wattbikella. No pientä himmaamista, kun en uskaltanut vääntää ilmanvastusta tarpeeksi, jotta vedot olisivat olleet aerobisellekynnyksellä (hiukan harmittaa, kun mulla on aina käsijarru päällä palaamaan mukavuusalueelle) ja keskiviikkona tein loistavan lihaskunnon. Siinä meni askelkyykyt kahvakuulan kanssa ja pakaran kiusaaminen Smith-laitteessa. Eikä tuntunut missään.

Torstaina oli vuorossa Katjan treeniporukan yhteistreeni. Pyörän päällä verraa, jonka jälkeen juoksuvetoja, jolloin tunsin itseni etanaksi muiden joukossa. Vedot oli tarkoitus juosta nousevasta. Ensimmäinen veto oli mulle hyvää matkavauhtia ja toinen oli sitten mun maksimivauhtia. Puolessa välissä vetoa tiesin, että vauhti on  mulle liian kova, jos vielä kaksi vetoa tulee mennä nousevasta. Mutta kun pystyin pitämään juoksun ehjänä ja selät lähes kosketus etäisyydellä annoin mennä. Tuntui hyvältä, voimakkaalta ja rennolta. No rentous, keveys ja mukavuus eivät valitettavasti olleet enää kolmannessa vedossa. Juoksukin alkoi hajota ja tuntua runttaamiselta. Niinpä jätin vedon vajaaksi haluten juosta mahdollisimman ehjän vedon sekä kyetä juoksemaan vielä sen viimeisen - vaikkakin lyhyempänä, mutta pitäen vauhdin samana. Vetojen jälkeen oli pientä tuntemusta, mutta juoksun aikana ei ollut minkäänlaista kipua tai edes tuntemusta iskiaksesta.

Perjantaina Pohjois-Karjalan neitoset saapuivat etelään. Mäkelänrinteessä tavattiin Sinin, Karon ja Hannen kanssa. Käytiin lävitse uintitekniikkaa lähtien aivan perusteista. Samalla Sini, näiden ihanien triahtleettien valmentaja seurasi altaan reunalta aktiiivisesti kirjaten mitä tehtiin, miksi, mitä niillä haettiin ja mihin tulee kiinnittää huomiota.

Treenin aloittaminen perjantaina noin klo 14 osoittautui täydelliseksi ajoitukseksi. Lähes koko treenin ajaksi saimme olla kolmestaan radalla Sinin istuessa alttaa reunalla. Sinillä piti kiirettä seuratessa meidän treeniä, selvitellessä uteliaille keitä me ollaan ja keskustellessa muiden uimareiden kanssa. Rauhallisena hetkemme pääsimme kuvaamaan neitosten uintia veden alta, jolloin pääsivät itse näkemään omaa uintiaan.

Iskiashermo otti nokkiinsa jostain ja tuttu ikävä vedon tunne palautui oikeaan jalkaan. Koko loppuilta meni lievässä kivussa.

Lauantaina suuntasin Esportiin pyörittää Wattbikeä. Tästä osuudesta kirjoitan oman postauksen, kunhan saan vielä muutaman oleellisen kuvan Hannelta. Alla kuitenkin kuva lämmittelyosuudesta.

Illalla ennen ruokailua suuntasimme Sinin, Karon, Annen ja Hannen kanssa Liikuntamyllyyn, jossa energiaa täynnä oleva Sini teki kaikkensa, jotta olisi saanut meihin jonkinlaista eloa ja keskittymistä. Taisi kaikilla olla jalat enemmän tai vähemmän hapoilla iltapäivän pyörittämisestä ja väsymys painoi. Mua haukotti välillä todella kovasti eikä kyse ollut siitä, että harjoitus olisi ollut puuduttava, vaan syy oli puhtaasti väsymyksestä. Mielenkiinnolla odotan Sinin analyysiä juoksustani sekä pyöräilystä.

Pitkä, mutta erittäin antoisa päivä päätettiin perjantai-illan uintivideoiden purkuun ja ruokailuun:

Sunnuntaina jatkoimme uinnin merkeissä paikkana Mäkelänrinne. Radat riittivät hyvin ja kun viisi naista valtaa yhden vapaan radan, niin eipä siihen kukaan muu sitten tullut. Tällä kertaa uitiin yksi mun uintiohjelmista, joka sisälsi verraa, tekniikkaa ja vauhtileikittelyä. Väliverrana otettiin triathlonuintia ja kokeiltiin erilaisia uintileluja: vartalon hallintaan, potkuleveyden hahmottamiseen jne. Hanne ja Anne varmaankin avaavat näitä uintiosuuksia tarkemmin omissa blogeissaan kunhan ehtivät.

Treenit päätettiin kuvaushetkeen. Kiitos Petri kuvaamisesta. Suurin osa kuvista onnistui erittäin hyvin, mutta epätarkkuudesta huolimatta pidän tästä:). Voitte arvailla kuka on kukin?

Ja pääsin villasukkatiimiin. Yeah! Kiitos Anne! Nää on aivan ihanat ja miten lämpimät nämä ovat.

Aivan huikea viikonloppu takana! Iskiashermo ei ole kuin muutaman kerran ottanut nokkiinsa tai oikeastaan vain kerran ja bloggaajien kesken ON yhteisöllisyyttä ja avunantoa.

 Anne ja Hanne ovat omissaan blogeissaan kirjanneet heidän fiiliksensä samaisesta viikonlopusta. Kiitos ihanaiset naiset!

KIITOS HANNE KUVISTA!