Näytetään tekstit, joissa on tunniste iskias. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste iskias. Näytä kaikki tekstit

19.1.2014

Huikea viikko ja mikä viikonloppu!

Viiko lähti käyntiin lähes erinomaisella uinnilla. Edellisen viikon himmaamisesta ei ollut kuin muisto vain. Sain vedettyä hyviä uintivetoja. Lievää ikävää tuntemusta oli jalassa, mutta ei mitään samanlaista kuin edellisenä päivänä. Tästä rohkaistuneena uskaltauduin seuraavana päivänä tekemään hyvän pyöräilytreenin wattbikella. No pientä himmaamista, kun en uskaltanut vääntää ilmanvastusta tarpeeksi, jotta vedot olisivat olleet aerobisellekynnyksellä (hiukan harmittaa, kun mulla on aina käsijarru päällä palaamaan mukavuusalueelle) ja keskiviikkona tein loistavan lihaskunnon. Siinä meni askelkyykyt kahvakuulan kanssa ja pakaran kiusaaminen Smith-laitteessa. Eikä tuntunut missään.

Torstaina oli vuorossa Katjan treeniporukan yhteistreeni. Pyörän päällä verraa, jonka jälkeen juoksuvetoja, jolloin tunsin itseni etanaksi muiden joukossa. Vedot oli tarkoitus juosta nousevasta. Ensimmäinen veto oli mulle hyvää matkavauhtia ja toinen oli sitten mun maksimivauhtia. Puolessa välissä vetoa tiesin, että vauhti on  mulle liian kova, jos vielä kaksi vetoa tulee mennä nousevasta. Mutta kun pystyin pitämään juoksun ehjänä ja selät lähes kosketus etäisyydellä annoin mennä. Tuntui hyvältä, voimakkaalta ja rennolta. No rentous, keveys ja mukavuus eivät valitettavasti olleet enää kolmannessa vedossa. Juoksukin alkoi hajota ja tuntua runttaamiselta. Niinpä jätin vedon vajaaksi haluten juosta mahdollisimman ehjän vedon sekä kyetä juoksemaan vielä sen viimeisen - vaikkakin lyhyempänä, mutta pitäen vauhdin samana. Vetojen jälkeen oli pientä tuntemusta, mutta juoksun aikana ei ollut minkäänlaista kipua tai edes tuntemusta iskiaksesta.

Perjantaina Pohjois-Karjalan neitoset saapuivat etelään. Mäkelänrinteessä tavattiin Sinin, Karon ja Hannen kanssa. Käytiin lävitse uintitekniikkaa lähtien aivan perusteista. Samalla Sini, näiden ihanien triahtleettien valmentaja seurasi altaan reunalta aktiiivisesti kirjaten mitä tehtiin, miksi, mitä niillä haettiin ja mihin tulee kiinnittää huomiota.


Treenin aloittaminen perjantaina noin klo 14 osoittautui täydelliseksi ajoitukseksi. Lähes koko treenin ajaksi saimme olla kolmestaan radalla Sinin istuessa alttaa reunalla. Sinillä piti kiirettä seuratessa meidän treeniä, selvitellessä uteliaille keitä me ollaan ja keskustellessa muiden uimareiden kanssa. Rauhallisena hetkemme pääsimme kuvaamaan neitosten uintia veden alta, jolloin pääsivät itse näkemään omaa uintiaan.

Iskiashermo otti nokkiinsa jostain ja tuttu ikävä vedon tunne palautui oikeaan jalkaan. Koko loppuilta meni lievässä kivussa.

Lauantaina suuntasin Esportiin pyörittää Wattbikeä. Tästä osuudesta kirjoitan oman postauksen, kunhan saan vielä muutaman oleellisen kuvan Hannelta. Alla kuitenkin kuva lämmittelyosuudesta.


