Valmennusta teoriassa ja käytännössä

Viime viikonloppuna käynnistyi II-tason triathlonvalmentajakoulutus Vierumäellä ja siellähän minäkin vietin viikonlopun. Pienestä ryhmästä huolimatta kävimme hyvää keskustelua eri näkökulmista ja valmennusfilosioista. Itselläni on valmentamiseen enemmänkin kuntoilijan kuin huippu-urheilijan näkökulma. Tämä ei kuitenkaan tarkoita tasapaksua peruskestävyystreeniä syksystä kesään, vaan monipuolisuutta, nousujohteisuutta, lihaskuntoa, liikkuvuutta ja lepoa.

Viikonlopun suurin anti itselleni taisi olla siinä, että sain varmistuksen huippuosaajilta, että uinti ja sen opettaminen on mulla hallussa. Kaikki lähtee luottamuksesta veteen, vartalonhallinnasta ja siitä edetään vartalonkierron kautta potkuihin ja otteeseen eli saadaan ote vedestä tai veteen. Näillä opeilla olen opettanut aina ja viimeksi tällä viikolla on tullut huimaa editystä muutaman kanssa. Nimmarissa kantapäät nousevat veden pinnalle, rentoutta uintiin ja hoksaamista. Olen niin ylpeä näistä ihmisistä!

Nämä uinnin huippuosaajat osasivat myös kertoa mulle miksi mä en osaa liukua tai mä en liu'u yhtä kauniisti ja pitkällä kuin joku toinen. Mun uintiin ei välttämättä koskaan tule kaunista pitkää liukua. Parempi hyväksyä asia ja uida nykyisellä tyylillä, joka on mulle luontevaa, sujuvaa ja vaivatonta. Toinen asia, jota on yritetty korjata monen valmentajan kanssa on mun hyppivä uintityyli. On kokeiltu vaikka mitä, mutta lopullista syytä ei ole saatu selville ennen kulunutta viikonloppua.  Hengitys menee mallikkaasti, samoin vartalonhallinta ja -kierto ovat kohdillaan. Mutta hengityksien välissä painan rintakehää lievästi alaspäin, jonka seurauksena mun lantio nousee ylös. Tuosta huonosta tavasta pitäisi oppia pois. Helpommin sanottu kuin tehty. Enhän mä olen kuin vasta 36 vuotta uinut tuolla tavalla. Saattaa olla, että myös tulevaisuudessa mut tunnistaa altaassa ja avovedessä omintakeisesta hyppivästä uintityylistä.

Helsingin päässä alkoi kevätkauden maanantaiaamun treenit. Yhtä lukuunottamatta ryhmän jäsenet vaihtuivat. Kuten kaikissa asioissa niin tässäkin on kaksi puolta. Valmennuksen kannalta epämukava tilanne, sillä syksy keskityttiin tekniikkaan ja nyt porukka on vaihtunut. Toisaalta uudet ihmiset ja uudet haasteet. Vaikka ryhmän kokoonpano muuttui, niin tekniikkaa jää vähemmälle ja uintia/tehoja tulee enemmän näin kevätkaudella. Samoin harjoittelemme triathlonuintia.

Hyvinkäällä pyörähti käyntiin kolmatta kertaa triathlonkoulu. Eilen rekisteröityneitä oli 7, mutta tänään pienessä huoneessa istui 12 tulevaa triathleettiä. Mahtavaa! Moni heistä totesi uinnin olevan se akilleenkantapää. Mulla on kymmenen kertaa aikaa avata heille uinnin saloja. Siinä jälleen koetellaan mun ammattitaitoa ja heidän oppimiskykyään. Viimeisen vuoden aikana olen lukenut monia artikkeleita uintitekniikasta ja uintivalmennuksesta. Toisinaan löydän yhden mielenkiintoisen artikkelin ja siitä on linkki toiseen ja ….. yllättäen olen viettänyt koko illan netissä.

Oma valmentautuminen tulevan kesän koitoksiin etenee oman valmentajan ohjauksessa. Ohjelmassa on ollut menoa mukavuusalueelta lihasten poltteluun. Itse vastaan sali- ja uintitreeneistä vaikka molempiin saan kyllä valmiita ohjeita, niin jääräpäisenä ihmisenä haluan tehdä nämä itse. Tälläkin viikolla ohjelmassa on ollut mm uintia ja salitreeniä. Uinti tuntui hyvältä, kun vielä pystyin pitkästä aikaan potkimaan kunnolla sain tehtyä hyvän vetotreenin! Kiitos viikonlopun koulutuksen ja siellä olleen urheiluhierojan, joka avasi mun lihaksia!

Kun kivut ovat olleet joko lieviä tai kokonaan pois uskaltauduin salilla kiusaamaan jalkojani. Treeniohjelmassa oli määritelty millaista voimaa tulisi harjoittaa tässä vaiheessa kautta ja sen perusteella suunnittelin uuden saliohjelman itselleni. FAF:n kouluttajat saattaisivat todeta sen olevan KOVA! Ja kun salitreeni on jäänyt vähäiselle, etenkin nuo jalat, niin tehden yllättäen kunnon salitreeniin lihaksia poltteli. Tuntui kuin jaloissa ei olisi mitään voimaa, kuin en olisi koskaan tehnyt yhtään mitään jalkalihaksilla. Toki edellisen päivän treeni saattoi tuntua jaloissa. Mutta niin tai näin: Tätä polttelua lisää!