Mulla oli takana aivan normi treeniviikko. Ei siis mitään kisoihin valmistautumista ellei sitten perjantain lepopäivää lasketa valmistautumiseksi. En myöskään ole koskaan pyöräillyt 10km kovaa. Onhan mulla vetoja, mutta ei ne ole koskaan olleet 10km (tai ainakaan mä en ole koskaan moista pyöräillyt) - poislukien vuosia sitten tehtyä epäsuoraa pyörätestiä - polkenut itseäni loppuun. Lisäksi mulla ei ollut minkäänlaista käsitystä miten tuo 10km tulisi polkea Wattbikilla. Vasta edellisellä viikolla mulle oli valjennut pro ja trainerin erot sekä mikä ja missä on ilmanvastus. Siihen asti olin käyttänyt magneettivastusta ja tehnyt muutaman pyöräilytreenit Wattbike trainerillä. Tältä poljalta oli erinomaista ilmoittautua kisaan. Ei mitään käsitystä mihin olin nimeni laittanut.
Verran jälkeen alkoi sitten ihmettely miten saan klossini wattbiken polkimiin. Onnekseni paikalla oli mielettömän ihania ihmisiä. Tätähän Hanne on hehkuttanut blogissaan.
Kuvassa Kirsi, jonka tapasin ensimmäistä kertaa verratessa pyöräni päällä vaihtaa tässä mulle polkimia. Poljin hänen polkimillaan. Mullahan meni sormi suuhun jo siinä vaiheessa, kun mainittiin polkimien vaihtamisesta. Kiitos Kirsi avustasi, neuvoista, kannustamisesta sekä huoltajana toimimisesta. Vielä illalla vesi maistui erinomaiselta.
Tässä sitä vielä mietitään, että mitäs tällä wattbikillä pitäisi sitten oikein tehdä:
 |
| Kuva Jari Birling |
Kaksi kertaa kisa keskeytettiin aivan alkumetreillä teknillisten ongelmien vuoksi. Kolmas kerta toden sanoo ja sitten mentiin:
Mihin hittoon mä olen itseni laittanut? Tää on epämukavaa, mutta enpä vielä tässä vaiheessa tiennyt, että kohta se vasta alkaa.
 |
| kuva Jari Birling |
Tasaista tuskaa…..
 |
| Kuva by Jari Birling ( kuva rajattu) |
Yhteislähdössä oli naisten harraste- ja N50 sarjat sekä minä. Ikäsarjani lähtö oli ollut jo aamulla klo 10. Tämä ryhmä starttasi 14:50.
 |
| Kuva Jari Birling |
Tuskaista raastoa!
 |
| Rajattu edellisestä kuvasta |
Eikä 10km tunnu loppuva ollenkaan, jalat kyllä hapottavat ja korvien välissä on alkanut hokema:" Ei jaksa, jaksaapa, ei jaksa,….YRITÄ EDES"
Lopu jo!
Kyllähän se loppui! Ja olisi loppunut jo n. minuuttia aikaisemmin, jos olisin osannut asettaa näytön näyttämään matkaa. Mä poljin niin kauan kunnes mulle vakuutettiin mun olevan maalissa. Aivan kamala laji. Ei tätä kyllä olisi tehnyt ilman kannustavia ihmisiä ympärillä. Erinomainen maksimaalinen treeni!
Verraa ja olemista ja sitten se lähti. Ja kovaa mentiin - sykkeiden perusteella, ei vauhdin. Jälleen kerran mulla on tuolla kisan lopussa tuo epämiellyttävä tilanne. Syke pomppi edes takaisin.
Seuraavissa kuvissa on sitten ilmeet kohdillaan! Pahoitteluni kamalista ilmeistäni. Melko suoraan pyörän päältä ottamaan vastaan palkintoja:
SM-kultamitali
Yllätys #2. Toisena ikäsarjani kokonais Cupissa
HYVÄ ME!
Samalla tässä tulee ilmi, että viime vuoden lopulla tulin valituksi HyPy Bioracer Teamiin. Meillä on oma blogi (keskeneräinen): http://hypybioracerteam.blogspot.fi. Kisaan siis kotikaupunkini seuran väreissä.
Siun kisa meni Päivi niiiiin loistavasti ja vasta eka kisa! :) Loistava suoritus ja nyt kun pääsit tähän raaston makuun niin tästä on hyvä jatkaa eteen päin ;) ;) Onnea SM-kullasta, kovasti teit töitä sen eteen 15 minuutin ajan, ah, ne ihanat pitkät 15 minuuttia :D
VastaaPoistaKiitos Hanne!
PoistaRaastoa se oli, se on totta! Ja se on kyllä erinomaisesti tallentunut noihin kuviin.
Aika oli kyllä reilut 16min ;). Mutta nytpä tiedän miten mä vedän wattbiketreenien vedot ;). Maksimisyke on tiedossa, mutta harmittavasti watit jäivät kirjaamatta. Toisaalta tiedän pyöritysvauhdin sekä nyt ymmärrän ilmavastuksen päälle ;).