Illalla ennen ruokailua suuntasimme Sinin, Karon, Annen ja Hannen kanssa Liikuntamyllyyn, jossa energiaa täynnä oleva Sini teki kaikkensa, jotta olisi saanut meihin jonkinlaista eloa ja keskittymistä. Taisi kaikilla olla jalat enemmän tai vähemmän hapoilla iltapäivän pyörittämisestä ja väsymys painoi. Mua haukotti välillä todella kovasti eikä kyse ollut siitä, että harjoitus olisi ollut puuduttava, vaan syy oli puhtaasti väsymyksestä. Mielenkiinnolla odotan Sinin analyysiä juoksustani sekä pyöräilystä.


Pitkä, mutta erittäin antoisa päivä päätettiin perjantai-illan uintivideoiden purkuun ja ruokailuun:




Sunnuntaina jatkoimme uinnin merkeissä paikkana Mäkelänrinne. Radat riittivät hyvin ja kun viisi naista valtaa yhden vapaan radan, niin eipä siihen kukaan muu sitten tullut. Tällä kertaa uitiin yksi mun uintiohjelmista, joka sisälsi verraa, tekniikkaa ja vauhtileikittelyä. Väliverrana otettiin triathlonuintia ja kokeiltiin erilaisia uintileluja: vartalon hallintaan, potkuleveyden hahmottamiseen jne. Hanne ja Anne varmaankin avaavat näitä uintiosuuksia tarkemmin omissa blogeissaan kunhan ehtivät.

Treenit päätettiin kuvaushetkeen. Kiitos Petri kuvaamisesta. Suurin osa kuvista onnistui erittäin hyvin, mutta epätarkkuudesta huolimatta pidän tästä:). Voitte arvailla kuka on kukin?


Ja pääsin villasukkatiimiin. Yeah! Kiitos Anne! Nää on aivan ihanat ja miten lämpimät nämä ovat.


Aivan huikea viikonloppu takana! Iskiashermo ei ole kuin muutaman kerran ottanut nokkiinsa tai oikeastaan vain kerran ja bloggaajien kesken ON yhteisöllisyyttä ja avunantoa.



 Anne ja Hanne ovat omissaan blogeissaan kirjanneet heidän fiiliksensä samaisesta viikonlopusta. Kiitos ihanaiset naiset!

KIITOS HANNE KUVISTA!

7.9.2013

Nivelrikko

Tarkoitukseni ei ole valittaa vaan päinvastoin rohkaista ihmisiä, joilla on samoja vaivoja pitämään itsestään erityisen hyvää huolta riittävällä ja monipuolisella ravinnolla, järkevällä liikunnalla ja riittävällä levolla.

Nivelrikko on itselleni - valitettavasti - jälleen ajankohtainen. Nyt se esiintyy särkynä sorminivelissä enkä ole täysin poissulkenut sitä mahdollisuutta, etteikö iskias ja kivut reiden etuyläpinnalla johtuisi juuri selän- ja lonkanseudun nivelrikosta. Tähän mennessä kivut ovat olleet hetkellisiä päivistä viikkoihin. Poikkeuksena polvikivut, joiden vuoksi olen joutunt käyttämään hissiä portaiden sijaan sekä luopumaan korkeista piikkikorkoisista kengistä.

Määrätyt niveleni ovat olleet aamuisin jäykkiä ja liikkeelle lähteminen on ollut hankalaa pitkän istumisen jälkeen. Lonkan seudulla ja reisien etupinnoilla on ärsyttävää kipua ja jäykkyyttä erityisesti noustessa tuolilta ylös ja hetken aikaa kävelen kuin iäkäs mummo. Onneksi en ole kärsinyt moneen vuoteen polviin kohdistuvasta kivusta portaikossa. Toisaalta tämä mahdollinen lonkkanivelperäinen kipu on täysin uutta. Se tuntuu pahiten reiden etupinnalla aivan nivustaipeen alapuolella, mutta itselläni se on  laaja-alaisempi ja säteilee reiden etu-, (erityisesti) ulko- ja takapinnalle.

Ikääntymisen myötä nivelrikkoa esiintyy lähes kaikilla. Pakko myöntää etten enää ole nuori, mutta mielestäni en ole vielä niin vanha, että pitäisi kärsiä nivelkivuista. Muita nivelrikon riskitekijöitä ovat mm. ylipaino, tupakointi, raskas ruumiillinen työ, niveliä raskaasti kuormittava urheilu, nivelten käyttämättömyys, nivelten vammat, perinnöllinen alttius, synnynnäiset viat ja virheasennot tai muut sairaudet, kuten diabetes. Itselläni on perinnöllinen alttius usemmassa sukupolvessa. Isoäiti ja tätini sairasti nivelrikkoa. Samoin äitini sairastaa.

Nivelrikon hoito muodostuu niveliä säästävien työ- ja elämäntapojen omaksumisesta, apuvälineiden käytöstä, lääkehoidosta, tekonivelleikkauksista ja liikunnasta. Lihasvoiman vahvistaminen sekä kuntokestävyyden lisääminen hidastavat nivelrikon etenemistä, sillä vahvat ja hyvin toimivat lihakset suojaavat niveliä. Lihasten heikentymisen myötä lihasten suojarefleksi huononee ja raajojen liikkeistä tulee hallitsemattomia. Sen myötä rustoon kohdistuu odottamattomia kuormituksia, ja se alkaa vaurioitua. Näin ollen vahvat ja hyvin toimivat lihakset suojaavat niveltä.

Sopiva nivelen kuormitus ei kuluta niveltä. Päinvastoin – kohtuullinen liikunta ja nivelen käyttö ovat nivelruston aineenvaihdunnan ja hyvinvoinnin kannalta tärkeitä. Jos nivelrikkoa sairastava on ylipainoinen, laihduttaminen on osa hoitoa. Liikakilot rasittavat eniten alaraajojen kantavia niveliä, lonkkia ja polvia. Tämä on yksi tärkeä syy minkä vuoksi olen kiinnostunut ravinnosta, sen merkityksestä hyvinvointiin ja tiedostan syyllistyväni "paasaamaan" aiheesta.

Olen vahvasti sitä mieltä, että omalla toiminnallaan voi selkeästi parantaa oman elämänsä laatua ja jaksamistaan. Tulee ottaa vastuu omasta elämästään ja valinnoistaan.

Nivelrikossa nivelruston soluväliaineen tuhoutuminen saa ylivallan rustoa korjaavista prosesseista. Sen seurauksena niveltä suojaava rustopinta rikkoutuu ja nivelrusto häviää nivelpinnoilta. Vaurioitunut rustokudos ei pysty uusiutumaan ennalleen toisin kuin esimerkiksi katkenneessa luussa. Kun rustopinta rikkoutuu, kapenee nivelrako ja vähitellen luun rakenteiden muutokset sekä niveltulehdus aiheuttavat nivelrikkokivun.

Lähde: Reumaliitto ja terveyskirjasto.fi

21.8.2013

Urheilijan pakaraperäinen iskiasoireyhtymä

Kolmen päivän sairasloma ei helpottanut tilannetta. Edelleen lähes kaikki tekeminen sattuu alaselkään ja lyhyen kävelyn jälkeen alkaa vedon tunne pakarasta siirtyen yläreiden kautta eteen ja siitä sisäreiteen. Ei tee mieli ottaa yhtää juoksuaskelta eikä mennä pyörän päälle. Sen verran kovaa tuo kipu on.

Istuminen sattuu, seisominen sattuu, makaaminen sattuu. Ainoat olotilat missä ei satu ovat nukkuminen ja uinti.

Mutta tähän väliin eilinen uintikokeilu. Lähdin uimahallille sillä fiiliksellä, että menen kokeilemaan miltä uinti tuntuu ja otan uinnin ihan verrana. Verrasi ja tein erilaisia tekniikkaharjoitteita. Potkimista koetin välttää, samoin käännöksissä vältin nopeita liikkeitä ja voimakkaita ponnistuksia.  Oli mahtavaa liikkua ilman minkäänlaista kipua, nautti tekemisestä. Melkein unohdin koko hemmetin selkäkivut.

Treenikaveri teki omaa treeniään viereisellä radalla ja tiesin hänelle olevan lopussa nouseva vauhtinen sarja. Lähdin hänen seuraksi uimaan tuon sarjan katsoen missä vaiheessa tipahdan tai kivut estävät kovempi vauhtisen uinnin. Kaksi ensimmäistä vetoa uin lättäreiden ja pulliksien kanssa, mutta matkojen lyhentyessä uskalsin jättää lättärit pois. Olisi pakko keskittyä voimakkaisiin pitkiin vetoihin. Parasta oli, ettei vauhdin lisääminen sattunut tai tuntunut missään muualla kuin käsilihaksissa. Siis siellä missä pitikin. Ei tuntunut pahalta, ei tuntunut raskaalta. Palautuminen on ollut siis täydellistä. Samaa kertoo sykkeet. Jokaisen kovemman vedon jälkeen sykkeet laskevat juuri niin kuin niiden tuleekin. Olin todella onnellinen uinnin jälkeen. Tätä voin siis tehdä! Onneksi uintitekniikkaani on sen verran hyvä, että pystyn uidessa käyttämään syviä vatsalihaksia eikä ylimääräisiä kiertoja tule selkään enkä tarvitse potkuja.


Takaisin kipuilevaan selkään. Koska tiistai-iltapäivään mennessä tilanne ei ollut parantunut piirun vertaa, varasin ajan lääkärille seuraavaksi päiväksi. Pääsinkin todella hyvälle lääkärille, jolla oli motivaatio selvittä mistä kipu johtuu. Väännettiin ja käännettiin. Paineltiin ja tunnusteltiin. Otettiin röntgen ja kirjoitettiin lähete myös OMT-fyssarille. Diagnoosiksi ilman röntgenkuvia tuli: SI-nivelessä herkkyyttä sekä piriformisoireyhtymä eli iskiashermon pinne. Kuvassa on rengastettu lääkärin näyttämä alue, jossa varsinainen ongelma sijaitsee.
"Syy; Kireä piriformis aiheuttaa lantion sisältä ulos tulevaan iskiashermoon lisääntynyttä hankausta ja painetta.

Oireita provosoiva liikunta voi olla melkein mitä hyvänsä, mutta tyypillisiä urheilulajeja ovat mm. tennis, luisteluhiihto ja juoksu.

Hoito: Tärkeintä on venyttää piriformis-lihasta ja koko lonkkanivelen, lantion ja sakroiliaalinivelten mobilisointi ja liikkuvuuden lisääminen tavallisesti auttaa. Rentoutus, lihasten venyttäminen ja vahvistaminen symmetrisesti kuuluu myös piriformis-oireyhtymän fysioterapiaan.

Useissa urheilulajeissa piriformis-potilaan on kiinnitettävä huomiota suoritustekniikkaan ja oikeanlaatuiseen palautumiseen sekä lihashuoltoon."

Edellä oleva teksti on lääkäriltä saamastani monistenipusta nimeltään urheilijan pakaraperäiset iskiasoireyhtymät: piriformisoireyhtymä

Ei siis ihme, jos ei ole kisoissa kulkenut ja Kuopion kisa oli niin tuskainen kuin mitä se oli. Onneksi pääsin maaliin ja jälkeenpäin ajatellen todella hyvällä ajalla ottaen huomioon kropan kokonaistilanteen.

Nyt annetaan alakropan levätä, venytellään, kaivetaan foam roller kaapin alta ja uidaan. Treenit aloitetaan rauhallisesti kipujen päätyttyä välttäen piriformiksen kovaa rasittamista kuukauden tai kahden aikana. NOTE FOR MYSelf: SÄÄNNÖLLINEN LIHASHUOLTO!!!!!

Saattaa olla, että lokakuun mastersien pitkän radan SM-uinnit jäävät väliin mun osalta. Mutta vielä en heitä hanskoja tiskiin.